Niin suuri osa tutuistani ja kavereistani on alkanut ryyppäämään ja juhlimaan... Eihän se minulle kuulu, ja niinhän se on aina ollut, osa juhlii, toiset ei, mutta silti se jotenkin harmittaa. Kaikki oli jotenkin niin harmittomampaa aikaisemmin, enkä ollut sosiaalisesti yhtä paljon muita "jäljessä". Onhan minulla kavereita, mutta ei niiden kanssa vapaa-ajalla koskaan tekemisissä Facebookin lisäksi olla. Nykyään muut saavat ekoja seksikertojansa kännibileissä, kun minä en ole edes saanut ensisuudelmaani ja olen kaikki päivät koneella. Ja jotenkin se pää-syy miksi edes teen tällaisen postauksen on kuinka ihastukseni on tämän 1½ vuoden aikana muuttunut. Aluksi hän oli hieman ujo, hiljainen, iloinen ja söpö heppatyttö, ja riparilla viime kesän loppupuoliskolla meillä oli todella kivaa. Sen jälkeen hän jotenkin muuttui. Tiedä sitten olivatko ne hänen kaverinsa jotka sillon jo kävivät juhlimassa ja pyysivät hänet mukaan. Onhan hän nykyäänkin fiksu ja entistä paremmat välit, eikä nyt kovin usein juhlikkaan, mutta silti harmittaa kun hän on jo parisuhteessa, käy bileissä, kenties kokee ekan panokertansakin, ja ties mitä... Miksi kaikki ei voisi olla kuten vuosi sitten? Voisin tehdä sen mitä en uskaltanut...
Juu, anteeksi valittavasta ja ulisevasta postauksesta, mutta ihan oikeesti pakko näitä tunteita on johonkin purkaa :(
Juu, anteeksi valittavasta ja ulisevasta postauksesta, mutta ihan oikeesti pakko näitä tunteita on johonkin purkaa :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin.. Sellaista se on, että ihmiset muuttuvat ja asiat muuttuvat- koko elämän ajan.
On se vaikeaa kun on se painostus, pitäisi olla kuin muut, juhlia, ryypätä.. Vaikka ei haluaisi. Koska muut tekevät niin. Ja koska tytöt tuntuvat menevän niiden juhlijoiden perässä. Siellä tapahtuu, siellä pariudutaan ja pannaan, seikkaillaan, sekoillaan.
No, voit olla ainakin varma siitä, että se ei ole fiksuuden ja sosiaalisen taidon merkki, tai itsenäisyyden ja vahvuuden. Kenen tahansa on helppo olla sosiaalinen humalassa, uskaltaa olla hauska. Fiksuutta ei ole sekoilla kännissä. Se ei ole enempää aitoa elämää. Ei se ole rohkeaa.
En tiedä tuosta mainitsemastasi tytöstä, mutta ne kunnon tytöt, joihin oikeasti kannattaa kiinnittää haaveensa, tulevat arvostamaan selkärankaa ja raittiutta, aitoa fiksuutta. Ehkä he ovat vielä piilossa koviksen esittämisen takana, kun pitää olla kuin kaikki muutkin, tai kotona odottamassa aikuisuuden aikaa, mutta oikeasti hyvien muutosten odottaminen on sen arvoista.
Joskus kannattaa todella odottaa parasta, ja olla iloinen siitä, että muutos on varmaa, koska vasta hieman aikuisempana näet millaisia persoonia sieltä tuntemiesi ihmisten joukosta kuoriutuukaan.
Ole rohkeasti oma itsesi, kaikki eivät todellakaan juhli ja ryyppää. Se on varma. Ehkä tuo tyttö itsekin oppii vasta nyt saamiensa kokemuksien myötä löytämään mistä oikeasti pitää, ja millaisen miehen hän haluaa rinnalleen joku päivä. Se hyvin usein EI ole se ensimmäinen... ;)
Älä haikaile mennyttä, tulevaisuus on se jota kannattaa odottaa innolla, ja siellä on mahdollista kaikki mistä et ole osannut aikaisemmin edes unelmoida.
Eihän se tee ihmisestä yhtään "tyhmempää" jos hän juhlii. Itse olen jopa ehkä sillä kannalla että nuoruudesta pitäisi ottaa kaikki ilo irti, niin kauan kun sitä jatkuu. Se minua harmittaa kun en tajunnut että nekin nuoruuden ajat jolloin ei vielä alkoholi tullut kysymykseenkään, katoavat joskus. Periaatteessa haluisin bileisiin ja vastaaviin, ettei sitten vanhempana kaduta se kun en ottanut iloa irti. Tosin taas harmittaa kun nykyään se on niin "vakavaa" eikä sellaista pelkkää hauskanpitoa mistä jäin kokonaan paitsi nuorempana. Vituttaa ajatus että ripari esimerkiksi on vain muisto, kohokohta, jonka muistan nuoruudestani. Haluan muistaa paljon enemmän. Kokea paljon enemmän.