Oikeudenkäynnissä eivät puntit ole tasan
Ke, 13/03/2013
Kadunmies uskoo usein, että rikostutkinnassa on etusijalla epäillyn oikeusturva, ja uhri on sivussa. Väärä mielikuva syntyy, koska julkisuudelta jää piiloon valtava viranomaiskoneisto, joka työskentelee epäiltyä vastaan.
(Julkaistu 11.3.2013 Kainuun Sanomissa)
Resurssien epäsuhta näkyy tunnetussa Anneli Auer -tapauksessa. Näin on sekä kolmatta tuomioistuinkierrosta odottavassa Ulvilan murhajutussa, että Turun hovioikeudessa käynnissä olevassa, lapsiin kohdistuneiksi väitettyjä seksuaalirikoksia koskevassa oikeudenkäynnissä.
Oikeudenkäynteihin on kiinnitetty yhteensä neljä syyttäjää, mikä lienee Suomen ennätys. Lainkäytön professori Jyrki Virolainen hämmästeli asetelmaa blogikirjoituksessaan 9.5.2012:
"Syyttäjälaitos on siis satsannut todella paljon Anneli Auerin juttuihin. Mutta entäpä sitten puolustus? Aika kummallista, mutta Anneli Aueria avustaa ja puolustaa vain yksi lakimies, asianajaja Juha Manner. --- Rikosoikeudenkäynnissä tulisi pyrkiä järkevään tasapainoon syyttäjäpuolen ja syytetyn puolustuksen välillä. Rikoksesta epäilty on periaatteessa aina huonommassa asemassa syyttäjäpuoleen nähden, joten hänen puolustuksestaan on erityistä syytä huolehtia."
Virolainen ehdottikin, että tuomioistuin määräisi Auerin puolustukselle lisäapua.
Epäsuhta korostuu, kun katsotaan eri osapuolten mahdollisuuksia vaikuttaa seksuaalirikosten tutkintaan.
Lääkärinlausunnot lasten somaattisista tutkimuksista laati poliisin valitsema synnytyslääkäri, jolla on pitkä kokemus yhteistyöstä virkavallan kanssa. Tutkimuksiin osallistui myös kolme muuta lääkäriä, ja lisäksi magneettikuvauksiin vielä kaksi lääkäriä.
Lasten psykologisiin tutkimuksiin osallistui kaikkiaan 17 psykiatristen osastojen työntekijää, poliisin valitsemissa laitoksissa. Tutkimuksia ohjattiin lukuisilla kokouksilla poliisin kanssa, ja poliisit olivat osin mukana lasten kuulemisissa lasin takana, lisäkysymyksiä esittäen.
Ke, 13/03/2013
Kadunmies uskoo usein, että rikostutkinnassa on etusijalla epäillyn oikeusturva, ja uhri on sivussa. Väärä mielikuva syntyy, koska julkisuudelta jää piiloon valtava viranomaiskoneisto, joka työskentelee epäiltyä vastaan.
(Julkaistu 11.3.2013 Kainuun Sanomissa)
Resurssien epäsuhta näkyy tunnetussa Anneli Auer -tapauksessa. Näin on sekä kolmatta tuomioistuinkierrosta odottavassa Ulvilan murhajutussa, että Turun hovioikeudessa käynnissä olevassa, lapsiin kohdistuneiksi väitettyjä seksuaalirikoksia koskevassa oikeudenkäynnissä.
Oikeudenkäynteihin on kiinnitetty yhteensä neljä syyttäjää, mikä lienee Suomen ennätys. Lainkäytön professori Jyrki Virolainen hämmästeli asetelmaa blogikirjoituksessaan 9.5.2012:
"Syyttäjälaitos on siis satsannut todella paljon Anneli Auerin juttuihin. Mutta entäpä sitten puolustus? Aika kummallista, mutta Anneli Aueria avustaa ja puolustaa vain yksi lakimies, asianajaja Juha Manner. --- Rikosoikeudenkäynnissä tulisi pyrkiä järkevään tasapainoon syyttäjäpuolen ja syytetyn puolustuksen välillä. Rikoksesta epäilty on periaatteessa aina huonommassa asemassa syyttäjäpuoleen nähden, joten hänen puolustuksestaan on erityistä syytä huolehtia."
Virolainen ehdottikin, että tuomioistuin määräisi Auerin puolustukselle lisäapua.
Epäsuhta korostuu, kun katsotaan eri osapuolten mahdollisuuksia vaikuttaa seksuaalirikosten tutkintaan.
Lääkärinlausunnot lasten somaattisista tutkimuksista laati poliisin valitsema synnytyslääkäri, jolla on pitkä kokemus yhteistyöstä virkavallan kanssa. Tutkimuksiin osallistui myös kolme muuta lääkäriä, ja lisäksi magneettikuvauksiin vielä kaksi lääkäriä.
Lasten psykologisiin tutkimuksiin osallistui kaikkiaan 17 psykiatristen osastojen työntekijää, poliisin valitsemissa laitoksissa. Tutkimuksia ohjattiin lukuisilla kokouksilla poliisin kanssa, ja poliisit olivat osin mukana lasten kuulemisissa lasin takana, lisäkysymyksiä esittäen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Asiakirjat osoittavat poliisin antamien ennakkokäsitysten ohjanneen tutkimuksia ja johtopäätöksiä. Niitä ohjasi vahvasti myös somaattinen lääkärinlausunto, joka sisältää eräitä oikeuslääketieteelle vieraita väitteitä, kuten esimerkiksi, ettei tytöille jää edes toistuvasta sukupuoliyhdynnästä merkkejä immenkalvolle. Psykologisten arvioiden laatijat eivät kyseenalaistaneet tätä, vaan muutoin ympäripyöreät lausunnot toistelevat synnytyslääkärin väitteitä.
Seksuaalirikoksista ei ole fyysistä näyttöä - somaattisia löydöksiä - ja uhreiksi väitetyistä seitsemästä lapsesta neljä kiistää tapahtumat täysin. Näin nuo lausunnot saivat ratkaisevan merkityksen, kun Varsinais-Suomen käräjäoikeus viime kesäkuussa langetti pitkät vankilatuomiot, äänin 2-1.
Poliisin valitseman terveydenhuollon henkilökunnan lausuntojen vastapainoksi puolustus hankki kahden asiantuntijan arvion tutkimuksista. Toinen on soveltavan psykologian professori, toinen psykologian tohtori, ja molemmat ovat perehtyneet erityisesti lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkinnan ongelmiin. Heidän ankaran kritiikkinsä vuoksi syyttäjien päätodistaja, synnytyslääkäri joutui poistamaan omista lausunnoistaan virheitä ja ylilyöntejä.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus suhtautui silti huomattavan vihamielisesti näihin puolustuksen todistajiin. Se leikkasi heidän laskustaan pois yli kolme neljännestä, väittäen lausuntoa turhaksi: "Käräjäoikeus on käsittelyn aikana ilmoittanut, ettei oikeus pidä tarpeellisena asiantuntijalausunnon hankkimista lasten kertomusten luotettavuudesta". Tuomarit katsoivat olevan käräjäoikeuden asia arvioida näytön luotettavuutta, joten "lausunnon hankkiminen ei ole ollut tarpeen". Vähemmistöön jäänyt tuomari piti lausuntoa tarpeellisena, ja olisi maksattanut laskun valtiolla.
Tietenkin on tuomioistuimen asia arvioida näyttö, mutta käräjäoikeus tuli tosiasiassa väittäneeksi näyttöä olevan vain se, mitä syyttäjät esittävät, eikä vastanäyttöä suvaita.
Vaikutelmaa tukee tuomarien arvostelu Auerin asianajajaa kohtaan: "Hän on laskuttanut lukuisia työtunteja yhteydenpidosta asiantuntijoihin. Tämä herättää epäilyn siitä, että jo lausuntoja hankittaessa olisi ollut pyrkimys tietynsisältöisiin lausuntoihin."
Tuomarit eivät lainkaan pohtineet sitä, onko poliisin lääkärivalinnoilla ja intensiivisellä ohjauksella kenties pyritty tietynsisältöisiin lausuntoihin.
Aivan naulan kantaan!
Moni varmasti kuvittelee että amerikkalaisista tv sarjoista tutut kuviot ovat suomalaisten käräjäsalien arkipäivää. Sellaiset jossa yli innokkaat ja toinen toistaan näppärämmät lakimiehet huolehtivat asiakkaidensa oikeuksista.
Meillä on hyvin tuomiopainotteinen järjestelmä jossa useimmiten pohja ajatuksena on että parempi tuomita syytönkin kuin että syyllinen jäisi tuomitsematta. Siinä eivät useinkaan perustuslailliset oikeudet tai lain henki päde.
Media on osallisena ihmisten pitämisessä pimennossa asioiden oikeasta laidasta. Iltapäivälehdet eivät ole hiiskuneet sanallakaan Alibin ja Hymyn paljastuksista, eikä uusimman Avun (27.03.2013) jutusta, jossa kerrotaan Auerin lapset tutkineesta poliisin omasta asiantuntijalääkäristä tehdystä kantelusta. Samaiset iltapäivälehdet ovat olleet pullollaan syytettyjä tuomitsevia juttuja, joita poliisi on heille syöttänyt syyttäjien kera.
"Media on osallisena ihmisten pitämisessä pimennossa asioiden oikeasta laidasta."
Senpä takia kannattaa lukea blogeja
www.niinaberg.com
www.anneliauer.com
Jaa, että rahan voimallakin tuomarit väänsivät puolustuksen todistelut mitättömiksi!Satojatuhansia Auerin syyttäjien palkkakuluihin mutta tingitään puolustusasianajajan pikkulaskuista. Ja puolustuksen asiantuntijoiden pikkulaskuista.
Kuka osaa opettaa Suomen oikeuslaitoksen tuomareille mitä sana oikeudenmukaisuus pitää sisällään?
Päinvastoin. Syyttäjät ovat virkamiehinä kuukausipalkkaisia ja kuten tunnettua, valtion palkat ovat melko pieniä. Sensijaan syytettyä puolustavat, usein syyttäjien ja tuomareitten opiskelukaverit kuittaavat valtion varoista virkamiesten palkkoihin verrattuna satumaisia summia.
Saatatpa olla oikeassakin, noin yleisesti ottaen.
Auerceissi voi tässäkin suhteessa olla erikoistapaus ja jo siksi että syyttäjä on jossakin vaiheessa väittänyt Auerkeissin koskevan puolta Suomea vai oliko se koko Suomea?
Mielenkiintoisintahan onkin tuo ensimmäinen sanasi kommentissasi. Sehän on taattua nettiväittelymallia, eikö totta?