Sijaisperheeksi?

Hei!

Jos joku haaveilee sijaisvanhemmuutta, niin ei kannata heti pistää paperille" ihan kaikkea.
Tuo äskeinen kirjoitus oli karkeammasta päästä, mielestäni esim. yhteinen huone kyllä riittää, jo turvankin vuoksi, on mukavampi asua toisen kanssa, kuin yksin.
Eikä niitä keskusteluja välttämättä käydä useita, sossuparin kanssa, kun sossuilla on muutenkin kiire. Usein käy niin, että jos olette ilmoittaneet itsenne halukkaaksi perheeksi, ei kulu kauaa, kun tulee soitto, että voisitteko ottaa nyt heti lapsen/lapsia hoitoon, meille on käynyt usein niin.
Lapset tulevat perheenjäseniksi ja voivat ja ovatkin usein paljon aikaa perheeltä vieviä, joten kotiin jäänti joksikin aikaa olisi hyvä.

Itse olen vallan kotona lasten kanssa.
Perustiedot täytetään, mutta se nyt ei ole ihmeellinen asia ja rikas ei tarvitse olla, parempi olla henkisesti rikas, kuin rahallisesti.
Mitään luksusta ei sijaislapset edes halua, pienempi muutos vain, kun pääsevät tavalliseen kotiin.
Mutta muutosta he tarvitsevat juuri hoidossa ja turvallisen kodin saamisessa, uskon teistä tulevan hyvän sijaisperheen.

Täällä lukiessa huomaa, kun joku kysyy miten voisi alkaa, niin jotku sijaiskodin äidin/isät tekee pitkän luettelon, kuinka paljon pitää tehdä ja olla.
Tavallinen maalaisjärki ja pienempikin koti riittää, jos lapsia vain rakastetaan, ei ne isot tilat tee lapselle turvallisuuden tunnetta, vaan lämmin syli ja välittävät vanhemmat.

Minä olen 25-vuotta hoitanut sijaislapsia ja ainakin toivoisin, että olisin onnistunut edes jotenkin työssäni.
Hyvää odotusta teille sijaislapsen saamiseksi!

Sijaisäiti(alkuperäinen) kirjoitti:

Hei!

Jos joku haaveilee sijaisvanhemmuutta, niin ei kannata heti pistää paperille" ihan kaikkea.
Tuo äskeinen kirjoitus oli karkeammasta päästä, mielestäni esim. yhteinen huone kyllä riittää, jo turvankin vuoksi, on mukavampi asua toisen kanssa, kuin yksin.
Eikä niitä keskusteluja välttämättä käydä useita, sossuparin kanssa, kun sossuilla on muutenkin kiire. Usein käy niin, että jos olette ilmoittaneet itsenne halukkaaksi perheeksi, ei kulu kauaa, kun tulee soitto, että voisitteko ottaa nyt heti lapsen/lapsia hoitoon, meille on käynyt usein niin.
Lapset tulevat perheenjäseniksi ja voivat ja ovatkin usein paljon aikaa perheeltä vieviä, joten kotiin jäänti joksikin aikaa olisi hyvä.

Itse olen vallan kotona lasten kanssa.
Perustiedot täytetään, mutta se nyt ei ole ihmeellinen asia ja rikas ei tarvitse olla, parempi olla henkisesti rikas, kuin rahallisesti.
Mitään luksusta ei sijaislapset edes halua, pienempi muutos vain, kun pääsevät tavalliseen kotiin.
Mutta muutosta he tarvitsevat juuri hoidossa ja turvallisen kodin saamisessa, uskon teistä tulevan hyvän sijaisperheen.

Täällä lukiessa huomaa, kun joku kysyy miten voisi alkaa, niin jotku sijaiskodin äidin/isät tekee pitkän luettelon, kuinka paljon pitää tehdä ja olla.
Tavallinen maalaisjärki ja pienempikin koti riittää, jos lapsia vain rakastetaan, ei ne isot tilat tee lapselle turvallisuuden tunnetta, vaan lämmin syli ja välittävät vanhemmat.

Minä olen 25-vuotta hoitanut sijaislapsia ja ainakin toivoisin, että olisin onnistunut edes jotenkin työssäni.
Hyvää odotusta teille sijaislapsen saamiseksi!

Lue lisää

Minkä ikäisenä aikaisintaan voi ryhtyä sijaisvanhemmiksi? Voiko kerrostalossa asuvat ryhtyä sv:ksi?

Sijaisäiti(alkuperäinen) kirjoitti:

Hei!

Jos joku haaveilee sijaisvanhemmuutta, niin ei kannata heti pistää paperille" ihan kaikkea.
Tuo äskeinen kirjoitus oli karkeammasta päästä, mielestäni esim. yhteinen huone kyllä riittää, jo turvankin vuoksi, on mukavampi asua toisen kanssa, kuin yksin.
Eikä niitä keskusteluja välttämättä käydä useita, sossuparin kanssa, kun sossuilla on muutenkin kiire. Usein käy niin, että jos olette ilmoittaneet itsenne halukkaaksi perheeksi, ei kulu kauaa, kun tulee soitto, että voisitteko ottaa nyt heti lapsen/lapsia hoitoon, meille on käynyt usein niin.
Lapset tulevat perheenjäseniksi ja voivat ja ovatkin usein paljon aikaa perheeltä vieviä, joten kotiin jäänti joksikin aikaa olisi hyvä.

Itse olen vallan kotona lasten kanssa.
Perustiedot täytetään, mutta se nyt ei ole ihmeellinen asia ja rikas ei tarvitse olla, parempi olla henkisesti rikas, kuin rahallisesti.
Mitään luksusta ei sijaislapset edes halua, pienempi muutos vain, kun pääsevät tavalliseen kotiin.
Mutta muutosta he tarvitsevat juuri hoidossa ja turvallisen kodin saamisessa, uskon teistä tulevan hyvän sijaisperheen.

Täällä lukiessa huomaa, kun joku kysyy miten voisi alkaa, niin jotku sijaiskodin äidin/isät tekee pitkän luettelon, kuinka paljon pitää tehdä ja olla.
Tavallinen maalaisjärki ja pienempikin koti riittää, jos lapsia vain rakastetaan, ei ne isot tilat tee lapselle turvallisuuden tunnetta, vaan lämmin syli ja välittävät vanhemmat.

Minä olen 25-vuotta hoitanut sijaislapsia ja ainakin toivoisin, että olisin onnistunut edes jotenkin työssäni.
Hyvää odotusta teille sijaislapsen saamiseksi!

Lue lisää

Ensinnäkin olen samaa mieltä siitä, että pieille lapsille yhteinen huone on ihan hyvä - näin on meilläkin.

Keskusteluja tulisi käydä useita ja harkinta-ajan tulisi olla riittävän pitkä siitä kun on alkanut miettiä sijaisvanhemmaksi ryhtymistä. Valitettavasti edelleen on paljon kuntia, joista saatetaan soittaa kertaakaan edes perhettä tapaamatta, että nyt olis tämmönen lapsi vailla paikkaa, että otatteko ? Tämä ei ole ammatillista käytöstä. Ammattitaitoisesti tehty sijoitus vaatii ensin työskentelyn lapsen ja hänen biologisten vanhempiensa kanssa ja kun jonkinlaiseen konsensukseen on päästy siitä, että lapsi sijoitetaan perheeseen jatkuvat keskustelut lapsen vanhempien ja sijaisperhe-ehdokkaan kanssa.
Sitten tulee mukaan lapseen tutustuminen jne.
Tällä käytännöllä on saatu jatko sujumaan pienimmillä mahdollisilla konflikteilla. Asiasta on olemassa selvää tutkimustietoakin - meille ei enää oteta lasta, jota tarjotaan puhelimitse tai jonka sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa hoitaa sijoitusta kunnolla.

Sijaisäiti kahdelle kirjoitti:

Ensinnäkin olen samaa mieltä siitä, että pieille lapsille yhteinen huone on ihan hyvä - näin on meilläkin.

Keskusteluja tulisi käydä useita ja harkinta-ajan tulisi olla riittävän pitkä siitä kun on alkanut miettiä sijaisvanhemmaksi ryhtymistä. Valitettavasti edelleen on paljon kuntia, joista saatetaan soittaa kertaakaan edes perhettä tapaamatta, että nyt olis tämmönen lapsi vailla paikkaa, että otatteko ? Tämä ei ole ammatillista käytöstä. Ammattitaitoisesti tehty sijoitus vaatii ensin työskentelyn lapsen ja hänen biologisten vanhempiensa kanssa ja kun jonkinlaiseen konsensukseen on päästy siitä, että lapsi sijoitetaan perheeseen jatkuvat keskustelut lapsen vanhempien ja sijaisperhe-ehdokkaan kanssa.
Sitten tulee mukaan lapseen tutustuminen jne.
Tällä käytännöllä on saatu jatko sujumaan pienimmillä mahdollisilla konflikteilla. Asiasta on olemassa selvää tutkimustietoakin - meille ei enää oteta lasta, jota tarjotaan puhelimitse tai jonka sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa hoitaa sijoitusta kunnolla.

Lue lisää

...."hätäsijoituksista" joissa ei ole aikaa käydä keskusteluja, vaan toimittava!
Me ollaan tuttu perhe sossuille, niin he ovat luottaneet meihin, eivätkä lähteneet viemään lastenkotiin lapsia odottamaan, ehkä lapselle on parempi , kun hän saa heti kiintyä, eikä joudu jahkailun ja odottelun kiistakapulaksi, kun oli ratkaisu mikä tahansa, se on lapselle kova pala.

Tietysti jos perhe ottaa eka-lasta, sossujen on mietittävä tarkkaan ja silloin on hyvä tulevien vanhempien näyttää ja tiedostaa kykynsä, ehkä me ollaan aivan eri asemassa, minä asun pienessä kunnassa, jossa kaikki tuntevat toisensa, mutta isot paikat ovat eriasia, siellä joukkoon on
ehkä tulossa vaikka mitä.
Ehkä minä nyt otan asia erilailla, pitääpä muistella aikaa, kun ensi lapsi tuli.

Mutta minun pointti on se, että tavallinen perhe on paras. Ja sitä rahaa ja luksusta ei tarvita.

Kyllähän sossut tietää, mihin ne lapset sijoittaa...toivottavasti....he ovat sijoituksesta myös vastuussa, jos on monta epäonnistunutta sijoitusta, niin tuskin sellainen sossu saa sijoitella lapsia, siksi heidän on myös valvottava lapsen hoitoa ja pidettävä huoli, että lapsella on kaikki hyvin.

Mutta emme mitään yli-ihmisiä me sijaisvanhemmatkaan ole, kyllä meissä on paljon myös heikkouksia ja joka päivä opitaan lisää.
Se sijoitetaanko lapsi korkeasti koulutetuille tai tavallisille normaali-ihmisille, ei omasta mielestäni ole mikään tae, että aina koulutettu perhehoitaja olisi itsestään selkeästi paras.

Mielestäni kaikista ei edes ole tähän hommaan, vaikka perustetaan perhekoteja, toki ne perhekodille tuottaa, mutta tunteeko lapsi olonsa liian laitosmaiseksi, siksi peräänkuulutan ihan tavallista kotia lapselle, jossa hän kokisi olevansa kotonaan eikä jossain muussa.
Miksiköhän muuten juuri niiden tavallisten sijaiskotien määrä on pudonnut, tuomitaanko" lapset jo alkuunsa liian hankaliksi nykyään ja monikaan ei uskalla ottaa lapsia vai eikö sossut uskalla sijoittaa, uusiin koteihin, epäonnistumisen pelossa.

Sijaisäiti(alkuperäinen) kirjoitti:

...."hätäsijoituksista" joissa ei ole aikaa käydä keskusteluja, vaan toimittava!
Me ollaan tuttu perhe sossuille, niin he ovat luottaneet meihin, eivätkä lähteneet viemään lastenkotiin lapsia odottamaan, ehkä lapselle on parempi , kun hän saa heti kiintyä, eikä joudu jahkailun ja odottelun kiistakapulaksi, kun oli ratkaisu mikä tahansa, se on lapselle kova pala.

Tietysti jos perhe ottaa eka-lasta, sossujen on mietittävä tarkkaan ja silloin on hyvä tulevien vanhempien näyttää ja tiedostaa kykynsä, ehkä me ollaan aivan eri asemassa, minä asun pienessä kunnassa, jossa kaikki tuntevat toisensa, mutta isot paikat ovat eriasia, siellä joukkoon on
ehkä tulossa vaikka mitä.
Ehkä minä nyt otan asia erilailla, pitääpä muistella aikaa, kun ensi lapsi tuli.

Mutta minun pointti on se, että tavallinen perhe on paras. Ja sitä rahaa ja luksusta ei tarvita.

Kyllähän sossut tietää, mihin ne lapset sijoittaa...toivottavasti....he ovat sijoituksesta myös vastuussa, jos on monta epäonnistunutta sijoitusta, niin tuskin sellainen sossu saa sijoitella lapsia, siksi heidän on myös valvottava lapsen hoitoa ja pidettävä huoli, että lapsella on kaikki hyvin.

Mutta emme mitään yli-ihmisiä me sijaisvanhemmatkaan ole, kyllä meissä on paljon myös heikkouksia ja joka päivä opitaan lisää.
Se sijoitetaanko lapsi korkeasti koulutetuille tai tavallisille normaali-ihmisille, ei omasta mielestäni ole mikään tae, että aina koulutettu perhehoitaja olisi itsestään selkeästi paras.

Mielestäni kaikista ei edes ole tähän hommaan, vaikka perustetaan perhekoteja, toki ne perhekodille tuottaa, mutta tunteeko lapsi olonsa liian laitosmaiseksi, siksi peräänkuulutan ihan tavallista kotia lapselle, jossa hän kokisi olevansa kotonaan eikä jossain muussa.
Miksiköhän muuten juuri niiden tavallisten sijaiskotien määrä on pudonnut, tuomitaanko" lapset jo alkuunsa liian hankaliksi nykyään ja monikaan ei uskalla ottaa lapsia vai eikö sossut uskalla sijoittaa, uusiin koteihin, epäonnistumisen pelossa.

Lue lisää

Alkuperäinen kysyjä käsittääkseni tarkoitti, että heillä on mielessä pysyvämpi sijoitus ja siihen vastasin.
Tilapäiset ja mmäräaikaiset, sekä ns. hätäsijoitukset ovat sitten eri asia.
Nämä perheet ovat todellakin sosiaalitoimen tuttuja entuudestaan ja heidän kanssaan tulisi olla sovittu siitä, että he ovat valmiita ottamaan äkillisesti huostaanotetun lapsen vastaan. Pienissä kunnissa, jollaisessa itsekin asun toimitaan todella niin, että soitetaan ja kysytään voiko lapsen tuoda heti, siihen yhtenä syynä se, ettei ole vastaanottokotia johon voisi lapsen laittaa selvitysten ajaksi.
Monesti olisi kuitenkin parempi, että lapsi saisi olla vastaanottokodissa ammattihenkilökunnan tarkkailun ja hoidon alaisena ja että vanhemmat saisivat sillä aikaa ammattilaisten kanssa selvitellä tunteitaan ja tulevaisuudennäkymiään.
Laitoshoidon puolesta en puhu, mutta siinä tilanteessa, jossa jatko on epäselvä eikä ole tehty ratkaisua suuntaan eikä toiseen, saattaa sittenkin olla tarpeen ammatillinen neutraali ympäristö. Samalla sitten selvitetään lapsen vahvuuksia ja kehittymistarpeita, että tuleva sijaisperhe saa oikeaa tietoa siitä mihin on ryhtymässä ja mitä tukea lapsi tulee tarvitsemaan, jos perhesijoitukseen päädytään.
Oma mielipiteeni on, ettei pitkäaikaisesti sijoitettuja lapsia hoitavien vanhempien tulisi ottaa lainkaan näitä tilapäisiä, äkilliseti sijoitettavia perheeseensä - siinä kärsii perhedynamiikka ja pitkäaikaisesti sijoitetut lapset tulevat levottomiksi, eikä toisaalta kenenkään ihmisen resurssit voi riittää todella paneutumaan tämän yhtäkkiä biologisilta vanhemmiltaan pois otetun lapsen tarpeiden huomioimiseen samalla, kun pitäisi pyörittää tavanomaisen arjen rutiineja.

Sijaisäiti kahdelle kirjoitti:

Alkuperäinen kysyjä käsittääkseni tarkoitti, että heillä on mielessä pysyvämpi sijoitus ja siihen vastasin.
Tilapäiset ja mmäräaikaiset, sekä ns. hätäsijoitukset ovat sitten eri asia.
Nämä perheet ovat todellakin sosiaalitoimen tuttuja entuudestaan ja heidän kanssaan tulisi olla sovittu siitä, että he ovat valmiita ottamaan äkillisesti huostaanotetun lapsen vastaan. Pienissä kunnissa, jollaisessa itsekin asun toimitaan todella niin, että soitetaan ja kysytään voiko lapsen tuoda heti, siihen yhtenä syynä se, ettei ole vastaanottokotia johon voisi lapsen laittaa selvitysten ajaksi.
Monesti olisi kuitenkin parempi, että lapsi saisi olla vastaanottokodissa ammattihenkilökunnan tarkkailun ja hoidon alaisena ja että vanhemmat saisivat sillä aikaa ammattilaisten kanssa selvitellä tunteitaan ja tulevaisuudennäkymiään.
Laitoshoidon puolesta en puhu, mutta siinä tilanteessa, jossa jatko on epäselvä eikä ole tehty ratkaisua suuntaan eikä toiseen, saattaa sittenkin olla tarpeen ammatillinen neutraali ympäristö. Samalla sitten selvitetään lapsen vahvuuksia ja kehittymistarpeita, että tuleva sijaisperhe saa oikeaa tietoa siitä mihin on ryhtymässä ja mitä tukea lapsi tulee tarvitsemaan, jos perhesijoitukseen päädytään.
Oma mielipiteeni on, ettei pitkäaikaisesti sijoitettuja lapsia hoitavien vanhempien tulisi ottaa lainkaan näitä tilapäisiä, äkilliseti sijoitettavia perheeseensä - siinä kärsii perhedynamiikka ja pitkäaikaisesti sijoitetut lapset tulevat levottomiksi, eikä toisaalta kenenkään ihmisen resurssit voi riittää todella paneutumaan tämän yhtäkkiä biologisilta vanhemmiltaan pois otetun lapsen tarpeiden huomioimiseen samalla, kun pitäisi pyörittää tavanomaisen arjen rutiineja.

Lue lisää

En kait tiettävästi ole puhunutkaan mistään lyhytaikaisesta sijoituksesta!
Vaan, että tapahtuu sellaista, jossa lapset pitää saada pian pois perheestä ja jos sossuilla on reservissä" vapaita paikkoja, niin miksi ruveta väliin lapsia sijoittaan muualle, jos paikka heen mukaansa on lapsille hyvä.

Meille on kaksi sijoitusta tullut, peräkkäin näin, siis todella hätäsijoituksia, vielä molemmissa ueampia lapsia, tilanteessa oli tietysti virkavalta ym. mukana.

Ei tässä työssä voi etukäteen sanoa mitään jos tässä työssä on 100% mukana.
Olen myös kokenut päinvastaisen sijoituksen, jossa käytiin katsomassa sairaalassa, monen monta kertaa ja lapsi viikonloppuja meillä, lapsi oli mielestäni aika sekaisin jo sairaalassa pakko-olonsa myötä ja sitten bio-vanhemmat ja lisäksi uusi sijaisperhe.
Hän päätyi meille ja sairaalan pitkäaikaisen (vuosien) hoidon jälkeen, tuntui et hän oli heti sopeutuvainen ja edistyi huimaa vauhtia, jota edistystä ei ammatti-ihmisten kanssa saavuttanut, tietysti sairaala ympäristö vaikutti vahingollisesti siihen.

Mutta on molemmista kokemusta ja kyllä minä näen lapselle parhaaksi, ns. nopean sijoituksen, siis ihan kokemuksen myötä.
...niin oishan niitä muitakin esimerkkejä mulla....
Tapauksia on erilaisia, kuin on lapsiakin.

Sijaisäiti kahdelle kirjoitti:

Alkuperäinen kysyjä käsittääkseni tarkoitti, että heillä on mielessä pysyvämpi sijoitus ja siihen vastasin.
Tilapäiset ja mmäräaikaiset, sekä ns. hätäsijoitukset ovat sitten eri asia.
Nämä perheet ovat todellakin sosiaalitoimen tuttuja entuudestaan ja heidän kanssaan tulisi olla sovittu siitä, että he ovat valmiita ottamaan äkillisesti huostaanotetun lapsen vastaan. Pienissä kunnissa, jollaisessa itsekin asun toimitaan todella niin, että soitetaan ja kysytään voiko lapsen tuoda heti, siihen yhtenä syynä se, ettei ole vastaanottokotia johon voisi lapsen laittaa selvitysten ajaksi.
Monesti olisi kuitenkin parempi, että lapsi saisi olla vastaanottokodissa ammattihenkilökunnan tarkkailun ja hoidon alaisena ja että vanhemmat saisivat sillä aikaa ammattilaisten kanssa selvitellä tunteitaan ja tulevaisuudennäkymiään.
Laitoshoidon puolesta en puhu, mutta siinä tilanteessa, jossa jatko on epäselvä eikä ole tehty ratkaisua suuntaan eikä toiseen, saattaa sittenkin olla tarpeen ammatillinen neutraali ympäristö. Samalla sitten selvitetään lapsen vahvuuksia ja kehittymistarpeita, että tuleva sijaisperhe saa oikeaa tietoa siitä mihin on ryhtymässä ja mitä tukea lapsi tulee tarvitsemaan, jos perhesijoitukseen päädytään.
Oma mielipiteeni on, ettei pitkäaikaisesti sijoitettuja lapsia hoitavien vanhempien tulisi ottaa lainkaan näitä tilapäisiä, äkilliseti sijoitettavia perheeseensä - siinä kärsii perhedynamiikka ja pitkäaikaisesti sijoitetut lapset tulevat levottomiksi, eikä toisaalta kenenkään ihmisen resurssit voi riittää todella paneutumaan tämän yhtäkkiä biologisilta vanhemmiltaan pois otetun lapsen tarpeiden huomioimiseen samalla, kun pitäisi pyörittää tavanomaisen arjen rutiineja.

Lue lisää

Minulle hätäsijoitus määritelmä, tarkoittaa aina, että perheessä on tapahtunut jotain todella vakavaa ja ei silloin voi ajatellakaan lapsen bio-kotiinsa palautumista.
Eli silloin ei tarvitse ajatella samanaikaisesti lapsen ja vanhempain yhteistä tulevaisuutta, vaan lapsen etujen ajamista, eikä lasta auteta siinä tapauksessa mitenkään ammattilaisten" suojissa ollessaan asioiden selkiintymistä, ne ovat vanhempain omia tekosia, josta on hyväkin, lasten olla erossa ja miettiä uudessa tulevaisuudessa, siis perheessä heidän uudet
lähtökohdat.
Tulevat tapaamiset voi hoitaa sitten, kun sellaiseen on mahdollisuus ja mielestäni on hyväkin antaa lasten rauhoittaa mielensä joksikin aikaa ja tutustua uuteen perheeseensä rauhassa.

Sijaisäiti kahdelle kirjoitti:

Alkuperäinen kysyjä käsittääkseni tarkoitti, että heillä on mielessä pysyvämpi sijoitus ja siihen vastasin.
Tilapäiset ja mmäräaikaiset, sekä ns. hätäsijoitukset ovat sitten eri asia.
Nämä perheet ovat todellakin sosiaalitoimen tuttuja entuudestaan ja heidän kanssaan tulisi olla sovittu siitä, että he ovat valmiita ottamaan äkillisesti huostaanotetun lapsen vastaan. Pienissä kunnissa, jollaisessa itsekin asun toimitaan todella niin, että soitetaan ja kysytään voiko lapsen tuoda heti, siihen yhtenä syynä se, ettei ole vastaanottokotia johon voisi lapsen laittaa selvitysten ajaksi.
Monesti olisi kuitenkin parempi, että lapsi saisi olla vastaanottokodissa ammattihenkilökunnan tarkkailun ja hoidon alaisena ja että vanhemmat saisivat sillä aikaa ammattilaisten kanssa selvitellä tunteitaan ja tulevaisuudennäkymiään.
Laitoshoidon puolesta en puhu, mutta siinä tilanteessa, jossa jatko on epäselvä eikä ole tehty ratkaisua suuntaan eikä toiseen, saattaa sittenkin olla tarpeen ammatillinen neutraali ympäristö. Samalla sitten selvitetään lapsen vahvuuksia ja kehittymistarpeita, että tuleva sijaisperhe saa oikeaa tietoa siitä mihin on ryhtymässä ja mitä tukea lapsi tulee tarvitsemaan, jos perhesijoitukseen päädytään.
Oma mielipiteeni on, ettei pitkäaikaisesti sijoitettuja lapsia hoitavien vanhempien tulisi ottaa lainkaan näitä tilapäisiä, äkilliseti sijoitettavia perheeseensä - siinä kärsii perhedynamiikka ja pitkäaikaisesti sijoitetut lapset tulevat levottomiksi, eikä toisaalta kenenkään ihmisen resurssit voi riittää todella paneutumaan tämän yhtäkkiä biologisilta vanhemmiltaan pois otetun lapsen tarpeiden huomioimiseen samalla, kun pitäisi pyörittää tavanomaisen arjen rutiineja.

Lue lisää

Lastensuojelulaitoksessa ja ammatillisissa perhekodeissa henkilökunnalla on resursseja huolehtia lapsesta (joka voi reagoida hyvinkin voimakkaasti) ja samalla myös tukea vanhempia tässä kriisissä. Mitä paremmin vanhemmat sopeutuvat tilanteeseen ja lähtevät mukaan yhteistyöhön sitä paremminhan se on lapselle. Samoin tapaamiset ym sujuu (ihan tutkittukin) paljon paremmin jos lapsi on laitoksessa.