vuosia sitten tuli perintönä maata takapajulasta.omistan puolet ja äitini puolet.tästä on tullut vain kuluja ja rahani eivät riitä enään.työt loppui ja yrityksistä huolimatta en ole saanut uutta.en ole oikeutettu mihinkään tukiin koska olen maanomistaja.myisin osuuteni äidilleni vaikka eurolla mutta hän ei halua ostaa.eikä sieltä korvesta kukaan mitään osta.voinko jotenkin luopua osuudestani?haluan vain elämäni kuntoon ja ruokaa pöytään,en muuta.
millä pääsen perinnöstä eroon?
häh?
13414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Laita vähän tarkempaa tietoa mistäpäin maa on? Entä minkä hintaiseksi itse sen arvioisit? Lähinnä lahjaveron takia tuo arvo kiinnostaisi, olen nimittäin valmis vastaanottamaan maasi ilmaiseksi, näin pääsisit eroon tuosta harmista.
jep jep..niin varmasti ottaisitkin ; )mutta kun kuulemma pitää olla molempien omistajien suostumus myyntiin ja äitini ei suostu...hänestä on niin hienoa olla maanomistaja.
Kyllä sinä omasta osuudestasi voit luopua ilman äitisi suostumusta, jätä se myynti minun huoleksi. Itsekkin voit tietysti hakea yhteisomistuksen purkua jos äitisi ei muuten suostu myyntiin vapaaehtoisesti, kuluja tästä voi tietysti tulla jos maan arvo ei riitä niitä kattamaan.
No ei kai tuollaista omaisuutta jota ei kohtuudella voi realisoida lasketa esim toimeentulotukea vähentävänä.
Kysy oikeusaputoimistosta apua perinnön rahaksi muuttamiseen. Siellä autetaan viran puolesta, jos ei ole varoja.
Oikeusapu ja varaton.
Kuinkas varaton on henkilö joka omistaa (tai omistaa osuuden) metsää?
Olenkos minä varaton kun mulla on vajaa millin edestä omaisuutta mutta juuri nyt ei ole käteistä?
Heittäkää jo nuo höpinät oikeusavusta ja sen ilmaisuudesta, eivät olisi auttaneet alaikäistä lastanikaan ilmaiseksi kun hänelläoli osuus (20k€) perintöön.
saan nyt ansiosidonnaista ja laskelmien jälkeen mulle jää enempi kuin on toimeentulotuki.eivät ota huomioon omistuksesta tulleita kuluja.verotustiedot virasto tarkistaa aina.
moikka.kiitos niille jotka asiallisesti halusivat kommentoida.tilanne hankala enkä toivoisi tällaista kenenkään kohdalle.hyvää kevättä.
jos kirjoittaa "enään", niin joutaakin olemaan pers'aukinen.
112233,anna tulla kaikki paha pois kerralla,täti kuuntelee sua.
hei kaikille.vihdoinkin valoa tunnelin päässä vuosien jälkeen huh huh..äitini tiedostanut pattitilanteen jo kauan ja pitkän harkinnan tuloksena hän ehdotti kiinteistövälittäjää.jos joku ostaja löytyisi niin otamme sen mitä saamme,maksamme velat pois.harmi vain kun maa ollut suvulla 1700-luvusta asti.surullista huomata että tuli epäonnistuminen.tappio on nieltävä.
vielä kiitos viesteistä kaikille kivoille : )!
Asioita ja elämäänsä kannattaa aina ajatella ja analysoida pidemmällä aikajänteellä.
Aivan ensimmäinen kysymys itselle esitettäväksi. Mikäli tämän hetken (tilapäistä) ongematilannetta ei olisi, niin haluaisinko pitää maan? Miten tuo alue mahdollisesti tulee kehittymään pidemmällä aikajanalla, eli miten maan arvo kehityy tulevaisuudessa? Toisinaan se "korpikin" ajan saatossa muuttuu, kehittyy ja maa nostaa arvoaan.
Tuntematta henkilön kokonaistilannetta, enkä itse maa-aluetta ja seutua sen paremmin niin tulee kuienkin mieleen, ettei maahan kohdistuvat kulut nyt niin kovin suuret voine olla.
Mikäli maan haluaisi säilyttää (johon toisaalta kannustaisin), niin olisi kovin harmillista luopuoa siitä muutamilla kopekoilla vain tilapäisen vaiken työtianteen vuoksi. Pidemmällä aikavälillä se voi osoittautua hyväksikin tulonlähteeksi myytäessä ja tulla todella tarpeeseen, vaikka muun kiinteistöhankkeen rahoittamiseen.
Tietysti on hankalaa mikäli maaosan omistus hankaloittaa työttömyys- tai opintostukien saamista. Eikö siihenkin olisi löydettävissä jokin laillinen järjestely jolla ongelman voisi kiertää?
Eikö kannattaisi hakeutua työnhakuun vaikka eri paikkakunnalle jotta saa elämänsä rakentumaan?
Ps. Kuten jo saatoit havaita, niin jo tähänkin ketjuun ilmestyi iakin yksi "korppikotka" maata itselleen havittelemaan.
Kannatta olla sen kinteistövälittäjänkin kanssa tarkkana ja kertomatta myynnin todellista syytä, sillä saattaa koettaa diilata maan liki ilmaiseksin lähipiirilleen ensin maalailtuaan kuvia siitä miten tuota maata "kukaan ei oikestaan halua" ostaa.
Kannattaisi aivan ensiksi koettaa kartoitaa maan käypä arvo jollakin mahdollisimman puoluettomalla taholla, ettei tule huijatuksi. Viiden - kymmenen - viidentoista vuoden kuluttua saatta harmittaa raskaasti nyt tilapäisten vastoinkäymisien aikana hätäisesti tehty ratkaisu. Vuoden menevät yllättävän nopeasti.
kiitos vastauksesta.olemme yhdessä pohtineet asiaa monelta kantilta.korppikotkia on ja paljon..