Laitan viestini nyt tälle palstalle,vaikka itse olen 45-vuotias ja asiani koskee 70-vuotiasta ystävätärtäni.Luulen,että teidän ikäisillänne saattaisi olla käytännön tietoa.
70-vuotias ystävättäreni menetti miehensä muutama kuukausi sitten,joka toimi eläessään ystävättäreni edunvalvojana.Ystävättäreni on siis sairastanut jonkin asteista lievää muistisairauden kaltaista sairautta,ettei hän ole ihan osannut hoitaa omia raha-asioitaan.
Nyt sitten hänen miehensä kuoltua edunvalvojaksi on siirtynyt hänen tyttärensä,jonka luona ystävättäreni asuu.Ystävättäreni ei haluaisi asua siellä,koska ei tunne oloaan kotoiseksi ja tervetulleeksi.Mielestäni hän olisi hyvinkin kykeneväinen palvelutalon asukiksi.Hän ei tosin ole vielä ottanut asiaa tyttärensä kanssa puheeksi kun ei uskalla.Lisäksi hänen kaikki rahansa ovat siis tyttären hoidossa ja on ollut tilanteita,ettei tytär ole antanut hänelle ollenkaan omaa rahaa,vaikka hän on lähtenyt kyläilemään päiviksi tuttavien luokse.
Tilanne on nyt tietysti vielä aika uusi ja varmaan asioiden hoito saattaa olla vielä kesken,mutta haluaisin vaan nyt tietää,että kuinka tällaiseen vanhan ihmisen rahastukseen pitäisi suhtautua ja että onko mitään,mitä minä voisin ulkopuolisena tehdä?Minusta on alkanut näyttää siltä,että ystävättäreni rahoja viedään ihan liikaa,eikä hänelle jää juuri lanttiakaan per kuukausi.
Olen kovin huolissani tilanteessa.
Jos teistä joku on edunvalvojana vaikkapa vanhemmalleen,niin pyytäisin kertomaan kuinka sitä edunvalvontajuutta oiken pitää hoitaa,ihan lain mukaan.
Kiitos paljon.
70-vuotias ystävättäreni menetti miehensä muutama kuukausi sitten,joka toimi eläessään ystävättäreni edunvalvojana.Ystävättäreni on siis sairastanut jonkin asteista lievää muistisairauden kaltaista sairautta,ettei hän ole ihan osannut hoitaa omia raha-asioitaan.
Nyt sitten hänen miehensä kuoltua edunvalvojaksi on siirtynyt hänen tyttärensä,jonka luona ystävättäreni asuu.Ystävättäreni ei haluaisi asua siellä,koska ei tunne oloaan kotoiseksi ja tervetulleeksi.Mielestäni hän olisi hyvinkin kykeneväinen palvelutalon asukiksi.Hän ei tosin ole vielä ottanut asiaa tyttärensä kanssa puheeksi kun ei uskalla.Lisäksi hänen kaikki rahansa ovat siis tyttären hoidossa ja on ollut tilanteita,ettei tytär ole antanut hänelle ollenkaan omaa rahaa,vaikka hän on lähtenyt kyläilemään päiviksi tuttavien luokse.
Tilanne on nyt tietysti vielä aika uusi ja varmaan asioiden hoito saattaa olla vielä kesken,mutta haluaisin vaan nyt tietää,että kuinka tällaiseen vanhan ihmisen rahastukseen pitäisi suhtautua ja että onko mitään,mitä minä voisin ulkopuolisena tehdä?Minusta on alkanut näyttää siltä,että ystävättäreni rahoja viedään ihan liikaa,eikä hänelle jää juuri lanttiakaan per kuukausi.
Olen kovin huolissani tilanteessa.
Jos teistä joku on edunvalvojana vaikkapa vanhemmalleen,niin pyytäisin kertomaan kuinka sitä edunvalvontajuutta oiken pitää hoitaa,ihan lain mukaan.
Kiitos paljon.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Hankala juttu. Jos tuo nainen on virallinen edunvalvoja, on kyse poliisiasiasta. Hän taitaa kuitenkin olla vain muuten siinä tehtävässä, mutta epärehelliseltä vaikuttaa. Kunnissa on vahusasioita hoitavia henkilöitä. Luulenpa, että sellainen puuttuu asiaan herkästi. Rahattomaksi huijattu vanhushan on kunnalle kauhistus.
Kannattaa olla yhteydessä heti kuntaan/kaupunkiin ja kysyä sieltä tarkemmin.
Heiltä löytyy virallisia edunvalvojia.
Tekee ilmoituksen että ko vanhusta, muistisairasta, pidetään nälässä.
missä on sanottu että nälässä pidetään ? taitaa aloittaja olla itse muistisairaan rahojen perässä ja on nyt käärmeissään kun tytär on puuttunut asiaan
70 vuotias ystävätär. Tytär toimii aivan oikein. Mihin muistisairas vanhus tarvitsee omaa rahaa, jos hänen kaikki perustarpeensa hoidetaan, ei kerrassaan mihinkään. Toisekseen muistisairaan paras paikka on olla omaisten hellässä hoidossa. Laitoksessa loppukin muisti katoaa. Eikä yksityiset hoiva koditkaan ole halpoja Tiettävästi, kuukausi maksut hoitokodissa voivat olla, jopa kolmetuhatta euroa.
Moni vanhus siirtää jo eläessää perinnnön lastensa nimiin. Ei kai tuo nyt haitanne jos tytärkin ottaa äidin eläkkeestä muutaman euron kulujensa peittämiseen.
Hoivakoti, kellä on varaa. Useimmilla kunnan kroonikkosairaala, joka perii maksun eläkkeen mukaan. Käteen jätetään vain minimaalinen käyttöraha.
ei voi kenenkään varoihin koskea ei edes 0,01€ verran
Tietämäni mukaan edunvalvojan on vuosittain tehtävä tarkka tilipito päämiehensä varojen käytöstä.
Tiedä sitten, miten käytännössä pystytään valvomaan niiden oikeellisuutta?
Ota yhteyttä asioita hoitavaan tahoon, jos olet noin huolissasi. Kaipa heillä on vaitiolovelvollisuus.
Kannattaa tosin olla varovainen, koska et voi tietää vanhuksen kertomusten laitaa.
"Edunvalvojan, joka hoitaa päämiehensä omaisuutta, on pidettävä kirjaa päämiehensä varoista ja veloista sekä tilikauden tapahtumista. Tehtävänsä alussa edunvalvojan on annettava maistraatille luettelo päämiehensä varoista ja veloista. Edunvalvojan on annettava vuosittain maistraatille selvitys (tili) päämiehen taloudellisten asioiden hoidosta."
http://www.rovaniemi.fi/suomeksi/Palveluhakemisto/Laki-ja-oikeusturva/Holhousasiat---Edunvalvonta
Muisti sairasta ikääntynyttä naista ei missään tapauksessa saa laittaa yksinään kyläilemään. Kuka vastaa asiasta jos hän ei muista asuntonsa osoitetta. Varsinkaan nyt , kun ystävättäresi on muuttanut miehensä kuoltua tyttärensä luokse asumaan
jotain outoa on keskustelun avaajassakin. Hän ilmoittaa iäkseen 45 v ja ystävättären iäksi 70v. Toki minullakin on tuttava piirissä ikääntyviä vanhuksia. Ystävät toki ovat lähes samanikäisiä, lapsuudrén ja kouluajan kavereita.
Tuossa lienee kysymys jostain odipus kompleksista ja kateudesta, kun pääsy vanhuksen kukkarolle on estynyt tyttären otettua omaisensa hoitoonsa...
Oletko koskaan kuullut sanaa empatia, osa meistä tuntee sitä. Ehkä siksi aloittajakin huolehtii ystävänsä hyvinvoinnista.
Onko ystävyyttä koskaan liikaa, monille sitä ei riitä ollenkaan.
Suppea on elämänpiiri, jos siihen mahtuu vain samanikäisiä ihmisiä.
Koulu- ja lapsuudenkavereista taitaa aika harvalla olla mitään havaintoa.
Minulla ei ainakaan.
Ikääntymisestä huolimatta pidämme luokkakokousta vuosittain. Tosin rivit harvenevat. Kuka muuttaa, kuka poistuu muuta kautta.
Se mikä tästä tekee ihmeellisen on se, että ko henkilö on muistisairas ja tämä nuori ystävä mollaa täällä hänen laillista edunvalvojaansa. Olisiko asiallista yrittää tutustua myös tähän tyttäreen ja saada myös hänen näkökulmansa asioihin ja näin tukea myös tämän muistisairaan hyvinvontia muullakin tavoin kuin huolehtimalla raha-asioista.Eikös siis voisi ottaa avoimesti ja rehellisesti yhteyttä tähän tyttäreen ja kertoa tämä vanhuksen esittämä toive?
Palvelutalossa ei usienkaan ole valvontaa öisin ja jos muistisairas ei osaa soittaa esim turvapuhelimella tai painaa turvaranneketta, yksinolo öisin on vaarallista. Ja palveltalohoitokin maksaa ja siellä voi olla yksinäisempi kuin kotihoidossa. Edunvalvojan raha-asioilleen tarvitsee joka tapauksessa.
Kiitos paljon!Suurin osa kirjoitti rumasti.Minun tarkoitukseni ei ole vanhuksen kukkarolle pääsy,ei todellakaan.
Pahoitin kyllä mieleni nyt.
Ja mitä tulee meidän ikäeroomme,olemme tunteneet jo 25 vuotta.Hänestä ja hänen miehestään tuli minulle hyvät ystävät.Ihan tiedoksi vaan.
Mutta oikeasti,jos tämä näin ilkeäksi menee,niin ei tarvitse vastailla enempää.Itse kyllä tiedän ,että olen hyvällä asialla.
Älähän välitä, tällaista tämä.
Kaipa joillakin ei ole livessä puhekaveria, ja siitä kiukustuneena ilkeilevät täällä.
Eipä ikäero haittaa ystävyydessä. Minun vanhin ystäväni on 95-vuotias leskirouva. Tosi aikaansaseuraava, terävä kuin partaveitsi.
Kaunis aurinko paistaa, ei kanneta pahaa mieltä, Pääsiäinen alkaa!
täytyy todeta hyvin harvinaisen ihmisen sinäkin olet ystäväksesi saanut, Itse vierailen työni vuoksi seurakunnan ja eläkkeläistenkin kerhoissa enkä juurikaan ole 95 vuotiaita partaveitsiä tavannut.
Tuo 45 vuotiaan ystävä nykyisin 70, Avaaja kertoi heidän tavanneen jjo 25 vuotta sitten. Eli kirjoittaja oli silloin 20 vuotias. Ei kyllä tunnu oikein terveeltä. Tokihan minäkin haluaisn mieluusti tuommosen parikymppisen *ystävättären*
Enpä näe asiassa mitän epätervettä. Elämän meri lainehtii toisilla toisin, kuin yleensä.
Me tutustuimme kesämökkinaapuripariskuntaan joskus lähes 25 vuotta sitten.
Kesäisten vierailujen mukana ystävyyssuhteemme on pysynyt nytkin vielä tallessa, josta minä ainakin olen hyvin iloinen.
Rouva on vielä jokseenkin hyväkuntoinen, asuu yksin, lapsia on lähellään, jos tarve vaatii. On kiinni tässä päivässä, kuuntelee tarkkaan uutiset, mielipiteitä on asiassa kuin asiassa.
Oiskohan se edes mennyt ystävätteren mies ollut silloin n 50 nen ja aloittaja 20. Vaikuttaa joltain namusetä hommalta. Nykyisin niitä putkahtelee esiin.
Ei kyllä minulle moinen tullut mielen viereenkään. Miksi meidän täällä tarvii miettiä miten kukin on keheenkin tutustunut.
Eräät ystävämme ovat minun entisen opiskelukaverini vanhemmat. Tyttärensä on toisella puolen maailmaa, mutta me olemme säilyneet tuttavina.
Omakohtainen viimeinen muistikuvani namusedistä on alle kymmenvuotiaana, kun vanhemmat heistä pelottelivat.
Tavannut en tietääkseni ole ainuttakaan.
Suoraan sanoen naurattaa nämä diagnoosit, mutteihän kukaan voi kieltää niitä julistamatta. :))
"Onpa ahdasta", sanoin kukko kanakopissa.
Ei ystävyys ikää katso. Olen minäkin ystävystynyt erään parikymppisen miniäkokelaani kanssa. Itse ole 50 ja hän 25. Miksi minun olisi ptänyt katkaista välit häneen, vaikkei hänestä miniää taloon tullutkaan? Kait se meidän ystvyys enempi kaveripohjaista on. Voidaan tehdä koirien kanssa yhdessä kävelylenkki ja joskus satutaan yhtaikaa jumppaan. Kampaajana hän laittaa hiukseni yms....Ei minusta mitenkään outoa!
Harmi, että asiallinen aloitus pilattiin.
Olen äitini edunvalvoja. Hänellä kaksi tiliä toinen minun hallinnassa josta hoidan edunvalvojana laskut yms. mitä tarvitaan toinen hänen omansa.
Ei edunvalvoja ole rahojen päällä istuja, vaan hoitaa että laskut yms hoituu ja että myös valvottavalla on rahaa käytössä jos varat sen salli.
Äidilleni siirrän rahaa hänen omalle käyttötilille (ei edunvalvontatili) josta hän saa nostaa ja nauttia omista rahoistaan. Onneksi hän vielä voi asua kotona ettei hoitolaitosta tarvita. Ota sinä yhteys viranomaisiin ja jotta saat selvyyttä asiaan.
Jos tämän 70 v henkilön mies on jo eläessään ollut vaimonsa edunvalvoja, niin muistisairaus on kyllä ihan mainittava, pienen unohtelun vuoksi ei edunvalvojaa nimitetä. Ulkopuolinen ei välttämättä tiedä/ymmärrä mistä on kysymys, sillä hänen tietonsa perustuvat ainoastaan muistisairaan omaan kertomaan. Edunvalvonnan tarve selvitetään maistraatin toimesta joka neljäs vuosi.
Tuskin tämän muistisairaan mies on olut "virallinen" edunvalvoja, Epäilen, ettei tytärkään ole muuten kun hyvillä puheilla.
Ensiksi kannattaisi päästä keskusteluyhteyteen tämän muistisairaan tyttären kanssa.
Muistisairaus on muistisairaus, eikä muistisairaan kertomuksiin aina ole luottamista.
En minä muuta näe, kun tämän muistisairaan tyttären kanssa keskustelu, ja pohdinta tulevaisuudesta.
Tulevaisuus ei ole ruusuinen.
Olen Alzheimerin tautia potevan läheinen. On todella raskasta kuunnella hänen outoja ja ilkeitä puheitaan, mikä ei ollut koskaan aiemmin terveenä ollessaan. Läheiseni asuu vielä omassa kodissaan ja kunnan kotiapu käy kerran viikossa. Kunnan ateriapalvelu toimittaa hänelle ruokaa. Itse käyn kerran viikossa siivoamassa ja pikavisiitillä yleensä loppuviikolla. Edunvalvojaa ei tarvita toistaiseksi, koska me tarkistamme toisen sisarukseni kanssa läheisemme pankkitiliotteita, onko kaikki ok. Suurin osa laskuista on suoraveloituksessa.
Pahin ongelma on se, että ovikaupustelijat saattavat myydä jotain kalliilla tavaralla läheisellemme ja myös puhelinmyyjät soittavat hänelle. Emme voi valvoa tätä koko ajan. Kuinka voidaan estää puhelinmyyjiä soittamasta ja kuinka estää ovikaupustelijoita? Kiitos vinkistä!
Tuskin mitenkään, niin uskon.
Siten, että luonaan asuu joku huoltaja koko ajan, ja se lienee aika vaikea vaihtoehto.
Meillekin aikoinaan sairaalan lääkäri ehdotti muistisairaan anoppini asuttamista kotiimme. Mieheni ja minä olimme töissä käyviä, anoppi pahasti tupakkaan addiktoitunut.
Miten olisimme hänet jättäneet yli kahdeksaksi tunniksi yksinään kotiimme?
Hänelle vieraaseen ympäristöön?
Tupakantuskineen?
Kaikilla kun emme ole miljardöörejä, minkä avulla voi jättäytyä pois töistä.
Kaikenlaisia lääkäreitä onkin, liekö kaikilla edes aivoja?
Kun ihminen tarvitsee jatkuvaa hoitoa tai "kaitsimista", pitää hänelle hankkia lääkärin kautta hoitopaikka - tietenkin. Ja Suomessa tällainen kyllä järjestyy jokaiselle, oli itsellä rahaa tai ei.
Toimintakyky ja muisti voivat heiketä hitaasti, jolloin omaiset eivät välttämättä ymmärrä tai halua myöntää, että läheinen ei enää omillaan pärjää. Omaisten pitää olla sen verran aktiivisia, että varaavat vanhukselle ajan terveyskeskukseen ja menevät vastaanotolle yhdessä vanhuksen kanssa selittääkseen tilanteen lääkärille. Sillä päästään prosessin alkuun.
http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/kuluttajaneuvonta/kuluttajan-oikeudet/markkinointi-ja-mainonta/suoramarkkinointi/
Itse olen kieltänyt kaiken puhelinmyynnin. Ah sitä hiljaisuutta, kun lehtiagentit eivät enää soittele.
Edunvallvojalla on velvollisuus huolehtia, että hänen päämiehellään on varallisuuteensa nähden kohtuullinen määrä rahaa ihan omassa käytössään. Lisäksi edunvalvojana täytyy vuosittain toimittaa kirjanpito maistraattiin, joka tutkii, onko asiat hoidettu oikein
Jos epäilet huijausta tai väärinkäyttöä, ota yhteyttä maisraatin holhoustoimeen. Edunvalvojan velvollisuus on valvoa päämiehensä etua. Muutoin hän syyllistyy rikokseen, eikä ole sopiva tehtävään. Edunvalvoja voidaan vaihtaa. Jos sopivaa ehdokasta ei löydy lähipiiristä, on olemassa yleinen edunvalvoja.
Joskus vanhuksilta koetetaan lypsää rahaa tai häntä säilötään huonossa/epämieluisassa asunnossa ilman tarvittavaa hoitoa, koska esim. palvelutalossa asuminen kuluttaisi varoja ja siten aikanaan perillisille jäävää osuutta.
Voin sanoa: Maistraatti valvoo ja vaatii kuitin jokam pennistä.
Joka vuosi, alkukuukausina tehdään selvitys ja siinä ei pysty kusettamaan penniäkään. Käyttöraha täytyy antaa, vuokrat/ruoat /vaatteet/puhtaanapito hoitaa täsmällisesti,ohjeiden mukaisesti.
Kokemusta edunnvalvonnasta 5 vuoden ajan.
http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/holhoustoimi/Edunvalvojan-henkilo-ja-tehtavat/
Kyllähän tuosta linkistä lukiessakin hieman huolestuu koska siitä saa vaikutelman että on jätetty aika vapaat kädet varojen hoitoon. Se mikä siinä tuntui hyvältä oli tuo yhteystyö. Itse jos olisin edunvalvoja pitäisin kirjanpitoa sellaisena hyvänä seurantana siitä mihin rahat menevät ja kenen toimesta.
Kaikesta pitää olla kuitit. Edunvalvoja ei saa myydä, lahjoittaa tai hukata päämiehen omaisuutta eli maistraatin kautta kaiken pitäisi mennä.
hei,sinä joka olit huolissaan ystävästäsi!
Tuohon tapaukseen en ota kantaa, en tunne noita ihmisiä eikä kukaan meistä tiedä muuta kuin aloittajan kertomat jutut. Kyllä mielestäni tytär jotain vuokraa ja hoitopalkkiota ansaitsee, kun on vastuussa äidistään 24/7 vai mitä sanotte?
On mahdollista hankkia "kevennetty" edunvalvoja vähän testamentin tapaan.
Eli keski-ikäinen tekee notaarin tms kanssa paperin, jossa määrää kuka (lapsista) hoitaa asioita tarpeen tullen. Sitten aikanaan lääkärintodistuksella haetaan valtuutus asioitten hoitoon oikeudelta. Silloin ei tarvi tehdä tuota kirjanpitoa eikä kuitteja tarvi keräillä kuten varsinaisen edunvalvojan.
Eikö tuo pitäisi olla sinkuilla suorastaan velvollisuus!
Mikähän se tuollainen "kevennetty" edunvalvoja on, en ole koskaan kuullutkaan?
Kysy vaikka pankistasi.
No minä en ole sinkku mutta noin minun vanhempieni kohdalla on toimittu. Olemassa on paperi, jossa minut on nimetty heidän asioidenhoitajakseen kunhan voidaan katsoa etteivät itse siihen enää kykene.
Olen aviossa, ja meillä kummallakaan ei näillä näkymin ole moiseen tarvetta. Luulin kirjoittajan osaavan vastata, koska asiasta kirjoitti.
Jos moista asiaa on edes olemassa. Edunvalvonnan kyllä tiedän.
En ole asiantuntija, kuulin itse pankin notariaatissa. Luonnollisesti puolisot huolehtivat toistensa asioista, jos tarve vaatii. Ja aikuinen lapsi, jos tilanne niin vaatii. Tällä menettelyllä voidaan valita etukäteen sopivin henkilö asianhoitajaksi. Se lapsista, johon vanhemmat eniten luottavat t asuu lähinnä. Tai lapseton henkilö ystävän, johon luottaa.
Ei ole tarvetta minullakaan..sitt vaan on myöhäistä tehdä mitään paperia, jos sattuu jotain kuten kolari molemmille puolisoille tms.
Yksityiskohdat ym kannattaa kysyä asiantuntijoilta pankin notariaatista t lakimieheltä.
Sinkuilla ei ole mitään velvollisuutta, ja usein menee halut hoitaa, kun oma terveys ei ketä.
Yksikin hankala toinen sisaruksista, voi olla este, nimittää varkaaksi ym.
Pitäisi siis etukäteen tehdä paperi, miten asiat hoidetaan, sitten kun tarve tuesta ilmenee. Tietty sellainen etukäteen asioista huolehtiminen ei ole tavallista, koska kuoleman ja höppänöitymisen ajattelu on vaikeaa.
Tarkoitin, että ainakin sinkun, lapsettoman pitäisi tehdä itsestään tällainen "testamentti", jolla valitsee luotetun ihmisen huolehtimaan asioistaa sitten kun ei itse pysty. Siinä samalla siirtää jollekin valtuuden tehdä lääketieteellisen päätöksen, kun itse on vaikka tajuton.
En varmasti tarkoittanut, että sinkkusisaruksen pitäisi se äiti hoitaa! Tuo sanomasi on totta, aloittajan tapauksessa hän on kai se joka ei tiedä kaikkea tai ymmärrä, mitä on hoitaa äitiä 24/7.
" Siinä samalla siirtää jollekin valtuuden tehdä lääketieteellisen päätöksen, kun itse on vaikka tajuton."
Naurettava ajatus. Kenestä tehdä kuoleman enkeli???
Tuo varmaan tarkoitti sitä että jos potilas itse ei kykene tahtoaan ilmaisemaan kuullaan hänen läheisiään, jotka kuiteankaan varsinaisesti eivät mitään päätöstä tee vaan sen tekee aina lääkäri.
Juuri sitä tarkoitin, en mitään "kuoleman enkeli"-hommaa. Mahdollisesti lääkärit kertovat pari vaihtoehtoa ja omainen todennäköisesti valitsee heidän suosituksensa perusteella paremman vaihtoehdon. Toivon, etteivät lapseni joudu koskaan tuollaista päättämään. Kuka päättää lapsettoman asioista, jos hän ei ole ketään siihen itse valinnut? Joku omainen, joka jahtaa perintöä?
Oletetaan, että aloittajan ystävätär olisi tehnyt paperin, että aloittaja saa päättää hoidosta t omaisuudesta...Olisiko tytär silloin huolissaan äidin hoidosta t omaisuudesta.?
Ei kai kukaan voi tehdä mitään lääketieteellistä päätöstä toisen puolesta.
Voi korkeintaan esittää, mitä sairas on halunnut.
Jos on oletettavissa että potilas toipuu, ei kyselyjä tehdä vaan lääkärit toimivat sen muakaisesti että kaikki mahdollinen tehdään. Jos henkilö on vaikka dementoitunut, joka ei kykene päättämän asioitaan, tällöin keskustellaan omaisten kanssa.Lähinnä on kyse siitä, mikä on ollut ko potilaan oma tahto. Jos se ei ole selvillä, kysytään omaisten kantaa asiaan. Lääkäri kertoo faktat ja ennusteet, usein ei ole vaihtoiehtoja vaan kyse on lähinnä siitä, elvytetäänlö jos sydän pysähtyy tai lähdetäänkö tekemään joitain rankkoja tutkimuksia tai antamaan hoitoja, jotka todennäköisesti vain lyhentävät elinaikaa ja ovat potilaalle epämiellyttäviä.
Joten aloittajan ystävätärkään ei "päätä hoidosta".Testamenttiasita lienevät eri juttu. saako jokainen testamentata omaisuutensa kenelle haluaa, rintaperillisillä lienee kuitenkin lakiosansa. Jos henkilöllä on edunvalvoja, onko hän oikeustoimikelpoinen eli katsoaanko hänen olevan täydessä ruumoon ja sielun voimissa tekemään testamenttia?
Aivan. Lääkäri päättää ja yleensä yhteisymmärryksessä omasiten kanssa jos påotilas ei itse kykene päättämään.
Tällaista jotakin yritin selittää kuin sanoit ekassa kappaleessasi.
Paperit pitää tehdä silloin, kun lanttu vielä leikkaa. Usein ne jäävät tekemättä. Lääkäriltä voi kysyä, vieläkö ihminen on oikeustoimikelpoinen. Aloittajan tapauksessa on varmaan myöhäistä ja tytär on vastuussa kaikesta ja perii sitten joskus kaikki.
Miksikäs tämä ystävätäraloittaja ei tarjoudu huolehtimaan vanhasta ystävästään viikon tai kaksi, jotta voi todeta, millaista elämä hänen kanssaan on ja mikä on totuus, muistisairaan puheisiin on suhtauduttava varauksella. Jos sen viikon jälkeen haluaa tehdä ilmoitusta poliisille t maistraattiin, se on varmaan asiallista. Siinähän vahtii 24/7 ett ystävätär ei lähde kävelemään mihinkään aikaan (yöstä) millään ilmalla! Kirjoittaa takin taskuun lapun osoitteesta ja puh nrot ym. Tytär voi lomailla sen aikaa. Mitä mieltä?
Jaa-a. ilmeisesti tämä ystävätär ja tytär eivät ole väleissä?, näin voisi päätellä kirjoituksista päätellen tai edes tuntevatko toisiaan. Milloin ja missä ystävätär tapaa tätä "vanhusta" ja miksi on niin kiinnostunut hänen rahoistaan? Omainen menee ystävättären edelle, Vanhan ihmisen "rahastus" omaishoitajuuden ja edunvalvojuuden muodossa muistisairaan ihmisen ollessa kyseessä ei kuulu "ystävättärelle". Tytär on tilivelvollinen maistraattiin, ei ystävättärelle.Kuten täällä ilmenikin, muistisairaan tarinoihin kannattaa aina suhtautua hieman varauksella ja ainakin varmistaa tiedot edunvalvojalta ennen kuin alkaa julkisesti levittelemään tällaisia juttuja ainakaan tosielämässä.Onkohan äiti kaapattu tyttären luokse asumaan ;)?
Itse olisin kyllä aika tarkka kenen hoiviin vanhukseni luottaisin. Ainaki täytyisi tuntea hyvin.
Siinäpä se, kun keskusteluyhteys puuttuu. Ensin voi huolehtia vaikka iltapäivän ja sitten viikonlopun ystävättärestään. Jos sattu "paha päivä", ehkä siinäkin jo saa käsitystä asioista ja voi harkita mikä on viisainta.
Maistraatti valvoo ja tarkistaa kuiteista, että kaikki täsmää. Minä aikoinani maksoin laskut ja avattiin vanhukselle oma erillinen käyttötili, jota hän sai käyttää omiin juttuihinsa. Mitään ei voi kyllä käyttää turhaan toisen tililtä, jos on virallisesti asetettu vanhuksen edunvalvojaksi. Vuoden lopussa maistraattiin pitää tehdä tilinpäätös. jossa pitää olla kaikki kulut ja menot kuitteineen.
hei,sinä joka olet huolestunut ,minä ymmärrän sinua,minun kummallinen ns siskoni haluaa huolehtia äidistämme...todella pelottavaa...hän on sairas...tiedän että jotain pitäs tehdä...mene sinäki poliisille ja sano että epäilet rikosta...edunvalvoja...sinä olet enkeli ja pysy sellasena, ymmärrän sinua ja älä edes lue noita typeriä kommentteja
Täytyy olla aika vahvat näytöt rikosepäilyn tueksi ennen kuin sitä lähtee tekemään. Elikkäs kuten joku tuolla jo sanoikin, kannattanee kerätä ensin faktatietoa esim tyttäreltä.
.......vaikkakaan tytär ei ole velvollinen sitä ulkopuolisille antamaan jos ei halua.