Tosi tarina: sijaisperhe

Minä katsoin.


Perheen äiti oli väsyneen näköinen ja oloinen, voimavarat oli aika lopussa jo alun alkaen.
Perheen isä toivoi poikaa, koska heillä ei ole poikaa, ja äiti katsoi vain papereita kuinka menestynyt lapsi oli koulussa ja kiinnitti lapsen arvosanoihin huomiota.
Tuli mieleen enemmän koiran hankinta, kuin ihmisen.
Heti alkuun petyttiin isäpoika suhteeseen, mutta voiko tässä tilanteessa muuta tai parempaa odottaa? ( en ole katsonut isän osiota )
Alussa myös annettiin ymmärtää että poika sai pysyvän kodin, annettiinko tämä lupaus myös lapselle?
Lapsi olisi tarvinnut heti alkuun erityistä tukea ja lämmintä syliä, kun oli alussa avoimen oloinen siellä kotona. Mutta sitä hän ei saanut ainakaan kuvassa.

Myöhemmin valiteltiin keskittymishäiriöitä, ja sitä että "jos tämä tulee vielä vaatimaan lisää tuka, emme tiedä miten tämä jatkuu" ? ts. haluttiin lapsen olevan täydellinen, ja eikö hän sitä ollutkin siellä? mielestäni moitittiin lasta ja sitä kuinka paljon työtä tämä tulee vaatimaan. ja erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että lapsi suhtautui ennakkoluulottomasti isän naiseen. Mitä outoa siinä on, jotkut lapset ovat ennakkoluulottomia.
Minulle tuli mieleen että tämä ns. keskittymishäiriö on voinut olla perheestä johtuvaa.

Lapsi laitetttiin kouluun, vaikka perhe ei tiennyt jatkosta. Uskon että tämä epävarmuus huokui lapsen suuntaan vaikka sitä ei televiossa näytetty.

Kun ohjelma loppui, ajattelin seuraavaa:

Toivoin että perheelle ei koskaan enään anneta yhtään sijaislasta, koska voimia eikä aikaa näyttänyt olevan omille lapsillekkaan.
Eipä ollut hyvä esimerkki kellekkään sijaisvanhemmuutta harkitsevalle.
Säälitti se pieni poika joka ajautui tuohon perheeseen.
Asenne oli perheellä väärä. Kertaakaan ei tullut kommenttia: "kyllä tästä selvitään, kun kerran tähän on päädytty "

Kiinnitin samaan huomiota ja tuli todella paha mieli pojan puolesta :(

MIelenkiintoisia näkemyksiä ihmisiä. Suosittelen jokaista katsomaan ohjelman itse.

Samat huomiot. Tyttöjen suhde uuteen perheejäseneen oli jäätävä; älä ota, se on mun. Ei kiinnitetty huomiota eikä vastattu jne. Lapsi roikkuu koko ajan sijaisisässä...ym
Kannattaa yle areenasta katsoa isän haastattelu. Ymmärsin, että lapsi pääsee kotiinsa kevään mittaan. Aivan upeata. Sosiaalitoimi on suuressa kriisissa; virhepäätöksiä näin vakavan asian suhteen kuin lapsen ottaminen omasta perheestä, ei saisi tapahtua. On ihan sattumankauppaa, otetaanko lapsi huostaan vai ei. Sosiaalipuolella on liian suuri valta. Ja hallinto-oikeuksista ei ole mihinkään, siunaavat vain sossujen lausunnot, vaikka ne perustuisivat olettamuksiin,

Tytöt ovat tavallisia teinityttöjä. Jos heidän käytöstään ei osaa lukea, lasten kasvatuksesta ei tiedä mitään. Vanhempien kuvitelmat hivenen omituisia. Kun lapsia ottaa vastaan, heidät on vain hyväsyttäv'ä ongelmineen päivineen. Itse dokumentti antaa varsin suppean kuyvan tapahtumista. Pitäisi olla melkoinen selvännäkijä olettaakseen, että me katsojat läheskään kaikkea tapahtumista tietäisimme. Nähdyn valossa isä vaikuttaa kaltoinkohdellulta, mutta minkään asian totuuspohjaa ei tarkistettu eikä kerrottu.

Osaako kukaan vastata, miksi Suomessa niin vähän kotiutetaan lapsia, vaikka huostaanoton perusteet olisivat poistuneet? Lakihan sanoo, että huostaanotto on tilapäinen, viimeinen toimenpide ja edellyttää viranomaisia toimimaan perheen yhdistämiseksi. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan tapaamisia rajoitetaan, jotta lapset kiintyvät sijaisperheeseen ja unohtavat kodin. Kotiin ei ole nyt tuttavaperheen lapset päässeet 8 kuukauteen. Yksivuotias unohtaa äitinsä ja isommat saavat, mitä pyytävät, kun rahasta ei enää ole puutetta! Onko tämä lasten edun mukaista. Lisäksi vanhemmat jätetään täysin oman onnensa nojaan. Huom. ei päihde- eikä mielenterveysongelmaa, eivätkä lapset heitteillä.

Onneksi kuitenkin ala-arvoiseen sijaishuoltopaikkaan laitettuja lapsi on alettu poistamaan noista kammottavista paikoista. Kiitos sosiaalitoimen ja hallinto-oikeuden!

Hei!
Katsoin saman ohjelman (ja isän haastattelun) ja itsekin sijaisvanhempana osaan ehkä avata joitain asioita.
Olen siis samaa mieltä että monissa asioissa olisi perheellä ollut parannettavan varaa, mutta
- teinien käytös on tuollaista. He eivät ole tehneet päätöstä alkaa sijaisperheeksi, joten heiltä voidaan vaatia hyvää käytöstä, muttei sen enempää. Noinhan teinit kohtelevat usein pienempiä sisaruksiaankin.
- sijaisvanhemmat lähtevät pelkän lyhyen koulutuksen jälkeen "hommiin" eli vähintäänkin tarvittaisiin työnohjausta, jotta he kehittyisivät sijaisvanhempina ja saisivat käsitellä tunteitaan (ilman että negatiivisia tunteita ja turhautumista tarvitsee näyttää sijoitetulle lapselle) Eli kovin tyhjin käsin perhe joutuu vieraan lapsen sijaivanhemmaksi.
- perheellä ei tainnut olla koulutusta tai kokemusta sen pride enempää? Eli jos on kokemusta vain omista terveistä lapsista niin voi olla käsittämättämön vaikea tajuta mistä lapset tulevat ja miksi käyttäytyvät kuten käyttäytyvät (esim. näyttää siltä että lapsi ei ole edes pettynyt vaikka isä ei haekaan) ja tulkitsevat häntä väärin.
- osa jutuista oli (usein äidin) ajatuksen virtaa, eli ei kyse oli sen hetken tunteesta. Kukapa meistä ei joskus olisi ihan kypsinä puolisoon tai biolapsiinkaan. Kyllähän tunteita saa tuulettaa, ei se ole vaarallista, kun ei kaikkea suolla suoraa toiselle osapuolelle.

Eli perhe varmasti ihan ok, mutta paljon enemmän tukea ja oppia he tarvitsisivat. Ja toisaalta poika tarvitisi kokeneemman perheen (tai jos vaan voi niin asua isän luona ja esim, käydä tukiperheessä kerran kk tai joku oma tukihenkilö) jolla riittäisi aikaa, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä vielä pientä poikaa kohtaa.

Teinit on ottaneet käytökseensä oppinsa vanhemmiltaan keneltäpä muultakaan. Teinit olivat ehkä kehittymättömämpinä avoimia, vanhempiensa vähän kuin huomaamatta. Teinien käytöksestä saattaa voida päätellä perheen todellisen arjen, sen kun kamerat on koottu pois ja perhe jätetty elämään arkeaan. Perhe saattaa tarvita itsessään tasapainottavia toimenpiteitä. Sossuthan voivat nyt tutkia mitä apua perhe tarvitsisi ja tarjota avohuollon tukia kun noin avoimesti toivat esille ja olivat huolissaan omasta jaksamisestaan omien lastensa suhteen.

Saati jos jollain on HEVONEN, johan on hieno paikka. Vaikka sitten lapset luovat lannan kestä talvet.

Perheellä on nyt 2 uutta sijaislasta, poikia!

täällä muka asiantuntijat kommentoi suu vaahdossa tuota perhettä, olkaa kiitollisia, että joku viittii ottaa tommosta moniongelmaista penskaa kotiinsa.
Penskan kasvatus on mennyt pieleen jo vuosia sitten. Äiti oli alkkis, isä on alkkis, äiti taatusti juonu koko raskausajan, joten tämä penska on aivan selvä FAS-syndrooma-lapsi,lukekaa miten FAS-lapsi oireilee, en viitsi luetelle sitä pitkää litaniaa mm.huono ruokahalau, keskittymiskyvyttömyys,vaatii erityistukea kotona ja koulussa.
Isä nyt vikisee omiaan vaikka ei oo ollenkaan kelvollinen kasvattamaan tällaista moniongelmaista. ja kun alkkiseukko ei oo hoitanut lasta, otettu huostaan, isä selitti kuinka lapsi otettiin huostaan, kun äiti ei hoitanut lasta- mitä hän sitten teki, kun ei voinut vaikuttaa huostaanottoihin(tämähän tapahtui useamman kerran). Ja jos isä olisi aikoinaan ollut kelvollinen vanhempi, ei olisi tapahtunut huostaanottja. Tämä tuulella käyvä biologinen isä on aivan paskanpuhuja, joka koettaa kerätä säälipisteitä. Miksi lapsi annettiin TAAS tälle alkkis-isälle, joka ei osaa kasvattaa lapsesta tasa-painoista tai tukea moniongelmaista lasta. TÄmä lapsi olisi pitänyt sijoittaa uudelleen johonkin perheeseen.

Ja kyllä tämä eka sijoitusperhe oli ihan ookoo, turha vikistä, tv. saa asiat näyttämäänsiltä kuin se halauvat, että juttu olisi myyvä.

Ja te tällä palstalla, jotka väitätte olevanne kunnon sijoitusvanhempia, ottakaapa itse tuommonen FAS-lapsi ja tulkaa sitten kertomaan kokemuksista.

Oletko neurologian erikoislääkäri vaiko minkä alan?

Onko edellisen kirjoittaja FAS-lasta hoitava sijaisvanhempi? Jos olet, niin hae nyt kiireesti apua. Olet selvästi väsynyt, turhautunut ja kyynistynyt. Lapsi on lapsi, ei mikään "penska". Se nyt on selvä, että alkkisvanhemmat ovat tuulella käyviä paskanjauhajia, odotitko kenties, että sijoitettu lapsi tulee tasapainoisilta ja yhteistyökykyisiltä vanhemmilta? Kirjoituksesi näyttää siltä, että suhteesi lapseen on kriisiytynyt. Pyydä apua kasvatusneuvolasta, pyydä perhetyötä tms., että tilanne saataisiin korjaantumaan. Sekä lapsen että itsesi takia. Ei tämä ole aina helppoa hommaa kenelläkään.