Poliisin rikostutkinnassa asianomistaja on etusijalla jolloin epäillyn oikeusturva vaarantuu.
Julkisuudelta jää piiloon valtava viranomaiskoneisto, joka työskentelee epäiltyä vastaan. Harvalla epäillyllä on varaa maksaa oman asianajajansa lisäksi mitään muuta. Eli syytetty ei pysty mitenkään todistamaan itseään syyttömäksi.
Eräs ruotsalainen miljonääri olikin aivan kauhuissaan tajuttuaan että jos hän olisi ollut tavis, jolla ei ole miljoonia, hänet olisi tuomittu oikeudessa. Vain siksi että hänellä oli rahaa palkata omia asiantuntijoita ja tutkijoita, häntä ei syyttömänä tuomittu. Tämä osoittaa ettei oikeusjärjestelmä ole tasavertainen että köyhällä ja rikkaalla olisi muka samanlaiset mahdollisuudet.
Epäsuhta korostuu, kun katsotaan eri osapuolten mahdollisuuksia vaikuttaa seksuaalirikosten tutkintaan.
Viralliset lääkärinlausunnot lasten somaattisista tutkimuksista laati poliisin valitsema synnytyslääkäri, jolla on pitkä kokemus yhteistyöstä poliisin kanssa.
Tutkimuksia ohjataan lukuisilla kokouksilla poliisin kanssa, ja poliisit ovat mukana lasten kuulemisissa lasin takana, lisäkysymyksiä esittäen.
Asiakirjat osoittavat poliisin antamien ennakkokäsitysten ohjaavan tutkimuksia ja johtopäätöksiä.
Kun seksuaalirikoksista ei ole fyysistä näyttöä, tuomio perustuu PELKÄSTÄÄN asianomistajan tai hänen edustajansa VÄITTEISIIN tapahtuneista.
Lähes aina käräjäoikeus suhtautuu vihamielisesti puolustuksen todistajiin!
Tuomarit katsoivat olevan käräjäoikeuden asia arvioida näytön luotettavuutta, joten "lausunnon hankkiminen ei ole ollut tarpeen"!!
"Käräjäoikeus on käsittelyn aikana ilmoittanut, ettei oikeus pidä tarpeellisena asiantuntijalausunnon hankkimista lasten kertomusten luotettavuudesta".
Tuomioistuimen asia arvioida näyttö, mutta käräjäoikeus tosiasiassa mieltää näyttöä olevan vain se, mitä syyttäjät esittävät, eikä vastanäyttöä suvaita!!!!
Eikö muka poliisin tarkkaan valituilla lääkärivalinnoilla ja intensiivisellä ohjauksella ole pyritty tietynsisältöisiin lausuntoihin?!!!!
Suomessa on hyvin tuomiopainotteinen järjestelmä jossa pohja ajatuksena on että parempi tuomita syytönkin kuin että syyllinen jäisi tuomitsematta.
Siksi Suomessa eivät perustuslailliset oikeudet tai lain henki päde!
Tuomareiden oma mielipide asiasta ratkaisee syyllisyyden.
Julkisuudelta jää piiloon valtava viranomaiskoneisto, joka työskentelee epäiltyä vastaan. Harvalla epäillyllä on varaa maksaa oman asianajajansa lisäksi mitään muuta. Eli syytetty ei pysty mitenkään todistamaan itseään syyttömäksi.
Eräs ruotsalainen miljonääri olikin aivan kauhuissaan tajuttuaan että jos hän olisi ollut tavis, jolla ei ole miljoonia, hänet olisi tuomittu oikeudessa. Vain siksi että hänellä oli rahaa palkata omia asiantuntijoita ja tutkijoita, häntä ei syyttömänä tuomittu. Tämä osoittaa ettei oikeusjärjestelmä ole tasavertainen että köyhällä ja rikkaalla olisi muka samanlaiset mahdollisuudet.
Epäsuhta korostuu, kun katsotaan eri osapuolten mahdollisuuksia vaikuttaa seksuaalirikosten tutkintaan.
Viralliset lääkärinlausunnot lasten somaattisista tutkimuksista laati poliisin valitsema synnytyslääkäri, jolla on pitkä kokemus yhteistyöstä poliisin kanssa.
Tutkimuksia ohjataan lukuisilla kokouksilla poliisin kanssa, ja poliisit ovat mukana lasten kuulemisissa lasin takana, lisäkysymyksiä esittäen.
Asiakirjat osoittavat poliisin antamien ennakkokäsitysten ohjaavan tutkimuksia ja johtopäätöksiä.
Kun seksuaalirikoksista ei ole fyysistä näyttöä, tuomio perustuu PELKÄSTÄÄN asianomistajan tai hänen edustajansa VÄITTEISIIN tapahtuneista.
Lähes aina käräjäoikeus suhtautuu vihamielisesti puolustuksen todistajiin!
Tuomarit katsoivat olevan käräjäoikeuden asia arvioida näytön luotettavuutta, joten "lausunnon hankkiminen ei ole ollut tarpeen"!!
"Käräjäoikeus on käsittelyn aikana ilmoittanut, ettei oikeus pidä tarpeellisena asiantuntijalausunnon hankkimista lasten kertomusten luotettavuudesta".
Tuomioistuimen asia arvioida näyttö, mutta käräjäoikeus tosiasiassa mieltää näyttöä olevan vain se, mitä syyttäjät esittävät, eikä vastanäyttöä suvaita!!!!
Eikö muka poliisin tarkkaan valituilla lääkärivalinnoilla ja intensiivisellä ohjauksella ole pyritty tietynsisältöisiin lausuntoihin?!!!!
Suomessa on hyvin tuomiopainotteinen järjestelmä jossa pohja ajatuksena on että parempi tuomita syytönkin kuin että syyllinen jäisi tuomitsematta.
Siksi Suomessa eivät perustuslailliset oikeudet tai lain henki päde!
Tuomareiden oma mielipide asiasta ratkaisee syyllisyyden.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Faktaa on että lasten (niinkuin aikuistenkin) kertomukset saattavat vääristyä, jos heitä haastatellaan siten, että haastattelijalla on ennakko-olettama tapahtumista, kuten poliisilla tai psykologilla lähes aina on.
Lapset valehtelevat kuten aikuisetkin, välttääkseen ikäviä seuraamuksia, tai hyötyäkseen.
Kyse saatta olla valehtelusta ja/tai kuulijan harhaanjohtamista. Kertomuksesta voidaan jättää pois osa, tai siihen voidaan lisätä jotain. Tällöin kuulijalle muodostuu virheellinen kuva tapahtumista.
Kun kertoja liittää ilmaisuunsa omakohtaisia tunteita, surua ilmaisevia kasvonilmeitä tai itkua, ne helposti vakuuttavat kuulijan kertomuksen aitoudesta, vaikka todellisuudessa kyse onkin valeesta.
Tapahtumien jälkeinen informaatio muuttaa muistelijan kuvaa alkuperäisestä tapahtumasta. Muistikuvat vääristyvät ja muuntuvat muuksi, kuin alkuperäiset havainnot. Tällaisen vääristymän jälkeen ei lapsi, eikä myöskään aikuinen enää voi erottaa jälkikäteisen informaation vaikutusta omiin muistikuviinsa.
Kuulusteltava ei siis ehkä tietoisesti valehtele, vaan muistaa väärin.
Jos lasta on haastateltu lukuisia kertoja, ja haastattelijoilla on ollut ennakko-olettama, se on saattanut tuhota lapsen alkuperäiset muistikuvat. Hän ei valehtele sanan traditionaalisessa merkityksessä, eli tarkoituksellisesti johdata kuulijaa harhaan. Hän kertoo sen, minkä itse on kuvittellut tapahtuneen.
Hyvä esimerkki on se että koulusurmien aikaan koulusta poissa olleetkin kertovat juttuja "omakohtaisista" järkyttävistä kokemuksistaan, koska olivat omaksuneet tiedot tv-uutisista, vanhempiensa puheista, ja kuuntelemalla muiden kertomuksia tapahtumista.
Valehteleminen on vakuuttamistekniikka.
Todellisuudessa tapavalehtelija antaa usein paljon luotettavamman henkilön kuvan, kuin ihminen, joka rehellisesti kertoo totuuden!
Ihminen valehtelee kun siitä on hänelle hyötyä!
Hyödyn ei tarvitse olla rahallista, vaan se voi olla esim. ylemmyyden tunne siitä että on onnistunut huijaanmaan muita. Yksiö tuntee tällöin olevansa älykkäämpi kuin huijatuksi tulleet.
Varsinkin seksuaalirikoksen "uhri" saa paljon huomiota ja sympatiaa muilta, jo pelkästään tämä saattaa olla syynä keksiä juttuja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutumisesta.
Lasten kuten monien aikuistenkin mielikuvitus kiitää, ja muut saavat kuulla melkoisia satuiluja. Sepittelijä voi itsekin uskoa, että keksitty juttu ja siinä esiintyneet henkilöt ovat todellisia.
Muistamme varmasti omasta lapsuudestammekin tilanteita, joissa ei tehnyt mieli tunnustaa pahaa tekoa. Lapset valehtelevat erityisesti tehtyään jotain kiellettyä, koska pyrkivät välttämään rangaistuksen tai moitteen kaunistelemalla tai kieltämällä asian. Vanhempien reaktiot saattavat pelottaa.
Ongelma valehtelusta tulee silloin, kun sen kautta ihmisen todelliset ajatukset tai toiminta jää pimentoon. Yleensä huijatuksi tuleminen aiheuttaa suunnatonta päänvaivaa ja mielipahaa, josta syystä huijatuksi tullut koittaa kaikin keinoin kiistää ettei ole tajunnut toisen valehtelevan. Siksi sosiaali, poliisi, psykologit, oikeuden tuomarit, jne. eivät halua myöntää tehneensä virhettä kun ovat uskoneet jonkun valehtelijan väitteitä, eivätkä siten halua korjata väärää tuomiota.
Kyllä poliisin, oikeuden ja muidenkin viranomaisten toiminnasta on hyvä hallinto, objektiivisuus, tasapuolisuus, asiallisuus ja ammattitaito kaukana.
Tänä päivänä syytetyllä on enemmän oikeuksia kuin muilla. Saa valehdella tai olla puhumatta mitään. Ei tarvitse tulla käräjille vaikka on haastettu. Samalla todistajat haastetaan heti uhkasakon uhalla. On se hyvä kun joku on asianomistajan puolella koska nämä kukkahatut eivät ole kuin syytettyjen puolella.
Miksi Suomessa ei ole kuten esim. Englannissa. Eli jos et ole kertonut asiasta esitutkinnassa et voi siihen käräjillä vedota. Tällä tavalla myös oikeudenkäynnit olisivat nopeita ja tällöin voitaisiin käyttää aikaa siihen että tuomiot olisivat oikeita.
Syytetyn oikeutta valehdella käytetään syytetyn kaikkien sanomisten dissaamiseen. Eli syytetyn on ihan turha sanoa yhtään mitään, koska kaikkea mitä syytetty sanoo pidetään valheena, ellei sitten tunnusta tekemättömiä. Näin syytetyllä ei ole mitään mahdolisuuksia puolustautua todistajien (ja esim poliisien) paskapuheita vastaan.
“Ziviler Ungehorsam wird zur heiligen Pflicht, wenn der Staat den Boden des Rechts verlassen hat.”
""hyvä kun joku on asianomistajan puolella koska nämä kukkahatut eivät ole kuin syytettyjen puolella""
Koitatko väittää että esim. Auer keississä kukkahattuhyysärit olisivat Auerin puolelle? Päinvastoin, hyysärithän ovat ensimmäisenä polttamassa Annelin roviolla!
Joskus käy siis siten että poliisi, syyttäjä, tuomarit ja kansa, on epäiltyä/syytettyä vastaan. Taikasana on "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö", vaikkei mistään sellaisesta olisikaan mitään näyttöä.
Resurssien epäsuhta näkyy Auer -tapauksessa, niin Ulvilan murhajutussa, kuin Turun hovioikeudessa käynnissä olevassa, lapsiin kohdistuneiksi väitettyjä seksuaalirikoksia koskevassa oikeudenkäynnissä.
Oikeudenkäynteihin on kiinnitetty yhteensä neljä syyttäjää, mikä lienee Suomen ennätys. Lainkäytön professori Jyrki Virolainen hämmästeli asetelmaa blogikirjoituksessaan 9.5.2012:
"Syyttäjälaitos on siis satsannut todella paljon Anneli Auerin juttuihin. Mutta entäpä sitten puolustus? Aika kummallista, mutta Anneli Aueria avustaa ja puolustaa vain yksi lakimies, asianajaja Juha Manner. ---
Rikosoikeudenkäynnissä tulisi pyrkiä järkevään tasapainoon syyttäjäpuolen ja syytetyn puolustuksen välillä. Rikoksesta epäilty on periaatteessa aina huonommassa asemassa syyttäjäpuoleen nähden, joten hänen puolustuksestaan on erityistä syytä huolehtia."
Epäsuhta korostuu, kun katsotaan eri osapuolten mahdollisuuksia vaikuttaa varsinkin seksuaalirikosten tutkintaan.
Viralliset oikeuden huomioon ottamat lääkärinlausunnot lasten tutkimuksista laatiaa POLIISIN VALITSEMAt lääkärit, joilla on pitkä kokemus yhteistyöstä virkavallan kanssa.
Tutkimuksia ohjattiin lukuisilla kokouksilla poliisin kanssa, ja poliisit olivat osin mukana lasten kuulemisissa lasin takana, lisäkysymyksiä esittäen.
Varsinkin seksuaalirikoksissa, piiri pieni pyörii, jotka elävät näillä väitetyillä seksuaalirikoksilla. Tämän porukan etuna on että keksitään mahdollisimman paljon seksirikoksia. On seminaaria, kirjoja, asiantuntija lausuntoja, jne.. rahaa tulee.
Mielestäni epäselvissä tapauksissa lain säädännön on oltava syytetyn puolella.
On väärin laittaa linnaan varmuuden vuoksi , mikäli rikoksesta ei ole näyttöä.
esim Auer. WC jäsenten osalta jne..
Näinhän se oikeusvaltiossa meneeki, olet syytön kunnes toisin todistetaan. Poliisivaltiossa, niinkuin suomi, olet täysin viranomaisen mielivallan uhri ja syyllinen, kunnes itse pystyt todistamaan syyttömyytesi.
Muuten, ihminen joka luottaa lääkäriin on täydellinen typerys. Lääkärit ovat kavaltajia, joko pelosta tai halusta.