Oon ehkä jonkin verran ujo ja en tykkää esiintyä hirveesti ja yritän yleensä olla niin että muhun ei kiinnitetä huomiota. Aina kun koulussa pitää vastata vaikka johonkin kysymykseen niin en osaa pysyä paikoillani, aina jossain vaiheessa liikutan jalkoja tai käsillä räpellän vaikka kynää, erittäin ärsyttävää mun mielestä. Sit lisäksi vihaan niitä ihmisiä jotka ystävällisesti vain koskevat vaikka olkapäähän kun sanovat jotain,, en mä haluu että muhun kosketaan!!!! :D tai sit välillä vaan tuntuu että joku ihminen on vaan turhan lähellä ja pakko ottaa etäisyyttä, siis vaikka kyse olisi vain siitä että kaveri yrittää kuiskata jotain. Sit lisäksi välillä jos joku vaikka vahingossa koskettaa kättäni niin heti tulee semmonen reaktio että älä koske!! :D Ainii ja välillä en osaa myöskään katsoa ihmisiä silmiin joka häiritsee mua, kyl mä nykyään osaan paremmin katsoa silmiin jos vaikka vertaa viime vuoteen, mut välillä ku puhun ja katson silmiin niin tulee semmonen olo että mitä se toinen kyylää :D mikä avuksi? Onks tämmönen ees normaalia :D?
Normaalia?
normaaliako?
151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut ovat ujompia kuin toiset. Ei ole poikkeuksellista, että julkinen esiintyminen, ryhmätilanteessa ajatustensa ääneen sanominen tai vastaaminen jännittävät. Monet ihmiset, jotka vaikuttavat itsevarmoilta esiintymiseltään jännittävät vaikkeivat näytä tai sano sitä ääneen. Vaikka itsestä tuntuu että jännittää ja miettii että näkyikö jännitys, voi olla yllättävää kun toinen sanoo että hienosti meni vaikka itsestä tuntui aivan päinvastaiselta. Usein harjoittelu auttaa eli kun osallistuu ryhmäkeskusteluun tai esiintyy se antaa rohkeutta. Huomaa, että ei kukaan kritisoinut tai pitänyt omia ajatuksia hölmöiltä. Seuraavan kerran on edellistä kertaa helpompi. Jos tulee myönteistä kritiikkiä sen voi ottaa rakentavasti ja miettiä miten seuraavalla kerralla parantaa varsinkin jos esiintyy. Vähättelevä tai hyödytön kritiikki kannattaa vain työntää syrjään. Omasta kokemuksesta tiedän, että rohkeus ja itsevarmuus kasvaa kun ei lannistu vaan yrittää aina uudelleen.
Jokaisella ihmisellä on oma yksityinen tilansa mitä lähemmäksi ei halua että etenkään tuntemattomat tai välttämättä tututkaan ihmiset tulevat. Jotkut ihmiset eivät koe tungettelevaksi sitä vaikka joku tulee hyvin lähelle ja toiset haluavat pitää kohteliaan etäisyyden. Useimmiten ihmiset tarkoittavat hyvää, kun taputtavat olalle tai tulevat lähelle juttelemaan. Tähänkin tottuu, kun ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia.
Monet ihmiset kokevat aivan samoin kuin sinä. Kokemus ja totuttelu antavat itsevarmuutta ajan mittaan.