Ja heti tähän alkuun voisin kertoa, että minulle on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olen hirveän manian kokenut, sen jälkeen ollut masennusta, "terveitä" jaksoja, sekä keväisin nouseva pieni hypomania. Unta ei tarvitse niin paljoa, ja olo tuntuu energisemmältä. MUTTA.... Nyt olen alkanut kyseenalaistamaan tätä sairautta. Ja nyt kaikki tulevat tietenkin sanomaan että nyt minulla on siis hullu mania päällä, ja sen takia sairaudentunnoton. Masennuksista olen kärsinyt jo varhaisteinistä asti, kunnes täysi-ikäisyyden kynnyksellä päälleni kasaantui sellainen stressi monesta suunnasta, perheen rikkoutuminen, muutto, keskenmeno, ym ym, että jotenkin vaan "napsahti" päässä ja aloin käyttämään järjettömästi päihteitä, irtosuhteita oli ja rahat meni. Myös unentarpeeni väheni, pystyin helposti pari-kolme päivää ryyppäämään putkeen tunnin yöunilla, tai niin etten nukkunut ollenkaan. Kun tämä touhu loppui, oli kihlattu lähtenyt, rahat menneet (baariin. ostin myös kaikille muillekin juomat ja kerran jopa maksoin ventovieraiden taksimatkat kotiin!!) ja mitäs muutakaan siinä sitten kun itsemurha yritys pillereillä, viinalla ja ranteiden viiltämisellä. Sairaalasta karkasin, joten psykiatria en silloin tavannut. Mielestäni oli säälittävää tuollainen paapominen, ja halusin vaan kotiin (juomaan).. Myös isälläni ja hänen isällään on ollut tälläistä käyttäytymistä.
Aloin miettimään, että onko se sittenkään PERIYTYVÄÄ, vaan käyttäytymismalli, minkä olemme oppineet. Minä sain aikamoisen kuvan parisuhteista pienenä, isä ja äiti erosivat jo heti sen jälkeen kun synnyin ja sen jälkeen molemmat ovat vaihtaneet kumppaneita kuin sukkia. Samoin alkoholi on ollut jokapäiväistä elämääni jo lapsesta saakka, ei itse juotuna, vaan muiden ryyppäämistä katsellessa.
Onko kaksisuuntaisen dg saaneilla yhteistä näissä asioissa? Millaisesta kodista on? Ja millaisten ihmisten seurassa yleensäkkin liikkuu ja saa vaikutteita. Itsellä lähti touhu ihan käsistä tämän "manian" takia, ja vielä enemmän siksi että join silloin ja silloin liikuin huonoissa porukoissa. Nyt kun olen rauhottunut ja HYVIEN ihmisten seurassa, jotka kunnioittavat minua jne, ei tietoakaan siitä että tekisi mieli lähteä tonne rellestämään?? Ja aika ihmeellistä, että läheskään kaikilla bipoilla ei ole tuota älytöntä seksinhimoa että pitää päästä nussimaan ympäri kaupunkia. Luulenpa että se ei kuulu tähän sairauteen. Jos pettää, on silloin huono itsekontrolli muutenkin.
Jotenkin tuntuu että ihmiset (anteeksi nyt vaan) joilla on tämä dg, ovat vain erittäin huonon itsekontrollin omaavia ihmisiä! Ja itse kuulun myös tähän joukkoon. Enkä nyt itseäni terveeksi väitä, masennukset minulla olivat ERITTÄIN pahoja, veivät sängynpohjalle viikoiksi itsesäälin ja itsemurha-ajatusten kera. Nyt on tasaava lääkitys, eikä mitään muuta, ja elämä ON IHANAA. En ymmärrä miten annatte pumpata itseenne lääkeyhtiöiden lumelääkkeitä ihan JÄRJETTÖMÄT määrät?!!! "Olet nyt onnellinen ja iloinen. Niin ei saa missään nimessä olla. Tässä nappia, ota tai mene hoitoon että se iloisuus otetaan väkisin pois" NAURETTAVAA. Ehkäpä mielialojen säätelyssä on häiriö, välillä menee ylivirkeydeksi, välillä ihan pohjalle. Mutta sitä en voi käsittää, miten SAIRAUTEEN voi kuulua kusipään tuntomerkit: ryyppäminen, seksi ja rahan tuhlaus. Eikös se ole siis mielihyvän tarvetta?? Sitä voi saada muualtakin, harrastuksesta, tms. Ja aika ihmeellistä että aika monella talvi/syksy on masennusaikaa kaksisuuntaisessa, ja kevät taas tuo esiin "manian".. Eikös se ole aika tavallista että on talvimasennusta, ja kun aurinko alkaa lämmittää ja linnut visertää, mielikin paranee.
Olen käynyt sellaisen itsetutkiskelun läpi ensimmäistä kertaa elämässäni ja alitajuntani avautui.. Silloin nielin kaiken mitä psykiatri sanoi ja olin valmis ottamaan mitä lääkkeitä vaan etten taas sekoilisi. "Pettämisenestolääkkeinä" niitä pidin. Veikkaisin että kaksisuuntainen on vain monen eri asian summa.. Huonon itsekontrollin, alkoholiriippuvuuden, STRESSIN YLIKUORMITTUMA?, että sitten vaan riittää ja annetaan mennä kunnes tajuaa että hetkonen...
Elämäni oli ennen pilalla, väärien ihmisten seurassa, väkivaltaisen kihlatun kanssa asuessa. Sitten kunnon maniasekoilut ja siitä seurauksena erittäin kova itsetutkiskelu, mietin syitä siihen miksi toimin niin, ja mitä elämässäni oli silloin menossa/vikana. Nykyään raitis, uskollinen, kihloissa HYVÄN miehen kanssa ja omistusasunto, luottotiedotkin on vielä tallella!! Ja lapsikin tulossa. Otin vain ITSEÄNI NISKASTA KIINNI, muuta se ei vaatinut.
Mielenkiinnolla odotan kommentteja... Aika herkkiä suuttumaan bipot kun sairautta kyseenalaistetaan.. :)
Kaksisuuntainen huuhaata..?
24
861
Vastaukset
- juupajuuuuu
Kannattaa myös käydä testaamassa ihan vaan tunnelukkonsa!!!! Onpas yllättävän samanlaiset oireet pelkällä tunnelukolla, kuin tällä "mielenterveysongelmalla" jota ei ole vieläkään pystytty edes oikeasti todistamaan ja johon käytetään muiden sairauksien lääkkeitä. Esim epilepsialääke.
http://www.tunnelukkosi.fi/testi.php
"Riittämätön itsekontrolli
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Olet impulsiivinen, annat mielijohteiden ohjata elämääsi. Sinun on vaikea keskittyä mihinkään pitkäksi aikaa, koska mieleesi tulee toimintayllykkeitä ja haluaisit tehdä jotain muuta. Sinun on vaikea hallita omia halujasi, tunteitasi ja mielen yllykkeitä. Et aina mieti tekojesi seuraamuksia, mikä saattaa sinut ongelmiin. Olet ehkä joutunut ongelmiin auktoriteettien kanssa. Elämäsi on enemmän tai vähemmän kaaoksessa. Sinun voi olla vaikea ilmaista vihaasi rakentavasti, vaan se ilmenee raivokohtauksina ja sopimattomana käyttäytymisenä. Itsekurin ja rajojen puute johtaa helposti riippuvuuksiin: juomiseen, tupakointiin, ylensyöntiin, seksiriippuvuuteen, nettiriippuvuuteen tai muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Aloitat hankkeita hetken mielijohteesta, mutta hankkeet jäävät usein puolitiehen, ja niitä useita menossa yhtä aikaa. Työelämässä impulsiivisuutesi saattaa johtaa toistuviin epäonnistumisiin, kun et pääse tavoitteisiisi. Ihmissuhteissa saatat etäännyttää läheisesi käyttäytymiselläsi. Saatat tuntea vetoa vaativiin, järjestelmällisiin ja kurinalaisiin ihmisiin, jotka tuovat vastapainoa kurittomuuteesi."- impulsiiviutta
Hei sehän oli kuin meiksi
- kohta sekoan
En minäkään siihen sairautena usko, käytöksessäni on paljon OPITTUJA malleja, kuten :
- siivoaminen intohimoisesti
- omasta ulkonäöstä huolehtiminen
- ahkeruus ja kova työnteko
Nuo eivät psykiatrin mielestä olleet normaalia (mikä tässä maailmassa on normaalia) ja lätkäs mulle bipo II dg.
Ja aivan tappolääkityksen Seroquel Prolong 800mg, Risperdal 3mg ja Deprakine 1500mg ja tarv. ketipinor 25-200mg/vrk.
Jessus että olin pihalla ja sairas lääkkeistä. En jaksanut edes syödä itse, en osannut kuin maata vuoteella ja nukkua 22 tuntia/vrk.
Neljän kuukauden käytön jälkeen lopetin lääkkeet ja pää alkoi kuukausien aikana selviämään.
Jäätävä masennus jäi muistoksi joka vei työkyvyn, mutta masennuslääkettä en saa koska koska olen bipo ja meidän masennusta hoidetaan Seroquel lääkkeellä.
Minun elämäni ja pääni pilattiin tuolla valtavalla lääkekombolla. Että pistää vihaksi.- 7+19
Hei. Ikävä kuulla kohtalostasi. Haluan vain kertoa sinulle, että niin kutsutut masennuslääkkeet eivät ole sen parempia masennuksen hoitoon kuin mikään muukaan mielialalääke. Neuroleptejä masennukseen? Tätä logiikkaa en ymmärrä, tai €hkä ymmärränkin.
- hoitaja 23
Niinpä!!
Yleensä joku masenuslääke voi laukaista kaksisuuntaisen mielialahäriön varsinkin jo on luonteeltaan" tuuliviiri" toisin hienommin sanottna sun mielialat ovat voimakkaan ääripäisiä.
Suurimalla osallhan taiteilijoista näin on.
Joten monellakohan masennusläkkeet ovat laukaisseet bipon?
Ottaen huomioon miten jo nuorillakin on diagnooseja.- Pekka Gronow
Itselläni masennuslääkkeet (osittain) laukaisivat bipon. Tosin lieviä oireita oli jo nuoruudesta saakka (masennuksen ohella). Lääkitykseeni tehty muutos laukaisi bipon. (Lääkärin virhearvio.) Eli se oli se "viimeinen niitti".
- 3+5
"masenuslääke voi laukaista kaksisuuntaisen mielialahäriön"
Tämä on väärinkäsitys. Masennuslääkkeet, varsinkin SSRI:t, aiheuttavat käyttäjässään tunteiden epävakaisuutta, kuten maniaa, masennusta ja psykoottisuutta. Kyse on siis lääkevaikutuksesta, ei yhtäkkiä ilmenneestä 'mielisairaudesta', kuten monesti luullaan. Mielialalääkkeiden käytön lopettamisesta seuraavat vieroitusoireet kestävät useita kuukausia ja ovat siten omiaan johtamaan harhaan niin hoitavan tahon kuin potilaan itsensäkin.
- härregyyd
jokaisella on täysi oikeus kyseenalaistaa oma sairautensa JOS siihen on kykyä.kyllä tänne saa ja kannattaa kirjoitella kun tuntee siihen tarvetta..mä kommentoin lyhyesti kysymyksellä,äitinä,oletko ajatellut käydä lääkärissä ihan jo vauvan takia?suosittelen.
- juupajuuu1
Mitä tarkoitat lääkärissä käynnillä? Käyn kyllä edelleen säännöllisesti psykiatrilla juttelemassa ja syön tasaavat lääkkeeni. Raskaudelle ei hänen mukaansa ollut estettä.
Yritän vain että muutkin hieman miettivät, että onko heillä todella kaksisuuntainen. Voihan taustalla olla jotain muutakin, mutta nuo lääkemäärät jotka tipauttais norsunkin minuutissa ovat jo sairasta ja ihan varmasti sillä häviää oire kuin oire.. - härregyyd
juupajuuu1 kirjoitti:
Mitä tarkoitat lääkärissä käynnillä? Käyn kyllä edelleen säännöllisesti psykiatrilla juttelemassa ja syön tasaavat lääkkeeni. Raskaudelle ei hänen mukaansa ollut estettä.
Yritän vain että muutkin hieman miettivät, että onko heillä todella kaksisuuntainen. Voihan taustalla olla jotain muutakin, mutta nuo lääkemäärät jotka tipauttais norsunkin minuutissa ovat jo sairasta ja ihan varmasti sillä häviää oire kuin oire..ei sitä tarvitsekkaan lamauttavia lääkkeitä syödä,mitä ihmisarvoista elämää se olisi.joskus vaan joutuu käymään pitkät lääkekokeilut ja eikä siltikään sopivaa löydy.joskus otetaan käyttöön eniten auttava lääke.olen itsekkin ollut ns,koekaniinina pitkät raskaat ajat.nyt olo on siedettävä.kyllä ne potilaat on harvassa jotka pärjäävät hyvin ilman mitään apuja..ja kun pahaksi pääsee niin siinä on niskasta ravistelu aika turhaa.ja alkoholin käyttöä ei todellakaan suositella,ei se terveenkään pää loputtomiin kestä.hyvää odotusta koko perheelle.
- luzernoner
Bi-polaarinen tarkoittaa masennuksen (antautminen) ja grandiositeetin (ylikompensointi) vaihtelua, jotka ovat selvitymiskeinoja tunteista ja tunnelukoista. Kannattaa tehdä selvitymismooditesti tuolla tunnelukko-sivuilla. Skeematerapia.fi sivuilla on myös hyvä kaavio asiasta.
- Eli2
Eihän psykiatri voi tietää, mikä annos kelläkin on optimaalinen, koska ihmiset reagoivat lääkkeisiin ja niiden annoksiin eri tavoin. Se on jokaisen omalla vastuulla löytää itselleen sellainen annos, joka tuottaa hänelle parhaan vasteen.
Esim. itselläni on kokoon ja painoon nähden todella suuri annos, mutta voin erittäin hyvin: käyn töissä 5 päivänä viikossa, iltaisin joko juoksu- tai kävelylenkillä tai pyöräilemässä 12 km:n lenkin. Kesti kyllä melkein 10 v. löytää sopiva "lääkecocktail" mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Näillä on menty jo vuosi ja toivottavasti mennään vielä pitkään :) - hassu maailma
Aloittajalta aivan mielettömän hyvä kirjoitus. Olet tuonut esille juuri ne keskeiset seikat joita me diagnoosiamme epäilevät mietimme.
Kasvoin lapsuuteni väkivaltaisessa kodissa jossa isäni sai heilua ihan miten tahtoi. Voisin sanoa, että hän täyttää bipolaarisen piirteet, mutta hänhän on hirvittävän saita ihminen. Löi, huusi, määräili, alisti, simputti, petti äitiäni vuosikaudet.. koskaan ei tiennyt millä tuulella isä oli. Tuota katsoin 20 vuotta.
Kotoa muutin 20 vuotiaana suoraan ensimmäisen mieheni kanssa asumaan. Muutaman vuoden asuimme yhdessä kunnes hän kuoli omakäden kautta. Jatkoin elämääni lasteni kanssa. Kävin kouluja ja valmistuin ammattiin. Tapasin nykyisen mieheni 15 vuotta sitten. Elimme vuosia yhdessä eläen tavallista ja turvallista perhe-elämää. Kunnes minulla napsahti päässä. Halusinko elää nuoruuttani joka jäi aikoinaan elämättä? Vai oliko minuun iskenyt bilolaaritauti?
Jätin mieheni ja lapseni, mutta pysyimme kokoajan hyvissä väleissä. Vierailin entisessä kodissani lähes päivittäin ja toisinaan olin jopa yötäkin siellä. Omassa kodissani taas elin kuin villi teini bailaten. Aikani jaksoin ja se oli hienoa sekä kivaa, mutta ajan kanssa väsyin tuohon temuamiseen.
Järki kai palasi päähäni, tunsin syyllisyyttä tehdyistä teoista. Masennuin pahasti ja voimani katosivat. Palasin kotiini ja hakeuduin hoitoon. Hoidoksi tuota en enää nimittäisi, koska psykiatrien määräämät lääkkeet olivat viedä minulta hengen. Neuroleptit ja tasavaat samaan aikaan tekivät minusta dementin joka toivoi vain kuolemaa. Muutaman kuukauden söin maniajarru tabletteja kunnes lopetin niiden syömisen.
Tuosta kaikesta on jo pitkä aika. Meillä on mennyt kotona hyvin, ei ole tullut mitään ylilyöntejä ja arki on jatkunut tasaisen mukavana. Olen työelämässä mukana ja jaksan hyvin tämän arjen pyöritystä vaikka duunipaikkaani on 100km matkaa.
Kyllähän minua psykiatri varoitteli etten tule koskaan pärjäämään ilman neuroleptejä tasaavia. Annettiin ainoaksi vaihtoehdoksi työkyvyttömyyseläke. Minulta kiellettiin kotona ahertaminen, harrastaminen ja liiallinen kiinnostus työasioihin. Se mikä oikeastaan avasi silmäni lopullisesti oli eräs keskustelu psykiatrin kanssa joka meni näin:
Psykiatri: Millaisia lehtiä luet vajaa-ajalla?
Minä: Tiede lehteä. Haluan oppia uutta jatkuvasti
P: Eikö tuo ole itsensä kiusaamista? Ihminen tarvitsee irtiottoja arjesta. Voisit joskus ostaa itsellesi Seiska lehden tai vastaavan.
Elikkä, bipolaaritautiin saadaan aina ja kaikkialta vaikka mitä ulottovuuksia jos niitä etsimällä etsitään. Minä en usko bipoon tautina vaan kyseessä on aloittaijan mainitsemia seikkoja pitkittyneestä stressistä jne
Eikä ihmisten kaikkea toimintaa todellakaan voi selittää terve-sairas mallilla. Mehän olemme enemmän kuin osiemme summa. - Aivoille rauha
Uskallankohan..kysyn silti: entäs skitsofrenia? Luokitteletteko senkin tähän "ota itseäsi niskasta kiinni" sarjaan? Että vois jättää lääkket ja vähän mietiskellä.
Mä olen kerran jättänyt kaikki bipolääkkeet ja meni ihan perseelleen se yritys. Mä en millään pohdiskelulla saa elämääni järjestykseen, tarviin tasaavaa lääkitystä varmaan loppuikäni. Että yritetty on. - e`nigme
Ottamatta tarkemmin kantaa alkuperäiseen kirjoitukseen tai siinä oleviin mielipiteisiin, voisin kuitenkin alalla työskentelevänä todeta, että esim. bibolaarihäiriö, samoin kuin ns. persoonallisuushäiriöidenalle laitettavat diagnoosit, ovat vahvasti periytyviä. Siis lapsuudenolosuhteet ovat olleet kaoottiset, koska jo vanhemmat ovat ko. sairauksia sairastaneet, on niitä sitten koskaan todettu tai ei. Samon skitsofrenian kohdalla periytyvyys on kyllä tutkimuksilla osoitettu.
Erilaiset terapiamuodot, kuten esiin tuo mainittu skeematerapia on toiminut hyvin epävakaata persoonallisuushäiriötä (vaikka en alan ammattilaisenakaan pidä tuosta ICD-10 luokituksesta) sairastaville, samoin dialektisesta käyttäytymisterapiasta on saatu hyviä tuloksia. Kumpaakin terapiamuoroa ollaan muokkaamassa myös enemmän bibolaarihäiriön hoitoon. Vaikka epävakaassa persoonallisuushäiriössä ja 2-tyypin bibolaarihäiriössä (joka on siis oirekuvaltaan erilainen kuin 1-tyypin bibolaarihäiriö) on paljon yhteisiä piirteitä ja niitä on väliin vaikea erottaa toisistaan, tietyillä kriteereillä tämä on tehty.
Se, tarvitsevatko kaikki lääkitystä vai ei, on kysymys sinänsä. Omista potilaistani esim. epävakaat eivät mielestäni lääkityksestä hyödy. Enemmän on hyötyä erilaisten ahdistuksensietotaitojen opettelusta tai juuri tuon skeematerapian käyttämisestä. Osa bibolaarihäiriötä sairastavista selkeästi hyötyy lääkityksestä ja kokee itsekin niin, silti tarkoitus ei ole, että ihminen jätetään yksin lääkkeiden kanssa, vaan rinnalla tulee kulkea aina hoitosuhde. Skitsofreniassa lääkitys on mielestäni melko perusteltua, mikäli psykoottiset jaksot seuraavat toistaan. Tällöin se ensinnäkin on ihmiselle itselleen melkoista kidutusta ja toisaalta taas, selkeästi vaikuttaa kognitiiviseen kapasiteettiin.
Henkilökohtaisesti en erottele sen enempää somaattiisia sairauksia kuin psyykkisiä sairauksiakaan. Ihminen on yksilö, jokainen "sairastava" ihminen on yksilö, ja yksilö hänet tulee kohdata. Olen valinnut tämän alan puhtaasti siitä syystä, että olen omalta osaltani halunnut auttaa. Senkin voisin todeta, että ehkä helpommankin "työuran" valita. Taidan olla ammattiryhmistä se, joka eniten, ainakin keskustelupalstoilla saa niskaansa aikamoisen ryöpyn kaikesta mahdollisesta; psykopaattisesta kiduttajasta ihmisoikeuksien viejään.
Omien asiakkaitteni kohdalla ei tälläistä ole, mutta väliin, ihmisiä kun olemme kaikki, nämä keskustelupalstojen tekstit kyllä tietyllä tavalla antavat ammattikunnastani vääristyneen kuvan ja ovat jopa hyvin loukkaavia, vaikka ymmärränkin missä mielentilassa ne on kirjoitettu. Joka-alalla on myös alalle sopimattomat ihmiset, sekin on totta, eikä toki siitäkään epäkohdasta tule vaieta. - oikeillajäjillä
Huonoon itsekontrolliin liittyy monet riippuvuudet ja lihavuuskin.
Mielisairaudet ovat periyyviä - voiseollaniinkin
kunpa saisi vilkaista kymmenen vuoden päähän, luulisin, että tässäkin asiassa olisimme millin viksumpia ja vähemmän syyllistäviä. Ehkä koko sairaus on hävinnyt?
- tavalllista biletyst
Mä en kyllä ymmärrä näitä "mania" tarinoita, joissa lähdetään bilettämään ja jätetään perhe. Tuollaista voi tehdä tervekin, kun kypsyy perhe-elämään.
Olen nähnyt maniassa olevia potilaita sairaalassa ja ne puhuu koko ajan tuhatta ja sataa, eikä nuku. Tai sitten tappelee muiden potilaiden tai kuviteltujen ihmisten kanssa.- ei osunut kohdalleni
Nykyajan muotisairaus on bipo. Ja oirekuvat saadaan istumaan ihan kaikkiin..
jopa kirjojen lukeminen aamuyön tunneille on bipoa.
Minä olen lapsesta saakka rakastanut kirjojen lukemista, mutta psykiatri tulkitsi tuon vähäunisuudeksi ja määräsi neuroleptejä jättiannoksen.
Onhan niitä oikeita bipoja varmasti olemassa, mutta nyt ammutaan jo yli diagnoosien kanssa. - hyvä luoja
ei osunut kohdalleni kirjoitti:
Nykyajan muotisairaus on bipo. Ja oirekuvat saadaan istumaan ihan kaikkiin..
jopa kirjojen lukeminen aamuyön tunneille on bipoa.
Minä olen lapsesta saakka rakastanut kirjojen lukemista, mutta psykiatri tulkitsi tuon vähäunisuudeksi ja määräsi neuroleptejä jättiannoksen.
Onhan niitä oikeita bipoja varmasti olemassa, mutta nyt ammutaan jo yli diagnoosien kanssa.Aikoihin olemme eläneet. Täytynee vähentää pian lukemista, jos vaarana on saada kaksisuuntainen mielialahäiriö. :D
Vähäunisuuteen neurolepteja? WTF?! Aikojen ohi on eletty.
- daa
niiin mutta vähäunisuus ei ole normaalia. Normaali ihminen ei pärjää 2-3 tunnin yöunilla esim. puolen ja vuoden jaksoja olematta väsynyt ollenkaan.
- hyvä luoja
Nukkui ihminen vain yhden tai kaksi tuntia yössä, neurolepteja ei määrätä unettomuuteen. Lääkärit osaavat kertoa enemmän unta helpottavista ja parantavista toimista, mutta itselle tulee ensimmäisenä mieleen liikunta, ei kofeiinia illasta, ei telkkaria juuri ennen nukkumaanmenoa, viileä ja puhdas huoneilma ja puhtaat ja raikkaat lakanat. Jotkut ovat sanoneet, että kylmä ja toiset taas että kuuma suihku auttaa rentoutumaan ja siten nukahtamaan. Unilääkkeet ovat aina vain lyhyeeseen käyttöön, joten niiden varaan on turha rakentaa. Lisäksi ne vielä vievät pidemmällä käytöllä unet, jota niiden piti alkujaan parantaa. Päälle tulee läjä haittavaikutuksia ja muita riskejä.
- uni ei maistu
juu liikuntaa olen aina harrastanut paljon ja yöunista aina varastanut aikaa työlle, kavereille harrastuksille. On mulla joitakin jaksoja kun nukkunut normaalisti, mutta tosi paljon useita jaksoja kun vain pari tuntia tai joitakin jaksoja kun en ollenkaan. kofeiinipitoisia juomia en ole juonut.
no kyllhän sen tietää mitä seuraa jos vuoden on nukkunut kahden unen yöunilla
eli kyllä joillekkin lääkitys voi olla paikallaan. - bipo23
Hei ap,
Minä en usko että tämä sairaus on käyttäytymismalli missään nimessä...
Siinä tapauksessa meitä bipoja olisi miljoonittain.
Mutta samankaltainen lapsuus meillä molemmilla on ollut.
Uskon että hieman "rikkinäisessä" perheessä kasvaminen
altistaa sairauden puhkeamista, mitä luulet?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Joskus mietin
miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi244636- 883724
Ryöstö hyrynsalmella!
Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313483095- 542667
- 512599
- 2052597
Sukuvikaako ?
Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne322390- 1522328
- 311945
Avustettu itsemurha herättää vahvoja tunteita - Laillista Sveitsissä, ei Suomessa
Hilkka Niemi sairastaa harvinaista PLS-sairautta. Hilkan on elettävä loppuelämänsä parantumattoman sairauden kanssa, jok1081529