Tarvitsen mielipiteitä rakkaat ihmiset.. eli kuten otsikko sanoo niin on pieni seksuaalikriisi itselläni meneillään. Minulla ei siis ole poikaystävää ollut 7 vuoteen ja vain naisia tapaillut tuon ajan, ja seksiä viimeksi miehen kanssa harrastanut 4 vuotta sitten (joka ei sujunut hyvin) kunnes lähiaikoina tuli tilaisuus kokeilla sitä uudelleen.
Teroitan tähän väliin että rakastan naisia ja lesboseksiä, en voi edes verrata heteroseksiä naisten väliseen..! olen aina tullut tyttöjen kanssa hyvin juttuun ja tykkään naisten seurasta, kaikin puolin :)
Viime vuonna tosin olin n. 6 kuukautta yhdessä erään tytön kanssa jolla paljastui paha persoonallisuushäiriö. Todella paha! N. kuukausi sen jälkeen kun aloitimme seurustelun, hän muuttui täysin ja hänestä tuli todella mustasukkainen, kontrolloiva, manipuloiva, valehteleva.. oli hyviä hetkiä ja ne hyvät hetket olivat todella taivaallisia. Mutta ne huonot hetket kuin helvetistä. Yritin auttaa häntä koska välitin hänestä syvästi ja näin että hänellä ei ole kaikki hyvin, mutta en pystynyt auttamaan ja jouduin jättämään hänet, sanoin että hän tarvitsee terapiaa (tajusin lähteä vasta kun paras ystäväni sanoi että mun pitäis lähteä, muuten se nainen vielä tappaa mut joku päivä). Hän ei jättänyt minua rauhaan joten jouduin vaihtamaan puhelinnumeroni sekä sähköpostini. Hän edelleen yrittää ottaa minuun yhteyttä vanhaan sähköpostiini.
Tämän exäni jälkeen en uskaltanut päästää ketään naista lähelleni, edes satunnaisen seksin merkeissä. Koen että olen jotenkin traumatisoitunut ja kaverini uskovat samaa. N. puoli vuotta eron jälkeen harrastin seksiä erään tytön kanssa mutta hänellä oli poikaystävä joten siitäkin jäi jotenkin paha maku suuhun. Vähän tuon jälkeen tapasin erään nuoremman pojan jonka kanssa vietin monta päivää tiiviisti yhdessä, harrastimme kerran seksiä joka toimi esileikkiin ja suuseksiin asti mutta yhdyntä ei... Ihastuin kuitenkin tuohon poikaan ja molemmin puolin koettiin vahva "sielunyhteys". Suuren välimatkan takia meillä ei kuitenkaan voisi toimia mikään. Nyt olen tavannut toisen pojan, joka tykkää pussailla (ja pussailee kuin tyttö:)), seksikään ei ole huonoa, tulemme ihan hyvin toimeen ja tykkäämme hengailla yhdessä mutta en pysty olla ajattelematta kuinka paljon onnellisempi olisin tytön kanssa. Koen että tämä kundi on ehkä vähän liian maskuliininen mulle.. Ja kun mietin sitä edellistä poikaa, koen että hänen kanssaan meillä oli mieletön yhteys mutta tuntisinko samoin hänestä jos viettäisimme enemmän aikaa yhdessä. Koen miesten seuran jotenkin tylsäksi enkä pysty heille samoista asioista puhumaan kuin naisille, kavereina tykkään hengailla miesten kanssa mutta jotenkin tylsistyn heidän seurassaan kun pitäisi olla enemmän ja koen itseni koko ajan levottomaksi. Seksin aikanakin ajattelen usein naisia, helpottaa orgasmin saamista. Huomaan myös etten sovi "heterotyttö"-muottiin tai mihinkään normaaliin muottiin ja siihen että olen jonkun pojan tyttöystävä, ahdistaa.
Nyt pohdinkin, olenko biseksuaali vai olenko lesbo? En tiedä voisinko koskaan olla täysin onnellinen miehen kanssa vaikka tykkäänkin näistä kahdesta pojasta . Toisaalta pelottaa päästää ketään naista lähelle ja homopiirit masentaa, niissä on ne omat ongelmansa samoin kuin lesbosuhteissa.. Olen "mutkaton" ihminen enkä kaipaa mitään draamaa, haluaisin vaan jonkun rehellisen ihmisen kenen kanssa on turvallista ja hyvä olla ja seksi sujuu, sen sielunkumppanin kai. Totta puhuen näen tulevaisuuteni naisen kanssa, mutta en tunne sitä tällä hetkellä. Haaveilenko vain että voisin löytää onneni miehen kanssa vai mitä luulette? Sori pitkä aloitus mutta ajatukset on ihan sekaisin!
Teroitan tähän väliin että rakastan naisia ja lesboseksiä, en voi edes verrata heteroseksiä naisten väliseen..! olen aina tullut tyttöjen kanssa hyvin juttuun ja tykkään naisten seurasta, kaikin puolin :)
Viime vuonna tosin olin n. 6 kuukautta yhdessä erään tytön kanssa jolla paljastui paha persoonallisuushäiriö. Todella paha! N. kuukausi sen jälkeen kun aloitimme seurustelun, hän muuttui täysin ja hänestä tuli todella mustasukkainen, kontrolloiva, manipuloiva, valehteleva.. oli hyviä hetkiä ja ne hyvät hetket olivat todella taivaallisia. Mutta ne huonot hetket kuin helvetistä. Yritin auttaa häntä koska välitin hänestä syvästi ja näin että hänellä ei ole kaikki hyvin, mutta en pystynyt auttamaan ja jouduin jättämään hänet, sanoin että hän tarvitsee terapiaa (tajusin lähteä vasta kun paras ystäväni sanoi että mun pitäis lähteä, muuten se nainen vielä tappaa mut joku päivä). Hän ei jättänyt minua rauhaan joten jouduin vaihtamaan puhelinnumeroni sekä sähköpostini. Hän edelleen yrittää ottaa minuun yhteyttä vanhaan sähköpostiini.
Tämän exäni jälkeen en uskaltanut päästää ketään naista lähelleni, edes satunnaisen seksin merkeissä. Koen että olen jotenkin traumatisoitunut ja kaverini uskovat samaa. N. puoli vuotta eron jälkeen harrastin seksiä erään tytön kanssa mutta hänellä oli poikaystävä joten siitäkin jäi jotenkin paha maku suuhun. Vähän tuon jälkeen tapasin erään nuoremman pojan jonka kanssa vietin monta päivää tiiviisti yhdessä, harrastimme kerran seksiä joka toimi esileikkiin ja suuseksiin asti mutta yhdyntä ei... Ihastuin kuitenkin tuohon poikaan ja molemmin puolin koettiin vahva "sielunyhteys". Suuren välimatkan takia meillä ei kuitenkaan voisi toimia mikään. Nyt olen tavannut toisen pojan, joka tykkää pussailla (ja pussailee kuin tyttö:)), seksikään ei ole huonoa, tulemme ihan hyvin toimeen ja tykkäämme hengailla yhdessä mutta en pysty olla ajattelematta kuinka paljon onnellisempi olisin tytön kanssa. Koen että tämä kundi on ehkä vähän liian maskuliininen mulle.. Ja kun mietin sitä edellistä poikaa, koen että hänen kanssaan meillä oli mieletön yhteys mutta tuntisinko samoin hänestä jos viettäisimme enemmän aikaa yhdessä. Koen miesten seuran jotenkin tylsäksi enkä pysty heille samoista asioista puhumaan kuin naisille, kavereina tykkään hengailla miesten kanssa mutta jotenkin tylsistyn heidän seurassaan kun pitäisi olla enemmän ja koen itseni koko ajan levottomaksi. Seksin aikanakin ajattelen usein naisia, helpottaa orgasmin saamista. Huomaan myös etten sovi "heterotyttö"-muottiin tai mihinkään normaaliin muottiin ja siihen että olen jonkun pojan tyttöystävä, ahdistaa.
Nyt pohdinkin, olenko biseksuaali vai olenko lesbo? En tiedä voisinko koskaan olla täysin onnellinen miehen kanssa vaikka tykkäänkin näistä kahdesta pojasta . Toisaalta pelottaa päästää ketään naista lähelle ja homopiirit masentaa, niissä on ne omat ongelmansa samoin kuin lesbosuhteissa.. Olen "mutkaton" ihminen enkä kaipaa mitään draamaa, haluaisin vaan jonkun rehellisen ihmisen kenen kanssa on turvallista ja hyvä olla ja seksi sujuu, sen sielunkumppanin kai. Totta puhuen näen tulevaisuuteni naisen kanssa, mutta en tunne sitä tällä hetkellä. Haaveilenko vain että voisin löytää onneni miehen kanssa vai mitä luulette? Sori pitkä aloitus mutta ajatukset on ihan sekaisin!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi! Minä luulen että kaikki ihmiset sijoittuvat eräänlaiselle linjalle täysheterouden ja täyshomouden välille. Jotkut pysyvät tiukasti omassa päässään linjaa, ja siihen välimaastoon sijoittuvat bi:t sitten vaihtelevat ajatusmaailmaansa elämäntilanteensa mukaan. Tietty toimii varmaan osalla siellä ääripäissä. Luulen että olet lesbo, jolla on hievahtanut sinne bi-puolelle. Sen onko se pysyvää, tiedät vain sinä itse :). Itse en tunne erityisesti vetoa kumpaankaan sukupuoleen, vaan siihen henkilöön sillä ihmiskuoren sisässä. Ehkäpä et vai ole löytänyt sitä oikeaa henkilöä vielä ja siksi pysytynyt päättämään?
Olihan siinä aloitusta kerrakseen mutta hyvä että kirjoitit, sehän auttaa, kun saa tuoda ajatuksiaan ulos. En minäkään mitään vastausta osaa antaa, kirjoitan tässä omia ajatuksia, mitä kertomuksesi herätti.
Mietit sitä oletko bi vai lesbo, ei kai kukaan meistä siihen osaa vastausta antaa, sinun on se vastaus itsestäsi löydettävä. Jos olet nuori nainen, ehkä se on vielä sitä itsensä etsimistä niinkuin meillä kaikilla, myös vanhemmilla ihmisillä, jokainen etsii elämässä jotain.
Toiset löytävät tiensä helposti toiset etsivät läpi elämänsä.
Se, että mietit tulevaisuutta, sanoit että rakastat naisia ja näet tulevaisuuden naisen kanssa, hyvä niin. Mutta mahdollisuus miehenkin kanssa pilkahtaa esiin se on sitä etsimistä.
Lähelle päästäminen on aina alussa vaikeaa, kun ei tunne toista mutta siitä se lähtee tavataan, tutustutaan ja puhutaan hiljalleen luottamus kasvaa.
Kun eteesi tulee sitten joskus ihminen, joka tuntuu ihanalta rakkaalta ja siltä jonka kanssa haluat elää ja on molemminpuolista -olkoon nainen tai mies-
kyllä sinä sen tunnistat.