Arvoisa Petoyhdyshenkilö!

Kyllä jokainen oikea petoyhdyshenkilö tässä maassa ansaitsee oman kiitoksensa. Yhteispelillä yhteen hiileen puhaltaen me tätä duunia teemme. Meillä on omat yhteydemme sekä viranomaisiin ja metsästäjiin, olemme siis eräänlaisia hyödyllisiä välikäsiä yhteydenpitoa ajatellen. Kaikkihan tiedämme ristiriitaisuudet viranomaisten ja metsästäjien ilmoittamiin susipopulaatioitten määriin Suomessa. Yksi petoyhdyshenkilön tärkeimmistä tehtävistä onkin todellisen ja oikean metsästäjiltä saaman susimäärän ilmoittaminen ja todentaminen viranomaisten tietoisuuteen. Sitä kautta virallisia tappolukuja sitten saadaan aina enemmän kun tosiasiat paljastuvat. En minä halua vähätellä maaseudun muita ongelmia, päinvastoin olen täältä kotoisin ja sydän itkee verta kun täällä monella nuorella on niin paha olla ettei pysty täällä asumaan. Vanhemmat ovat heillä taistelleet joukkopakoa, työttömyyttä, alkoholismia ja syrjäytyneisyyttä vastaan aina vaan enenenemmässä määrin. Tämä heijastuu myös lapsiin. Nyt pitää ymmärtää että leijonan osa näistä ongelmista johtuu juuri susista, nykypäivänä nimenomaan pihasusista. Eihän kukaan kohta uskalla asua täällä jos asialle ei tehdä mitään. Aina vaan röyhkeämmät pihasudet tulevat aina vaan lähemmäksi. Kukapa tervejärkinen nuori tällaiseen ympäristöön enää haluaa jälkikasvuaan suoltaa kun aina pitää olla varuillaan. Kohta jo lasten hiekkalaatikotkin pitää piikkilangoittaa ja aidoittaa. Entäpä koiramme? Minä olen todentanut lukuisten koirien joutuneen susien repimäksi. Entäpä kaikki jäljet mitä talojen lähettyvillä on? Olen jo sanonutkin että 95% kaikista minun tutkimistani jäljistä on osoittautunut susien jättämäksi. Niin paljon niitä riettoja on, joka pulella ne vaanivat ja kyttäävät. Ei suden hampaat sentään metsätyökoneeseen pysty, mutta ajattele vaikka jos kuski olisi käynyt tarpeillansa koneen ulkopuolella ja susilauma olisi juuri silloin ollut lähettyvillä. Ei yksi ihminen ilman asetta mitään mahda verenhinmoiselle susilaumalle. Huonosti olisi käynyt. Kiitoksia tästä kannustuksesta mutta minä painotan joukkuehengen tärkeyttä. Me petoyhdyshenkilöt olemme yhtenäinen tiimi ja meillä on selvästi yhteishenkeä. Jo nyt sain muutaman petoyhdyshenkilön samaan tiimiin kanssani. Kyllä kaikki alueet Suomessa pitäisi saada petovapaiksi vyöhykkeiksi. MIksi kaupungissa asuvilla pitäisi olla jokin etuoikeus saada asua pelkäämättä ollenkaan petoja jos kerran samaa oikeutta ei ole hieman kauempana asuvalla? Tasa-arvo se pitää olla tässäkin asiassa. Peto on peto ja sen kuuluisi pelätä ja arkailla ihmistä ja ihmisen hajua. Tänä päivänä asiat ovat kuitenkin toisin. Sudet ja varsinkin pihasudet eivät enää arkailekaan ihmistä ja ihmisen hajua. Ne tulevat aina vaan lähemmäksi ja siksi yhä röyhkeämpiä ja röyhkeämpiä. Tuollaiset sudet ovat tosi vaarallisia ja tämä tosiseikka meillä kaikilla nyt pitäisi ymmärtää ja tätä kautta olla yhtä mieltä siitä että pihasudet on vaan yksinkertaisesti poistettava että täällä voi kaikki ihmiset rauhassa elää ja ennenkaikkea ettei kellään tarvitsisi jatkuvasti ja alinomaa pelätä.

Minäkin otin ryyppyä, vaikka olen petoyhdyshenkilö, minä kirjoitan susille kaatoluvat, niin pääsee motokuski taas metsään.
Onneksi on petoyhdyshenkilöitä, me olemme maaseudun turva, me tunnemme metsästäjiä ja vain me tiedämme salaliitosta.

Onneksi me petoyhdyshenkilöt pelastamme maailman, peto on myös paholainenkin, sarvekas peto ja häntä on sillä lierolla, petoyhdyshenkilö ilmoittaa siitäkin metsästäjille, minä tunnen metsästäjiä, ne on valinnut minut petoyhdyshenkilöksi.

Olemme taistelussa maaseudun alkoholisoitumista vastaan. Ihmiset eivät uskalla enää mennä harrastuksiin iltaisin vaan joutuvat istumaan kotona ja ottamaan ryypyn katkerassa tilanteessa. Monta pitkää talvi-iltaa, pakkanen paukkuu nurkissa ja tuulen tauottua kuuluu suden läähätys kun se kurkkii ikkunasta odottaen viatonta ulos pyrkijää.
Mene siinä ulos ja joudu pedon repimäksi. Auton joutuu jättämään porstuan eteen jotta matka siihen ei ole liian pitkä. Yksikin huonosti avautunut ovi voi olla kohtalokas, pedon valkoiset hampaat tunkeutuvat kaulavaltimoon ja perukan asukas vuotaa kuiviin omalla pihamaallaan.
Tässä onnettomassa odotuksessa tulee mieleen se kaapin puteli joka lohduttaa arktista asujaa, esi-isien hengessä tulee tartuttua pulloon. Näkeekö hän enää kevään?