Loppuunpalanutko!?

Täytyy sanoa että sinulla tuntuu olevan melko haastava tilanne! Kuulostat masentuneelta, juuri se ettei ruoka maistu, ei pysty nukkumaan, hermostuu äkkiä/on ärtynyt koko ajan ja itkee päivittäin antaa sen kuvan. Olen itsekin ollut masentunut niin tiedän mitä tarkoitat. Varmasti olet tuollaiseen tilanteeseen väsynyt kun arki ei ole tasapainossa ja on pieni vauva. Kuitenkin juuri vauvan, ja esikoisenkin takia sinun oma jaksaminen on tärkeää. Saisitka apua omilta sosiaalisilta verkostoilta joista puhuit? Ihan arjen hoitoapua. Oikeastaan se olisi lapsen isän tehtävä jakaa arjen vastuuta. Olet oikeassa ettei tilanne voi jatkua loputtomiin tuolla tavalla, ja varmasti epätietoisuus tulevasta pelottaa, kun ei pysty luottamaaan että tilanne tulevassa paranisi. Silloin saattaisi olla parempi ratkaista tilanne suuntaan tai toiseen, ettei epävarmuudessa eläminen vie entisestään voimia. Kannustan sinua hakemaan apua, kerro neuvolassa väsymyksestäsi, osaavat sieltä ohjata sinua eteenpäin avun piiriin esim mielenterveystoimistoon. Vauvasi tarvitsee jaksavaa äitiä jolla on hyvä olla itsensä kanssa. Elät tärkeitä vuosia joita ei saa takaisin. Äidin masennus ei ole vauvalle hyvästä, niin hae pian apua itsellesi! Ja kun olet saanut omia voimia takaisin, pystyt järkevämmin miettimään myös ratkaisua lapsen isän kanssa. Voimia sinulle tulevaan!!!

Tarvitset apua - olet arvokas ihminen! Edellä on jo hyvä neuvo polulle jota pitkin pääset turvallisesti eteenpäin. Ethän odottele - tarvittaessa soita heti auttavaan puhelimeen tai päivystävälle lääkärille tai valtakunnalliseen terveysneuvontaan.
Ei ole häpeä avun pyytäminen. Parhaita voimia Sinulle!

Hae heti apua, vaikka vanhemmiltasi tai sisaruksiltasi jos mahdollista. Voisitko myös ajatella jättäväsi vauvan isälleen muutamaksi tunniksi jotta voit nukkua? Kun lapsen isä seuraavan kerran tulee luoksesi, älä passaa häntä vaan anna vastuuta ja pesköön myös omat pyykkinsä. Mitä niitä luoksesi raijaa...
Tsemppiä ja jaksamista elämääsi!

No sinne loppuun kirjuutat vain, että palaminen.

Toisaalta olet onnekas, kun sinulla on lapsia. Mutta ehkä sinun tulisi tehdä niinkuin minä eli alat olemaan oma itsesi.. Käyt lapi kaikki entiset virheesi, joista ehkä poikkesit polulta ja lähdit kulkemaan väärää tietä, mikä lopulta johti väsymiseesi.

Tuossa se neuvo lyhykäisyydessään on. Oikeat ratkaisut ja tie onneen ja hyvinvointiin löytyy itsestä, ei muista.

Oletko hädässä ja tarvit jotakuta jolle puhua? Kokeile avoimesti rukoilua, voit kertoa Jeesukselle kaikki huolesi. Hän on täydellinen ja me kaikki voidaan olla täydellisiä.

ihmisen on saatava nukkua, edes yksi yö viikossa hyvin, muuten pää sekoaa tasapainoisimmallakin. mutta todellakin, ei ole häpeä hakea apua, esim. sosiaalihuollon perhetyöntekijä voi tulla hoitamaan vauvaa, mennä sen kanssa kävelylle, tai hoitaa luonasi kotona, ihan miten vain sää sallii ja sinulle käy. ja mies saisi luvan esim. viikonloppuna hoitaa yön ja aamun antaen sinun nukkua rauhassa. meillä kävi perhetyöntekijä hoitamassa tyttöä jo reilun kuukauden ikäisenä muutaman tunnin, niin sai hetken olla itseksensä.

Ota kaikki apu vastaan, mitä saat. Puhu avoimesti asioistasi eteenpäin, älä salaa niitä, sitä kautta muut ympärillä olevat ymmärtävät, missä mennään. Tsemppiä!

Usein tuollainen loppuunpalaminen johtuu vauvan itkusta ei huonosti nukutuista öistä. Siispä uupumusta kannattaisi hoitaa järjestämällä itselle hieman enemmän aikaa ihan vain lepoa ja nukkumista varten. Synnytyksestäkin palautuminen tarvitsee omaa aikaan ihan vaan siksikin, että hormonit voivat olla sekaisin. Siispä vauva aikaisin nukkumaan ja itsekin sitten yrittää nukkua aiempaa paremmin. Lyhytaikainen vauvanhoitoapu isovanhemmilla varmaan myös antaa hetken tilaa myös itselle voimien keräämistä varten.

Jos tarinasi on tosi (?) kerrot tilanteestasi lastenneuvolassa käydessäsi tai kodinhoitotoimistossa. Kunnan/kaupungin kautta voi saada hoitoapua tai neuvoja. Jokaisessa kunnassa lienee saatavilla lastensuojeluapua. Lapsen isää sinun ei tarvitse hoitaa, hoitakoon itse itsensä ja auttakoon sinua. Isän lapsikin on jo täysi ikäinen, hoitakoon asiansa itse. Sanot näistä lapsesi isälle että hänkin on velvollinen auttamaan.

Älä paapo sitä miestä. Käske sen tehdä oma osuutensa.

Neuvolassa voidaan autaa ainakin osittain, pääset keskustelemaan jonnekin ja saat lastenhoitoapua. Et ole masentunut vaan väsynyt, turhautunut, ja se aiheuttaa tuota masennusta. Et ole epänormaali, vaan normaali, normaali ihminen stressaantuu jatkuvasta unenpuutteesta. Normaalilla aikuisella tuleekin turhautumista ja masennusta kun elämä pyörii umpiväsyneenä vaan kaukosuhteen ja lapsien ympärillä: mikä tuo elämääsi iloa, lepoa ja rentoutta? No ei kuulosta siltä, että oikein mikään. Miten siis voisit olla iloinen, levännyt ja rentoutunut?

Onko sinulla sukulaisia keneltä voit pyytää apua? Yksi ystäväni sai viedä mummolle lapsen joskus, kun oli pakko saada uniapua. Mummo hoiti yön ja nainen sai nukkua.
Ystävä, voisiko joku ystäväsi auttaa? Sinun olisi tärkeää saada nukuttua ja tukea, mutta koska et nyt sitä yksin mieheltäsi saa, olisi tärkeää löytää muita. Ystävä voisi tulla yöksikin, voisitte tehdä diilin, että sinä saisit pari yötä nukkua, hän voisi herätä ja valvoa, sinä voisit olla vaan ja rentoutua. Muita äitejä, tms. hoitokokemusta omaavia, löytyykö? Silloin voisit tietää että kaikki on ok ja sinä tosiaan voit nukkua.
Neuvolasta saat lastenhoitoapu neuvoja, heillä on yhteyksiä hoitajiin, jotka tulevat auttamaan, saisit vaikka päiväunet välillä ja siivous my.s apua sekä seuraa. Pystykö pyytämään lastenhoitoapua, että saisit edes kerran viikossa käydä vaikka kaupungilla rauhassa, jumpassa tms.

- Neuvola
- Sukulaiset
- Ystävät

Tarvitset

- Unta
- Seuraa
- Muutakin elämää

Ei kukaan jaksa unettomana ja yksin. Eikä kenenkään elämää oikein riitä aikuisena täyttämään poissaoleva mies ja vain lastenhoito, kyllä jotain muutakin pitäisi olla.
Minusta tuntuu että voisit sanoa miehelle suoraan, että jää sinne kauas, jos ei aio osallistua perheen normaaliin elämään, ei sinun tarvitse aikuistakin holhota. Olisi helpompaa sitten tehdä asiat selviksi ja lakata stressaamasta tilanteesta, mikä ei ole tyydyttävä millään tavoin, eikä sinua auta vaan ainoastaan rasittaa lisää. Sano, että palaa, jos on valmis osallistumaan, mutta lisää vauvoja et kaipaa.

Hae apua nyt, neuvolasta, terveyskeskuksesta jne. etsi ja puhu niille läheisille ketä sinulla on.

-Kyllä tuo rakastaminen on rankkaa puuhaa.Niih.-Ja nuo parisuhteetkin ovat ihan murrosikäisten juttuja.

Itse olisin tehnyt jo alunalkaenkin toisin eli tämä 22v."lapsi" omaan kämppään asumaan ja itsenäistymään. Sitten miehen kanssa yhteiseen kotiin odottamaan vauvaa, olkoonkin eri paikkakunta, mutta vauva jos mikä on hyvä syy muuttaa yhteen! Uudelta paikkakunnalta varmasti löytyy myös vanhemmalle lapselle esikoulu/koulu. Eihän tuo ole mitään perhe-elämää, eri kaupungeissa ja eri kämpissä!

Lastesi takia sinun on nyt pistettävä itsesi ykkössijalle elämässä. Puhu avoimesti loppuunpalamisesta. Pelkästään katkonaiset yöunet vauvan kanssa voi viedä synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Helpoiten saat apua neuvolan kautta, mutta siitä huolimatta sinun pitää oppia pyytämään apua lähipiiriltäsi ennen kaikkea vauvan isältä.

Hyödynnä kaikki pienetkin tauot omaa lepoasi varten. Pistä vaikka esikoisesi katsomaan hetkeksi leffaa, jotta saat hetken torkahdustauon. Muista myös mennä itse ajoissa nukkumaan. Jätä siivoukset vähemmälle ja keskity vain välttämättömään. Kysy, jos voisit joskus viedä esikoisesi hoitoon jonnekin esim. tarha-aikaisen kaverin luokse, jotta saat itse nukkua vauvan kanssa. Pyydä apua sukulaisilta ja kavereilta vaikka siten, että käyvät vauvan kanssa kävelyllä samalla kun vievät esikoisen lähipuistoon leikkimään.

Sinun tehtävänäsi ei ole paapoa miestäsi ja hänen aikuista lastaan. On paha tilanne, että olet sietänyt tilannetta, koska jo yhden lapsen äitinä olet tiennyt, miten raskasta vauvan kanssa on. Perheellä pitää olla säännöt vaikka ne sitten olisivat erilaiset sinun kotona ja miehen kotona. Vapaamatkustajia ei voi olla.

Hei

Hae pilaisesti apua. Mikäli paikkakunnallasi on psykiatrinen päivystys niin sinne.
Älä odota enää päivääkään jo siksi ettei mitään vakavaa pääse tapahtumaan.

Olet uupunut ja varmasti masentunutkin johon tarvitsen apua kuten edellä sinua on neuvottu.

Älä jätä lapsiasi yksin. Soita jollekkin, vaadi apua!

Parisuhteesi tarvitsee selvittelyä, mikäli päädyrre jatkaa.

Siis, nyt apua soittamaan...onko paikkakunnallasi ensi-ja turvakotia jonne pääsisit levähtämään?

olisko kannattanu pitää housut jalassa?sitä saa mitä tilaa..ja onko tää oikea paikka missä itkee kurjuuttaan..lääkäri vois olla kova sana.

Hae apua itsellesi. Soita neuvolaan, sieltä antavat varmasti yhteystiedot paikkakuntasi psykiatriselle hoitajalle. (En siis tarkoita, että olisit hullu tai mielenvikainen, mutta loppuunpalaminen on vakavasti otettava epänormaali psyykkinen tila johon on saatavilla apua) Lisäksi on mahdollista, että kärsit synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Kunnaltasi et luultavasti saa lastenhoitoapua, mutta pyydä apua läheisiltäsi. Tarvitset ihmisiä jotka ottavat hoitaakseen lapset, ja auttavat arjen pyörittämisessä. Mikäli miesystäväsi ei ole siihen valmis, on hänen turha tulla luoksesi. Et tarvitse lisää passattavia. Mutta olethan reilu, ja kerrot hänelle tilanteestasi, ennen kuin päätät lempata hänet. Hän ei ehkä vain ole tullut ajatelleksi kuinka raskasta sinulla on.

Kaikkea hyvää sinulle, tiedän mitä käyt läpi. (olen yksinhuoltaja, ja minulla oli myös synnytyksen jälkeinen masennus ja paloin loppuun keskosvauvani kanssa)

Miehesi on ääliö. Lemppaat pois, kuten täällä ketjussa jo sanotaan.
Kun alat elää "oikeasti" yksinhuoltajan elämää, niin pärjäät paremmin.
Jos et pärjää, niin hae apua kunnasta ja perhetyöstä.

22 v ja kotona iskän kanssa, höh. Mä olen lempannut kersat jo alle 20 pois kotoa.
Halukkaita lähtemään, apua kotoa siihen.

Mene neuvolaan. Kerro tilanne ja avuntarve.

Loppuunpalaminen on huuhaata ei kannata usko, täyttä potaskaa. Kantsii vaan tehä hommia kunnes aivot räjähtää.

Annat vauvan hänelle hoitoon 24/7 tyyliin.

Siinähän se

voi kiasus älä nyt ainakaan näitä usko,kai sua kotona on opetettu?jos ei niin lääkäriin!!

vai iiin

Hei, nskr!
Nyt menet heti lähimpään Terveyskeskukseen. Esim. lääkärin vastaan otolle päivystykseen! Ja lääkäri antaa sinulle jatko hoito ohjeet minnepäin kääntyä. Mutta lapsi/lapset ei syy pää! Saatko läheisiltä apua? Kannattaa kysyä?

ei niitä lapsia ole pakko tehdä. " pyykkaan miehen pyykit, " No mikä siinä pyykinpesussa niin vaikeeta on?. oon mies ja koneellinen pyykkiä tulee viikossa. kone pesee tunnissa pyykin ja ripustaminen 5min. voi jopa nukkua sen pyykinpesun ajan. ja sama "kotia hoidan". Miten sitä kotia hoidetaan? kone hoitaa tiskitkin, paitsi ite tiskaan 5 min per päivä korkeintaan. Sillä 22 vuotiaalla on paha olla kun joutuu vielä isänsä luona majailla ja tarttee rauhaa jotta voi löytää naisen tai katsoa pornoa rauhassa. ei sitä 22vuotiasta teidän menot enää kiinnosta.

sille pienelle lapselle on ihan turha alkaa huutamaan. Jokainen pieni lapsi itkee paljon, kolikki on vain tekosyy. Sanot väsymyksen miehellesi ja annat lapsen hänelle ja meet ite lääkäriin. Jos mies ei huoli lastansa ni lapsi adoptoitavaksi sellaiseen perheeseen joka pystyy antamaan huomiota pienoiselle tarpeeksi.
Menee kuitenkin monta vuotta ennenkuin noin nuori lapsi pystyy itsenäisesti jo toimimaan. Jos jatkat huutoa vuosia, voit olla varma ettei lapsesi aikuisiällä edes moikkaa kun kadulla sut näkee, näin itse tein, enkä kadu päätöstäni.

lyhyesti: Lapsi miehelle tai adoptoitavaksi ja ite lääkäriin.

No onpa tässä neuvoja laidasta laitaan! Yksinkertaisesti ja omasta kokemuksestani sanon, kuten aikaisemmatkin, että hakeudu hoitoon pikimmiten! Masennus, tai burn out, millä nimillä sitä uupumusta nyt nimitetäänkin, ei ole yhtään hävettävä asia.
Aikoinaan itselläni oli erittäin korkea kynnys lähteä hakemaan apua, mutta se kannatti. Lääkitys ja muutaman kerran terapia auttoi ja nyt vuosien jälkeen olen taas se entinen iloinen itseni !
Tsemppiä ja jaksamista sinulle, ketjun aloittaja!

Soita kriisipuhelimeen tai ota neuvolaan yhteyttä. Voit varmasti mennä myös terveyskeskukseen. Sanot että olet masentunut, etkä jaksa lasta hoitaa. Sinun on saatava apua heti, älä odota enää. Voit myös ottaa yhteyttä seurakuntaan. Jostain sinun on saatava nopeasti apua. Tarvitset lepoa ja ilmeisesti myös lääkityksen että pääset kriisisi yli.
Sanot miehellesi, että et jaksa , että tämä ei toimi näin. Miettikää , mitä pitäisi tehdä.
Nyt miehesi asuu luonasi ja sinä koet sen raskaaksi, miksi. Eikö ole sama, kumman talossa asutte, kunhan asutte yhdessä. Parisuhteessa usein käy niin että nainen tekee ne kotityöt, puhutaan juhlapuheissa mitä vaan. Sovit miehesi kanssa että hän pesee omat vaatteensa ja laittaa ilta-aterian, ja antaa sinun nukkua illalla, jos lapsi valvottaa öisin.
Perheessä joutuu aina tekemään kompromisseja ja venymään yli oman alueensa. Nyt sinulla on siinä kokonainen perhe, yhtäkkiä yhden lapsen sijasta 3, joiden hyvinvoinnista on huolehdittava. Ruoat laitettava, huoneet siivottava, pyykit pestävä.
Ei se työ yhtään vähene, vaikka asuisit miehesi talossa, päinvastoin, silloin sinulla olisi 4 huolehdittavaa. Jos hänen nuori aikuinen lapsensa on epätasapainossa,niin se tietää lisähuolia ja vastuita. Siksi varmasti miehesi tuleekin mieluummin luoksesi, ja antaa oman nuorensa asua omassa kodissaan, niinkuin varmasti hyvä onkin, jos hänellä ongelmia.
Mutta ihan ensimmäiseksi nyt äkkiä sinulle kriisiapua. Toivottavasti olet saanut sitä jo.

Kyllä on hulluja palsta täynnä. Toisella ongelmana se, ettei saa vauvan rääkymiseltä nukuttua, ja avuksi ehdotetaan hoitoon hakeutumista. Jaaha. Väsymykseen auttaa vain nukkuminen. Korvatulpat ja kuulosuojaimetkaan eivät taida pitää rääkymistä ulkona - kokeiltu on. Ja kai lapsella on "oikeus" parkua, kun siltä tuntuu.

Mistähän se johtuu, että unenpuutteesta kärsiville äideille ei anneta niitä yhdeksän euron päiväpalkalla toimivia pakko-orjia lapsenvahdeiksi? Siitä olisi edes jotain hyötyä. Sen sijaan työnhakijoita pakotetaan ilmaistyöntekijöiksi isoihin yrityksiin. Rietasta.

Oletko muuten kokeillut nukahtamislääkettä? Korvatulppien ja kuulosuojainten ja lukossa olevan oven kanssa se voisi auttaa. Sitten tietysti tulee syyte, jos isompi lapsi tekee jotain pienemmälle sillä aikaa, tai vauva tukehtuu oksennukseensa tai jotain. Sitten vankilassa saa levätä. Vai tuovatkohan ne sinnekin sen rääkyvän vauvan?

Ruokitko vauvaasi oikein? Väärä ravinto voi aiheuttaa suolisto-ongelmia ja yleistä hermostuneisuutta. Sillon kun vauva parkuu, koita kiinnittää sen huomio toisaalle. Anna jotain "älyllistä" tekemistä millä saa näpertää. Vauva yleensä rauhottuu kun äiti on levollinen. Ja isä tietty.... Mutta nämä isät yleisesti ottaen, ohhoijaa.......... puoliapinoita lähinnä.

Tilanteesi on vakava. Älä pelkää kertoa näistä asioista neuvolassa/tai jos saisit ajan sosiaalitoimiston lastensuojeluun. Sinä saat varmasti apua sitä kautta. Älä pelkää sitä, etät jos kerrot, niin sinun lapset viedään sinulta pois. Ei todellakaan. Sosiaalityön ensimmäinen tehtävä on auttaa sinua jaksamaan lasten kanssa kotona, järjestäävät apua lastenhoitoon jne. Jos jatkat noin, sinulle käy huonosti, saatat menettää kokonaan mielenterveytesi, ja sitten todellakin joudut antamaan lapset pois, kun et pysty huolehtimaan heistä. Minulla on henkilökohtainen kokemus tästä. Olin kolmen lapsen yh.äiti. Ja en rohjennut kertoa uupumustani neuvolassa. Lopulta mielenterveyteni romahti täysin. En pystynyt tekemään enää mitään, olin valmis jopa luopumaan lapsistani, päässäni oli vaan ajatus että minä annan lapset pois, en jaksa enää. No, sen verran sain kerättyä voimia, että menin lääkäriin, aloin saada hoitoa masennukseeni, otin yhteyttä lastensuojeluun, josta sain apua arjessa selviämiseen. Nyt lapset lähellä aikuisuutta, ja sanon sen että onneksi lähdin hakemaan apua, jos en olisi sitä itse tehnyt, lapset olisi huostaanotettu väkisin. Nyt olemme onnellinen perhe, lapset alkavat itsenäistyä ja kohta he varmaan lähtevät kotoa koettamaan omia siipiään terveinä ja tasapainoisina. Olen onnellinen, että olen saanut kasvattaa ja pitää lapset kotona.

heippa kohtalonsisar.mulla lapsi valvotti yli puoli vuotta.ei yhtäkään rauhallista yötä,huoh..unohdin mitä on haukottelu enkä muistanut mikä vuosi on.päivällä en sitten voinut nukkua kun vauva oli täynnä energiaa.suosittelisin soittamaan ensi-ja turvakotiin.siellä on vauvan yövyttäjä valvomassa ja sinä nukut(yrität nukkua) eri huoneessa koululaisesi kanssa.aamupalakin valmiina..se maksullista mutta on isän tehtävä auttaa asiassa koska nyt irtiotto neljän seinän sisältä on hyvä tehdä.eli puhu tilanne isälle.hän joko auttaa tai ei,lähde silti lepäämään.siellä kodilla voit ymmärtävässä seurassa puhua tunteistasi,sinua ei syyllistetä mistään.sinä olet äiti joka hakee apua.he varmasti etsivät kotiin tukitoimia ja ne kannattaa ottaa vastaan.monelle ymmärtämättömälle nuijalle lastensuojelu on negatiivinen asia mutta huoli pois mielestä.kukaan ei ota lapsia sinulta pois.perhetyö autta perheitä monista eri syistä ja et ole mitenkään poikkeava,huono äiti.
siitä kun räyhäät esikoisellesi..sä olet hänelle se maailman ainoa ja paras äiti mitä hän tietää.ota hänet syliin ja halaa.muista kertoa rakastavasi.
me käytiin vauvan kanssa yövytyksessä.kotiin palattuani sain kodinhoitajaa pari-kolme kertaa vkossa.käytimme myös perhetyötä.olin/olen erittäin tyytyväinen saamastani palvelusta.
kun kerran kadottaa unenlahjat niin joutuu todella tekemään töitä että saa ne takaisin.on opeteltava uudestaan rauhoittumaan.kaikenlisäksi ne hitsin äiskähormonitkin pistävät pään hälytystilaan,emo pitää huolta pennuistaan niiden nukkuessa.sitten se parisuhde..kuulostaa surulliselle.eipä ennustajakaan voi varmasti tulevaa tietää,me"tavikset"vielä vähemmän.nyt se rehellinen keskustelu on paikallaan.tässä on niin monen ihmisen elämänlaadusta kiinni kaikki.jos ei vastakaikua mieheltä tule niin teet päätöksesi järkisyistä.
jäi sellainen mielikuva että isä vain käy ottamassa ns parhaat asiat päältä.ei sellainen vetele kun vauva tullut,oli pikkuinen yllätys tai ei.vauvasta on puolet häntä.
jostakin syystä tämä 22v. nuohoaa isänsä nurkissa,harmi häntäkin ajatellen.jos isä ei saa nuorta omilleen niin anna heidän majailla keskenään ja aloita itsekkään itsenäinen elämä.
parempi yksin kuin huonossa suhteessa.aikansa se kirpaisee mutta ylitse varmasti pääset kun annat ajan kulua.
hyvä kun kirjoitit : ).saat varmasti apua,nyt vain känny käteen!ensi-ja turvakoti päivystää vuorokauden ympäri :).suosittelen unilintu tippoj,löytyy luontaituotekaupasta.its sain apua jonkin ajan päästä.hei,kyllä asiat selviää,usko vaan : ).ilmoittelethan?

Saisko vähän selvennystä tuohon työmatka juttuun? Eli mikä on sinun työmatkasi yhteen suuntaan tällä hetkellä? Sinun ja miehen välimatka on 250km. Nykyinen työmatkasi on 100 km suuntaansa? Mitä se olisi jos asuisit miehen luona? 22 vuotias ei ole se joka päättää miten teidän yhteinen tulevaisuus tulee menemään. Sulla on helppo tie löytää asiaan selvyys kun kysyt mieheltä että joka muutatte yhteen ja 22v tytär pakkaa kamat tai sitten teidän tiet eroaa. Sinulle selkeästi tämä nykyinen tie ei ole enää vaihtoehto.

Kaksi kovaa päätä on päättänyt että pitää omistaan kiinni, 250km etäisyys toisistaan on pitkä matka. Missä tapasitte toisenne?

Moikka, en jaksanut lukea noita kaikkia vastauksiani mutta jonkin verren kyllä. On niin helppo neuvoa toista eroamaan. Eihän miehessä muuta vikaa lie kuin että on tavallinen mies jolle on rautalangasta väännettävä miten teidän perhe elää.
Miehen aikuinen lapsi selviää kotona, ja miehen koti voikin olla kokeilumielessä hänen valtakuntaansa? Mies voi käydä siellä pari kertaa kuukaudessa ja kannustaa selviytymään. Sinä ja vauva tarvitsette häntä. 9-vuotiaalle on tärkeää saada pitää koulu ja kaverit lähellään. Muutamien vuosien kuluttua tilanne on jo ihan toinen.
Jos mies ei ala auttamaan vauvan hoidossa, ehdota hänelle että tapaatte harvemmin, että sinulta loppuu voimat koska odotat turhaan häneltä apua, että on helpompi luoda omat rutiinit kun mies on sitten poissa kokonaan. Käy luonanne vain sinun ehdoillasi.
Pyri selviytymään vain tästä vauva-ajasta ja ajattelet suhdetta hiukan myöhemmin.
Nuo neuvot lastensuojeluun ja noin... vähän arveluttaa. Eihän sinulla periaatteessa ole mitään vakavia ongelmia, lähinnä tarvitset omaa aikaa hieman. Olisiko tuttavapiirissä tai sukulaisissa ketään joka pystyisi hoitamaan illan pari viikossa lapsiasi ja pääsisit omaan rauhaasi? Voisit kyläillä ja harrastaa jotain? Pyykeistä voit vain todeta miehelle, että viet likaiset ja tuot puhtaat pyykit tullessasi ja mennessäsi. Miehellä ei ole myöskään oikeuksia lapsiin, sinä päätät kasvatuksesta yms. koska hän ei ota konaisvaltaisesti vastuuta tilanteesta vaan luovii kahden kodin välillä. Ei ole myöskään helppoa sanoa omalle lapselleen, että muuta pois. Aina 22-vuotiaat eivät ole valmiita siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Se on persoonakohtaista. Kohan nyt muutamien vuosie kuluessa saa elämäänsä suunnan. Se aika sinun on odotettava ja hyväksyttävä. Kyse ei ole ikuisuudesta. Maailmassa on niin monelaisia perheitä. Kokeile sitä että luot tämänhetkiseen perheeseen säännöt joita te noudatatte. Kerkiää sitä muuttamaan myöhemminkin yhteen. Nauti siitä että mies käy ja ostaa vaippoja, maksaa vauvan hoidosta edes jotain. Tyrkkää vauva hänen syliinsä ja sano että käyt lenkillä ja sitten vaan häippäset, luotat siihen että asiat sujuvat. Miehen pyykeistä kieltäydyt ja jos tahdot olla kotona lasten kanssa rauhassa, kerro se suoraan. Jos masentaa, niin ulkoilu ja liikkuminen yksin luonnossa on hyvä alkulääke. Ystävien tapaaminen ja höpöttäminen tavallisista asioista on toinen hyvä pilleri, ilopilleri. Käy kampaajalla, shoppaile hiukan ja seuraile onko mies taakkana vai hoitaa mielellään lapsia. Sittenhän tiedät tuleeko teistä mitään. Tuo tämän ajan väsyminen on aika luonnollista ja menee ohi jos kyse ei ole vakavammasta. Luo itse elämäsi ja nauti siitä, joka tapauksessa sinulla on kaksi suloista lasta, eikö? Kaikkea hyvää.

vie vauva viikoksi isän hoitoon. Tai joka viikonlopuksi. Jätä joskus hakematta vauva, niin saat huomata miten nopeasti miehen mieli muuttuu, hän potkaisee aikuisen lapsen ulos kodistaan ja haluaa sinut sinne! HAH HHHAAHHAH!
TÄmmösiä vellihousuja nää suomalaiset "miehet"(=vauvat) ovat. Kaikki jätetään naisten hartioille! Ukko on kun kakara! Ukon on aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa hoitaa vauvaansa! Itteppähän halusi sen.

Vedä naru kaulaan ja hyppää kaiteen yli kyllä helpottaa

Keskity vauvaasi ja 9 v. lapseesi ja heidän hyvinvointiinsa. Lakkaa hoitamasta miestä! Anna miehelle päivittäin työlista, mitä hänen pitää tehdä sillä aikaa kun sinä hoidat itseäsi, lepäät ja keräät voimia.

Ei hän tee mitään jollet vaadi häntä tekemään! Katso kuinka kauan mies kuuhaa kämpässäs ja odottaa passaustasi.

200€ kaikesta?! Mies syö ne hetkessä ja ennemmänkin. Mitä se kuvittelee niillä saatavan! Itse asiassa hän jää sinulle velkaa joka ateriasta ym.

Et ole vastuussa myöskään miehen aikuisesta lapsesta, mutta mies on. Pistäköön lapsensa kuriin, että uusioperhekin saa elää.

Ymmärrän sinua täysin!!!!!

Viimeistään maanantaina soitat neuvolaan ja kerrot masennuksestasi. Tiedän omakohtaisesti, että se on vaikeaa, mutta kun saa alotettua..niin se on jo editystä ja siitä se lähtee.
Jos neuvolaan soitto tuntuu vaikealta, niin soita terveyskeskukseen ja vaadi lääkäriltä lähetettä mielenterveystoimistoon...PELKILLÄ masennuslääkkeillä ei tuosta selviä! On hyvä puhua, ja puhua..ja tulla kuulluksi.

Neuvolassa ainakin mulle vuonna 2008 (mulla oli tuoloin 1,5kk vauva ja 2v esikoinen, olin yksin ku mies lähti raskausaikana uuden eukon matkaan, masennuin jo raskausaikana). Pääsin mielenterveyshoitajan juttusille joka sai lääkärin kirjoittamaan lähetteen mielenterveyspuolelle..ja siitä se lähti. Hoito, kohti tervettä ja hyvää elämää lasten kanssa. Yksin oli lasten kanssa helpompikin olla loppujen lopuksi, kun oli HYVÄKSYNYT yksinhuoltajuuden..aikaa siinä meni, mutta elämä jatkuu.

Ja lapsesi tarvitsee sinua, olemaan läsnä heidän elämässään. Kumpikin, vauva ja vanhempi lapsesikin. Edes heidän takia hae apua :)

Tällä hetkeläkin käyn esikoiseni kanssa vertaistuki ryhmässä, vanhemman sairastaessa masennusta. Minulla on siis uusi masennuskausi iskenyt vuonna 2011, joten sitä hoidetaan nyt.
Siellä jo kouluikäinen lapseni viihtyy ja onkin todella helpottunut..ryhmän ajatuksena on saada lapsi oppimaan puhumaan tunteistaan ja tuomaan oloansa esille..masentuneen vanhempien lapsilla kun on itselläkin vaikeaa. Hekin voivat olla masentuneita. Ja tuosta ryhmästä sain neuvolasta tiedon, perhetyöntekijältä..avoimena vaan keromaan pahasta olosta, perheitä tuetaan!

Voimia sinne!!!! Nyt on vaikeaa, mutta kunhan muistat että sinun ei todellakaan tarvitse yksin kantaa pahaa oloasi, vaan apua löytyy, kun sitä hakee ja vaatii!!! Saat varmasti olosi helpottumaan ja sinun sekä lastesi elämän helpottumaan..

Varaa aika lääkärille ja pyydä ottamaan verikokeet..... fyysinen väsymys ja laihtuminen voivat olla oireita esim. diabeteksestä tai kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Itselläni raskaus laukaisi vajaatoiminnan ja aiheitti hurjan lauhtumisen, ei siis lihomista. Samoin vajaatoiminta vei kaikki voimat, joka olisi tosiaan todettu verikoilla, jos olisivat vain sellaisen ottaneet, eikä niin että pistetään masennuksen tai burnoutin piikkiin. Myös paikallisesta MLL:stä saa apua, joka on ns. matalankynnyksen paikka. :)

Noin ei voi tilanne enään jatkua, tarvitset nyt lepoa. Mistä haet apua? Minä väsähdin pienen vauvan koliikkiin, ja jouduin kantaa yksin vastuun kaikesta.
Olin lopussa nii tööt, että menin terveyskeskuspäivystykseen. Kerroin lääkärille kaiken ja hän teki heti päätöksen hoidosta. Vauva meni osastolle ja minä menin kotiini nukkumaan. Kun sain levättyä kunnolla sain ajatukset kasaan ja sitten alettiin rakentaa tukiverkostoa ympärille.
Ei lasta oteta huostaan, jos äiti itse pyytää apua. Osaston lääkärin oli sitä mieltä, kun itkin omaa väsymystäni.

et sinä lekuria tarvii, vaan maalaisjärkeä! Vie nyt se vauvas huutamaan sen ukon kotiin! Sisko ja ukko saa alkaa opettelemaan vaipanvaihtoa, siinä se ongelmanuorikin alkaa parantua!
Ukko hoitamaan vauvaa, sä oot sairaana, ota sairaslomaa! Jos ukko ei hoija vauvaa ota yhteys poliisiin ja sossuihin lapsensa heitteillejätöstä,se on rikos josta joutuu maksamaan sakkoa ja vankilaan!

imekää munaaa

Aloittaja, hae apua -tukea -jeesinkiä lasten hoitoon sekä kuuntelevia korvia. Neuvolat, psykologit, tuttavat, ystävät, ilmoituksella haettavat lapsenvahdit jne. Rakenna itsellesi tukiverkosto jonka avulla jaksat, Ettet sekoa. Ota omaa aikaa, tee omia asioita. Jos saat päivänkin tai parhaassa tapauksessa vkolopun vapaata, niin nollaa ja rentoudu. On tärkeää olla äiti, mutta äidin täytyy huolehtia myös itsestään! Voimia!

olen helsingissä törmännyt tällaisiin yliväsyneisiin äiteihin. Miksi ei ole mitään turvaverkkoa näille äideille. Se on niin rankkaa ja menee ihan sekiaisn väsymyksestä.
Tähän pitää sosiaali jalasten huoltajien saada palvelu toimimaan.

Olin itsekkin aikoinaan kun oli pienet lapsen aina yliväsynyt ja vähällä unella painoin 50kg. En jaksanut laittaa ruokaa tarpeeksi eikä ollut varaa käydä baarissa syömässä eikä olisi ollu hoitajaa. Lopulta tuli loppuunpalaminen ja sitähän ei vielä silloin tunnustettu.
Nyt olen 72v. Luen etteikö ole vieläkään asialle tehty parannusta. Sillon sai joskus kodinhoitajan kotiin nyt ei sitäkään.

Tuollainen " loppuunpalaminen " on aivan humpuukia ja myötätunnon kosiskelua . Henkinen kantti kyllä muuntaa asioiden tilaa silloin kun se on tarpeen , kukaan ei tukehdu asioidensa alle sellainen on nykyihmisen kehittelmää harhaa

Sitähän se on. Puun ja kuoren välissä olemista. Kannattaa huolehtia ensisijaisesti lapsista, he kun ovat syyttömiä aikuisten tekemiin ratkaisuihin/valintoihin. Itse olet valintasi tehnyt, joten älä anna lasten kärsiä typeryyksistäsi. Hoida asiasi tyylikkäästi ja niin, että itse jaksat hoitaa asiasi kotiinpäin. Lapsen isää on turha moittia, kerro mitä haluat hänen tekevän puolestasi, älä vingu. Lapsesi kaipaavat aikuista, eivät tuuliviiriä.

Hei!
Sinulla on masennus, vaikka itsestäsi ei tuntuisikkaan sellaiselta. Aluksi voisit kertoa asiasta neuvolassa, niin sieltä neuvovat eteen päin.
Eikö vauvan isä voisi hoitaa vauvaa vaikka muutamana yönä, että saisit nukkua rauhassa. Puhu vauvan isän kanssa, että et jaksa ja tarvitset apua. Miehet eivät ehkä tule ajatelleeksi tuollaista.

Olet pikkulapsen, koululaisen ja aikuisen lapsen yhäri, sinulle pitäisi vähintään tehdä virsiä ja runoja sekä suoda kunniamerkki. Parasta mitä voit tehdä nyt, on ulkoistaa kaikki kodinhoitopalvelut miehen itse suoritettavaksi. Ruokaa et hänelle osta, sukkaa et parsi etkä pyyhi peräpeiliäkään vaan mies hoitaa sen kaiken itse. Hänelle ei nimittäin mene jakeluun, että et ole hänen palvelijattarensa. Odota täyttä vastavuoroisuutta ja todennäköisen protestin sattuessa voit mainita, että miten vähän hän on tuonut suhteeseenne maallista hyvää. Ehkä se avaa silmät, jos ei niin tiedät että pidät entistäkin tiukemmin kiinni omasta linjastasi. Lapsesi eivät ole syyllisiä sinun puolisovalintasi toimimattomuuteen. Erikoiselta tuntuu se, että normaalisti 22-vuotiaat eivät ole noin vanhemmassaan kiinni, voit ehdottaa että vaikka olisi mitä ongelmia niin ei ne kotona luuhaten ratkea. Miehen pitäisi tehdä nyt pienimmän lapsensa hyväksi uhraus ja muuttaa lähellesi tai luoksenne mutta jos hän vielä paapoo aikuista lastaan niin eihän häntä välttämättä edes itselleen ottaisi.
Älä hajoa, älä hajota, pysy koossa koska muuten voi tulla rankat ajat ja täti tomera joka vie ne lapset lopulta pois etkä sitä halua, ethän. Ja jätä vaaleanpunaisten pillerien ajatuskin, sillä kun ekan nappaat niin järkikulta katoaa kuin pieru saharaan.

Vauva muualle hoitoon välillä päiväksi pariksi miten sopii jne, sukulainen tai hyvä ystävä. Elä syö mitään nappeja ja ystävä tai vastaava on ihan yhtä hyvä juttuseura tämän kanssa kuin joku ammattilainen, otat vaan rennommin ja helpotat vähän omaa elämääsi.

aihe on näköjään erittäin yleinen kokemus monelle. itsekkin saman oon kokenut kun lapset oli pieniä. tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä.

miten on,kuinkahan pitkään vauva nukkuu yhtäjaksoisesti yöllä?jos herätyksiä muutamakin yössä niin eihän äiti pääse koskaan syvään uneen eli rem-vaiheeseen..ja kuka enää edes uskaltaa yrittää nukkumista kun taas kohta on herättävä.kamala kierre!ei tässä mitkään bodypumpit tai permanentit auta vaan äiti haluaa ladata akkujaan!nyt vauva kainaloon,sisarus mukaan ja sairaalaan!mies maksakoon laskun,hän on sen velkaa varmasti.äiti hoitaa väsymyksestään huolimatta tehtäväänsä tiedostaen tilanteen mutta ympäriltä tuleva painostus häiritsee.hyvä nskr,sua autetaan sairaalassa välittömästi,olet hyvä äiti varmasti!kukaan ei ota lapsia pois sulta!ilmoita mitä kuuluu,odotamme kovin.

Hohoi, olipa viestejä. Minä, maalaistalon akka, olen valvonut melkein kaikki yöt 40 vuoden ajan, molemmat lapseni huusivat kaiket yöt, peltotyöt, lehmät, hevoset ym hoidettavat, onneksi vaari auttoi, isäntä aina hommissa yötäpäivää muualla.
Nyt elukat pois ja pellot vuokralla. Vanhempi lapseni on "sylissä kannettava" liikuntakyvytön ja letkuruokinnassa ollut jo kauan, silti hoidan kotona. Nuorempi opiskelee muualla. Lomia ei ole liioin ollut. Sairas lapsi valvottaa kaikki yöt ja on levoton, silti en antaisi häntä pois. Kyllähän sitä joskus itseäkin itkettää, mutta en ole valittanut, vaikka mitään "lomia" ei juurikaan ole ollut. Nyt muutamia kertoja olen saanut omaishoitolomaa. Ihanaa! Mottoni on: kyllä mää jaksan! Ei tässä pienistä asioista narista, vaikka väsymys joskus vie jalat veltoksi.

kyllä mä yhden lapsen oon kasvattanut kun toinen vanhempi teki ylitöitä ja toinen oli alkoholisti. kun lapsi on 3v-7v on sen hoitaminen paljon helpompaa. Pieni lapsi tarvitsee enemmän hoivaamista ja huolehtimista kuin mainitsemani ikäiset.

Oma lapsuuteni oli yhtä helvettiä. Kun tulin tarhasta oli joku juoppo sammunut sänkyyni. Ambulanssia kävi aina välillä alkoholistia paapomassa, poliisejakin pyöri kun ryyppyjengi tappeli sisällä. Kämpässä oli sininen savu kun 5 henkilöä poltti tupakkia. Ikkunoita ei saanut kuin yhdestä huoneesta avata talvella ja kesällä ilma ei vaihtunut ikkunoiden auki ollessakaan. Välillä tapeltiin isäpuolen kanssa.

Aikuisiällä nyt harmittaa etten tehnyt mitään asioiden parantamiseksi. Ei niitä lapsia kannata tehdä jos ei kiinnosta niistä huolehtiakaan. Anna lapsesi jollekin joka sitä kaipaa jos et ite pysty sitä hoitamaan miehesi kanssa.

Lueppa aloittaja edellinen kirjoitus tarkkaan ja harkiten ei luulis kannattavan päivitellä terveet lapset , ja vain lapset hoidettavana ole onnellinen,kun ei tartte ,kun lapset hoitaa Voimia Sinulle maalle.

Kerro nimesi ja osoiteesi niin teen lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, Saat sitten apua.

Masturboi ja ota viinaa. Kyllä se siitä.

Sinuna ottaisin yhteyttä perheneuvolaan ja voit ihan omassa neuvolassa kertoa (esim.soittamalla omalle terv.hoitajalle)kuinka uupunut olet ja kysyä mistä voisit saada apua.
.Onko sinulla minkälainen tukiverkosto,saatko apua vanhemmmilta tai ystäviä.
Miehesi ei ole sinulle avuksi koetko että sinun on helpompi olla ilman häntä?
Mitä pelkäät olet seviytyjä,mutta et miehesi äiti tai hoitaja vaan kumppani.
Lapset tarvitsevat äitiä ja väsyneenä on hankala olla ns.hyvä äiti =/ .Korostan tätä Tarvitset lepoa,eikä sinun tehtäväsi ole kiikuttaa lapsia hänen luokseen vaan hänen tulla luoksesi ja ojentaa auttavan kätensä.Jos tekee mieli huutaa lapsille tai muuta- sano tässä tapauksessa vanhemmalle että menet vaikka vessaan sulje ovi ja rauhoita mieltäsi.

Hanki ammattiapua, eli lääkäriin päivistyksen kautta ja lähete avopsykan osastolle, tai sama kuvio, mutta alkupisteenä perheneuvola.
Burn outia käsittelin leikki-ikäisten lasteni kanssa sanalla väsypipi, toimi hyvin. Kirjastossa myös kirjallisuutta lapsille, voi kysyä sairaaloista myös kirjoja asian käsittelyyn yhdessä.

Voimaa Sinulle! Tämä on onneksi vaihe elämässäsi, joka menee ajan myötä ohitse :) Sinä toivut vielä

tyhmiä vedätetään oikein kunnolla nenästä.

Hei! Kunnallinen lapsiperheiden kotipalvelu voisi auttaa sinua niin että saisit uutta voimaa. Voit saada säännöllisesti oman hengähdystauon ja se olisi sinun tilanteessasi todella tärkeää. Soita perheneuvolaan ja puhu uupumisestasi avoimesti. Sun pitää pitää itsestäsi huolta ja tehdä se nopeasti. Älä epäröi enää yhtään! Ota kaikki apu vastaan mitä sinulle tarjotaan, vaikka hetkittäin tuntuisikin että et sitä tarvi. Itselleni lapsiperheiden kotipalvelu oli suuri pelastus silloin kun kaikki meinasi kaatua päälle ja voimat oli ihan loppu. Ole avoin ja puhu asiasta niin et jää sen kanssa yksin. Voimia!!

on se helvetti ku ei saa olla edes väsy!mitä superihmisii mutsien pitäs olla joittenki mielestä?otetaanpa teilt yöunet pois ja katotaa mitä siit tulee.eiks se ollu jotenki nii et yks 8 tunnin duuni vastas samaa ku puolentoista muksun hoitaminen samas ajas?täl mutsil kaks eri ikäst tenavaa ja äijä ja ne hiton himaduunit..paljonks täst lasketaa niit työ tuntei?kuka lähtis koklaan??ilman unii?

Kun tuo tyhmä viesti jonka luin 10 v sitten on päättynyt tänne taas? eikö täällä ole valvoja lainkaan?

Palstalla on hauska kuva tämän aiheen otsikossa. Hermonsa menettänyt äiti takaoikealla kattila päässä, ja isosilmäinen vauva katsoo kameraan: "Mitä aikuisista pitää ajatella?"

Samaa kysyn. Mikä on aikuisuuden kriteeri? Milloin ihminen vastaa asioistaan ja velvoitteistaan. Milloin hän kantaa vastuunsa aviopuolisona ja vanhempana. Millaisia lapsia hän kasvattaa?

Mikä panee kypsymättömät nuoret ihmiset ryntäämään suhteeseen, tekemään lapsia ja riitelemään siitä, kenen syytä kaikki on, ja miksi juuri MINUN pitää tämä kaikki kestää ja kokea.

Emmekö enää kasvata lapsiamme ja nuoriamme ymmärtämään, että kaikki, minkä he tekevät vaikuttaa myös muihin, ja varsinkin perheissä, joissa on pikkulapsia, jokainen päätös ja ratkaisu on osa lapsen kasvatusta. Lapsi oppii vanhemmiltaan elämässä elämisen, ja jos malli on kuten aloittajan perheessä, voimme varmasti lukea parinkymmenen vuoden kuluttua aivan samanlaisia vuodatuksia keskustelupalstalla.

Kai aloittajalla on vanhemmat, ystäviä, tai appivanhemmat, neuvola, terveyskeskus, työpaikkalääkäri jne. joilta voi saada keskusteluapua ja neuvoja.
Ei täältä mitään järkevää neuvoa tule. Käsketään puhumaan, vaatimaan, neuvotaan tekemään ruoka vain itselle ja lopetettava siivoaminen, eli pilattava omasta elämästä vielä loputkin, ikään kuin asia siitä paranisi.

Rahasta riitelevät kaikki huonosti valmistautuneet nuoret. Ei monellekaan ole perhettä perustettaessa selvinnyt, että vuokra maksetaan joka kuukausi, sähkölasku lankeaa, ruoka ei kasva jääkaapissa, pesuaineet maksavat...

Huippua on, että etävanhempi kuvittelee todellakin, että lapsi elätetään sillä pikkusummalla, joka hänen kukkarostaan sadaan revityksi.

Ap, sinulla tuntuu olevan monta lasta - iältään ihan oikeita lapsia ja sitten tämä yksi iso lapsi, joka on lapsellesi isä. Mietin tuossa kun kirjoitit, että tämä vauva oli ylläri....jos ehkäisystä huolehditaan 100% asianmukaisesti ovat nuo muutaman kilon, yöt valvottavat yllärit kyllä erittäin harvinaisia. No, tuo tuosta.

Ette mielestäni kumpikaan, sinä etkä kumppanisi oikein osanneet ajatella, että mitä se elämä on kun asutaan aika pitkän matkan päässä toisistaan ja että sillä toisella, sinulla on vielä pieni vauva. Ymmärtämättömyyttänne ihmettelen, koska kummallakin teillä on lapsia jo "ennenestään" . Jos pariskunta on ihan tosissaan yhdessä, ja on tuollainen pieni nyytti tulossa, niin mielestäni se on itsestään selvää, että silloin muutetaan yhteen. Miesystäväsi 22v nuori ei voi olla se, joka päättää, miten te kaksi aikuista elätte. Heillä lienee ilmeisen symbioottinen suhde, koska tämä 22v on kuitenkin jo aikuinen ja vaikuttaa, että vaikka olisi 30v, niin asuisi isänsä luona ja olisi esteenä teidän normaalille parisuhteellenne ja yhdessä asumiselle. Isyys on kadoksissa miesystävältäsi, jos hän antaa kotinsa määräysvallan lapselleen. Ei se niin mene. Jos tämä 22v on vaikkapa kehitysvammainen, että tarvitsee paljon isänsä apua arjen pyörittämisessä, ymmärrän tilannetta paremmin mutta siitäkään huolimatta ei lapsi ole perheessä se, joka määrää.

Ensimmäiseksi kuitenkin sinun tulee hakea itsellesi apua. Tilanteesi ei tule itsekseen muuttumaan etkä sinä parantumaan. Hanki apua itsellesi, ennekuin sitä hankitaan sinulle sinun ollessasi siinä tilassa, ettet enää tiedä missä menet. Älä päästä itseäsi palamaan täysin loppuun. Sinulla on oma ainutkertainen elämäsi elettävänä. Sinulla on vielä paljon upeita asioita koettavana, annettavaa ympäristöllesi ja yhtälailla myös saatavaa paljon. Sinulla on kaksi lasta, mukava 9v ja pieni vauveli. Väsyneenä et kykene nauttimaan heistä kumpaisestakaan eivätkä he saa nauttia äidistään.

Kun olet saanut apua itsellesi ja elämäsi palapelin jollain lailla koottua, niin sitten keskustele miesystäväsi kanssa. Jollei hän tule sinua "vastaan", jollei hän ymmärrä sitä, mitä olet läpikäynyt ja jos hän edelleenkin priorisoi tuo 22 vuotiaan elämäänsä, jätä hänet. Katsohan, hänellä kun on tuo toinenkin lapsi, yhteinen vauvanne.

Sinä pärjäät kyllä kahden lapsesi kanssa itseksesikin, kunhan olet saanut apua tähän akuuttitilanteeseesi. Ihan varmasti sinä pärjäät. Tätä hetkeä älä kuitenkaan enää koeta pärjätä yksinäsi/itseksesi, koska nyt sinä et pärjää. On kuitenkin hienoa, että tiedostat tilanteesi ja tännekin olet jaksanut kirjoittaa sinun tilanteesi. Hae ammattiapua. Pyydä apua myös läheisiltäsi. Älä häpeä tilannettasi vaan ole tyytyväinen siihen, että olet vaikeasta tilanteestasi huolimatta jaksanut lähteä apua kysymään.

Toivotan sinulle ja teille kaikkea hyvää jatkossa!

kukaan ei tule auttamaan ellei naapurissa ole enkeliä joka auttaa pyyteettömästi. Kunta ottaa huostaan lapset jos sieltä pyytää apua.

Kukaan ei ymmärrä ellei ole itse kokenut voimien loppuvan ja voimat loppuu jos lesten kanssa yksikseen joutuu selviämään.

Vakaalla pohjallahan tuo teidän suhde näyttää olevan kun ette edes asu yhdessä..

Tilanteenne kuulostaa mutkikkaalta. Suosittelen hakemaan ammattiauttajalta neuvoja ja apua, esim. parisuhde/perheterapeutilta.

Mitä tulee tähän keskusteluun voiko 22 asua kotona: Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että voi. Eri asia onko se hänelle hyväksi. Joskus voi olla ihan paikallaan siinä iässä muuttaa pois ja itsenäistyä.

Vaikeudet voivat johtua myös kotona-asumisesta ja itsenäistyminen voi olla askel nuorelle eteenpäin, vaikka se voi aluksi tuntua todella pelottavalta ja jännittävältä.

koliikkivauvan vatsaa pitää hieroa.

Nyt kun luin ajatuksella aloittajan valituksen ja ison osan vastauksia, esitin itselleni kysymyksen:
Kuinka paljon on perheitä, joissa on matkatöissä oleva isä, 9-vuotias koululainen ja 7 kk ikäinen vauva, ja äiti äitiyslomalla.
Useita.
Tilanne ei ole mitenkään harvinainen. Koliikkivauvoja riittää, yöllä kukkuvia vauvoja riittää, yösyötöt jatkuvat kauemmin kuin neuvola neuvoo, mutta minkäs teet.
Sinulla talous kärsii, mies tulee matkoiltaan likapyykin knassa, mutta hän on väsynyt, ja sinä peset vaatteita siinä kuin muutakin pyykkiä. Sinä teet ruuat, sinä siivoat, sinun kotisi, mies vain vierailee. Älä anna hänen asennoitua siihen!

Pitää tinkiä siivouksesta ja levätä se hetki, jonka lapsi nukkuu.
Ojenna huutava vauva miehelle ja käännä kylkeä.
9-vuotias voi auttaa kaupankäynnissä ja järjestyksenpidossa.

Kun on itse yliväsynyt, kaiki huolet kasvavat. Siksi sanon, että hoida ensimmäisksi itsesi virkeäksi. Jos mies kerran teillä lähes aina on, niin sehän on ihan mainiota. Hän antaa sinun levätä, ja hoitaa yhdessä 9-vuotiaan kanssa vauvan.

Älä kuuntele vastaväitteitä. Mies on lapsen isä.

Viranomaiset pistää lapses heti huostaanottoon, jos menet sinne valittamaan väsymystäs tai muuta juttua.

Ota sukulaises tuekses, jok ikinen!

Sun pitää pistää se ukkos hoitamaan lapsia ja itse menet kuntosalille ja lepäät sit tarpeeks!

EtteX tajuu tää on TROLLLI!!!!! Aika hauska kyl HAHAHAHAHAHA, oliski tollane mahdollista et vihaa lastansa :D :D xD xD

Hei. Ensiksi, jokainen väsyy joskus, siinä ei ole mitään pahaa. Mikäli mies on noin ajattelematon/aikaansaamaton, mä en ainakaan katsoisi päivääkään. Mikäli ei puhe auta, niin parempi on vaikka yksin. Jos sulla ei ole ketään läheistä/ystävää joka voisi auttaa lapsen kanssa, että saisit levätä, ota kuntaan yhteyttä sieltä saa apua. Et ole huono äiti, etkä ihminen, kaikki joskus tarvitsevat apua. Kunnasta kanattaa kysyä esim. tukiperhe tomintaa! Jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!

Sanokaapa mikä syyt taustalla miesten mollatessa toisia miehiä ikään olisivat tietävinään toisesta kaiken mahdollisen jonka katson olevan sulaa mahdottomuutta?

Pitää hyvää huolta itsestäsi ja lapsestasi. Onko sinulla läheisiä tukiverkostona?

Lapsen isä haluaa selvästi olla ulkopuolella koko hommasta. Etkö ole sitä itse huomannut/halunnut ymmärtää? Mielipiteeni on, että olet nyt valitettavasti noiden lapsiesi yksinhuoltaja. Semmosta se on. Valitettavasti.

Todellakin paljon on hulluja palstalla. Tämä tarina oli lähes sanasta sanaan identtisenä viime vuonna palstalla. Ihme ettei lapsi ole juurikaan kasvanut. No, ehkä äiti tilitti tätä juttua loppuvuodesta, ken ties? En muista tarkkaa ajankohtaa.

Koeta jaksaa varata aika lääkäriin tai neuvolaan. Tarvitset pikaisesti apua. Varaa aika!

Olet luuseri ja niin kutsuttu miehesi samoin. Et ilmeisesti ole kuullutkaan ehkäisystä.
Kun kerran olet loppuunpalanut niin, anna se vasta tehty parasiitti sille miehellesi hoidettavaksi ja lähde itse lomalle. Lomalla voit tavata jonkin uuden luuserin että saat lisää lapsia joita et kykene hoitamaan. Vaihtoehtoisestihan voin antaa nykyisen parasiitin vaikkapa sosaalihuollon / lastensuojelun huostaan. Sitten voit jälleen jatkaa maamme kansoittamista. Tekisit kaikkein viisaimmin kun steriloisit itsesi, ei tulisi enään lisää kaltaisiasi.
Miehesi 22 vuotias mikälieneekin vahinko on lähinnä miehesi ongelma.

Miehille pitäisi olla pakollinen koulu ½ v. heti intin lopuksi siitä kuinka eletään perheessä isänä eikä vain luuserina

Tällä hetkellä, tuossa tilassa en keksi muuta pääsyä ulos kuin: älkää jatkossa yhtykö ikinä enää, ettei tule lisää niitä "ylläreitä". Ihan joo, kamalaa kuulla, eikö? Mutta jos muu ei auta, niin jostain on karsittava.
Ehkä sulla on vielä voimia jäljellä, kun muka vain itse tekohengität suhdettanne - miksi ihmeessä? Lähde lätkimään koko miehestä. Lähetä lapsenruokkomaksut hänelle ja polta kaikki luonasi olevat kamansa. Aloita puhtaalta pöydältä. Älä ajauta itseäsi uuteen niin iiiiiiiiihanaan suhteeseen, jossa on ihan pakko saada uusi vaavi ja taas sama alusta.

Kasvata itseäsi vihdoinkin. Paneudu luonasi oleviin lapsiin ja heidän kasvuunsa, samalla kasvat huomattavasti itsekin. Mene töihin, ellet pääse, opiskele itsellesi joku ammatti. Sillee sinäkin osallistut markkinoiden hyväksi:)

Hae apua pahoinvointiisi mutta muista itsekin auttaa itseäsi. Ei pahoinvointiin tarvihe takertua, vaikka se tämän päivän buumi onkin.

Hei,
Onko sinulla ketään sukulaista tai ystävää, jolle voisit kertoa uupumuksestasi ja pyytää apua? Se olisi ehdottomasti välttämätöntä!
Jos olet aivan lopussa, on vaikeampi ratkoa ongelmia miehesi kanssa.
Nyt tarvitset siis lähiverkostoiltasi ensiapua arkeen, että saisit nukuttua ja päivisin hieman aikaa itsellesi kerätä voimia.
Tuo on todella raskasta aikaa lapsiperheessä, tiedän koska olen itse yh enkä olisi selvinnyt ilman sukulaisteni apua.
Ota heti jo tänään siis yhteyttä johonkin kodin ulkopuoliseen läheiseen! Kun kerrot tilanteen suoraan ja pyydät apua, olen varma että saat sitä. Ihmiset ymmärtävät ja pitävät sinua fiksuna ja vahvana äitinä, kun tunnistat jaksamisesi rajat ja osaat pyytää apua tarvittaessa! Sitä ei tarvitse hävetä!!!

Voimia!!!