Kirjoitin tuonne bi-puolellekin tämän jo, kysyn mielipiteitä nyt täältäkin. Tarvitsen mielipiteitä rakkaat ihmiset.. eli kuten otsikko sanoo niin on pieni seksuaalikriisi itselläni meneillään. Minulla ei siis ole poikaystävää ollut 7 vuoteen ja vain naisia tapaillut tuon ajan, ja seksiä viimeksi miehen kanssa harrastanut 4 vuotta sitten (joka ei sujunut hyvin) kunnes lähiaikoina tuli tilaisuus kokeilla sitä uudelleen.
Teroitan tähän väliin että rakastan naisia ja lesboseksiä, en voi edes verrata heteroseksiä naisten väliseen..! olen aina tullut tyttöjen kanssa hyvin juttuun ja tykkään naisten seurasta, kaikin puolin :)
Viime vuonna tosin olin n. 6 kuukautta yhdessä erään tytön kanssa jolla paljastui paha persoonallisuushäiriö. Todella paha! N. kuukausi sen jälkeen kun aloitimme seurustelun, hän muuttui täysin ja hänestä tuli todella mustasukkainen, kontrolloiva, manipuloiva, valehteleva.. oli hyviä hetkiä ja ne hyvät hetket olivat todella taivaallisia. Mutta ne huonot hetket kuin helvetistä. Yritin auttaa häntä koska välitin hänestä syvästi ja näin että hänellä ei ole kaikki hyvin, mutta en pystynyt auttamaan ja jouduin jättämään hänet, sanoin että hän tarvitsee terapiaa (tajusin lähteä vasta kun paras ystäväni sanoi että mun pitäis lähteä, muuten se nainen vielä tappaa mut joku päivä). Hän ei jättänyt minua rauhaan joten jouduin vaihtamaan puhelinnumeroni sekä sähköpostini. Hän edelleen yrittää ottaa minuun yhteyttä vanhaan sähköpostiini.
Tämän exäni jälkeen en uskaltanut päästää ketään naista lähelleni, edes satunnaisen seksin merkeissä. Koen että olen jotenkin traumatisoitunut ja kaverini uskovat samaa. N. puoli vuotta eron jälkeen harrastin seksiä erään tytön kanssa mutta hänellä oli poikaystävä joten siitäkin jäi jotenkin paha maku suuhun. Vähän tuon jälkeen tapasin erään nuoremman pojan jonka kanssa vietin monta päivää tiiviisti yhdessä, harrastimme kerran seksiä joka toimi esileikkiin ja suuseksiin asti mutta yhdyntä ei... Ihastuin kuitenkin tuohon poikaan ja molemmin puolin koettiin vahva "sielunyhteys". Suuren välimatkan takia meillä ei kuitenkaan voisi toimia mikään. Nyt olen tavannut toisen pojan, joka tykkää pussailla (ja pussailee kuin tyttö:)), seksikään ei ole huonoa, tulemme ihan hyvin toimeen ja tykkäämme hengailla yhdessä mutta en pysty olla ajattelematta kuinka paljon onnellisempi olisin tytön kanssa. Koen että tämä kundi on ehkä vähän liian maskuliininen mulle.. Ja kun mietin sitä edellistä poikaa, koen että hänen kanssaan meillä oli mieletön yhteys mutta tuntisinko samoin hänestä jos viettäisimme enemmän aikaa yhdessä. Koen miesten seuran jotenkin tylsäksi enkä pysty heille samoista asioista puhumaan kuin naisille, kavereina tykkään hengailla miesten kanssa mutta jotenkin tylsistyn heidän seurassaan kun pitäisi olla enemmän ja koen itseni koko ajan levottomaksi. Seksin aikanakin ajattelen usein naisia, helpottaa orgasmin saamista. Huomaan myös etten sovi "heterotyttö"-muottiin tai mihinkään normaaliin muottiin ja siihen että olen jonkun pojan tyttöystävä, ahdistaa.
Nyt pohdinkin, olenko biseksuaali vai olenko lesbo? En tiedä voisinko koskaan olla täysin onnellinen miehen kanssa vaikka tykkäänkin näistä kahdesta pojasta . Toisaalta pelottaa päästää ketään naista lähelle ja homopiirit masentaa, niissä on ne omat ongelmansa samoin kuin lesbosuhteissa.. Olen "mutkaton" ihminen enkä kaipaa mitään draamaa, haluaisin vaan jonkun rehellisen ihmisen kenen kanssa on turvallista ja hyvä olla ja seksi sujuu, sen sielunkumppanin kai. Totta puhuen näen tulevaisuuteni naisen kanssa, mutta en tunne sitä tällä hetkellä. Haaveilenko vain että voisin löytää onneni miehen kanssa vai mitä luulette? Sori pitkä aloitus mutta ajatukset on ihan sekaisin!
Teroitan tähän väliin että rakastan naisia ja lesboseksiä, en voi edes verrata heteroseksiä naisten väliseen..! olen aina tullut tyttöjen kanssa hyvin juttuun ja tykkään naisten seurasta, kaikin puolin :)
Viime vuonna tosin olin n. 6 kuukautta yhdessä erään tytön kanssa jolla paljastui paha persoonallisuushäiriö. Todella paha! N. kuukausi sen jälkeen kun aloitimme seurustelun, hän muuttui täysin ja hänestä tuli todella mustasukkainen, kontrolloiva, manipuloiva, valehteleva.. oli hyviä hetkiä ja ne hyvät hetket olivat todella taivaallisia. Mutta ne huonot hetket kuin helvetistä. Yritin auttaa häntä koska välitin hänestä syvästi ja näin että hänellä ei ole kaikki hyvin, mutta en pystynyt auttamaan ja jouduin jättämään hänet, sanoin että hän tarvitsee terapiaa (tajusin lähteä vasta kun paras ystäväni sanoi että mun pitäis lähteä, muuten se nainen vielä tappaa mut joku päivä). Hän ei jättänyt minua rauhaan joten jouduin vaihtamaan puhelinnumeroni sekä sähköpostini. Hän edelleen yrittää ottaa minuun yhteyttä vanhaan sähköpostiini.
Tämän exäni jälkeen en uskaltanut päästää ketään naista lähelleni, edes satunnaisen seksin merkeissä. Koen että olen jotenkin traumatisoitunut ja kaverini uskovat samaa. N. puoli vuotta eron jälkeen harrastin seksiä erään tytön kanssa mutta hänellä oli poikaystävä joten siitäkin jäi jotenkin paha maku suuhun. Vähän tuon jälkeen tapasin erään nuoremman pojan jonka kanssa vietin monta päivää tiiviisti yhdessä, harrastimme kerran seksiä joka toimi esileikkiin ja suuseksiin asti mutta yhdyntä ei... Ihastuin kuitenkin tuohon poikaan ja molemmin puolin koettiin vahva "sielunyhteys". Suuren välimatkan takia meillä ei kuitenkaan voisi toimia mikään. Nyt olen tavannut toisen pojan, joka tykkää pussailla (ja pussailee kuin tyttö:)), seksikään ei ole huonoa, tulemme ihan hyvin toimeen ja tykkäämme hengailla yhdessä mutta en pysty olla ajattelematta kuinka paljon onnellisempi olisin tytön kanssa. Koen että tämä kundi on ehkä vähän liian maskuliininen mulle.. Ja kun mietin sitä edellistä poikaa, koen että hänen kanssaan meillä oli mieletön yhteys mutta tuntisinko samoin hänestä jos viettäisimme enemmän aikaa yhdessä. Koen miesten seuran jotenkin tylsäksi enkä pysty heille samoista asioista puhumaan kuin naisille, kavereina tykkään hengailla miesten kanssa mutta jotenkin tylsistyn heidän seurassaan kun pitäisi olla enemmän ja koen itseni koko ajan levottomaksi. Seksin aikanakin ajattelen usein naisia, helpottaa orgasmin saamista. Huomaan myös etten sovi "heterotyttö"-muottiin tai mihinkään normaaliin muottiin ja siihen että olen jonkun pojan tyttöystävä, ahdistaa.
Nyt pohdinkin, olenko biseksuaali vai olenko lesbo? En tiedä voisinko koskaan olla täysin onnellinen miehen kanssa vaikka tykkäänkin näistä kahdesta pojasta . Toisaalta pelottaa päästää ketään naista lähelle ja homopiirit masentaa, niissä on ne omat ongelmansa samoin kuin lesbosuhteissa.. Olen "mutkaton" ihminen enkä kaipaa mitään draamaa, haluaisin vaan jonkun rehellisen ihmisen kenen kanssa on turvallista ja hyvä olla ja seksi sujuu, sen sielunkumppanin kai. Totta puhuen näen tulevaisuuteni naisen kanssa, mutta en tunne sitä tällä hetkellä. Haaveilenko vain että voisin löytää onneni miehen kanssa vai mitä luulette? Sori pitkä aloitus mutta ajatukset on ihan sekaisin!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juu, sulla on ongelma. Mietit liikaa. Jos joku asia tuntuu hvälle niin sitten sitä voi pitää elämässä, jos joku asia ei, niin lemppaa pois. Jos sulla on nyt hyvä sen kundin kanssa niin ole sen kanssa ja katso mihin se johtaa. Kaikki muut suhteet päättyy kunnes osuu kohdalle se jonka kanssa kaikki menee niin kuin pitää. Joten turha pelätä suhteen loppumisia, opettele nauttimaan hetkestä.
Sä olet vähän hakusessa mikä on lesbo ja mikä bi, sekin määritelmä tuntuu olevan hyvin heiluva. Täällähän lasketaan lesboksi nekin naiset jotka on naimisissa miehen kanssa mutta unelmoi naisista. Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään merkitystä, minkälaisen määritelmän itselleen laittaa. Tärkeämpää on hyväksyä muutoksia itsessä ja tunteissa. Uskaltaa katsoa asioita eikä kelta että toi ei kuulu mun määritelmään.
Sä olet ansainnut nyt hyvää ja hauska aikaa. nauti siis siitä. Kun elämä tuo uusia risteyskohtia eteesi niin sitten menet sen mukaan mille tuntuu. Huomista ei voi kauheasti suunitella, ainakaan tunnepuolella, eikä kannatakkaan. Jos joku asia ei pysy niin siinä on turha roikkua väkisin.
Nauti elämästä, siinä sulle kriisiohje. Siinä on paljon enemmän opeteltavaa kuin heti luulisi. Joten vapauta mielesti turhista mietteistä ja ole vapaa tunteissasi. SInä voit ja saat muuttaa mieltäsi ihan niin kuin hyvälle tuntuu. Muistat vain että rehellisyys toista kohtaa on kultaa aina.
Ymmärrät varmaan, että täältä palstalta tai mistään muualtakaan ulkoapäin et tule saamaan vastausta kysymykseen sun omasta seksuaalisesta identiteetistäsi. Sen voit tietää vain sä itse.
Mä kyllä nään sun tekstistäsi sen, että tunnut"puolustavan" lesboidentiteettiäsi tuota heteroidentiteettiä vastaan. Miksi niin teet, sen tiedät vain sä itse. Tunnetko huonoa omatuntoa siitä, että olet miehen kanssa? Jos, niin miksi ja kenen vuoksi?
Tekstisi perusteella kuulostaa siltä, että haluaisit todellisuudessa löytää naisen elämääsi, mutta sitten toisaalta perustelet asian vaikeutta. Huomaan kuitenkin, että perustelusi lähtevät ulkoisista syistä, kuten esim. muiden ihmisten (entiset tyttökaverit) huonosta käytöksestä ja sen aiheuttamista traumoista sekä lesbopiirien ongelmilla. Nämä tekijät eivät ole sellaisia, mitä sun pitäisi miettiä silloin, kun pohdit omaa suuntautumistasi.
Ei sun pidä ajatella, että et voi tulla onnelliseksi naisen kanssa, koska naiset eivät osaa käyttäytyä tms. Et sä voi päättää suuntautumistasi tuollaisen "järkisyyn" perusteella. Jos haluat mieluummin naisen kuin miehen, oikeasti, niin silloin haluat mieluummin naisen kuin miehen, oli ne piirit mitä tahansa. Todennäköisimmin susta tulee onnellinen, kun oot itelles rehellinen ja uskallat haluta niitä asioita, joita oikeasti haluat. Kyllä sä tiedät itse, kenen kanssa sun on hyvä olla ja kenen kanssa et muuta kaipaa. Ihan sama, onko se nainen tai mies. Sä tiedät kyllä mikä on hyvä sulle ja tunnet sen, mutta jos et uskalla olla rehellinen itelles, niin et halua kuunnella sitä, vaan keksit noita "järkisyitä" sumentamaan ajatuksiasi.
Mun mielestä sun kannattais ottaa pieni aikalisä ja unohtaa hetkeksi koko suuntautumis- ja seurusteluasia ja kerätä vähän rohkeutta ja vahvuutta selvittää asiat ittes kanssa.
Enemmän sulla on annettavaa sille elämäsi naiselle/miehelle, kun olet ittes kanssa vahvoilla tunnet itteesi paremmin.
Tuntuu jotenkin siltä, että sinulla on hirveä kiire seurustelemaan ja samalla selvittämään, kuka oikeasti olet. Tosiasia kuitenkin on, että eivät nämä asiat järkeilemällä järjesty, vaan elämällä. Hitaasti ja rauhallisesti, kuunnellen itseä ja omia tunteita.
Se, että kokeilet jotakuta vastaantulijaa ja hengailun tai seksin toimivuutta, ei sinällään paljasta mitään. Koska eihän ihminen välttämättä erityisemmin nauti seksistä, mikäli siihen ei liity minkäänlaisia tunteita, rakkautta, kiinnostusta tai vaikkapa suurta intohimoa. Se, että hengailet tyypin kanssa, joka pussailee kuin tyttö (?), jonka kanssa seksi on välttävää ja kanssakäyminen kohtalaista, ei ikävä kyllä tätä tilannetta paranna tai anna vastauksia mihinkään.
Miksi sinulla on niin kamala kiire? Miksi tyydyt kohtalaiseen ja mietit, mitä se kertoo sinusta? Mitä se todella kertoo? Miksi yrität selittää käyttäytymistäsi parilla pettymyksellä tai sillä, että lesbopiirit ovat sotkuisia? Miksi yrität analysoida seksuaalisuuttasi näin hatarilla perusteilla? En tiedä. Ainoastaan sinä tiedät vastaukset näihin kysymyksiin.
Elämä tuo yleensä eteen rakkauden, ja silloin voi lähteä jalat alta. Joku rakastuu sata kertaa elämänsä aikana, toinen ei juuri koskaan. Ihmiset ja kohtalot ovat erilaisia. Ei rationaalinen ratkaisu ole aina huono asia, mutta itseään ei kannata pettää.
tätä neuvoa ei kukaan ole vielä antanut: sekä rakkaus että seksi ovat yliarvostettuja. Ne ei mitään ratkaise, sotkevat vaan. Lopullinen selvyys tulee vasta ikävuosien myötä, valaistunut täydellisesti olet ihan juuri haudan partaalla, odota siis sitä.
samaa mieltä, rakkaus ja seksi ovat aivan liian arvostettuja. Iän myötä tulee onnellisuus oli sitten yksin tai ei, tärkeimmät asiat kohdataan aina yksin.
Jokseenkin samaa mieltä. Mulle tärkeimmät asiat olen kohdannut kuitenkin rakkaan ihmisen kanssa. Sellaisia kohtalonomaisia huikaisevia momentumeja, jotka ovat herättäneet uskon siihen, ettei kaikki ole tässä hahmotettavassa todellisuudessa - on niin paljon muutakin, vaikkei yksityiskohdista pääsisi koskaan perille.
Ehket pysty täysin olemaan sellaisen kanssa kenen sukupuoli ja sukupuolinen energia ovat samoja, esim jätkän joka on vahvan maskuliininen, ei sovi, koska tarvitset ehkä persoonan mikä on samoilla tasoilla herkkyytesi kanssa.
Perimmäinen kysymys ei ole se oletko miten suuntautunut, vaan se mitkä asiat saa toisessa ihmisessä sinut kiinnostumaan. Ja ajattele sitä syvällisessä merkityksessä, että pinnallisessakin.
Mikä on sinun ihanneihminen pojista ja tytöistä? Kun ajattelet niitä syvempiäkin ominaisuuksia.
Kiitos kaikille mahtavista vastauksista. Olen kai aina ahdistunut laatikoista ja leimoista ja tällä hetkellä kai olen vaan tilanteessa ja sellaisten ihmisten ymparoimänä jotka ovat kaikki heteroita ja koen etta en kuulu mihinkaan laatikkoon ja alan analysoimaan ja pohtimaan asioita liikaa. Hakuammuntaa, tykkäsin kommentistasi ja se osui ja uppos syvalle, kun mietin ihannekumppania ja exiäni, kaikissa on ollut sellaista feminiinista energiaa olivat sitten tyttojä tai poikia, eli ne luonteenpiirteet ovat kai ne tärkeämmät seikat ja päätänkin nyt lopettaa turhanpäiväisen analysoinnin ja ympäroidä itseni sellaisilla ihmisillä jotka eivat ahdista ja joiden seurassa en kuulu joutuvani laatikkoon :) ja keskittyä siihen mitä siellä kuoren alla on, ja vaikka mieluummin ottaisin sen naisen kropassa, ei seksi ole kaiken ydin ja tärkein juttu vaan se rakkaus ja se ihminen ketä rakastaa ja se että asiat luistaa kahden ihmisen välillä:)
Hyvää kevättä kaikille!
Kamala kun toi sinun juttusi siitä persoonallisuus häiriöisestä naisesta kuvastaa yhtä mun exää.
Hui tuli ihan kamalat muistot mieleen mustasukkaisuudesta ja miten kun asiat oli hyvin, ihminen mitä ihanin mutta kun tuli tämä toinen persoona esiin niin huhhuh.
Toivottavasti hän on hakeutunut hoitoon.