"Oikeusistuimissa ei ymmärretä, on, että lapseen kohdistuneen seksuaalirikosepäilyn selvittämisessä psykiatreilla ei ole juurikaan ammattitaitoa, kun kyse on lapsen haastattelemisesta.
Lapsen haastattelu rikosepäilyjen yhteydessä ei kuulu psykiatrien osaamisalueeseen.
Lasten haastatteleminen erityistilanteissa vaatii täysin toisenlaista orientaatiota. Psykiatrit samoin kuin terapiatyötä tekevät psykologit ja sosiaalityöntekijät lähtevät hoidollisesta näkökulmasta. He eivät kyseenalaista kuulemaansa, vaan se, mitä asiakas kertoo, on työn lähtökohta.
Oikeuspsykologinen haastattelu liittyy mahdollisen rikoksen selvittämiseen. Tarkoituksena on saada selville lapsitodistajan omat havainnot tapahtumasta, eli selvittää aineellista totuutta. Siksi haastattelun tulee perustua tieteellisesti testattuun haastattelumenetelmään, jossa lasta ei johdatella, vaan haastattelija pysyy objektiivisena ja neutraalina lapsen havaintojen selvittäjänä.
Hoidollisessa haastattelutavassa ongelmana on se, että terapeutti on saanut lasta koskevia ennakkotietoja siitä, että hän on rikoksen uhri. Tuota ennakkotietoa ei kyseenalaisteta, vaan lähdetään liikkeelle tuosta ‘empaattisesta’ ennakko-olettamasta.
Harva lapsi pystyy vastustamaan ympäröivien aikuisten käsityksiä, vaikka hän tietäisikin, että se mitä aikuiset uskovat ei ole totta. Tällöin lapsi joutuu vakavaan ristiriitaan oman todellisuutensa ja aikuisten uskomusten välillä.
Lapset saattavat myös mukautua ympäröivien aikuisten käsityksiin, eli uskoa ymmärtäneensä asiat väärin. Mitä useammin epätosia tapahtumakuvauksia kerrataan, sitä vakuuttuneemmaksi lapset tulevat siitä, että aikuisten esittämä tapahtumasarja on totta.
Epätoden muistikuvan synnyttäminen täysin terveelle aikuiselle käy helposti ja nopeasti. Huomattavasti helpompaa se on, kun kyseessä ovat lapset, jotka ovat suggestioherkempiä kuin aikuiset.
On olemassa Stakesin vuonna 2003 julkaisemat yksityiskohtaiset haastattelurungot. Jos haastattelussa ei noudateta noita ohjeita, vaan mukana on johdattelevia kysymyksiä, ei lapsen kertomaan voida luottaa. Yksikin johdatteleva haastattelu voi vääristää lapsen muistikuvia siten, että hänen antamaansa kertomukseen ei voida enää luottaa!"
Usein lastensuojelulaitosten työntekijöillä on herännyt huoli mahdollisesta hyväksikäytöstä.
Luotettavuutta vähentää haastateltavien omat asenteet ja muistot liittyen lapsiin tai nuoriin, joiden kohdalla huoli seksuaalisesta hyväksikäytöstä on ollut.
Muistot voivat vääristyä ja uudet tilanteet, faktaan perustuvat tiedot ja työyhteisön muiden jäsenten ajatukset voivat sekoittua omiin muistoihin.
Työntekijän oma asenne ja ajatusmaailma seksuaalisesta hyväksikäytöstä vaikuttaa myös vastausten ja kertomusten yleissävyyn.
Tutkimuskysymysten toistettavuus vähentää myös luotettavuutta: puolen vuoden kuluttua samojen kysymysten esittäminen samoille haastateltaville tuottavat aivan eri vastauksia, vanhat tiedot ovat muokkautuneet tai kokonaan unohtuneet.
Usein epäilys hyväksikäytöstä oli jo olemassa lapsen lastensuojelulaitokseen saapuessa, jolloin ajatukset ja ”tuntosarvet” olivat virittäytyneet aiheeseen.
Lausuntoja saattavat antaa mm. nuoriso - tai vapaa-aikatoimen ohjaajat, joilla ei ole minkäänlaista todellista alan ammattitaitoa jolla erottaa mitkä huolta herättävistä "oireista" voisivat edes johtua seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
He kuvittelevat seksuaalisen hyväksikäytön olevan kaikkea ikätasoon soveltumatonta, mitä lapsi joutuu näkemään, tekemään tai kokemaan, ikätasoon kuulumattomia kokemuksia.
Esim. jos lapsi tai nuori haluaa nukkua valot päällä tai tarvitsee aikuisen vierelleen, kunnes on nukahtanut, herää epäilys seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikka todellisuudessa suuri osa lapsista kokee ainakin ajoittain pelkotiloja jotka johtuvat aivan jostain muusta kuin seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Päin vastoin, kuvittelisi että jos jotakuta on oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetty, hän ei ainakaan halua että kukaan nukkuu hänen vieressään?
Seksuaalisen hyväksikäytön käsitteen aiempaa laajempi määrittely nostaa hyväksikäytöstä uusia muotoja esiin. Kun isoisän kanssa saunomisesta väännetään seksuaalirikos, niin ei ihme että lasten seksuaalinen hyväksikäyttötapaukset lisääntyvät?
Lapsen haastattelu rikosepäilyjen yhteydessä ei kuulu psykiatrien osaamisalueeseen.
Lasten haastatteleminen erityistilanteissa vaatii täysin toisenlaista orientaatiota. Psykiatrit samoin kuin terapiatyötä tekevät psykologit ja sosiaalityöntekijät lähtevät hoidollisesta näkökulmasta. He eivät kyseenalaista kuulemaansa, vaan se, mitä asiakas kertoo, on työn lähtökohta.
Oikeuspsykologinen haastattelu liittyy mahdollisen rikoksen selvittämiseen. Tarkoituksena on saada selville lapsitodistajan omat havainnot tapahtumasta, eli selvittää aineellista totuutta. Siksi haastattelun tulee perustua tieteellisesti testattuun haastattelumenetelmään, jossa lasta ei johdatella, vaan haastattelija pysyy objektiivisena ja neutraalina lapsen havaintojen selvittäjänä.
Hoidollisessa haastattelutavassa ongelmana on se, että terapeutti on saanut lasta koskevia ennakkotietoja siitä, että hän on rikoksen uhri. Tuota ennakkotietoa ei kyseenalaisteta, vaan lähdetään liikkeelle tuosta ‘empaattisesta’ ennakko-olettamasta.
Harva lapsi pystyy vastustamaan ympäröivien aikuisten käsityksiä, vaikka hän tietäisikin, että se mitä aikuiset uskovat ei ole totta. Tällöin lapsi joutuu vakavaan ristiriitaan oman todellisuutensa ja aikuisten uskomusten välillä.
Lapset saattavat myös mukautua ympäröivien aikuisten käsityksiin, eli uskoa ymmärtäneensä asiat väärin. Mitä useammin epätosia tapahtumakuvauksia kerrataan, sitä vakuuttuneemmaksi lapset tulevat siitä, että aikuisten esittämä tapahtumasarja on totta.
Epätoden muistikuvan synnyttäminen täysin terveelle aikuiselle käy helposti ja nopeasti. Huomattavasti helpompaa se on, kun kyseessä ovat lapset, jotka ovat suggestioherkempiä kuin aikuiset.
On olemassa Stakesin vuonna 2003 julkaisemat yksityiskohtaiset haastattelurungot. Jos haastattelussa ei noudateta noita ohjeita, vaan mukana on johdattelevia kysymyksiä, ei lapsen kertomaan voida luottaa. Yksikin johdatteleva haastattelu voi vääristää lapsen muistikuvia siten, että hänen antamaansa kertomukseen ei voida enää luottaa!"
Usein lastensuojelulaitosten työntekijöillä on herännyt huoli mahdollisesta hyväksikäytöstä.
Luotettavuutta vähentää haastateltavien omat asenteet ja muistot liittyen lapsiin tai nuoriin, joiden kohdalla huoli seksuaalisesta hyväksikäytöstä on ollut.
Muistot voivat vääristyä ja uudet tilanteet, faktaan perustuvat tiedot ja työyhteisön muiden jäsenten ajatukset voivat sekoittua omiin muistoihin.
Työntekijän oma asenne ja ajatusmaailma seksuaalisesta hyväksikäytöstä vaikuttaa myös vastausten ja kertomusten yleissävyyn.
Tutkimuskysymysten toistettavuus vähentää myös luotettavuutta: puolen vuoden kuluttua samojen kysymysten esittäminen samoille haastateltaville tuottavat aivan eri vastauksia, vanhat tiedot ovat muokkautuneet tai kokonaan unohtuneet.
Usein epäilys hyväksikäytöstä oli jo olemassa lapsen lastensuojelulaitokseen saapuessa, jolloin ajatukset ja ”tuntosarvet” olivat virittäytyneet aiheeseen.
Lausuntoja saattavat antaa mm. nuoriso - tai vapaa-aikatoimen ohjaajat, joilla ei ole minkäänlaista todellista alan ammattitaitoa jolla erottaa mitkä huolta herättävistä "oireista" voisivat edes johtua seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
He kuvittelevat seksuaalisen hyväksikäytön olevan kaikkea ikätasoon soveltumatonta, mitä lapsi joutuu näkemään, tekemään tai kokemaan, ikätasoon kuulumattomia kokemuksia.
Esim. jos lapsi tai nuori haluaa nukkua valot päällä tai tarvitsee aikuisen vierelleen, kunnes on nukahtanut, herää epäilys seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikka todellisuudessa suuri osa lapsista kokee ainakin ajoittain pelkotiloja jotka johtuvat aivan jostain muusta kuin seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Päin vastoin, kuvittelisi että jos jotakuta on oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetty, hän ei ainakaan halua että kukaan nukkuu hänen vieressään?
Seksuaalisen hyväksikäytön käsitteen aiempaa laajempi määrittely nostaa hyväksikäytöstä uusia muotoja esiin. Kun isoisän kanssa saunomisesta väännetään seksuaalirikos, niin ei ihme että lasten seksuaalinen hyväksikäyttötapaukset lisääntyvät?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lasten aivopesu on helppoa. Jollette usko voitte itse koittaa.
Näyttäkää pikkulapselle koiran kuvaa ja kysykää mikä eläin kuvassa on. Kun lapsi sanoo sen olevan koira, näyttäkää epäilevältä ja kysykää "oletko aivan varma että kuvassa on koira?"
Jos lapsi edelleen väittää sen olevan koira,
niin älkää vieläkään hyväksykö vastausta vaan kysykää
"voisiko kyseessä sittenkin olla jokin muu eläin?"
jatkakaa kertomalla että "voit vielä vaihtaa vastausta, jollet ole aivan varma siitä mikä eläin on kyseessä?"
Lähes jokainen pieni lapsi uskoo ja luottaa niin paljon aikuiseen,
että varmasti vaihtaa vastaustaan tai ainakin alkaa itsekin epäilemään omia havaintojaan ja itseään.
Kun riittävän montakertaa lasta kuulustellaan, alkaa pikkuhiljaa aikuisen haluama vastaus muokkautua lapsen mielessä niin ettei hän enää myöhemmin edes tajua että ajatus olikin aikuisen hänen mieleensä istuttama, eikä oikea aito tapahtuma.
Näitä kutsutaan valemuistoiksi.
Sama onnistuu itseasiasiassa todella helposti myös useimmille aikuisille.
Varsinkin kun kuulusteluolosuhteet ovat otolliset. Ammattilaiskuulustelija saa lähes kenet tahansa tunnustamaan mitä tahansa haluaa.
Tämäkään ei taas ole lahko-asia, joka on heidän jatkuva hyökkäämisensä muiden ihmisten seuraan, ollen sosiaalisia ja todellisuutta pakenevia, turvallisuushakuisuudestansa. He ovat pelkkiä julkisen rasismin harjoittajia, pakokeinon coping-keinon avulla, joka aiheuttaa meille monille vääränä käyttäytymisenä lapsettomuutta, koska siitä puuttuu inhimillisyyden ja läheisyyden osa-alueet, mm. valheellisen todellisuuden ympäristönä, pelkkänä ykkös-kakkosena.
Missä sä olet opiskellut tätä tieteen haaraa? Kerro vielä mikä tieteen haara on kyseessä? Vai oliksä vaan vetäny sieniä?
Kun kysytään tarpeeksi kauan, saadaan keneltä tahansa haluttu vastaus. Lapsilta ei tarvitse kysyä montaakaan kertaa.
Joo toi on törkeetä, että levitellään osoitteita facebookissa, vaikka et ole mihinkään syyllistynyt, susta tehdään syntipukkia. Noitavainot roihuaa.