Hämmästyin itsekin kyyneleitäni,... jokin herkkyys valtasi mielen vilkaistessani palstaa. Miten toivoisinkaan, että tämä yhteys ihmisten välillä saisi säilyä sellaisena, jonka olen sen kokenut....rikastuttavana, lämmittävänä yhteytenä muihin ihmisiin.
Osittain olen jo oppinut itsenäisyyteen, helppoa se ei ollut, mutta viimeinkin voin olla vain kiitollinen kaikesta,...palstastakin ja ihmisistä täällä!
Hyvää yötä!
http://www.youtube.com/watch?v=5ZUw78FXpG4
Osittain olen jo oppinut itsenäisyyteen, helppoa se ei ollut, mutta viimeinkin voin olla vain kiitollinen kaikesta,...palstastakin ja ihmisistä täällä!
Hyvää yötä!
http://www.youtube.com/watch?v=5ZUw78FXpG4
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kyllä se Tex niin on, toissa- tai viime yönä meinasin keskellä yötä tulla samoin ajatuksin tänne kirjoittamaan. Omalla kohdallani olen huomannut kehittyneeni ja kasvaneeni aimo harppauksen monen palstalaisen mukana ajattelemaan monipuolisemmin, jopa oppinut itseeni kuuluvaa hillittömyyttä hillitsemään, asettelemaan sanojani hiukan sovinnollisemmin.
Herätessäni tänään mukavan "myöhään", eli neljän jälkeen, oli jostain syystä Sarkian runo mielessäni, se
Älä elämää pelkää
"Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen raunioilla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
´Tämä on iäti minun´,
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin."
Minulle tämä on ollut nuoruudesta saakka tärkeä runo. Joka säkeen kohdalla on hyvä miettiä ymmärtääkseen runon, elämän voiman ja ilon.
Koskettava; Lopputili
Ma tahdoin suurta ja syvää,
ylös pilviin ylettyvää
unen linnaa rakensin,
mut tein vain sirpaletyötä
mi hajoaa tuulihin.
Vailla rakkautein oli rantaa
oli tahtoni antaa, antaa
mun rikkaudestain,
vain iskuja, syytöksiä,
iät kaiket kirveleviä,
ma jaoin jaitse sain.
Sävel heljin sielussa sousi,
runot kultaiset kupli ja nousi
mun syvällä syömmessäin,
epäsoinnuin on kantele soinut,
en koskaan laulaa voinut
sitä kauneinta säveltäin.
Ma kurkotin tähteä maineen,
yli loistais mi kuoleman laineen
taa aikojen kaukaisuuteen,
nyt halajan unhoitusta,
yli hautani kirjoitusta:
tässä lepää ihminen.
Lauri Pohjanpää.
(Uusi kevät 1917.)
....tässä lepää ihminen. Vaatimattomasti ja kauniisti.
Ihanaa jos tuo on totta!
On vai outoa että että mielialat leijaa maan ja avaruuden välillä pysähtymättä kovinkaan kauan kumpaankaan.
Tämä ikä on meille kaikille eläkeikä, olemme joskus olleet jotain muuta nyt sitten tasavertaisia ihmisiä vaatimattomasti, inhimillisesti.
Muistanemme kohdella ikätovereitamme kunnioituksella ja kuten sanonta kuuluu, kuten itseämme haluamme kohdeltavan.
Kukahan tuota kirjoittajien vaatimattomuutta ja inhimillisyyttä osaa täällä mitata ja kenellä kanttia sitä vaatia. . Ehkäpä sinä *kukkahame* osaat ja olla myös mallina toisten kirjoittajien kohtelulle.
Olis se kamalaa jos oltaisiin eläkkeellä samaa harmaata *vaatimatonta* massaa, ihan kuin oltaisiin jotain vain työn kautta.
Sinä olet liian vähäpätöinen ihminen, kaikesta sen huomaa, kateus ja viha siinä on sinulle kestämistä, kestä tai kaadu on sinun oma asiasi.
Yö ympärilläin hiljaa huilullaan...Tapani Kansan sanoitus Tsaikowskin Romanssiin tuntuu ehkä kevyeltä näitten runojen seuraan, mutta yöhön liittyy usein myös rakastavaisten kaipuuta. Hiljainen yö herkistää aistit ja puhdistaa mielen turhasta, siksi on hyvä joskus kirjata öisiä ajatuksiaan ja tunnelmiaan, ja syntyyhän alitajunnassa ratkaisuja mieltä vaivanneisiin ongelmiin ja kysymyksiin. Työaikana yöllä havahtuessani tulikin illalla pohdiskeltuun asiaan vastaus ja opivallus : näin sen teenkin !
Minusta sana "yö" on jo sinänsä kuin syli, tumma pehmeä kehto. "Hyvää yötä" kuulostaakin niin kauniilta, joka ilta pitäisi se kuulla joltakin.
http://www.musicme.com/#/Tapani-Kansa/albums/Valaistu-Ikkuna-5099750129722.html
Tätä laulua ei saa yksin linkitettyä, mutta kyllä sen saa soitettua, jos tuntuu kiinnostavan. Koko tuo albumi on minulle hyvin mieluista kuunneltavaa.
Rauhaisaa kiirastorstaita.
Niin...onhan se yhteinen asia, että olemme eläkeläisiä. Jos se nyt yhdistääkin, on kuitenkin keinotekoista tuudittautua siihen, että se on kokonaan sitova. Takana eletty elämä, jossa on monenlaisia oppeja, kokemuksia ja muodostuneita ideologisia taustoja. On jotain tunnettuja tosiasiolita, joista voi päästä yksimielisyyteen. On asioita joista voisin mielessäni olla erimieltä, mutta koen ne vähämerkityksellisiksi, enpä viitsi niihin tarttua. En edes keskustelun vauhdittamiseksi. Onhan myös niin, että kukin käsittää merkitykset omalla tavallaan.
Tämä eläkeläisten joukko on kovin epäyhtenäinen - toisaalta se on hyväkin. Hyvin helposti näyttää kuitenkin johtavan siihen, että epäillään jonkun alkavan "kukkoilemaan", pyrkivän voittoon. Siitä alkaa väärin lukeminen, "väärin ymmärtäminen" tahallaan. Koetaan , tai ainakin tulkitaan, että joku yrittää näyttää valtaansa kirjoittamalla "ylhäältä alemmille." Siihen ärtymykseen en ole nähnyt aihetta. Jotkut vain ovat hyviä, tietäviä ja taitavia. Mitä siitä, senhän on vain hyvä.
Puhutaan "laumasieluisesta" käyttäytymisestä. Onhan sitäkin saman toistamista, perustelematta. Kyllä ne juuret on minullakin, työväenluokassa, johon olen syntynyt, kasvanut ja tehnyt joukossa työni. Onhan joku muistanut mitätöidä, nimittämällä "punikiksi", jolla voi kaiken kuitata. Enpä ole nokkiini ottanut, liian paljon arvostusta tulee, mutta voi olla perääkin.
Mielestäni älyllinen rehellisyys on tasapainottelua sen välillä, mikä on ideologiaa ja mikä tietoa. Kaikkea pitäisi pystyä tarkastelemaan ja selvittämään myös itselleen. Siihen olen pyrkinyt ja pyrin.
Alkuun kirjoittelin enemmän, se oli uutta. Kieltämättä myös tunaroin, oppiahan sekin. Mitä tämä on minulle antanut? Niin...olen saanut harjoitella tiekkarin käyttöä, kirjoittamista ja vähän kanssakäymistä toisten kirjoittajien kanssa, vaihtelua sekin. Merkitystä en käy ylistämään, koska silloin valehtelisin itselleni.
Oikein hyvää jatkoa teille!
Mielipiteitten eroavaisuus kehittää keskustelua ja monesti saa miettiä suuntaan jos toiseen, se on keskustelua.
Miksi sitten on henkilöitä joiden ainoa keskustelun aihe kumpuaa vihaa ja vain vihaa joitain nikkejä kohtaan, vaikka kirjoittajina ovat parhasta päästä.
On myös huomattu miten miesten mielipiteet kohoavat arvoon arvaamattomaan,
emme siinäkään asiassa ole samalla viivalla, no miehet ovat kiitoksen kipetä, mutta MOLLAAMINEN JA YLIMIELINEN kohtelu on pantu merkille.
No nehän ovat kai eri asia, lauletaan vaikka joku suvivirsi asian päälle.
Kiitos samoin ynnämuu, ja kaikki ihanien runojen lähettäjät!
On aina hyväätekevää lukea harkittua tekstiä, sellaista tarvitaan aina joka taholla. Kun asiat on tehnyt selviksi itselleen, miten haluaa elää, on siitä hyvä jatkaa.
Pääsiäisvieraani joutuivat peruuttamaan tulonsa, siellä poikani on kevätflunssan kourissa, eikä halua tartuttaa nuorta äitiä vauvoineen, eikä tämä isomummikaan välitä flunssaisia tavata!
Oikeastaan helpottuneena lähden pienimuotoisille ostoksilleni,
näin saan viettää oman rauhallisen Pääsiäiseni.
Luin ja mietin.
Jos nyt tällaiset keskustelupalstat ovat täysin vapaita kirjoittajien valita, niin kyllä kunniotus kanssakirjoittajia kohtaan on löydyttävä.
On sitten duunari tai tuomari, keskustellaan kaikki yhdessä.
En ole kenenkään puolella sanan ja mielipiteen voi kirjoittaa v...ittuilematta.
Tämä viesti meni vahingossa Kahvipirttiin, siksi siirrän sen tänne mihin tämän alkujaan tarkoitin.
Lainaus Jörg Zinkiltä:
"Se että tulin tänne kylään,
on (ei ole) oikeastaan poikkeus.
Yleensäkin jokaisella on omat reittinsä.
me satumme vastakkain, juttelemme.
Jokainen tulee omalta taholtaan - ja äkkiä
jossain risteyksessä tavataan.
Elämä on matkantekoa,
ja kun matkalaiset kohtaavat, syntyy juhla
Me kuljemme omia teitämme, ja tiet kohtaavat.
Tänään."
ps. olen melankolisella mielellä kun joku palstalla pelkää
Katleijan hyökkäävän kimppuunsa. Se on vaikea kestää.
No tulihan sieltä, samaa harmaata massaa, kuka sitä on toivonut?
Ilman loukkauksia ja tölvimistä voi kyllä yrittää.
Turhaa on vääntää sanomakseni että sitä edes vaatisin, mutta onhan täällä näitä vääntöjä ja vääntäjiä välillä ilmaantunut.
Onhan se tietty liika jos jotakin kirjoittajaa on 'koskettanut',
Menkää välillä aurinkoon ja kevätilmaa hengittämään voisi olokin parantua.
Sammaa oon mieltä.
Näin tehhää ja näillä mennää ja kättä pääl.
http://www.birgit.mummu.net/Tapetilla/Paasiainen.htm
Iloista Pääsiäistä kaikille!
ja alussa myös viestitkin mieltä ylentäviä.
Sitten taas räyhähenkien vallassa olijat heränneet ja paikalla pilaamassa tunnelman..
Iehän me anneta minkään pilata sitä tunnelmaa, mikä meillä on!
Katselin juuri Teemalta niin upeaa ohjelmaa Koodien maailmasta, missä matemaatikko Marcus de Satoy johdattaa katselijan geometriseen koodien maailmaan,...mehiläisten kennojen tarkoituksenmukainen kuusikulmio, joka on luonnossa säästäväisin muoto hunajan taltioimiseen, ja niiden vartalon mukainen. Vuosituhansia ne käyttävät sitä, samoin kuin kaikkialla luonnossa tuo sama taloudellisuus ilmenee.
Suolakuutioiden rakenteesta Jack Pollartin taiteeseen, missä tuli tuo fraktaali-ilmiö, joka on kiinnostanut viime aikoina.
Heksagrammi eli kuuskulmio on näyttäytynyt minulle vision myötä, jonka olen myös tauluuni maalannut,...sekin ilmeisesti on sisäänrakennettu meissäkin.
Sorry, että pulputin koko ihanan ohjelman tähän, mutta niin kaunis kuin yksittäinen lumihiutale voi olla Ruuneperin runossakin kerran,...niin kaunis on tuo koodien maailmakin:)
tää toisillemme ja takaisin ,, kaikki mukaan tähän hyvän kierrätykseen!
Ei olla räyhähenkien armoilla! Eikä kenenkään muunkaan.
Näin teemme :) Tässä Eino Leinon kauniita ajatuksia meistä ihmisistä!
http://www.youtube.com/watch?v=o0bjDLrSmS0
Rauhoittavaa lukemista kun valvoo yössä. Saisipa sopu olla tämänkaltainen edes joskus.
Kiitos kirjoittajille.
On ihanaa lukea jälkeenpäin aloitusta, jota ei ole edes muistanut. Tuo Sarkian runo on syvällisyydessään aina yhtä koskettava.
Varmaan on muitakin kuin "yksin uneton", jotka on löytäneet arkistojen uumenista ajatusta herättävää lukemista. Silloin ne on paikkansa lunastaneet.
Toivottavasti uni sai sijansa, ja päivä antaa uusia voimia ja valoa mieleen!
Kaikkea hyvää!
Tämä vastausa oli poistettu---Miksi??
Olen terveyssyistä pysytellyt sisätiloissa seurannut ympäristöä, mielenkiintoista sanoisin, enimmäkseen tyyntä pieni tuulenpuuska silloin tällöin ja lehtiä putoaa reilusti,.
Keltaisuus alkaa olemaan ohi ja kuivan näköiset oksan konkelot pyrkivät esille, siellä kiitävät talviturkkiset oravat naksutellen, hyppäävät välillä puusta toiseen vauhdilla.
Vielä olisi ollut aamutunneille puuhaa omissa kukkapenkeissä, nyt ne kuitenkin ovat siistit, vanhat kukkaset leikattu ja multa pöyhitty, rikkaruohot poistettu ja ruusuille on tulossa havuja, on syksy, rauhoitutaan ja rauhoitetaan siisti piha.
Lapset leikkii vaahteranlehdissä ja niitä on tuossa rinteessä lähelle puoli metriä paksulti, piiloutuvat ja heittelevät ilmaan sylin täydeltä, joku yrittää piiloutua lehtien alle, sekin onnistuu, iso puu antaa reilusti materiaa leikkijöille.
Tintit koputtelee ruutuun, näissä uusissa ikkunoissa ei ole näkyvissä silikonia eivät saa sitä syödäkseen, enkä aio vielä alkaa antamaan siemeniä, luonnossa löytyy kyllä ainakin siemeniä noista 'törröttäjistä'.
Kun lumi tai pakkassäät tulee sitten nostan syöttötelineen paikoilleen, kuusessa ei ole lainkaan käpyjä, jonnekin ne ovat kadonneet ja oravat kipeilee hakien jotain terassin seiniltä.
Tällaista lokakuuta on mielenkiintoista elää ja seurata ympäristöä.
Vain minä sain taaaaas korvilleni kun niin monesti ennenkin!
Vaikea on olla sanomatta mitään vastaan näinhän se pitää mennä, kuka nyt jo kuolleiden runoilijoiden tuotteita arvostelisi?
Kenelle ihanaa kenelle aivan muuta,siitäkin huolimatta kaikille kelpaa sivu ovat ne olleet työelämässä vaikka enkeleitä ja just tätä minä tarkotin.
Enkä muuta mielipidettäni mutta sainhan sanottua!
Vielä golfia tähän aikaan syksystä, leikkimielinen kilpailu.
Sinisirkun hyvästä aloituksesta ihastuin, ja löysin sieltä oman viestinikin:
»Annetaan hyvän kiertää toisillemme ja takaisin, kaikki mukaan tähän hyvän kierrätykseen!
Ei olla räyhähenkien armoilla! Eikä kenenkään muunkaan. «
Olikohan se 'Ronja ryövärintytär', jossa puhuttiin räyhähengistä, maahisista yms otuksista?
Aivan pysäyttävän kaunis oli tuo Tapani Kansan laulu, » Yö ympärilläin hiljaa huilullaan...« kiitos Ramoona!
Rukous on laulajansa Katri-Helenan mukaan mukaan myös tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=lqKr96F-da8
Vain pikkukentällä aamusella lyhyt leikkimielinen golf.
Tosin minulla oikeatkin kierrokset ovat aina olleet leikkimielisiä, - pelejä ei pidä ottaa millään muotoa vakavasti.
Löysin erään lempisävelmäni, joka sopii tähän tunnelmaan:
Jela Spitkova viulusolo Zdenek Fibich Poem (runoelma)
http://www.youtube.com/watch?v=0AobIWytlrE
Tuossa Ramoonan* listassa Tapani Kansa laulaa myös tämän, en ollut kuullutkaan ennen:)
Kappeli Pariisissa, jossa oli yöllinen hartaushetki. Kymmenet kynttilät valaisivat kirkon etuosaa, takaosan jääden hämärään. Istuuduimme hiljaa takaosan penkille, katsellen alttaritaulun kauneutta. Nuori nainen huivi kiedottu pään ympärille käveli hiljaa ohitsemme, polvistuen lähelle alttaria.
Hän painoi kasvot käsiinsä ja hartiat vavahtelivat nyykytyksistä. Pohjaton suru kuvastui koko taipuneesta hahmosta, ja meidänkin silmämme kyyneltyivät.
Mietin oliko hän menettänyt rakkaansa kenties, lapsensa ehkä?
Hiljaa häiritsemättä nousimme hetken kuluttua, ja vaelsimme käsi kädessä hotelliin, tuhansien tähien tuikkiessa yllämme.
http://www.sacre-coeur-montmartre.com/
Täällä kävimme kerran.
Se oli jollain matkallamme.
sekä myös täällä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Notre_Damen_katedraali_(Pariisi)
ja myös Sixtuksen kappelissa olemme mieheni kanssa käyneet jollain niistä matkoistamme.
Kaikki nämäkin kirkkorakennukset ovat vasta 13 vuotta sitten päättyneen vuosituhannen rakennuksia, melko 'uusia' siis.
Sacré Coeurissa Montmartrella käynti on jäänyt eniten mieleeni, kun teimme sen illalla myöhään, kun siellä oli jokin iltatilaisuus.
Sweet dreams! Jos joku vielä valvoo
http://www.youtube.com/watch?v=AT9UuZv77Uc
Valvottiin täälläkin, mutta mennään nyt kauniin musiikin siivittämänä nukkumaan. Kiitos ja Hyvää Yötä.
Niin monta on aihetta lauluun – sen totesi aikanaan Reino Helismaa sanoittaessaan Tapio Rautavaaran levyttämää hitiksi noussutta kappaletta. Samaan hengenvetoon hän olisi voinut myös todeta niiden laulujen kirjon, jotka herättävät tuntoja kuulijoissaan vai olisiko oikeampi ilmaisu laulujen sekä sävellysten kirjo.
Musiikilla on tunnetusti terapeuttinen merkitys. Sen tiesi jo aikanaan Daavid soittaessaan harpulla rauhoittavia säveliä Saulin saadessa raivokohtauksen. Jo paljon varhaisemmalta ajalta ovat säilyneet piirrokset, joissa faraon hovissa esiintyy soittajia erilaisten soittimien kanssa. Sattuma ei ole sekään, että jumalanpalvelusten alussa oikeaan, hartaaseen, tunnelmaan läsnäolijat johdatetaan urkupillien hiljaisilla soinneilla. Valtaa, voimaa ja yhteenkuuluvaisuutta voi ilmaista marsseilla, balladit taas puolestaan kertovat usein menneistä tapahtumista.
Oman mielenkiintoisen alueensa luovat ns. tanssikappaleet, jotka tihkuvat seksuaalista rakkautta, kaipuuta toisen luokse, mutta usein myös luonnonläheisyyteen liittyvistä tunneilmaisuista. Suomalaisen iskelmämusiikin monesti syvä surumielisyys löytää tulkitsijansa useimmiten juuri näistä aiheista.
Talvisodassa paleltuneen musiikkikorvani (niinhän sanonta vähemmän musikaalisista henkilöistä puhuttaessa usein kuuluu) ansiosta oma musiikin kuunteluni on etupäässä radiossa tai cd-levyllä soitettuja iskelmiä ja lempikappaleikseni ovat muodostuneet lähinnä slaavilaisten kansansävelmien iskelmämuunnokset lisänä Venäjän ja Japanin välisestä sodasta kertova valssi Mantshurian kummut. Sikäli virheellinen, että useimmin siellä rintamilla oli polkka-meininki.
Kirjoitus- sekä lukutaito ovat ihmiskunnan historiassa verrattain nuori ilmiö. Aiemmin kansakuntien omat historiat kulkeutuivat lähinnä lauluntaitajien tai paremminkin tietäjien jonoa pitkin sukupolvelta toiselle joko runoina tai lauluina. Oma Kalevalamme tunnetaan vaka vanha Väinämöisen innoittamina runoina, kaiken todennäköisyyden mukaan jokainen sen runoista sai ensiesityksensä lauluksi puettuna. Ehkä kaikkein tunnetuimmat historiaa käsittelevät tarinat, viikinkien sagat, maailman luomisesta alkavat oman historian kertomukset ovat myös olleet heidän oikeusistuimensa perustana ja mahdollistaneet yhtenäisten valtioiden synnyn. Kuvaavaa on se, että viikinkiheimojen kokouksissa sukujen päämiehiäkin tärkeämpi oli lainlaulajana toiminut mies.
1960-luvun alussa sain varsin erikoisella tavalla tilaisuuden syventyä afroamerikkalaisen negrospirituaalin alkuperäistarkoitukseen. Lyhyesti sanottuna yhdenvertaisuuden luominen, historian oppikirja sekä ryhmän pyhäkoulu Raamatun kertomuksena, kaikki tuo yhdessä laulussa. Erittäin puutteellisen englannintaitoni vuoksi en edes kiinnittänyt huomiota tuon laulun sisältämään viestiin. Listasijoituksesta huolimatta pidin kappaletta siedettävänä, korkeammalle en sitä arvostanut. Sitten silloisen ystävättären kanssa yhteinen elokuvailta paikallisessa teatterissa. San Fransiscon Golden Gate-orkesterin laulamana kappaleen alkuperäisversio
Särkyneet on muurit Jerikon, Jerikon, siitä kauan on. Elokuva Setä Tuomon tupa on ehkä sentimentaalinen nyyhkytarina. Kuitenkin kohtaus, missä julman orjapiiskurin luoma pakkotyömaa jää veden alle ja orjien laulamana kappaleen sanoma tunkeutuu miltei käsin kosketeltavana uhkana ja koston välineenä korviin. Tehosteena valkokankaalla sortuvat rakennelmat liekkeineen vielä lisäävät ahdistusta selkäpiitä karmivalla tavalla.
Mielenkiintoista tekstiäsi on ilo lukea. Itse olen tällä kertaa otettu katsottuani tiedeohjelman " Tutkimusmatka maailman ääriin" Siinä käsiteltiin tutkimusmatkalla Antarktissa jäätikön reunamilla, etsien sivilisaation jälkiä, joita oli hyvin vähän. Elämää silti löytyi, jopa jokin uusi matomainen mereneliö, hyvin yksinkertainen, mutta jonka jälkeläiset rikastuvat vähin erin.
Se, mikä oli kiinnostavaa oli, keskustelu miesten kesken, lajimme tulevaisuudesta, nuoria toki olemme, mutta myös ainoa laji, joka on muuttanut ja yhä muuttaa ekosysteemiä. He olivat varmoja siitä, että jokin uusi laji jälkeemme, tutkii meidän fossiileitamme aikanaan.
Se ei sinänsä tuntunut pahalta, pääasia on, ettemme tuhoa elämää kokonaan planeetalta, kun emme voi taaksepäinkään mennä, mestästäjäkulttuuriin. Siihen meitä on jo liian monta.
Joskus vain ihmettelen kirjoittaako hämähäkit, tai muurahaiset joskus runoja, tai säveltävätkö hekin musiikkia?
Luin tänään mainoksen Elisa kirjakerhon uutuuskirjasta Silo, jossa kuvaillaan aikaa, jolloin ilmastonmuutokset on tehnyt mahdottomaksi asua maan pinnalla, vaan ihmisillä on lokerot maan alla, jossa jokaista uutta syntyvää vastaan on eliminoitava jokin vanhempi ihminen.
Eipä tuokaan ajatuskuvio hirvittänyt, nytkin on jo monia vanhuksia valmiita luopumaan.
Sittenkin elää minussa vielä toive, saada joskus painaa rinnalleni minulle rakkaan ihmisen pää, ajatuksineen kaikkineen.
Nyt nuolaisen sekä fundsijaa että sini-sirkkua ja tarjoan vielä kahvit ja sienipiirakkaa. :))) , niin ja Ramoonaa, vaikk' en jaksanut katsoa oliko hän juuri tähän ketjuun mitään kirjoittanut.
Näistä puheenvuoroista näkee kuinka vireästi vanhojen ihmisten ajatukset kulkevat silloin kun ne vielä kulkevat monia polkuja ja sivuhaaroja.
Fundsija osaa pureutua aiheeseen kuin aiheeseen eikä ilmeisesti tarvitse kovin paljon lainailla teksteihinsä muualta, kun kaikki koettu ja nähty on kypsynyt korvien välissä ja kyllä se aputoimittaja tittelikin sopii oikein hyvin.
Sini-sirkun suunvuoroista taas ei negatiivisuutta helposti löydä kuten ei Ramoonankaan. Antoisasti kirjoittelevat, kyllä niistä aina jotain saa.
Kirjoitukset kertovat virityksen sävyn ajatuksissa ja se heijastuu kirjoituksissa.
Olen arkaluontoisella asialla kun kirjoitan tuntemuksistani, mutta kaikkeen palstalla ilmenevään en todellakaan tikullakaan enää kajoa.
ps. hyviä kirjoittajia on monta muuta, se tulkoon tässä sanottua, nyt vaan nämä ajatukset tulivat mieleen luettuani aamun alkajaisiksi em. kirjoitukset.
Kiitosta vaan että jaksatte myös näpytellä juttujanne, kirjoittaminen kun ainakin minulle on työlästä.
Katoppa kun tuli tuo yhteenlasku nimen loppuun kun kohdistin oli siinä. Väitti vielä yhteenlaskua vääräksi.
:-) pyrsk!
Katleija täällä siroittelee kukkia polullemme:) Kiitos kauniista ajatuksistasi, joihin minäkin pääsin mukaan. Totta on tuo, että palstalla on monia hyviä kirjoittajia, kuin kantavia voimia palstan viihtyvyydelle.
Opettavaista on ollut saada olla mukana tässäkin yhteisössä, onhan se muovannut meitä hyvälläkin tavalla. Opettanut sivuuttamaan epäolennaiset asiat, ja muovaamaan myös omaa käyttäytymistä.
Elämä on kuin metsä, miten sinne huutaa, niin se myös vastaa, pätee sosiaalisessakin mediassa.
Jotenkin on tämä kehittänyt suurpiirteisyyttäkin, ei aina aloitukset spontaniudessaan onnistu, mutta ei se silti saa tyrehdyttää kenekään tarvetta kirjoittaa ja osallistua. Minusta jokaisella ihmisellä on oma ainutlaatuinen ajatusmaailmansa, jonka jakaminen muiden kanssa on elämää rikastuttava kokemus.
Usein yksinäisyys ja kuuntelijan puute, saa ihmisen ilmaisemaan kirjoittamalla ajatuksiaan, ja silloin myönteisen palautteen saaminen tuo kuin päivänpaistetta arkeemme.
Tämä vastausa oli poistettu---Miksi??
Olen terveyssyistä pysytellyt sisätiloissa seurannut ympäristöä, mielenkiintoista sanoisin, enimmäkseen tyyntä pieni tuulenpuuska silloin tällöin ja lehtiä putoaa reilusti,.
Keltaisuus alkaa olemaan ohi ja kuivan näköiset oksan konkelot pyrkivät esille, siellä kiitävät talviturkkiset oravat naksutellen, hyppäävät välillä puusta toiseen vauhdilla.
Vielä olisi ollut aamutunneille puuhaa omissa kukkapenkeissä, nyt ne kuitenkin ovat siistit, vanhat kukkaset leikattu ja multa pöyhitty, rikkaruohot poistettu ja ruusuille on tulossa havuja, on syksy, rauhoitutaan ja rauhoitetaan siisti piha.
Lapset leikkii vaahteranlehdissä ja niitä on tuossa rinteessä lähelle puoli metriä paksulti, piiloutuvat ja heittelevät ilmaan sylin täydeltä, joku yrittää piiloutua lehtien alle, sekin onnistuu, iso puu antaa reilusti materiaa leikkijöille.
Tintit koputtelee ruutuun, näissä uusissa ikkunoissa ei ole näkyvissä silikonia eivät saa sitä syödäkseen, enkä aio vielä alkaa antamaan siemeniä, luonnossa löytyy kyllä ainakin siemeniä noista 'törröttäjistä'.
Kun lumi tai pakkassäät tulee sitten nostan syöttötelineen paikoilleen, kuusessa ei ole lainkaan käpyjä, jonnekin ne ovat kadonneet ja oravat kipeilee hakien jotain terassin seiniltä.
Tällaista lokakuuta on mielenkiintoista elää ja seurata ympäristöä.
Samnoin tämä poistetuissa
Niinhän sitä luulisi, että mennään perikatoon tällä menolla.
Syyrialaisia aletaan nyt tuoda tänne sodan jaloista. Parempi se tässä tapauksessa onkin, koska siellä heitä ei voi auttaa.
Luuletko tosiaan, että en minä maksa ja ole maksanut ikäni kaiken veroja?
Miksi olisi niin kauheaa avustaa hädänalaisia ihmisiä?
Siitä nostetaan kauhea haloo joka kerran, kun asiasta tulee tietoja uutisiin tai lehtiin.
Kummin päin vain, aina väärin.
Sitten kehutaan toisaalla, kuinka hyvä rikkailla Suomessa on olla.
Hyvin uskon, että karjalaisten evakkojenkin kohtelu oli ankeaa aikanaan, vaikka heitä omalla paikkakunnallni kyllä autettiin monin tavoin.
Mieheni kertoi, että helle oli osoitettu asunnoksi mökki, josta oli poistettu lattia ja uuninpellit.
Kyllä suomalaiset ovat aina osanneet.
Näkee sen tälläkin palstalla.
Etsivä löytää
voi olla ettei nämä palautukset ole siihen kuuluvassa ketjussa mutta arvioikaa
itse, tällaINEN käytös on kyseenalainen, että toisten asialliset vastaukset poistetaan.
Näyttäkin olevan todella paljon joita pitäisi palauttaa.
Onhan tämä ollut tiedossa ettei ylläpito poista jos ei pyydetä, tällaisissa poistoissa on takana yksinomaan halu saada aikaan erimielisyyttä kirjoittajien välille.
Sylttytehdas tiedetään, osoite ei ole muuttunut viimeisessä vuosikymmenessä.
Lapsellisuutta tuskin potee yli 70, mutta jotain potee kuitenkin, ja mikä tässä toivotella "luoja tautia lisätköön"!
Aikanaan 3työtä,kun tein veroja tuli maksettua,loppuvuonna olin onnellinen,kun jouluksi tuli rahaa. Yksinhuoltajan .-nimellä kuljin,kun mieheni sairaalassa oli.
Silloin veroja maksaissa oli kyllä piru kehässä ja sanoin joskus " ääneen"- -
puliukkoja sekä pulimummoja elätämme, karvat pystyssä ohi kulji.
Jälkeenpäin olen todennut senkin olevan sairautta,tarttis tulla esirukoilijat esiin
ja peastamaan tätä sortin sakkia.
Huomasin tämä ketjukin Kiitokset ansaitsee,haparointia ei näy minun silmiini...
Huomenta vaan:)
Ens'hämmästyksestä selvittyäni, alkoivat nauruhermoni reagoimaan,--jotkut viestit katoavat -- toisia taas pompahtaa esiin.
Luin kyllä tunnelmallisen ketjun läpi, mutta sitten nauratti nimimerkki "öljytty äly"
Liekö sen sanoma liittynyt aiheeseenkaan, mutta jatkossa olin jo äimän käkenä, kun aamun evakkotarinaan osuin:D
No,..harvinaisen .liikuttava itsetutkiskelu oli veronmaksuista harmistuneella edellisellä puheenvuorolla.
Voi meidän "sortinsakkia"
Älä muuta sano s-s. Joskus palstalla kirjoitin, että kun sputnikilla päästäisi tuonne atmosfäärin yläpuolelle ja katselisimme maata sieltä käsin, niin pieneltä kaikki näyttäisi, valtameret erottautuisivat, tuolla on kotimaamme jossain. Meitä ei silmä erottaisi puhumattakaan tätä palstaamme. Kyllä sieltä katsoen nämä palstakirjoituksemme asettuvat oikeisiin mittoihin.
Toisaalta meidän korvien välissä ovat kuitenkin taivaat ja maat kaukaisimpiin kolkkiinsa asti. Mutta mitä lähempänä ajatukset ovat omaa itseä sitä tärkeämpiä ne ovat ja niitä puolustetaan.
Harve
Älä, älä tätä mene poistamaan, harmittaa jos sen teet. Harvemmin huomaan, mutta nyt alkaa jo huomata kun poistoja on massiivisesti.
Poistamismanian takana olevaa ajatuskuviota on vaikea käsittää normaaliuteen kuuluvaksi.
Voi kun tarkkana saa olla kun tälle kirjoitusalustalle kirjoittaa. Kun tekstiään korjaa supertarkkana saa olla.
Moi,...palasin juuri viimekäden ostoksilta, enkä ole ehtinyt lukeakaan muita ketjuja, kun on tänään sitä omaa "porukkaa" tulossa.
Sen verran istahdin vielä rentoutumaan, että ehdin ihmetellä kukahan on Harve:D
Niitä sattuu meille kaikille,... hauskojakin ne tavallaan on!
Itse harvoin korjaan, paitsi kun kone syöttää monituplasti kirjoitelman. Muuten en poistoihin omalta kohdaltani loukkaannu, syynsä kai siihen silloin on.
Pienen kahvitilkan haen vielä, ja lueskelen hetken, että pysyn kärryillä ( jos pysyn, tiukoille se joskus ottaa ) mutta saanhan nauraa itsellenikin silloin:D heippa