Rakastunut

Onnittelut! Saat juoposta hyvän, uskollisen miehen.

Alkoholistilla viina ajaa aina ohi perheen, työn, rakkauden ja kaiken muun.
Kun alkuhuuma hiipuu ja alkaa arki, juominen aina yltyy entisiin mittoihin.
Kaikista lupauksista, valoista, ja vannomisista huolimatta.
Älä ole naiivi, sillä juopon kanssa parisuhteessa tulet myöhemmin vammautumaan henkisesti itsekin.

Kerro ehtosi,millä suostut alkamaan,jatkamaan seurustelua kaverin kanssa.Kohtuukäyttö ei todennäköisesti kaverilla onnistu joten jos lupaa lopettaa alkoholin käytön niin jatkat seurustelua.Vasta teot puhuvat puolestaan,lupauksia kun tähän maailmaan mahtuu! Et varmaan halua sairastuttaa itseäsi kanssa alkoholistin kanssa ollessasi? (vakavampaa jos sulla on lapsia!) Onko heille hyväksi kaljoitteleva isä-puoli?)

Tasapainoista parisuhdetta alkoholistin kanssa ei ole tässä maailmassa vielä nähtykään.
Jos jostain omaisuus- tms. syystä parisuhde on kestänyt kauan, alkoholistin kumppani
on yleensä jo henkinen raunio.
Olet lankeamassa hoitosuhteeseen, jossa sinä olet hoitaja, auttaja, lohduttaja, ymmärtäjä, rahoittaja, ja palvelija, kun kaikki pyörii alkoholistin tarpeiden ympärillä.

Ihanko vapaaehtoisesti aiot luopua ihmisarvoisesta elämästä?

Älä missään nimessä ala suhteeseen alkoholistin kanssa. Itse olin vuosikymmenen alkoholistin kanssa koska kuvittelin, että en ansaitse parempaa ja kukaan muu "ei huoli" minua.

Tarvittiinkin vain onnekas yhteensattuma ja tapasin ihanan miehen. En ollut osannut kuvitellakaan millaista on elää normaalissa suhteessa, jossa toinen ei koko ajan petä lupauksiaan eikä tarvitse pelätä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tämä mies palautti itseluottamukseni ja heivasin alkkarin jorpakkoon. Siellä se baarissa istuu joka ilta katkeroituneena ja halveksii minua. Olen onnellinen :)

Minäpä menin alkoholistin kanssa naimisiin, nyt on ollut kymmenen vuotta raittiina. että sillain.

Kinkkinen kysymys.

niin on

Entinen työkaveri, juoppo joka rakastui ja raitistui muijan pakottamana, rupesi muutaman kk:n jälkeen dokaamaan ja muijalle alkoi myös maistua.
Nyt jo monta vuotta kulunut ja molemmat dokaavat edelleen, eikä ole mitään tissuttelua.

Ja sama homma toisinpäin, kaveri kävi katkolla, oli 5kk selvä, rakastui juoppomuijaan ja nyt kolmisen vuotta molemmat dokannu.

Että mieti kahdesti!

harmi tilanne sulla,tosi kinkkinen kun tunteet vahvoina mukana...mulla oli aikas vastaava tilanne joku hetki sitten.itse toipuvana alkoholistina en voinut katsella runsasta juomista mieheltä joten jatkan yksin eteenpäin.alkoholismi on tunne-elämän sairaus ja se ei parane koskaan mutta sitä voidaan hoitaa jos on itsellään halua.toista ei voi muuttaa ikinä eikä hoitajaksi/pelastajaksi pidä kenenkään ryhtyä.juopolle alko on se tärkein "rakkaus"suhde,sen jälkeen tulee muut tärkeät kaukana perässä,silloin kun se hänelle sopii..suhde on epätasapainoinen.henkisesti uuvuttavaa kaikin puolin pidemmän päälle kun juomisen tuomat lieveilmiöt seuraavat mukana koko ajan.enkä usko arvomaailmoiden koskaan kohtaavan riittävästi.kysyit uskollisuudesta...kukapa on humalassa täysin skarppi käytöksestään ja usein meno vain kiihtyy ellei raitistu.ja mielestäni alkoholisti ei ole uskollinen edes itselleen kun ei ilman turrutusta kykene maailmaa kohtaamaan saati ihmissuhdetta..uskollisuus ja rehellisyys kulkee käsikädessä.nämä vain mun mielipiteitä mutta mieti tarkkaan jo sen takia että rakkaudessasi saatatkin menettää aivan kaiken..kaikkea hyvää toivon sulle mitä ikinä päätätkin.

Kuulehan, se parisuhteen USKOLLISUUS siinä on sun pienin murhees! Hän voi olla vaikka kuinka uskollinen (ettei laukkaa vieraissa naisissa) , mutta alkkiksen kanssa saat aina pelätä. Pelätä, koska se taas retkahtaa vetään kauheet lärvit just sillon kun sukulaiset tulee päivälliselle. Pelätä, mitä se tempasee, mitä sattuu, kompuroiko kännipäissään , lyökö ottansa peilikaapin oveen, niin että on pakko soittaa jotain apua, ambulanssi, poliisi, palokunta, mitä tahansa. Sua kuule HÄVETTÄÄ normaalina ihmisenä kohdata ne viranomaiset siinä tilanteessa. Siinä ei sanoja vaihdeta - ne NÄKEE missä mennään ja mikä on tilanne ja sä HÄPEET vaikket itse edes ole tölvinyt mitään ja olet itse raivoraitis. Jos jostain syystä satut rakastamaan tätä heppua ja olet rakkaudesta / säälistä yhdessä vaikka 20 vuotta, se asia tappaa sut henkisesti ja sä itse tarttet terapiaa selviytyäksesi. On hirvittävää elää 20 vuotta pelossa, tuleeko kotiin tänään poliisi, palokunta vaiko ambulanssi. Ja sit KUN ne tulee, hävetä silmät päästään, vaikkei itse ottais ikinä pisaraakaan.

Niin että vastasiko tämä kysymykseesi, kannattaako alkkiksen kans alkaa kimppaan ? Teet niin kuin parhaaksi näet. Jokainen aikuinen tekee itse omat päätökset omasta elämästään. Tiedät vaan sit,. mitä on tulossa, millasta se tulee oleen, ettet ylläty siitä helvetistä.

Jos ei se olekaan alkoholisti?

Ajattele minkä virheen teet jos et ala!

Kannattaa pitää kiinni siitä mitä saat. On se sitten ruma tai muuten läski.

ei ole uskollisia.