Valitettavasti totta

Yhteiskunnan ja muiden yhteiskuntien etu on juuri nyt etusijalla. Jos muutama omaishoitaja tai hoidettava kuolee ennenaikaisesti, niin olemmepahan sitten pois jaloista kuleksimasta. Osamme on olla osana yhteiskunnan ongelmajätteitä. Onneksemme meillä ovat politiikkomme, jotka asiantuntijatoimikuntineen tekevät puolestamme päätöksiä sitten, kun itse olemme tuhkana ikuisella avaruusmatkallamme.

Kyllä tämä on totta.Minäkin elin siinä uskossa,että kun olen näin nuori omaishoitaja,47v,niin kyllä minä jaksan miestäni hoitaa.Alzheimer kun muuttui pahaksi ja ilkeäksi,kohtauksia sun muuta,niin minä romahdin.Masennuin ja uupumus oli totaalinen,ajatukset hyvin synkkiä.
Sitten tajusin hakea apua,psykologi ja hoitohenkilökunta tajusi että mie en jaksa enää.Nyt muutoksia tulossa,saan tukea ja ymmärsin että minun mies on niin sairas etten mie voi hoitaa häntä kohta enää.Elin kuplassa jossa en nähnyt miten kurjaa meillä oli,koitin vain olla hyvä omaishoitaja.
Nyt voin hyvin,uskallan luopua,ja saan apua.

Ei sitä itse huomaa, menee vain päivästä toiseen vuosien tuomalla rutiinilla.
Jälkeenpäin huomaa kuinka äärimmäisen lopussa oli, silti ei mistään hinnasta olisi luovuttanut. Omainen vastusti vuorohoitoa kynsin hampain, sekin lisäsi ahdistustani.
Nyt on kasi viikkoa kotona, kaksi laitoksessa, tätä ennen en pitänyt vapaata lainkaan. Ei mene kauna siihenkään että laitospaikka tulee olemaan pysyvä.

Ei ole, länsirannikon ruotsinkieliset alueet ovat tuttuja :)