Elokuu, kuumaa, maa mankuu
imee mahlat
pian maavarsiin
Valo vähenee romanttisesti
kokoan kesän ilot kontaktimuoviin
Hedelmät, marjat, lihat, kalat
kaikki kesän herkkupalat
Juna-aamuni ovat kosteita
savijoen päällä sumu
johon pellonsänget laskevat
Kaupunki jossa vilisee turvallisesti
täyttää minut silmäiltävällä, puhuttavalla
syötävällä ja juotavalla, juostenkustavalla
Elämällä joka eletään potentiaalissa
Menen graniittitaloon ja päästän vapaaksi
kaikki simpanssit, jotka liittyvät
lippuni alle
Ne juoksevat kirkuen kadulle
jäävät autojen alle
kiipeävät tukiasemiin
kuolevat sydämen rasvoittumiseen
haudataan Kellonummelle
tai täyteaineeksi ohitustiehen
Jota pitkin ajan maisterismiehenä
kylvämään kulttuuria ja sokeriruokoa
napapiirille
Ja ajattelen, etten ole rakastanut vielä
yhtään
Ja siksi vielä rakastan
hiuskiinnemainoksen mannertenvälistä kaunotarta
jonka kanssa iloitsen seksistä
muututtuani töiden jälkeen
kaksiulotteiseksi
*
Kommentteja.
imee mahlat
pian maavarsiin
Valo vähenee romanttisesti
kokoan kesän ilot kontaktimuoviin
Hedelmät, marjat, lihat, kalat
kaikki kesän herkkupalat
Juna-aamuni ovat kosteita
savijoen päällä sumu
johon pellonsänget laskevat
Kaupunki jossa vilisee turvallisesti
täyttää minut silmäiltävällä, puhuttavalla
syötävällä ja juotavalla, juostenkustavalla
Elämällä joka eletään potentiaalissa
Menen graniittitaloon ja päästän vapaaksi
kaikki simpanssit, jotka liittyvät
lippuni alle
Ne juoksevat kirkuen kadulle
jäävät autojen alle
kiipeävät tukiasemiin
kuolevat sydämen rasvoittumiseen
haudataan Kellonummelle
tai täyteaineeksi ohitustiehen
Jota pitkin ajan maisterismiehenä
kylvämään kulttuuria ja sokeriruokoa
napapiirille
Ja ajattelen, etten ole rakastanut vielä
yhtään
Ja siksi vielä rakastan
hiuskiinnemainoksen mannertenvälistä kaunotarta
jonka kanssa iloitsen seksistä
muututtuani töiden jälkeen
kaksiulotteiseksi
*
Kommentteja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hauska alku, kuin ne sanaleikit, joissa yhdyssanaa seuraa aina yhdyssana, jonka alkuosa on sama kuin edeltävän sanan loppu.
Kontaktimuovi... Koulun alkaminen... Au. Tympeitä muistoja. Onneksi opiskelen vuoden ympäri, niin en joudu kohtaamaan lukukauden ensimmäisten päivien nuhjuisuutta. Harvinaisen lämpimään kontekstiin olet kuitenkin tämän infernaalisen symbolin onnistunut asettamaan.
Usvaiset juna-aamut ovat ihania.
Simpanssien kohtalo nauratti. Ensimmäisellä lukemiskerralla apinaparkojen singahtelu visualisoitui silmieni eteen dynaamisesti. Ajatus: Ovatko simpanssit small talk -hengessä liian hätäisesti heitettyjä intertekstuaalisia rinnastuksia?
Valistusajan maisterismies on komia näky.
Lopun rakastamissäkeistö on nautittava. Kaksiulotteiseksi muuttuminen on toisaalta mystisenä tapahtumana hauska, toisaalta toimii näppärästi pintapuolisen kokemisen vertauskuvana.
"Onneksi opiskelen vuoden ympäri, niin en joudu kohtaamaan lukukauden ensimmäisten päivien nuhjuisuutta."
Sinulla on varmasti traumaattisia kokemuksia.. Enpä tiedä, minusta ensimmäiset päivät ovat aina olleet jotenkin jännittäviä. Kaaoksesta ja lassiemaisesta jälleennäkemisen riemusta pitää osata nauttia.
"Valistusajan maisterismies on komia näky."
Niin epäilemättä on.
"Lopun rakastamissäkeistö on nautittava. Kaksiulotteiseksi muuttuminen on toisaalta mystisenä tapahtumana hauska, toisaalta toimii näppärästi pintapuolisen kokemisen vertauskuvana."
Kiitoksia syväanalyysista.
Simpannssien heittämisen hätäisyyttä koskeva kommenttisi ei täysin auennut minulle. Toivatko ne jotain mieleesi?
En nyt sanoisi traumaattisia kokemuksia, ennemminkin tympeitä. Ei kouluun menemisessä tai siellä olemisessa ole mitään niin säkenöivää tai purevaa, että siitä kovin syviä arpia jäisi.
"Kaaoksesta ja lassiemaisesta jälleennäkemisen riemusta pitää osata nauttia."
Tämä lause tuo kyllä mieleeni jossain määrin positiivisia tunnelmia. Tuo jälleennäkemisen riemu taitaa olla avainsana.
Tulkintani simpanssien vapaaksi päästämisestä oli itsellenikin hämärä. Se toimii osapuilleen näin:
Simpanssit karkaavat melkein kuin itsestään, innoissaan ja hätäisesti. Nuori, mahdollisesti sukkelasanainen maisteriuttaan odottava nuorukainen möläyttää ilmoille helposti rinnastuksia (simpansseja), jotka eivät ole loppuun asti mietittyjä (tyyliin "tuohan viittaa selvästi tähän ja tähän kirjailijaan/tutkijaan"). Nämä rinnastukset ovat lyhytikäisiä, kuolevat poukkoiltuaan keskustelussa lyhyen hetken suusta karkaamisensa jälkeen. Ne hautautuvat maisterismiehen älyllisesti aktiivisen elämän menneisiin kerroksiin. Osa kehnoista intertekstuaalisista viittauksista päätyy kuitenkin (luultavasti hyödyttömän gradun vertauskuvana) viisastelevaksi sillaksi (siis ohitustieksi), jota pitkin nuorukainen voi sitten maisterismiehenä huristella viisastelemaan pohjoisen barbaareille.
Ja kuten arvata saattaa, tämä on ehdoton totuus ko. säkeiden tulkinnasta. Vai eikö kelpaa, häh?
Hahaa chapeau,
sydänveresi laitetaan mikroskooppiin. Mitä sieltä paljastuu?
Hmm. Tässähän on taas aivan runollinen tunnelma! Tosi kaunis kokonaisuus.
Tykkäsin kovasti tästä:
"...kuolevat sydämen rasvoittumiseen
haudataan Kellonummelle
tai täyteaineeksi ohitustiehen
Jota pitkin ajan maisterismiehenä
kylvämään kulttuuria ja sokeriruokoa
napapiirille"
ja erityisesti tästä:
"Ja ajattelen, etten ole rakastanut vielä
yhtään
Ja siksi vielä rakastan
hiuskiinnemainoksen mannertenvälistä kaunotarta
jonka kanssa iloitsen seksistä
muututtuani töiden jälkeen
kaksiulotteiseksi"
Sinähän olet aikamoinen onnimanni! Jees!
"Tykkäsin kovasti tästä:"
Teistä ei koskaan, mistä te tykkäätte. No, se on runon luonne, kai.
Vai onnimanni? Minkäköhän väriseksi tästä pitäisi muuttua?
Tack, tack.
Tämä runo nivoutuu niin luontevasti omiin tunnelmiini, että ihan takuuvarmasti se tulee kummittelemaan päässäni tässä lähitulevaisuudessa katua ylittäessä ja kassajonossa.
Alku ja loppu olivat loistavia. Ne kun klaaraa, niin se on aina vähän kuin rahaa kilahtaisi kirstuun, eikö sinustakin?
Heh, en yhdy Themppupemppuseen tuossa koulun(/kuolon?)alun infernaalisuudessa. Itse kaipaan sitä hieman. Juna-aamujen suhteen olemme kuitenkin näemmä samalla sivulla.
"Hedelmät, marjat, lihat, kalat
kaikki kesän herkkupalat"
Onko tämä mainoksesta?
Hyvä kokonaisuus. Kosketti, jopa.
Kiitos kommentista.
"Onko tämä mainoksesta?"
Onpa vainkin. Tunnistivatkohan muut? Ensiksi ajattelin pistää siihen loppuun sen "Minigrip"-kilahduksen, mutta jotenkin se näytti liiankin groteskilta, tavallaan osoittelevalta, että se olisi oikeasti toiminut.
"Ne (alun ja lopun) kun klaaraa, niin se on aina vähän kuin rahaa kilahtaisi kirstuun, eikö sinustakin?"
No jaa. En oikeastaan runoissa kauheasti painota alkuja ja loppuja. Novellissa tai vastaavassa ne ovat aivan olennaisessa osassa, tietysti. Novellissa pitää olla loistava alku ja vielä parempi lopetus. Lopetukset ovat paljon vaikeampia, ilmaan jättäminen on uudessa kirjallisuudessa kai jo jokin vakiintunut käytäntö.
Mutta sinänsä, jos kirjoittaja keksii hyvän kohdan, on oikeastaan samantekevää, missä se on.
Minigrip, aivan =). En tiedä, tunnistivatko muut. Tyyppi, jonka kanssa olen viime vuosina useimmiten telkkaria katsellut, välttelee mainoksia. Minä taas bongailen uusia mainoksia ja niiden hupaisia/ärsyttäviä/mitäänsanomattomia iskulauseita. Tiedä sitten, mitä kertoo itse kustakin. Heh, 'itse kustakin'. Olkoon.
"Mutta sinänsä, jos kirjoittaja keksii hyvän kohdan, on oikeastaan samantekevää, missä se on."
Tietenkin. Mutta lukijana arvostan runossa kyllä varsinkin hyvää lopetusta. Muuten tulee helposti lässähdysolo.
Graniittitaloa ja kolmiulotteista maailmaa!
Juuri siinä, työmaan vieressä.
On työvoimatoimisto.
Monenlaista kulkijaa kohtaa siellä.
Jos ei muuta niin pummaa tupakkaa.
Elokuu on marraksen aikaa.
Valmistautumista lopulliseen menettämiseen...
Kolmiulotteisesti.
Mutta kun työmaa loppuu.
Niin astelen tilipussini kera. Vastavalmistuneeseen Anttilaan.
Juon kostean, kaksimielisen kahvini.
Kakkosen baarissa.
Kaiholla koetan päälakea.
Joskus oli karvaa sakeaa.
Mutta löysin deodorantin.
Se kolmiuloitteisesti Itseäni muistuttaa.