Näin pääsiäisen kunniaksi on hyvä palauttaa mieliin miten Suomessa noitavainot vaikuttivat, koska näköjään vielä tänäkin päivänä niiden periaatteet pätevät.
Noitavainot olivat pyrähdyksiä - välillä asiasta innostuttiin ja välillä se taas hautautui vuosikausiksi, kuten nämä nykyajan pedovainotkin.
Syytettyjen määrässä Suomi kuului kansainväliseen huipputasoon.
Suomessa oli reilun 300 vuoden aikana kaikkiaan yli 2 000 syytettyä tai jopa vähän enemmän. Väkilukuun nähden se on aika kova luku!
Samoin Suomi kunnostautuu "pedofiilien" jahtaamisessa.
Noitaoikeudenkäynnit olivat Suomessa muihin maihin verrattuina erilaisia: naiset olivat meillä melko harvinaisia, syytetyissä oli paljon miehiä.
Samoin kun nykyään pedo-oikeudenkäynneissäkin, suurin osa on miehiä, mutta myös niitä naisia jotka ovat jostain syystä ärsyttäneet muita naisia.
Meillä syytettiin paljon hyvää tarkoittavien taikojen teosta; sitä on jälkipolvien ehkä vaikea ymmärtää.
Niinkun meillä parhaillaankin syytetään esim. opettajia pedofiileiksi vain siitä syystä että nämä ovat koskettaneet oppilaitaan hartioihin.
Noita/pedohysteria levisi erityisesti tietyillä paikkakunnilla. Näillä paikkakunnalla oli pari aktiivista ihmistä, jotka ryhtyivät vaahtoamaan näistä asioista ja saivat jotkut puolelleen.
Oppineet keksivät sitten keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa - eli noin 500 vuotta sitten - teorian naisista, jotka lensivät paholaisen luo irstailemaan, juhlimaan ja vahvistamaan noitavoimiaan.
Nykyäänkin nämä pedovainot keskittyvät nimenomaan IRSTAILUUN.
Pedovainoissa on siis periaatteeltaan täsmälleen samasta asiasta kyse, siitä että jotkut puritaanit kuvittelevat muiden tekevän syntiä seksuaalisesti irstailemalla ja että nämä ihmiset tulee polttaa roviolla. "Synnin palkka on kuolema".
Jos oli syyllistynyt noituudella toisen tappamiseen tai murhaamiseen, niin laki vaati periaatteessa kuolemaa kuolemasta eli kuolemantuomiota. Eli siis jos joku oli kuollut johonkin, eikä pystytty sanomaan mihin, niin saatettiin syyttää "noitaa" kuolemasta ja tällätavoin kivasti tappaa hänetkin. Näin saatiin tapettua vihamiehet tai ne jotka jostain syystä ärsyttivät jotakuta.
Keskinäisen riidan seurauksena saattoi syntyä vaikkapa epäilys siitä, että naapuri on noitunut meidän lehmämme tai tehnyt muita pahoja noituuden voimin. Kun noituudesta tuli suosittu selitys, ja kun tuomarit ja oikeusjärjestelmät hyväksyivät noituuden todellisuudeksi, se voi mennä käräjille. Jotkut ilmiantoivat noitia pahansuopuisuuttaan - tai sitten he käyttivät sitä riidan aseena. Noituus oli siis yksi osa riitaa tai kiistaa.
Samoin nykyään kun lähes mikä tahansa teko voidaan luokitella seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, niin kenet tahansa saadaan tuomittua "pedofiilinä".
Esim. kun isoisä ottaa lapsenlapsensa syliin, hän on pedofiili tai vanhemmat rakastelevat keskenään ja lapsi kuulee jotain herättyään, vanhemmat tuomitaan pedofiileinä yli 2 vuoden vankila vankeuteen.
Noitavainot olivat pyrähdyksiä - välillä asiasta innostuttiin ja välillä se taas hautautui vuosikausiksi, kuten nämä nykyajan pedovainotkin.
Syytettyjen määrässä Suomi kuului kansainväliseen huipputasoon.
Suomessa oli reilun 300 vuoden aikana kaikkiaan yli 2 000 syytettyä tai jopa vähän enemmän. Väkilukuun nähden se on aika kova luku!
Samoin Suomi kunnostautuu "pedofiilien" jahtaamisessa.
Noitaoikeudenkäynnit olivat Suomessa muihin maihin verrattuina erilaisia: naiset olivat meillä melko harvinaisia, syytetyissä oli paljon miehiä.
Samoin kun nykyään pedo-oikeudenkäynneissäkin, suurin osa on miehiä, mutta myös niitä naisia jotka ovat jostain syystä ärsyttäneet muita naisia.
Meillä syytettiin paljon hyvää tarkoittavien taikojen teosta; sitä on jälkipolvien ehkä vaikea ymmärtää.
Niinkun meillä parhaillaankin syytetään esim. opettajia pedofiileiksi vain siitä syystä että nämä ovat koskettaneet oppilaitaan hartioihin.
Noita/pedohysteria levisi erityisesti tietyillä paikkakunnilla. Näillä paikkakunnalla oli pari aktiivista ihmistä, jotka ryhtyivät vaahtoamaan näistä asioista ja saivat jotkut puolelleen.
Oppineet keksivät sitten keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa - eli noin 500 vuotta sitten - teorian naisista, jotka lensivät paholaisen luo irstailemaan, juhlimaan ja vahvistamaan noitavoimiaan.
Nykyäänkin nämä pedovainot keskittyvät nimenomaan IRSTAILUUN.
Pedovainoissa on siis periaatteeltaan täsmälleen samasta asiasta kyse, siitä että jotkut puritaanit kuvittelevat muiden tekevän syntiä seksuaalisesti irstailemalla ja että nämä ihmiset tulee polttaa roviolla. "Synnin palkka on kuolema".
Jos oli syyllistynyt noituudella toisen tappamiseen tai murhaamiseen, niin laki vaati periaatteessa kuolemaa kuolemasta eli kuolemantuomiota. Eli siis jos joku oli kuollut johonkin, eikä pystytty sanomaan mihin, niin saatettiin syyttää "noitaa" kuolemasta ja tällätavoin kivasti tappaa hänetkin. Näin saatiin tapettua vihamiehet tai ne jotka jostain syystä ärsyttivät jotakuta.
Keskinäisen riidan seurauksena saattoi syntyä vaikkapa epäilys siitä, että naapuri on noitunut meidän lehmämme tai tehnyt muita pahoja noituuden voimin. Kun noituudesta tuli suosittu selitys, ja kun tuomarit ja oikeusjärjestelmät hyväksyivät noituuden todellisuudeksi, se voi mennä käräjille. Jotkut ilmiantoivat noitia pahansuopuisuuttaan - tai sitten he käyttivät sitä riidan aseena. Noituus oli siis yksi osa riitaa tai kiistaa.
Samoin nykyään kun lähes mikä tahansa teko voidaan luokitella seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, niin kenet tahansa saadaan tuomittua "pedofiilinä".
Esim. kun isoisä ottaa lapsenlapsensa syliin, hän on pedofiili tai vanhemmat rakastelevat keskenään ja lapsi kuulee jotain herättyään, vanhemmat tuomitaan pedofiileinä yli 2 vuoden vankila vankeuteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Loistava kirjoitus! Jokaisen tulisi miettiä miksi pedofiileistä on tehty niin suuri numero? Namusetiähän on ollut aina. Tuskin niitä on nytkään sen enempää, kuulemme niistä vain välittömästi, vaikka teko olisi tapahtunut toisella puolen maapalloa. Elämme siinä käsityksessä, kuin joka kulman takana vaanisi joku lapsiamme.
Olemme alkaneet epäillä jokaista lähimmäistämme potentiaaliseksi pedofiiliksi. Monet ovat sanoneet, etteivät menisi vannomaan puolisonsa tai sisartensa puolesta, etteivät he ole syyllistyneet pedofiliaan.
Auer tapaus osoittaa, että pelkkä lapsen kertoma tarina riittää, että häkki heilahtaa, maine menee ja omaisuus siinä samalla.
Kannattaa lukea Niina Bergin blogista juttu lasten valehtelusta.
www.niinaberg.com
.
"Auer tapaus osoittaa, että pelkkä lapsen kertoma tarina riittää, että häkki heilahtaa"
Juuri näinhän sen pitääkin mennä. Itse kirjoittelet "anneli vapaaksi" horinoitasi ja kerrot kuinka eno, lääkärit, poliisi, pysykiatrit, syyttäjät ja tuomarit ja ennenkaikkea itse uhrit puhuvat omiaan. Annelin tapauksessa joka instanssi on vakuuttunut syyllisyydestä, ei pelkästään uhrit. Kuka sen syyllisyyden parhaiten tietää on uhrit. Syyllinen on aina syytön omasta mielestään. Jopa Jukan kuolemaan. Jos joku pystyy murhaamaan ihmisen, niin kaikki sitä pienemmät rikokset ovat kuin musiikkia rikoksen tekijän korville.
Mitä sitten tehdään, kun ei olekaan mitään lapsiuhreja? Lapsia kun ei olekaan raiskattu. On vain uskovaisten ihmisten horinoita ja lasten päähän istutettuja tarinoita. Kuka tarinat on istuttanut, se ei ole vielä selvillä. Se kun selviää, niin syytettyjen penkillä istuu muut kuin Anneli Auer.
""Suomessa oikeus saa vapaasti harkita, mitä se hyväksyy todisteeksi ja totena pitää.
Kidutus taitaa olla niitä harvoja tekoja, jolloin tunnustus hylätään heti.""
Tunnustus keinolla millä hyvänsä?
Ylen Stalinin vankileriohjelmassa kerrottiin se periaate mitä Suomalainen poliisi tänäkin päivänä noudattaa:
1) Parempi 10 syytöntä tuomittuna, kuin yhtäkään syyllistä vapaana.
2) Ei ole syyttömiä, on vain huonosti kuulusteltuja ja tutkittuja (kyllä kaikilta, kun oikeen kaivaa, aina jotain löytyy mistä voi syyttää!)
3) Hankkikaa "tunnustus" keinolla millä hyvänsä ja pakottakaa kuulusteltava allekirjoittamaan se!
Myös suomalainen poliisi kiristää tunnustuksia, ei ehkä fyysisellä kidutuksella mutta henkisellä. Kuulusteltavaa voidaan kiristää mm. "jollet tunnusta, niin sinut heitetään putkaan ja lapsesi otetaan huostaan" tai "olet putkassa niin kauan kunnes tunnustat" tai "jollet tunnusta, menetät työpaikkasi parin viikon luvattoman poissaolon takia, koska pidämme sinut putkassa", jne.
Lähes kuka tahansa saadaan tunnustamaan mitä tahansa kun häntä pidetään vangittuna ja aivopestään uskomaan tehneensä jotain mitä vain ei itse muista tai tajua tehneensä.
Poliisi on jankannut ja jankannut loputtomiin että kuulustellun on ollut pakko tehdä kyseinen rikos. Pikkuhiljaa aivopestävä alkaa itsekin uskoa syyllisyyteensä vaikkei oikeasti olekaan syyllistynyt siihen ja tunnustaa mitä tahansa jotta pääsee tilanteesta pois.
Suomen poliisi käyttää edelleen sellaisia kuulustelu keinoja joita esim. Usassa käytettiin vuosikymmeniä sitten. Kyseiset keinot on nykyään todettu täysin vääriksi, ja ne tuottivat vääriä tuomioita joiden perusteella syyttömiä on tuomittu jopa kuolemaan.
Istutetut muistot - False Memory Syndrome
Muisti ei toimi kuten videokamera, vaan rekonstruoi tapahtumat aina uudestaan mieleen palauttamisen yhteydessä. Kun poliisi toista toistamisen perään tapahtumia, niin tapahtuman todellinen muisto vääristyy ja muuttuu poliisin väittämäksi epätodelliseksi muistoksi.
Useat tutkijat ovat todenneet, että valemuistojen istuttaminen on helppoa. Muistitutkimuksen keinoin on pyritty selvittämään, miten luotettavia esimerkiksi silminnäkijöiden muistikuvat jostakin tapahtumasta ovat. Monet raportoivat nähneensä sellaisia yksityiskohtia, joita siellä ei todellisuudessa ole ollut mutta jotka mainittiin kertomuksissa. Ilmiö tunnetaan nimellä "misinformation effect".
Toinen muistikuvien muuntumiseen liittyvä ilmiö on lähdevääristymä (source misattribution). Tällöin jotakin epätodellista tapahtumaa (esim. alun perin kuviteltua tai uneksittua) aletaankin myöhemmin pitää muistikuvana todellisesta tapahtumasta tai kuvitteellinen ja todellinen tapahtuma muutoin sekoittuvat muistikuvissa muistelijan itse tätä tiedostamatta.
Pelkästään kertomusten läpikäynti mielessä useaan kertaan riitti muuntamaan kuvitteelliset tapahtumat valemuistoiksi. Vaikka myöhemmin kerrotaan ettei muisto pidä paikkaansa, yksilö ei usko tätä vaan pitää muistoa aitona. Huomattava osa valemuistoista oli muuttunut pysyviksi muistikuviksi.
Koska Suomen poliisi alkaa käyttäytymään sivistyneen oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti, eikä lavasta syyttömiä syyllisiksi?