Aikeissani on hankkia vuoden sisällä walesinspringerspanieli ja kun jo olen googletellut rotua niin pakko viisaammilta ja jo ko. rodun kanssa toimivilta kysellä walesien todellista terveydentilaa nykypäivänä. Mm. Springerspanielit ry:n sivuilla kehutaan wss olevan suhteellisen terve ja pitkäikäinenrotu ja jostain olen lukenut että walesit kuuluisivat jopa 20 maailman terveimmän rodun joukkoon (jossain sanottiin olevan jopa 7. tervein!) mutta kun olen lueskellut nettiä ja etupäässä eri keskustelupalstoja omistajien vinkkejä niin kauheasti toitotetaan että pitää olla todella tarkka mistä kennelistä ja sekoituksesta pentunsa valitsee. Miten nyt sitten on todellisuudessa? Onko walesit kuitenkin sairaampi rotu mitä rotuyhdistys antaa ymmärtää?
Ja miten ihan konkreettisesti sitten varmistan että kenneli ei teetä sairaita (tai "sekopäisiä") pentuyhdistelmiä? Tarkoitan nyt että kertoisitte esim. mitä perinnöllisiä sairauksia täytyy tutkia löytyykö suvusta ja onko jotakin nettisivua (esim kennelliiton ylläpitämänä) jossa olisi kirjattu koiralla ilmenneitä sairauksia?
Ja miten ihan konkreettisesti sitten varmistan että kenneli ei teetä sairaita (tai "sekopäisiä") pentuyhdistelmiä? Tarkoitan nyt että kertoisitte esim. mitä perinnöllisiä sairauksia täytyy tutkia löytyykö suvusta ja onko jotakin nettisivua (esim kennelliiton ylläpitämänä) jossa olisi kirjattu koiralla ilmenneitä sairauksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rotu kuuluu Pevisa ohjelmaan eli lonkat ja silmät tulee olla tutkittu vanhemmilta, jotta pentueen voi rekisteröidä. Kunnollisen kasvattajan tulee rehellisesti kertoa rotuun liittyvistä perinnöllisistä sairauksista. Meille ainakin kasvattaja kertoi. Tutkimme myös sukutaulut tarkkaan ja alhainen sukusiitosprosentti oli meille tietenkin tärkeä. Sen pentueen, josta pennun valitsimme, emä oli tuotu ulkomailta eli toi aivan uutta verta tänne Suomeen.
Meillä on vielä nuori koira, mutta hän on ollut hyvin terve. Tosin syötämme hänelle raakaravintoa, jonka toivomme vähentvän tiettyjä sairauksia.
Moikka,
kiitos vastauksesta :) kysyisin vielä että mikä sitten on alhainen sukusiitosprosentti?
Epäilyttää silti kasvattajien rehellisyys... Tähän maailmaan syntyy niin paljon koiranpentuja että ihmetyttää oikein mihin ne kaikki menevät ja senkin johdosta epäilyttää kertovatko kasvattajat koko totuutta vai kaunistelevatko jotta saavat pennut pois käsistä (puhun nyt siis ihan kaikista koirankasvattajista, en vain wss:n). Ja kun katselen kasvattajien omien koirien tietoja niin eiväthän ne parhaita mahdollsia aina ole ja silti juuri niillä on pennut teetettävä kun juuri sitä koiraa on siihen tehtävään kauan kasvattanut. Huh huh, eihän koiran hankinta mitään rakettitiedettä ole mutta siltä se toisinaan tuntuu :D
Varmaan tuohon sukusiitosprosenttiin on joku raja, minkä alle sen pitäisi jäädä. Meidän pennun pentueessa se oli 0. Otimme koiran kasvattajalta, jolla on pienimuotoista toimintaa harvakseltaan ja puheidensa mukaan hyvät eettiset arvot kasvatustyölleen. Tietenkin kasvattajat voivat puhua mitä vaan saadakseen pennut myytyä, mutta tästä kasvattajasta jäi luotettava olo. Hän on myös ollut auttamassa meitä paljon pennun oston jälkeenkin. Hän kertoi avoimesti Walesien sairauksista myös myöhemmin, kun yhdellä pennulla ilmeni terveyspulmia. Mutta arpapeliähän pennun valinta loppujen lopuksi on, vaikka vanhemmat olisivat terveitä. Geneettiset sairaudet voivat hypätä myös sukupolvien yli. Walesi on kuitenkin kantarotu eikä jalostettu muita rotuja risteyttämällä, siksi uskon rodun terveyteen ja siihen, mitä siitä kirjoitetaan. Allergioiden, ihosairauksien ja erilaisten tulehduksien lisääntyminen ei välttämättä ole perinnöllistä, vaan vääränlaisen ravinnon aikaansaamaa.
Sukusiitosprosentti ei saa ylittää yli 5% kahdeksassa sukupolvessa. Suomessa on monia vastuullisia pienimuotoista kasvatusta harrastavia kenneleitä sekä sitten muutama isompi, jotka tuottavat monta pentuetta vuodessa. Suosittelen juoksemaan sprinkkutapahtumissa, seuraamaan keskustelupalstoja, tosiaan olemaan yhteydessä useampaankin kasvattajaan sekä muodostamaan kaikessa rauhassa käsityksen mistä sen oman pennun halluaa lopulta hankkia. En usko Wesseleiden olevan sen sairaampi rotu, kuin mitä rotujärjestö asiasta mainostaa. Keskustelupalstoja seuratessa kannattaa huomioda, että siellä käy rajoitettu määrä Wesselin omistajista kirjoittelemassa. Wesseleiden omistajat tuntuvat olevan pääasiassa hyvinkin aktiivisia ja hakevan ongelmiin aktiivisesti ratkaisuja myös keskustelupalstoilta, jonka pohjalta voi saada rodusta hyvinkin negatiivisen käsityksen. Allergioiden, ihosairauksien ja tulehduksien lisääntyminen ei ole vain Wesseleiden ongelma vaan eläinlääkäreiden kanssa keskusteltuna ihan kaikkien koirarotujen ongelma.
Kiitoksia paljon etenkin tuosta sukusiitosprosentin tarkasta rajasta. Täytyy alkaa seurailemaan tapahtumia. Onko jotakin vinkkejä missä tapahtumissa etenkin kannattaisi käydä ja ilmoitetaanko niistä muuallakin kuin springerspanielit.comissa?