mies väkivaltainen

nanna

Olen mieheni kanssa seurustellut 2,5 vuotta ja asumme yhdessä. Hän on nyt ainakin vuoden verran käyttäytynyt silloin tällöin väkivaltaisesti.
Miten teillä, jotka olette eläneet väkivaltaisessa suhteessa, on alkanut väkivallan kierre ja millaista väkivalta on ollut?
Mies on aika äkkipikainen luonne ja joskus selvinpäin olemme hänen kanssaan painineet, mutta nyrkkejään hän ei ole koskaan käyttänyt, muuten kyllä satuttanut.Raahannut ovesta ulos ja riepotellut, hajottanut paikkoja.Kännissä hän käyttäytyy vielä aggressiivisemmin: esimerkkinä viikonloppuna, kun hän hajotti lapsen sängyn ja oli aikeissa heittää sen minun päälleni. Lisäksi hän otti seinästä sellaisen metallisen painavan lampun, jolla uhkasi heittää minua. Sain kuitenkin estettyä molemmat, kun huusin, että tajuatko mitä mulle tapahtuu, jos sä noilla isket mua ja itkin hysteerisesti.
Toisaalta ajattelen, ettei hän koskaan vahingoittaisi minua oikeasti. ei hän minua nyrkeillä koskaan löisi, pelottelee vaan. Ja toisaalta, mitään tällaista ei tapahtuisi, jos mä en suuttuisi sille, kun se on humalassa. Mä sitä aikani ärsytän, niin onkos se toisaalta ihme, jos toisella menee hermot?!
Yhtenä kertana mies taas alkoi kännissä ohjata autoa ojaan kesken kaiken, kun olimme liikkeellä ja minä ajoin.
Näihin riitoihin on useimmin syynä luottamuksen puute. Mieheni ei ole pätkääkään mustasukkainen, mutta pettänyt minua kerran. Usein minä olen se, joka riidat alottaa, jos hän sanoo jotain väärää ja alan epäillä,että hän on tehnyt jotain. Silti tuntuu pahalta, että emmekö me voisi ennemmin puhua asiasta, miksi hänen täytyy alkaa riehumaan?
En halua mitenkään puolustella häntä, mutta ihan tosissaan mietin, että onko syy vain minussa? Ei hän kenenkään toisen kanssa ole ollut väkivaltainen ja minä olen hänet aina itse suututtanut, ei hän ilman syytä ole alkanut riehumaan...
Kuinka teillä muilla? Onko kellään samanlaista?

21

2295

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • nanna

      niin ja sen halusin myös tietää, että kuulostaako tuo hänen käyttäytymisensä siltä, että hän voisi joskus tosissaan vahingoittaa minua vai onko pelkkää pelottelua?
      Mies on ihan aidosti ollut pahoillaan viime viikonlopusta ja itkikin, kun aamulla näki, mitä oli tehnyt.Hän kysyi, että pelkäänkö minä nyt häntä. Hän ei itse muista näistä tapauksista mitään, on ollut niin sekaisin.

      • tyttö

        Kukaan, sukupuoleen katsomatta ei saa missään tilanteessa käyttäytyä noin. Sille ei löydy oikeutettuja perusteluja!!
        Nyrkistä tulet vielä saamaan aivan varmasti.


      • aikavaeltaja
        tyttö kirjoitti:

        Kukaan, sukupuoleen katsomatta ei saa missään tilanteessa käyttäytyä noin. Sille ei löydy oikeutettuja perusteluja!!
        Nyrkistä tulet vielä saamaan aivan varmasti.

        En todellakaan ole mikään asiantuntija, ei ole kokemuksia samanlaisesta kohtelusta.

        Mutta suosittelen tuollaisen uhan alla eläjälle
        Ensi-ja turvakotiin lähtemistä.

        Kenenkään ei pidä joutua toisen alistamaksi tai pahoinpidellyksi.

        Jos sinulla on vielä hitusenkaan rohkeutta, pakene, älä jää kärsimään turhia tai luule, että mies lopettaa. Sen täytyy saada huomata, minkä vuoksi lähdit ja miksi homma ei toimi niinkauan kuin se lyö.
        Varsinkin jos teillä on lapsia, ne eivät saa myöskään joutua tuollaisesta kärsimään.
        Terveisin: Väkivaltaa, pahuutta vastaan taistelkaa hyvällä ja terveellä itsesuojeluvaistolla


      • ****

        ..niin minun elämältäni.


    • neuvoa-antava

      Riehuuko mies koskaan yksin ollessaan?
      (niinpä, tehkää tästä omat johtopäätöksenne!)

      mutta...

      Kun mies seuraavan kerran ärsytettynä kiivastuu äärimmilleen niin ojentakaa tälle korkkaamaton viinapullo... niin kappas, johan rauhottui kummallisesti. ...ja ryhtyi vielä hymyilemään... ja paiaamaankin.

      • Oi ja voi

        Huh huijaa! Sinun ja miehesi suhde on kestänyt niin vähän aikaa, että ette ole voineet kiintyä toisiinne tavan vuoksi. Nyt on aihetta miettiä!
        Kenenkään ei tarvitse kestää henkistä eikä fyysistä väkivaltaa! Sen voin kokemuksesta kertoa, että itsetunnon puute on yksi syy miksi jää huonoon väkivaltaiseen suhteeseen roikumaan, jopa eliniäkseen, siltikin koko aja toivoen tasavertaista suhdetta. Kaikkeen tottuu, mutta oman itsen kunnioittaminen on tärkeää. Ajan mittaan väkivaltaisen puolison rinnalla oleminen vaatii valtavasti voimia ja "pelisilmää", koko ajan on tarkkailtava kuinka käyttäytyy, ettei toinen saa aihetta kimpaantua. Ajan mittaan huomaat olevasi todella heikoilla, miehesikin oppii käyttämään valtaansa väärin. Suhteesta tulee pelikenttä, jossa molemmat hyökkäävät, puolustatutuvat ja heikompi alistuu. Rumaa ja sairasta! Kokemuksesta kerron. Ennenkuin elämäsi menee hukkaan ja ajautuu alistetuksi, mieti Sinä tuntematon nainen mitä elämältäsi haluat; oman elämäsi vai varjorakkautta, jota on niin monin keinoin haettava väkivallan uhalla. Ymmärränkyllä, että arjessa on paljon niitä hyviä hetkiä joiden takia yrittää jaksaa...


    • selviytynyt

      Luin viestiäsi kuin omaa entistä avioliittoni alkutaivalta olisin muistellut! Olet todella tyhmä, jos uskot noin vain miehesi huonoon muistiin seuraavana päivänä ja nämä loruilut vain lisääntyvät mieheltäsi aikojen saatossa jos päätät jatkaakin yhdessä! Miehesi muisti ja muukin empatia sinuun vähenee sitä myötä kun hänen lyöntinsä ja iskut kovenevat!!! Rakkautta tällaisessa suhteessa ei ole hiventäkään, koti säpäleinä taistelutantereena jatkuvasti ja se koti pysyy pystyssä tasan tarkkaan niin kauan kuin SINÄ pidät sitä pystyssä! Suostutko pilaamaan oman elämäsi ja viattomien lastesikin elämän tällaisessa kodissa???

      Millainen rakkauden teko se on kun miehesi särkee lapsenne vuoteen tai rikkoo muuta teille yhteistä ja rakasta kodissane???? Se ukko ei rakasta eikä kunnioita mitään eikä ketään, sano minun sanoneen!
      Kummallakin on oikeus omiin mielipiteisiin kodissanne ja kukapa se nyrkein yrittääkään murjoa sinut valtansa alle!?!

      Rakastavassa suhteessa huomaisit näkemään kuinka sairaan kieroutunut miehesi voikaan olla. Varo ettet itsekin sairastu siinä!!! Itse älysin viimein lähteä ja vasta sen jälkeen aloin tajuamaan olleeni lukuisia kertoja todellisessa hengen vaarassa!!! Hampaani on lyöty sisään ja päätäni hakattu seinään, siinä vaiheessa en edes pystynyt lähtemään. Lyöminen paheni koko ajan ja aina minä olin mieheni tuomion mukaan yksin syyllinen! Kuinka saatoinkaan hyväksyä hakkaamiseni vaikka lapsenikin rukoilivat lähtemään turvaan. Sitä en anna koskaan anteeksi itselleni: että en edes lapsiani vienyt siitä kodista (helvetistä) pois! Isäksi siitä miehestä ei ollut tiukan paikan tullen ja eromme jälkeen hänestä tuli työkavereilleen yhtä häijy kuin mitä hän oli minulle! Tiedän kahden työkaverin ottaneen lopputilin exäni takia. Väkivaltainen ihminen ei ilmeisesti tajua tasavertaisen elämän pelisääntöjä ja siksi saneleekin ne perheessään nyrkin avulla! Näköjään työpaikallakin onnistuu manipuloimaan ihmisiä mielivaltaisesti. Oletko valmis kestämään kaikki iskut ja kolhut, sillä kodisannekaan et saa rauhaa milloinkaan!?! Tiedän kokemuksesta millaista on äkkiherätä hakkaamiseen ja jopa kuristamiseen ja näitä herätyksiä et voi edes aina etukäteen edeltä aavistaa, miehesi sanelee lopulta kaiken! Päättää jopa elämästäsikin! Annatko lastesikin elämän hänen käsiinsä!?! Mieti tarkkaan näitä asioita ja lähde vielä kun voit!!! Lähteminen vaikeutuu mitä pidemmälle tilanne etenee...

      Itse kuljin kipeän tien erilleen kasvamiseen ja vieläkin herään joskus painajaisiin: olen entisessä kodissa! Exäni yritti minut lyödä matalaksi vielä eroni jälkeenkin, mutta onneksi ystävien ja viranomaisten tuella pääsin painajaisestani lopullisesti eroon! Nyt olen naimisissa rakastavan miehen kanssa ja elämäni on nykyään kuin uskomatonta unta: minua arvostetaan naisena, minua kunnioitetaan ihmisenä ja ennen kaikkea meillä on tasaveroinen parisuhde ja RAUHALLINEN koti, jossa kumpikin todella viihdytään! Lapsemme, ystävät ja sukulaiset käyvät meillä ja elämä taas maistuu elämältä. On ihanaa herätä jokaiseen aamuun ja pikku murheetkin osaan ottaa iloiten vastaan.

      Sinä päivänä kun päätät kantaa oman vastuusi elämästäsi, niin lähtemisesi onnistuu takuuvarmasti ja selviät kyllä elämässä eteenpäin! Selvisinhän minäkin.Opin pitämään myös puoliani ja sen jälkeen onkin ollut elämä helpompaa. Toivon voimia sinulle ja ota näistä kaikista vastauksista vaarin!

      • nanna

        Uskon niin kovasti, ettei hän voisi minua koskaan nyrkein lyödä. Hän lupasi minulle, että ei koskaan enää tekisi mitään sellaista ja hän häpeää tekoaan todella!Sanoi, että muutettaisiin toiselle paikkakunnalle ja aloitettaisiin koko juttu alusta. Ja minä sanoin, että jos tämä ikinä vielä toistuu, niin lähden pois.
        Minusta hän ei ole ilkeä ihminen. Ei hän minua täällä kotona määrää, vaan tekee itsekin paljon kotitöitä yms... Vai esittääkö hän vaan?Olen ihan sekaisin kaikesta. En haluaisi hänestä luopua, kun en ole varma siitä millainen hän oikeasti on. Oma isäni oli väkivaltainen, mutta hän käytti paljon myös henkistä väkivaltaa, toisin kuin oma mieheni. Toisaalta pelottaa jäädä, jos hän alkaa vaikka vasta vuosien päästä vielä pahemmaksi...
        Niin siitä vielä, että lapsi ei ole minun, vaan mieheni. Lapsi asuu äidillään, joten hän ei joudu seuraamaan vierestä meidän tappeluamme.Luojan kiitos!!!Jos meillä olisi yhteinen lapsi, en todellakaan antaisi heidän nähdä, vaan lähtisin!!


      • selviytynyt
        nanna kirjoitti:

        Uskon niin kovasti, ettei hän voisi minua koskaan nyrkein lyödä. Hän lupasi minulle, että ei koskaan enää tekisi mitään sellaista ja hän häpeää tekoaan todella!Sanoi, että muutettaisiin toiselle paikkakunnalle ja aloitettaisiin koko juttu alusta. Ja minä sanoin, että jos tämä ikinä vielä toistuu, niin lähden pois.
        Minusta hän ei ole ilkeä ihminen. Ei hän minua täällä kotona määrää, vaan tekee itsekin paljon kotitöitä yms... Vai esittääkö hän vaan?Olen ihan sekaisin kaikesta. En haluaisi hänestä luopua, kun en ole varma siitä millainen hän oikeasti on. Oma isäni oli väkivaltainen, mutta hän käytti paljon myös henkistä väkivaltaa, toisin kuin oma mieheni. Toisaalta pelottaa jäädä, jos hän alkaa vaikka vasta vuosien päästä vielä pahemmaksi...
        Niin siitä vielä, että lapsi ei ole minun, vaan mieheni. Lapsi asuu äidillään, joten hän ei joudu seuraamaan vierestä meidän tappeluamme.Luojan kiitos!!!Jos meillä olisi yhteinen lapsi, en todellakaan antaisi heidän nähdä, vaan lähtisin!!

        Viimeisen viestisi jälkeen en luottaisi mieheesi sitäkään vähää...! Mitäpä sanoisit toisella paikkakunnalla yksin asuessasi miehellesi riitatilanteen osuessa kohdalle ja jos miehen lapsi olisi isänsä luona kotonanne tapaamisessa: isä vähän leikkii äitipuolen kanssa, vai mitä :(??? Lapset ovat uskomattoman nokkelia kertomaan omalle äidilleen kaiken mitä kodissanne tapahtuu ja silloin voisi päättyä ne tapaamiset alta aikayksikön! Pahimmassa tapauksessa olisit sinäkin siinä sopassa mukana, syyllisenä! Olisiko syytä lapsen äidiltä kysyä rehellistä syytä, miksi lapsi on isätön ja isä asuu nyt luonasi?!? En tarkoita tällä moralisoida, en tosiaankaan; vain aukaista silmäsi! Entisiltä miehen naiskavereilta voisit saada arvokasta tietoa miehesi käytöksestä ajalta ennen sinua!

        Uskottomuus jäikin minulla käsittelemättä. Kerroit taas tuttua tarinaa miehesi uskottomuudesta. Minun exäni teki samoin, vain ensimmäisellä kerralla pyysi anteeksi kuvailemallasi tavalla ja seuraavaa kertaa ei tarvinnutkaan kauan odotella! Seuraavaksi exäni hajoitti erään parturin perheen ja parturin mies kävi minulle itkemässä kovaa kohtaloaan. Tajuttuaan tilanteeni hän heitti parturin kodistaan kovin ottein ja erosi pikapikaa! Exäni ei ollut moksiskaan! Seurasi lukematon määrä naisia: usein ihmettelin ääneen NAISTENKIN moraalia kun kehtaavat kulkea päivälläkin keskellä kaupunkia toisen naisen miehen kainalossa! Eivätkä hävenneet vaikka tuttujakin tuli vastaan. Viimeinen minun tuntema nainen ex-miehelläni oli lähikaupan kassa, jonka kanssa exmieheni petti minua avioliitossa. Juttu ei loppunut ennen kun uhkasin mennä kauppiaan juttusille ja laittaa kassa ojennukseen. Silloin exmieheni alkoi minua nimitellä huoraksi, lumpuksi yms! Hiukan myöhemmin löysin kotoamme vielä 10 matkan laivaliput siististi niitattuna...Kysyessäni ällistyneenä exmieheltäni MITÄ NÄMÄ OVAT kuiskaten, hän vain änkytti ja naamassa väri vaihtui kuin kameleontilla: hänellä oli yksi naistuttava (naimisissa oleva), jonka kanssa hän oli tehnyt ne matkat kun meillekään hän ei voinut sitä naista tuoda! Minäkin tunsin sen naisen hyvin ja miehelleni tuli hätä: nyt voisin rikkoa kerran minäkin sen naisen kodin, mutta en tehnyt sitä kuitenkaan, en vajoaisi niin alas kuin se sika, eli ex-mieheni! Silloin minun selkäni katkesi ja kotimme meni myöhemmissä tapahtumissa raunioiksi eikä enää ollut mitään korjattavaa jäljellä! Menetin ex-mieheni kanssa ollessani parhaan ja suurimman osan elämääni ja nämä muistot eivät koskaan himmene. Nykyään terveessä parisuhteessa elävänä koen kipeästi menetykseni ja sitä ei kukaan tai mikään koskaan pysty minulle korvaamaan. Minä olin koko avioliittoni ajan exälleni uskollinen ja halveksin naisia jotka kulki minun tieten silloisen aviomieheni kanssa! Kuulen vieläkin korvissani ex-mieheni pilkkanaurun: aina naisia saa, jos on rahaa, viinaa ja tavarallakaan ei silloin pihdata! Tuo lause oli yksi niistä nauloista joka hakattiin pitkän avioliittomme arkkuun. Itse en sattuneesta syystä juo koskaan mitään miehen "piikkiin". Eron jälkeen menin todella arkana tanssimaan naisporukassa ja yllätyksekseni minua haettiinkin ahkerasti lattialle! Ehdottelijoita saatille riitti, mutta en koskaan suostunut lähtemään tuosta vain kenenkään miehen mukaan. Tulevan miehenikin tapasin aivan muissa ympyröissä.

        Toivottavasti jaksoit tämän lukea. Silloin olet avoimin silmin suhteessasi ja voit samalla miettiä kannattaako olla vielä parisuhteessanne. Kokemuksesta voin sanoa, että maailmassa on olemassa todella ihania miehiä! Minulla on nyt yksi heistä aviomiehenäni ja rakastamme toisiamme. Avioiduimme keväällä 04. En olisi ikinä voinut haaveillakaan mistään tällaisesta. Naisena olen kokenut paljon viimeisen parin vuoden aikana ja se kaikki tuska kannatti! Nyt pystyn katsomaan itseäni peiliinkin.


      • nanna
        selviytynyt kirjoitti:

        Viimeisen viestisi jälkeen en luottaisi mieheesi sitäkään vähää...! Mitäpä sanoisit toisella paikkakunnalla yksin asuessasi miehellesi riitatilanteen osuessa kohdalle ja jos miehen lapsi olisi isänsä luona kotonanne tapaamisessa: isä vähän leikkii äitipuolen kanssa, vai mitä :(??? Lapset ovat uskomattoman nokkelia kertomaan omalle äidilleen kaiken mitä kodissanne tapahtuu ja silloin voisi päättyä ne tapaamiset alta aikayksikön! Pahimmassa tapauksessa olisit sinäkin siinä sopassa mukana, syyllisenä! Olisiko syytä lapsen äidiltä kysyä rehellistä syytä, miksi lapsi on isätön ja isä asuu nyt luonasi?!? En tarkoita tällä moralisoida, en tosiaankaan; vain aukaista silmäsi! Entisiltä miehen naiskavereilta voisit saada arvokasta tietoa miehesi käytöksestä ajalta ennen sinua!

        Uskottomuus jäikin minulla käsittelemättä. Kerroit taas tuttua tarinaa miehesi uskottomuudesta. Minun exäni teki samoin, vain ensimmäisellä kerralla pyysi anteeksi kuvailemallasi tavalla ja seuraavaa kertaa ei tarvinnutkaan kauan odotella! Seuraavaksi exäni hajoitti erään parturin perheen ja parturin mies kävi minulle itkemässä kovaa kohtaloaan. Tajuttuaan tilanteeni hän heitti parturin kodistaan kovin ottein ja erosi pikapikaa! Exäni ei ollut moksiskaan! Seurasi lukematon määrä naisia: usein ihmettelin ääneen NAISTENKIN moraalia kun kehtaavat kulkea päivälläkin keskellä kaupunkia toisen naisen miehen kainalossa! Eivätkä hävenneet vaikka tuttujakin tuli vastaan. Viimeinen minun tuntema nainen ex-miehelläni oli lähikaupan kassa, jonka kanssa exmieheni petti minua avioliitossa. Juttu ei loppunut ennen kun uhkasin mennä kauppiaan juttusille ja laittaa kassa ojennukseen. Silloin exmieheni alkoi minua nimitellä huoraksi, lumpuksi yms! Hiukan myöhemmin löysin kotoamme vielä 10 matkan laivaliput siististi niitattuna...Kysyessäni ällistyneenä exmieheltäni MITÄ NÄMÄ OVAT kuiskaten, hän vain änkytti ja naamassa väri vaihtui kuin kameleontilla: hänellä oli yksi naistuttava (naimisissa oleva), jonka kanssa hän oli tehnyt ne matkat kun meillekään hän ei voinut sitä naista tuoda! Minäkin tunsin sen naisen hyvin ja miehelleni tuli hätä: nyt voisin rikkoa kerran minäkin sen naisen kodin, mutta en tehnyt sitä kuitenkaan, en vajoaisi niin alas kuin se sika, eli ex-mieheni! Silloin minun selkäni katkesi ja kotimme meni myöhemmissä tapahtumissa raunioiksi eikä enää ollut mitään korjattavaa jäljellä! Menetin ex-mieheni kanssa ollessani parhaan ja suurimman osan elämääni ja nämä muistot eivät koskaan himmene. Nykyään terveessä parisuhteessa elävänä koen kipeästi menetykseni ja sitä ei kukaan tai mikään koskaan pysty minulle korvaamaan. Minä olin koko avioliittoni ajan exälleni uskollinen ja halveksin naisia jotka kulki minun tieten silloisen aviomieheni kanssa! Kuulen vieläkin korvissani ex-mieheni pilkkanaurun: aina naisia saa, jos on rahaa, viinaa ja tavarallakaan ei silloin pihdata! Tuo lause oli yksi niistä nauloista joka hakattiin pitkän avioliittomme arkkuun. Itse en sattuneesta syystä juo koskaan mitään miehen "piikkiin". Eron jälkeen menin todella arkana tanssimaan naisporukassa ja yllätyksekseni minua haettiinkin ahkerasti lattialle! Ehdottelijoita saatille riitti, mutta en koskaan suostunut lähtemään tuosta vain kenenkään miehen mukaan. Tulevan miehenikin tapasin aivan muissa ympyröissä.

        Toivottavasti jaksoit tämän lukea. Silloin olet avoimin silmin suhteessasi ja voit samalla miettiä kannattaako olla vielä parisuhteessanne. Kokemuksesta voin sanoa, että maailmassa on olemassa todella ihania miehiä! Minulla on nyt yksi heistä aviomiehenäni ja rakastamme toisiamme. Avioiduimme keväällä 04. En olisi ikinä voinut haaveillakaan mistään tällaisesta. Naisena olen kokenut paljon viimeisen parin vuoden aikana ja se kaikki tuska kannatti! Nyt pystyn katsomaan itseäni peiliinkin.

        Mieheni edelliset suhteet ovat olleet todella lyhyitä. Lapsen äidin kanssa he olivat alle puoli vuotta ja sekin päättyi, koska nainen oli väkivaltainen. Sitä en epäile, koska tiedän hyvinkin tapauksen. Mutta sitten tämän jälkeen hänellä oli suhde, joka päättyi koska heillä oli kovasti erimielisyyksiä. En kuitenkaan usko, että mieheni olisi häntä lyönyt, koska tämä nainen halusi kovasti olla hänen ystävänsä vielä kaiken jälkeen.
        Luulen ja uskon, ettei hän ole koskaan aiemmin tällaista tehnyt. Sanoi minullekin, että ei tunne edes enää itseään näiden riehumistensa jälkeen.
        Ongelmia meidän suhteessa on ollut aika lailla ja monta kertaa on ollut ero mielessä. Olenkin nyt päättänyt, etten enää kertaakaan katso sellaisia raivokohtauksia. Jos vielä kerrankin, niin eroan oitis! Toivon, että minulla on voimaa tehdä se ratkaisu, vaikka pahalta tuntuukin. Meillä on kuitenkin niin paljon hyvääkin tässä suhteessa.
        Olen onnellinen puolestasi!On todella upeaa, että löysit elämäsi miehen, etkä enää toista samanlaista!Kyllä minäkin monta kertaa haaveilen sellaisesta "täydellisestä" suhteesta, jossa molemmat voivat elää sovussa ja olla onnellisia. Mutta taidan olla vielä liian heikko lähtemään.


      • selviytynyt
        nanna kirjoitti:

        Mieheni edelliset suhteet ovat olleet todella lyhyitä. Lapsen äidin kanssa he olivat alle puoli vuotta ja sekin päättyi, koska nainen oli väkivaltainen. Sitä en epäile, koska tiedän hyvinkin tapauksen. Mutta sitten tämän jälkeen hänellä oli suhde, joka päättyi koska heillä oli kovasti erimielisyyksiä. En kuitenkaan usko, että mieheni olisi häntä lyönyt, koska tämä nainen halusi kovasti olla hänen ystävänsä vielä kaiken jälkeen.
        Luulen ja uskon, ettei hän ole koskaan aiemmin tällaista tehnyt. Sanoi minullekin, että ei tunne edes enää itseään näiden riehumistensa jälkeen.
        Ongelmia meidän suhteessa on ollut aika lailla ja monta kertaa on ollut ero mielessä. Olenkin nyt päättänyt, etten enää kertaakaan katso sellaisia raivokohtauksia. Jos vielä kerrankin, niin eroan oitis! Toivon, että minulla on voimaa tehdä se ratkaisu, vaikka pahalta tuntuukin. Meillä on kuitenkin niin paljon hyvääkin tässä suhteessa.
        Olen onnellinen puolestasi!On todella upeaa, että löysit elämäsi miehen, etkä enää toista samanlaista!Kyllä minäkin monta kertaa haaveilen sellaisesta "täydellisestä" suhteesta, jossa molemmat voivat elää sovussa ja olla onnellisia. Mutta taidan olla vielä liian heikko lähtemään.

        Mitä hyvää sinulle jää jäljelle suhteestasi kun erittäin suurella todennäköisyydellä olet vielä samassa tilanteessa kuin minä lähtiessäni kotoa!?! Minullekin vaisto sanoi monta kertaa, että tämä avio ei vielä hyvin pääty ja oikeassapa oli! Kaikki mitä kirjoitat puhuu vielä tästä selvempääkin kieltä! Minäkin luulin olevani heikko jäämällä siihen tilanteeseen aina vain, mutta vasta tajuttuani oman ihmisarvoni sain päätettyä ettei henkeni ole kaupan enää päivääkään! Sanotko sinäkin niin? Täytyy tulla henkisesti vahvaksi ja katkaista side mieheen vaikka kuinka pahalta tuntuisi! En ole lukenut viesteistäsi yhtään vapaaehtoista rakkauden tunnustusta miehellesi, joita tämä hakkaamisen pelko ei varjostaisi. Olenko oikeassa? Sinun täytyy oppia taistelemaan omien tarpeidesi puolesta! Ei niitä ratkaisuja kukaan tule sinulle tarjoamaan valmiina. Itse olin silloin ilman työtä ja ammattia kotiolojen takia ja tuntui maailmani sortuvan palasiksi. Luulin kuolevani siihen tuskaan välillä ja tämän tien joutuu jokainen eroava ihminen käymään lävitse! Nykyään minulla on erittäin hyvä ammatti ja työnantaja. Uskoin omiin kykyihini ja uhkarohkeasti hain erästä työpaikkaa ja sain sen! Työni olen hoitanut kiitettävästi ja teen rakastamaani työtä. En edes tarvinnut mitään sosiaaliapuja, vaan kaikki asiat olen hoitanut alusta saakka itse! Sukulaisiltani sain kyllä paljon myötätuntoa ja tyttäreni olivat henkisenä tukena puhelimen päässä tavoitettuna. Henkinen kantti siinä kasvoi kohisten ja ilman sitä luulen etten olisi noin hyvää miestäkään löytänyt! Kyllä miehestä jo ammattinikin puolesta osaan sanoa soveltuuko hän minun kanssani asumaan saman katon alle! Alussa olin varpaillani, mutta pian tajusin sen olevan turhaa. Vaisto nytkin sanoi sen!

        Älä ikinä anna miehellesi tunnetta, että hän saa tehdä sinulle mitä vain! Ratkaisuistasi riippuu millaisen elämän tulet saamaan. Eikä miehen kanssa seurustellessa tarvitse heti saman katon alle muuttaa! Tutustumalla ensin kunnolla mieheen ja hänen taustaansa saa mielestäni selville kaiken oleellisen, eli onko hän väkivaltainen. Sen saa jo selville pikatestillä, eli miten hän puhuu ylipäätään naisista! Asenteitaan ihminen ei pysty kokonaan piilottamaan ja salaamaan ja sitten onkin helppo tehdä valintansa. Myös miehen suvun asenteetkin on syytä tutkia ennen kuin saman katon alle muuttaa. Riski väkivaltaan ainakin näin pienenee.

        Nykyään inhoan exääni yli kaiken, sitä limanuljaskaa! Nyt vasta tajuan millainen hän oli miehiään minulle, oikea luuseri! Siinä sinulle rakkauden tunnustus myös omalle, tulevalle exmiehellesi! Miehesi putoaa vielä jalustaltaan silmissäsi, ellei hän ennätä tappaa sinua ennen sitä! Vannon käsi sydämellä, että lähtemisesi on tuhat kertaa helpompaa kuin miehesi luokse jääminen!?! Kestätkö vuosia jäämällä suhteeseen henkisesti ehyenä ihmisenä miehesi käsittelyssä!? Kannattaa lähteä hyvissä ajoissa, suhteen ollessa vielä rauhallisessa vaiheessa. Sen jälkeen jääminen on täynnä kyyneliä, tuskaa ja kipua, kokemuksesta sanon tämän vakavana!


      • nanna
        selviytynyt kirjoitti:

        Mitä hyvää sinulle jää jäljelle suhteestasi kun erittäin suurella todennäköisyydellä olet vielä samassa tilanteessa kuin minä lähtiessäni kotoa!?! Minullekin vaisto sanoi monta kertaa, että tämä avio ei vielä hyvin pääty ja oikeassapa oli! Kaikki mitä kirjoitat puhuu vielä tästä selvempääkin kieltä! Minäkin luulin olevani heikko jäämällä siihen tilanteeseen aina vain, mutta vasta tajuttuani oman ihmisarvoni sain päätettyä ettei henkeni ole kaupan enää päivääkään! Sanotko sinäkin niin? Täytyy tulla henkisesti vahvaksi ja katkaista side mieheen vaikka kuinka pahalta tuntuisi! En ole lukenut viesteistäsi yhtään vapaaehtoista rakkauden tunnustusta miehellesi, joita tämä hakkaamisen pelko ei varjostaisi. Olenko oikeassa? Sinun täytyy oppia taistelemaan omien tarpeidesi puolesta! Ei niitä ratkaisuja kukaan tule sinulle tarjoamaan valmiina. Itse olin silloin ilman työtä ja ammattia kotiolojen takia ja tuntui maailmani sortuvan palasiksi. Luulin kuolevani siihen tuskaan välillä ja tämän tien joutuu jokainen eroava ihminen käymään lävitse! Nykyään minulla on erittäin hyvä ammatti ja työnantaja. Uskoin omiin kykyihini ja uhkarohkeasti hain erästä työpaikkaa ja sain sen! Työni olen hoitanut kiitettävästi ja teen rakastamaani työtä. En edes tarvinnut mitään sosiaaliapuja, vaan kaikki asiat olen hoitanut alusta saakka itse! Sukulaisiltani sain kyllä paljon myötätuntoa ja tyttäreni olivat henkisenä tukena puhelimen päässä tavoitettuna. Henkinen kantti siinä kasvoi kohisten ja ilman sitä luulen etten olisi noin hyvää miestäkään löytänyt! Kyllä miehestä jo ammattinikin puolesta osaan sanoa soveltuuko hän minun kanssani asumaan saman katon alle! Alussa olin varpaillani, mutta pian tajusin sen olevan turhaa. Vaisto nytkin sanoi sen!

        Älä ikinä anna miehellesi tunnetta, että hän saa tehdä sinulle mitä vain! Ratkaisuistasi riippuu millaisen elämän tulet saamaan. Eikä miehen kanssa seurustellessa tarvitse heti saman katon alle muuttaa! Tutustumalla ensin kunnolla mieheen ja hänen taustaansa saa mielestäni selville kaiken oleellisen, eli onko hän väkivaltainen. Sen saa jo selville pikatestillä, eli miten hän puhuu ylipäätään naisista! Asenteitaan ihminen ei pysty kokonaan piilottamaan ja salaamaan ja sitten onkin helppo tehdä valintansa. Myös miehen suvun asenteetkin on syytä tutkia ennen kuin saman katon alle muuttaa. Riski väkivaltaan ainakin näin pienenee.

        Nykyään inhoan exääni yli kaiken, sitä limanuljaskaa! Nyt vasta tajuan millainen hän oli miehiään minulle, oikea luuseri! Siinä sinulle rakkauden tunnustus myös omalle, tulevalle exmiehellesi! Miehesi putoaa vielä jalustaltaan silmissäsi, ellei hän ennätä tappaa sinua ennen sitä! Vannon käsi sydämellä, että lähtemisesi on tuhat kertaa helpompaa kuin miehesi luokse jääminen!?! Kestätkö vuosia jäämällä suhteeseen henkisesti ehyenä ihmisenä miehesi käsittelyssä!? Kannattaa lähteä hyvissä ajoissa, suhteen ollessa vielä rauhallisessa vaiheessa. Sen jälkeen jääminen on täynnä kyyneliä, tuskaa ja kipua, kokemuksesta sanon tämän vakavana!

        on vielä paljon mietittävää. Kyllä tämä suhde alkaa aika lailla lopuillaan olevan, ellei jotain ihmeellistä satu. Kuitenkin tämän yhden kerran olen vielä valmis kokeilemaan, silläkin riskillä, että saan uudestaan näpeilleni ja kunnolla. Voin vain kuvitella mitä se minulle tekisi. On se nytkin jo tehnyt niin paljon pahaa.Monet yöt olen nähnyt painajaisia, enkä ole saanut nukuttua.Mutta ainoa, joka minua lohduttaa on mieheni. Hän kuitenkin pitää minusta huolta, kun olen väsynyt ja pelkään. Hänessä on kaksi täysin vastakkaista puolta. Siksi on niin vaikea häntä jättää, kun en tiedä, että kumpaa uskoisin.Useimmiten hän on minulle hyvä.
        Teen kai väärin, moni ajattelisi tekevänsä toisin, koska osaa ajatella järkevämmin sivusta seuraten. Tunnen itseni aika heikoksi, mutta en vaan pystyisi jäämään yksin. Minulla ei ole ketään muuta kuin mieheni. Mutta jos hän vielä kerran minulle tekee saman, lupauksistaan huolimatta, minä ainakin tiedän kuka hän oikeasti on. Silloin hän on se paha ihminen, joksi häntä osittain epäilin.
        Vastauksistasi on ollut paljon apua, vaikka en nyt niin teekään, kuin sinä olisit tehnyt. Nyt ainakin uskon ihan tosissaan, että mikäli me eroamme, niin ehkä minäkin ajan kanssa löydän itselleni uuden elämän. Nyt en ole vielä tarpeeksi vakuuttunut mieheni ilkeydestä, syytän osaksi vielä itseänikin, vaikkei kenelläkään ole toista mikään oikeus lyödä. Yritän kuitenkin muuten muuttaa asennettani ja olla ymmärtäväisempi miestäni kohtaan. Siitä on varmasti apua!
        Kiitos sinulle, olet ollut todella voimakas ihminen, kun olet saanut elämäsi kuntoon ja päässyt eroon väkivaltaisesta miehestäsi! Ehkä minäkin joku päivä olen, kun ensin kerään itselleni voimia ja katselen tilannetta sen verran, että saan itseni vakuutettua!


      • selviytynyt
        nanna kirjoitti:

        on vielä paljon mietittävää. Kyllä tämä suhde alkaa aika lailla lopuillaan olevan, ellei jotain ihmeellistä satu. Kuitenkin tämän yhden kerran olen vielä valmis kokeilemaan, silläkin riskillä, että saan uudestaan näpeilleni ja kunnolla. Voin vain kuvitella mitä se minulle tekisi. On se nytkin jo tehnyt niin paljon pahaa.Monet yöt olen nähnyt painajaisia, enkä ole saanut nukuttua.Mutta ainoa, joka minua lohduttaa on mieheni. Hän kuitenkin pitää minusta huolta, kun olen väsynyt ja pelkään. Hänessä on kaksi täysin vastakkaista puolta. Siksi on niin vaikea häntä jättää, kun en tiedä, että kumpaa uskoisin.Useimmiten hän on minulle hyvä.
        Teen kai väärin, moni ajattelisi tekevänsä toisin, koska osaa ajatella järkevämmin sivusta seuraten. Tunnen itseni aika heikoksi, mutta en vaan pystyisi jäämään yksin. Minulla ei ole ketään muuta kuin mieheni. Mutta jos hän vielä kerran minulle tekee saman, lupauksistaan huolimatta, minä ainakin tiedän kuka hän oikeasti on. Silloin hän on se paha ihminen, joksi häntä osittain epäilin.
        Vastauksistasi on ollut paljon apua, vaikka en nyt niin teekään, kuin sinä olisit tehnyt. Nyt ainakin uskon ihan tosissaan, että mikäli me eroamme, niin ehkä minäkin ajan kanssa löydän itselleni uuden elämän. Nyt en ole vielä tarpeeksi vakuuttunut mieheni ilkeydestä, syytän osaksi vielä itseänikin, vaikkei kenelläkään ole toista mikään oikeus lyödä. Yritän kuitenkin muuten muuttaa asennettani ja olla ymmärtäväisempi miestäni kohtaan. Siitä on varmasti apua!
        Kiitos sinulle, olet ollut todella voimakas ihminen, kun olet saanut elämäsi kuntoon ja päässyt eroon väkivaltaisesta miehestäsi! Ehkä minäkin joku päivä olen, kun ensin kerään itselleni voimia ja katselen tilannetta sen verran, että saan itseni vakuutettua!

        omista valinnoistasi ja ne ovat täysin oikeita sinulle! Toivon todella sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää, olettehen vielä suhteenne alkuvaiheessa ja yhdessä siitä voi muodostuakin pitkäkin, jos yhdessä sitä haluatte. Itsekin kunnioitan sen verran perhe-elämää, etten ihan vähällä sitä katkaisisi, siis pienestä syystä.

        Kumminkin minulle taas kolahti kirjoituksessasi kohta: "Mutta ainoa, joka minua lohduttaa on mieheni. Hän kuitenkin pitää minusta huolta, kun olen väsynyt ja pelkään". Minullakin oli silloin samoin, kun exmieheni ei mustasukkaisena hyväksynyt minulle yhtään oikeaa ystävää, ketään muuta. Hän myös piti minusta yksin huolta ja tässä vaiheessa tajusinkin olevani täydellisesti mieheni hallinnassa ja satimessa: toisella kädellä hän silitti ja hoivasi ja toisella kädellä hän hakkasi! Minulla ei ollut yhtään oikeaa ystävää jolle olisin voinut purkaa tilannettani ja tuskaani, sitä kaikkea mitä meillä neljän seinän sisällä tapahtuu! Lapsetkin olivat voimattomia kun eivät halunneet isää enemmän uhmata, pelko isän jättämisestä piti lastenkin suut kiinni. Hyvien päivien jälkeen alkoi yhä kiihtyvässä tahdissa uhkailujen vuoro ja seuraavaksi puhuivatkin vain nyrkit yksinpuheluaan. Koskaan en uskatanut käydä miestäni vastaan, niin hyvin hän pelotteli minut kodistamme häätämisellä ja katuojaan ajamisella. Hän nujersi itsetuntoni täysin. Hakkaamisten jälkeen aina seurasikin ihania päiviä, näin mieheni sai minut aina uskomaan parempaan huomiseen ja pitkittämään lähtöäni. Liian kalliin hinnan maksoin tällaisen perhe-elämän ylläpitämisestä, mutta jälkeen päin on helppo olla viisas! Usein ihmettelin miksi exäni ei lähde, vaikka uhkaileekin tekevänsä itsarin tai hylkäävänsä meidät. Myöhemmät tapahtumat osoittivat hänen olevan aikamoisen nahjuksen, jolle minä hommasin jopa uuden puhelimen seinään, ja jätin valmiin kodin asuttavaksi.

        Hyvässä parisuhteessa pitää olla kummallakin osapuolella oikeus ystäviin ja nyt näin minulla onkin, ensimmäistä kertaa elämässäni! Tänäänkin meillä kävi yhteisiä ystäviä kylässä ja nautin todella vierailusta! Ystävät ovat ihania ja saan kutsua heitä nykyään kylään kotiimme milloin vaan haluan! Myös minua pyydetään mielellään vastavierailulle, joten vierailu on ollut mieluisa myös vastapuolelle :)! Enää ei tarvitse pelätä ex-mieheni käytöstä jopa vieraiden seurassa, kuten silloin jouduin tekemään. Ex-mieheni terrorisoi ja esti jopa tapaamasta vanhempiani, muista sukulaisista puhumattakaan! Viimeisenä jouluna entisessä kodissani sattui mieheni ja vanhemman tyttäreni välillä episodi, jonka haluaisin unohtaa! Tytär oli monta kuukautta kaukana vieraalla paikkakunnalla töissä ja arkana pyysi minulta päästä kotiin jouluksi. Tytär pelkäsi niin isäänsä, ettei halunnut edes jouluna tulla kotiin, jos siitä hyvästä minä saisin isältään turpiin, kuten pelättävissä oli! Puhuin isänsä kanssa ja hän lupasikin olla pyhät kunnolla eikä tekisi minulle mitään. Tytär tuli sitten ovesta sisään ja siinä samassa mieheni hyökkäsi tyttäremme kimppuun nyrkein ja huusi tyttöä saatanan huoraksi ja tänne ei tulla, sinulla ei ole tänne mitään asiaa!!! Tyttäremme on sairaanhoitaja, jolle on opetettu itsepuolustusta ja nyt niitä oppeja tarvittiin ensimmäisen kerran, vielä oman isän taltuttamiseksi! Tytär saikin isänsä pakko-ottein selälleen lattialle ja istahti hajareisin päälle pitäen isänsä lattiassa! Sanoi tulleensa sanomaan lopulliset hyvästit isälleen ja kieltävänsä isänsä lopullisesti. Isänsä huusi minua apuun, mutta en mennyt, päinvastoin. Isä pyysi viimein tytöltään itkien anteeksi tekojaan, mutta tytär ei anna anteeksi. Tytär rukoili minua lähtemään ja se ilmeisesti minutkin herätti, koska olin jo toukokuussa viimein muuttanut pois yhteisestä kodista. Tytär ei ole jalallaan astunut ex-mieheni nykyiseen kotiin, eikä suostu minkäänlaisiin yhteyden pitoihin muutenkaan. Toinen tytär käy vain isänsä luona pikaisesti, mutta ei suostu keskustelemaan isänsä kanssa paljon mistään asioista. Kannustan silti heitä tapaamaan isäänsä kaikesta huolimatta ja antamaan anteeksi. Vielä se ei ole ajankohtaista, mutta toivossa on hyvä elää. Kumpikin tyttäremme ovat erittäin kunnollisia, vastuuntuntoisia ja ikänsä olleet ahkeria ja auttavaisia muita ihmisiä kohtaan. Ovat nähneet omakohtaisesti liian läheltä sen likaisen puolen elämästä, omassa kodissaan! Jos olisin tiennyt millaiseksi elämämme muodostuu, olisin jättänyt mieheni ensimmäisen lyömisen jälkeen! Onneksi meistä kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, arvailla vain voi!

        Pyytäisin sinua todella harkitsemaan tarkoin, jos lasta yritätte saada. Lapsi on aina viaton ja syytön vanhempiensa kahnauksiin, vaikka mitä muuta miehesi sitten myöhemmin väittäisikin! Näillä hakkaajakavereilla on loppumaton selitysten jono toisen syyllisyydestä, ei koskaan omastaan! Minä en osannut miehelleni laittaa edes ruokaa, vaikka olenkin laitoskeittiön emäntä koulutukseltani ja joka päivä teen ihmisille ruokaa työkseni! Nykyinen mieheni on joskus sanaton ja ikionnellinen tekemistäni herkuista ja osaa kiittää niistä myös ihanilla tavoilla! Laittaa itsekin todella hyvää ruokaa ja silloin minä saan istua valmiiseen pöytään ja ne ovat juhlahetkiä kodissamme ja arvostan häntä todella paljon! Olen sitä mieltä, että kauniit käytöstavat saadaan ja opitaan jo kotoa, kuten myöskin huonot tavat. Ketään se ei oikeuta silti käyttämään väkivaltaa, olipa lapsuus millainen tahansa.

        Toivon todella että saat asua onnellisessa kodissa lastesi ja miehesi ympäröimänä ja sinulla on muutama hyvä ystävä tukena ja apuna elämän kivikkoisella tiellä! Aito rakkaus ei sisällä mitään pahaa kummallekaan puolisolle, se viitoittaa tietä syvään parisuhteeseen ja ystävien ympäröimänä saatte elää täysipainoisen elämän. Olen kertonut tämän raskaan tarinani sinulle siksi, ettet tekisi samoja virheitä ja valintoja kuten minä aikaisemmin. Sinulla on täysi oikeus lähteä kodistasi, jos harkitset sen vaihtoehdon sinulle parhaiten sopivaksi. Muista että sinä päätät valinnoillasi myös mahdollisten lastesi kohtalon. Eikö heillä ole oikeus saada rakastavat vanhemmat ja koti, missä heitä arvostetaan ja kunnioitetaan kasvamaan ehjäksi aikuiseksi. Siinä onkin vähintään kahden vuosikymmenen työ, joten miksi aloittaakaan itsellesi sopimattoman puolison kanssa!?! Vuosia vahinkojen jälkeen vain voit todeta tapahtuneen, vaikka olisit alussa pystynyt estämäänkin niiden syntymisen!!! Kaikkea hyvää sinulle!


      • kaiken kokenut tätivainaa
        nanna kirjoitti:

        Mieheni edelliset suhteet ovat olleet todella lyhyitä. Lapsen äidin kanssa he olivat alle puoli vuotta ja sekin päättyi, koska nainen oli väkivaltainen. Sitä en epäile, koska tiedän hyvinkin tapauksen. Mutta sitten tämän jälkeen hänellä oli suhde, joka päättyi koska heillä oli kovasti erimielisyyksiä. En kuitenkaan usko, että mieheni olisi häntä lyönyt, koska tämä nainen halusi kovasti olla hänen ystävänsä vielä kaiken jälkeen.
        Luulen ja uskon, ettei hän ole koskaan aiemmin tällaista tehnyt. Sanoi minullekin, että ei tunne edes enää itseään näiden riehumistensa jälkeen.
        Ongelmia meidän suhteessa on ollut aika lailla ja monta kertaa on ollut ero mielessä. Olenkin nyt päättänyt, etten enää kertaakaan katso sellaisia raivokohtauksia. Jos vielä kerrankin, niin eroan oitis! Toivon, että minulla on voimaa tehdä se ratkaisu, vaikka pahalta tuntuukin. Meillä on kuitenkin niin paljon hyvääkin tässä suhteessa.
        Olen onnellinen puolestasi!On todella upeaa, että löysit elämäsi miehen, etkä enää toista samanlaista!Kyllä minäkin monta kertaa haaveilen sellaisesta "täydellisestä" suhteesta, jossa molemmat voivat elää sovussa ja olla onnellisia. Mutta taidan olla vielä liian heikko lähtemään.

        Ehkä olet vielä liian heikko lähtemään, mutta miehesi ei sitä tiedä.

        Yritä edes esittää lujaa. Vaadi, että hän menee hoitoon. Sillä ei väliä, miten turhanpäiväiseltä ja naurettavalta sosiaalilässytykseltä se HÄNESTÄ tuntuu. Jos haluaa jatkaa kanssasi, menee.

        Toinen juttu: älä yhtään arkaile soittaa poliisille, vaikka olisit mielestäsi itse nalkuttanut ja kiukutellut ensin (sillä ei hevon merkitystä). Poliisin tulo rauhoittaa miehen kuin miehen kummasti, itse asiassa he lähtevät jo edeltä käsin pihalle viilentymään. Joku urho pysyy poissa häntä koipien välissä jopa koko yön.

        Sinun ei tarvitse välttämättä jättää häntä, jos osaat käyttää hyväksesi ne palvelut, joita yhteiskunta on tällaista silmälläpitäen järjestänyt. Jos miehellä on YHTÄÄN järkeä, hän opettelee mieluummin häipymään ovesta ulos kuin uhkailemaan (vaikka se saattaa tuntua sinusta sillä hetkellä aivan yhtä pahalta. Se ei kuitenkaan ole laitonta). Miehesi kaltaiset miehet eivät ehkä kunnioita naisia, mutta pelkäävät poliisia.


      • nanna
        selviytynyt kirjoitti:

        omista valinnoistasi ja ne ovat täysin oikeita sinulle! Toivon todella sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää, olettehen vielä suhteenne alkuvaiheessa ja yhdessä siitä voi muodostuakin pitkäkin, jos yhdessä sitä haluatte. Itsekin kunnioitan sen verran perhe-elämää, etten ihan vähällä sitä katkaisisi, siis pienestä syystä.

        Kumminkin minulle taas kolahti kirjoituksessasi kohta: "Mutta ainoa, joka minua lohduttaa on mieheni. Hän kuitenkin pitää minusta huolta, kun olen väsynyt ja pelkään". Minullakin oli silloin samoin, kun exmieheni ei mustasukkaisena hyväksynyt minulle yhtään oikeaa ystävää, ketään muuta. Hän myös piti minusta yksin huolta ja tässä vaiheessa tajusinkin olevani täydellisesti mieheni hallinnassa ja satimessa: toisella kädellä hän silitti ja hoivasi ja toisella kädellä hän hakkasi! Minulla ei ollut yhtään oikeaa ystävää jolle olisin voinut purkaa tilannettani ja tuskaani, sitä kaikkea mitä meillä neljän seinän sisällä tapahtuu! Lapsetkin olivat voimattomia kun eivät halunneet isää enemmän uhmata, pelko isän jättämisestä piti lastenkin suut kiinni. Hyvien päivien jälkeen alkoi yhä kiihtyvässä tahdissa uhkailujen vuoro ja seuraavaksi puhuivatkin vain nyrkit yksinpuheluaan. Koskaan en uskatanut käydä miestäni vastaan, niin hyvin hän pelotteli minut kodistamme häätämisellä ja katuojaan ajamisella. Hän nujersi itsetuntoni täysin. Hakkaamisten jälkeen aina seurasikin ihania päiviä, näin mieheni sai minut aina uskomaan parempaan huomiseen ja pitkittämään lähtöäni. Liian kalliin hinnan maksoin tällaisen perhe-elämän ylläpitämisestä, mutta jälkeen päin on helppo olla viisas! Usein ihmettelin miksi exäni ei lähde, vaikka uhkaileekin tekevänsä itsarin tai hylkäävänsä meidät. Myöhemmät tapahtumat osoittivat hänen olevan aikamoisen nahjuksen, jolle minä hommasin jopa uuden puhelimen seinään, ja jätin valmiin kodin asuttavaksi.

        Hyvässä parisuhteessa pitää olla kummallakin osapuolella oikeus ystäviin ja nyt näin minulla onkin, ensimmäistä kertaa elämässäni! Tänäänkin meillä kävi yhteisiä ystäviä kylässä ja nautin todella vierailusta! Ystävät ovat ihania ja saan kutsua heitä nykyään kylään kotiimme milloin vaan haluan! Myös minua pyydetään mielellään vastavierailulle, joten vierailu on ollut mieluisa myös vastapuolelle :)! Enää ei tarvitse pelätä ex-mieheni käytöstä jopa vieraiden seurassa, kuten silloin jouduin tekemään. Ex-mieheni terrorisoi ja esti jopa tapaamasta vanhempiani, muista sukulaisista puhumattakaan! Viimeisenä jouluna entisessä kodissani sattui mieheni ja vanhemman tyttäreni välillä episodi, jonka haluaisin unohtaa! Tytär oli monta kuukautta kaukana vieraalla paikkakunnalla töissä ja arkana pyysi minulta päästä kotiin jouluksi. Tytär pelkäsi niin isäänsä, ettei halunnut edes jouluna tulla kotiin, jos siitä hyvästä minä saisin isältään turpiin, kuten pelättävissä oli! Puhuin isänsä kanssa ja hän lupasikin olla pyhät kunnolla eikä tekisi minulle mitään. Tytär tuli sitten ovesta sisään ja siinä samassa mieheni hyökkäsi tyttäremme kimppuun nyrkein ja huusi tyttöä saatanan huoraksi ja tänne ei tulla, sinulla ei ole tänne mitään asiaa!!! Tyttäremme on sairaanhoitaja, jolle on opetettu itsepuolustusta ja nyt niitä oppeja tarvittiin ensimmäisen kerran, vielä oman isän taltuttamiseksi! Tytär saikin isänsä pakko-ottein selälleen lattialle ja istahti hajareisin päälle pitäen isänsä lattiassa! Sanoi tulleensa sanomaan lopulliset hyvästit isälleen ja kieltävänsä isänsä lopullisesti. Isänsä huusi minua apuun, mutta en mennyt, päinvastoin. Isä pyysi viimein tytöltään itkien anteeksi tekojaan, mutta tytär ei anna anteeksi. Tytär rukoili minua lähtemään ja se ilmeisesti minutkin herätti, koska olin jo toukokuussa viimein muuttanut pois yhteisestä kodista. Tytär ei ole jalallaan astunut ex-mieheni nykyiseen kotiin, eikä suostu minkäänlaisiin yhteyden pitoihin muutenkaan. Toinen tytär käy vain isänsä luona pikaisesti, mutta ei suostu keskustelemaan isänsä kanssa paljon mistään asioista. Kannustan silti heitä tapaamaan isäänsä kaikesta huolimatta ja antamaan anteeksi. Vielä se ei ole ajankohtaista, mutta toivossa on hyvä elää. Kumpikin tyttäremme ovat erittäin kunnollisia, vastuuntuntoisia ja ikänsä olleet ahkeria ja auttavaisia muita ihmisiä kohtaan. Ovat nähneet omakohtaisesti liian läheltä sen likaisen puolen elämästä, omassa kodissaan! Jos olisin tiennyt millaiseksi elämämme muodostuu, olisin jättänyt mieheni ensimmäisen lyömisen jälkeen! Onneksi meistä kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, arvailla vain voi!

        Pyytäisin sinua todella harkitsemaan tarkoin, jos lasta yritätte saada. Lapsi on aina viaton ja syytön vanhempiensa kahnauksiin, vaikka mitä muuta miehesi sitten myöhemmin väittäisikin! Näillä hakkaajakavereilla on loppumaton selitysten jono toisen syyllisyydestä, ei koskaan omastaan! Minä en osannut miehelleni laittaa edes ruokaa, vaikka olenkin laitoskeittiön emäntä koulutukseltani ja joka päivä teen ihmisille ruokaa työkseni! Nykyinen mieheni on joskus sanaton ja ikionnellinen tekemistäni herkuista ja osaa kiittää niistä myös ihanilla tavoilla! Laittaa itsekin todella hyvää ruokaa ja silloin minä saan istua valmiiseen pöytään ja ne ovat juhlahetkiä kodissamme ja arvostan häntä todella paljon! Olen sitä mieltä, että kauniit käytöstavat saadaan ja opitaan jo kotoa, kuten myöskin huonot tavat. Ketään se ei oikeuta silti käyttämään väkivaltaa, olipa lapsuus millainen tahansa.

        Toivon todella että saat asua onnellisessa kodissa lastesi ja miehesi ympäröimänä ja sinulla on muutama hyvä ystävä tukena ja apuna elämän kivikkoisella tiellä! Aito rakkaus ei sisällä mitään pahaa kummallekaan puolisolle, se viitoittaa tietä syvään parisuhteeseen ja ystävien ympäröimänä saatte elää täysipainoisen elämän. Olen kertonut tämän raskaan tarinani sinulle siksi, ettet tekisi samoja virheitä ja valintoja kuten minä aikaisemmin. Sinulla on täysi oikeus lähteä kodistasi, jos harkitset sen vaihtoehdon sinulle parhaiten sopivaksi. Muista että sinä päätät valinnoillasi myös mahdollisten lastesi kohtalon. Eikö heillä ole oikeus saada rakastavat vanhemmat ja koti, missä heitä arvostetaan ja kunnioitetaan kasvamaan ehjäksi aikuiseksi. Siinä onkin vähintään kahden vuosikymmenen työ, joten miksi aloittaakaan itsellesi sopimattoman puolison kanssa!?! Vuosia vahinkojen jälkeen vain voit todeta tapahtuneen, vaikka olisit alussa pystynyt estämäänkin niiden syntymisen!!! Kaikkea hyvää sinulle!

        Oma isäni óli myös väkivaltainen ja tiedän miltä pienestä lapsesta tuntuu, kun joutuu katselemaan vierestä, kun isi hakkaa äitiä sairaalakuntoon. Mutta niinhän sitä sanotaan, tytär etsii itselleen isänsä kaltaisen kumppanin. En olisi kyllä koskaan miehestäni uskonut, että on väkivaltainen. Luulin, että hän on maailman kiltein mies.Siksi hänet otinkin.
        Lapsien hankinta tässä on juuri suurin ongelma. Emme kyllä voi niitä vielä vähään aikaan hankkia opiskelujeni takia,mutta sitä virhettä en halua tehdä, että mieheni käyttäytyisi samalla tapaa kuin isäni. Että jos ne väkivaltakohtaukset vielä jatkuvat, niin lopetan tämän suhteen, koska miksi pitkittää sitä siihen asti, että on vielä yhteisiä lapsiakin. Itselleni on tuottanut hirveästi ongelmia isän väkivaltaisuus. Luottamus muihin ihmisiin on todella heikkoa.En soisi kenellekään samaa.Toisaalta hölmöä on, että vanhempani on yhä yhdessä ja isäni tuntuu nyt, kun on vanhempi, muuttuneen toisenlaiseksi. Hän on ihan ok tyyppi ja joskus jopa ihan järkeväkin. Mutta kuka sitä nyt enää vanhana jaksaisi riehuakaan.
        Mutta toivon nyt parasta, että meillä ongelmat saataisiin selvitettyä ja voisimme vielä joskus elää onnellista elämää. Hiukan kyllä arveluttaa, mutta haluan vielä kerran yrittää.
        Kiitos paljon vastauksistasi, taidat olla aika empaattinen ja sydämellinen ihminen, kun olet minuakin tuntematonta raasua kannustanut ja käyttänyt aikaasi! Kaikkea hyvää sinullekin ja kiitos vastauksista!!!!!


    • eeiiii

      taas näitä Suomen urhoja jotka vetävät perskännit ja örveltävät, oksentavat ja haisevat. Pitäskö sellasta käytöstä naisen kattoa vuositolkulla suuttumatta?
      Miehen ois parasta opetella käyttäytymään sivistyneemmin tai sun parasta hankkia parempi mies ja parempi elämä.

      Sulla on täysi oikeus suuttua jos miehesi jatkuvasti on tuommonen kännisika. Mut pakkoko sun on kattoa tommosta hakkaavaa kännisikaa? itsekunnioitusta vähän peliin.

    • jellona

      Tällaistahan se nykyään tuppaa usein olemaan. Nää ukot on vähän monimutkaisia otuksia. Ei ole ihan yksinkertaista ymmärtää. Usein tuollainen käytös johtuu ylläreistä, joista sitten on aiheutunut kuluja? Lapsetkin on ihan kivoja, mutta ei välttämättä kuitenkaan silleen toivottuja.. Kyse on kuitenkin aika suurista summista ym. Kyllä tuon perheen perustamiseen liittyy riskejä, mutta voisihan niitä yrittää välttää? Ja onhan olemassa juttuja, joista miehet tykkääkin ;)

    • hulpio

      Hullu JÄTÄ SE!!!! äläkä kysele. itseäs saat syyttää muuten!

      • nanna

        tällaset kommentit, kun aletaan tuntemattomia nimitteleen hulluksi! Think twice!


    • Lissu

      Kuulostaa tutulta tuo paikkojen rikkominen yms. edellinen suhteeni kesti neljä vuotta josta kolme vuotta oli koko ajan pelko perseessä kun tulen töistä että mitä on rikottu kotona ja mitä itse tulen saamaan tullessani kotiin, nyrkkiä vai pusun. Harvoin minulla mitään näkyvää vammaa oli, mies hakkasi yleensä päähän jolloin kuhmut ja ruhjeet jäivät hiusten alle piiloon. Kerran olin toiselta puolen päätä niin hakattu että nukuin viikon vain toisella kyljellä, ja siitä tuli sitten taas haukkuja kun en voinut olla naama herraan päin yöllä. Kerroin kyllä miksi mutta se ei ollut kuulemma tyydyttävä selitys. Pari kertaa myös lensin keskellä yötä sängystä alas kun olin niin "vitun hirveä huora" ettei kanssani voinut nukkua samassa sängyssä. Ja tässä vasta pari esimerkkiä parisuhdehelvetistä missä jokainen päivä oli tuskaa ja pelkoa siitä mikä väärä sana laukaisee seuraavan riidan tai potkun tms..jos haluat keskustella niin meilaa vinostintos@suomi24.fi

    • itsekin nähnyt

      ensinnäkin, jos mies ilmoittaa, ettei koskaan ole ollut ketään kohtaan väkivaltainen ennen sinua, se on todennnäköisesti puppua. usein nämä käyttäytymismallit tulevat jo kotoa ja toistavat itseään jokaisessa vakavammassa suhteessa.Muista aina, että ei ole sinun vikasi, jos miehellä on ongelma. väkivaltaan provosoivia tekijöitä voi yrittää välttää, mutta on tehtävä kumppanille selväksi missä raja kulkee. Itse soitin kerran meille poliisit kotiin kun yksin en sinne uskaltanut episodin jälkeen mennä.Tästä on toistaiseksi jo monta kuukautta, eikä mitään vastaavaa ole tapahtunut sen jälkeen.rauhoittava keskustelu on usein parasta, elä itse hermostu, mutta älä myöskään alistu.toisen näkökantojen huomioiminen ja omien vaatimusten keventäminen on meillä auttanut kumpaakin kasvamaan ihmisinä.luottamus vie aikaa ja voimia, sen rakentaminen on välillä jopa tuskallista.pieni mustasukkaisuus on tervettä, mutta muista, että luottamalla saa turvaa ja rakkautta myös takaisin. voimia!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9216
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      374
      8034
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5813
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2397
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2114
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1759
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1705
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1470
    9. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1418
    10. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1389
    Aihe