23-vuotiaana eläkkeelle

Se on tää takuueläke, vähän päälle 700€. Eipä kummosia.

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/271010144910HN

Kovin helposti ei nykyään pääse työkyvyttömyyseläkkeelle ja saa olla aika painavat mielenterveydellisetkin syyt että pelkästään niistä pääsee.

Ennen eläkkeelle pääsyä täytyy olla sairautesi asianmukaisesti hoidettu lääkkeillä, terapialla, Kelan kuntoutus käytynä ja ammatillinen kuntoutus esim. työkokeiluna tehtynä kirjallisen palautteen kera. Takuu varmaa ei ole eläkkeen myöntäminen näidenkään toimenpiteiden jälkeen, mutta eläke tulee melko taatusti hylättynä, mikäli em. ei ole tehtynä.

Aloittajalle: ymmärrän oikein hyvin mielenterveysongelmia, itse kärsin myös hyvinkin vakavasta oirehdinnasta. Nyt oli ensimmäistä kertaa elämässä pakko jäädä saikulle ( nyt 24-vuotiaana) vaikean psykoottisen oirehdinnan ja vaikeiden mielialan vaihtelujen vuoksi, hyvin todennäköisesti kärsin asiantuntijoidenkin mukaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joka ei milloinkaan parane. Toivoa ei siis paljon ole ainakaan häiriön muuttumisesta parempaan suuntaan, lääkityksellä voidaan pahimpia oireita hoitaa ja neuroleptien elinikäisestä popsimisestakaan ei varmaan kovin hyvää seuraa :(

Silti on sanottava, että en kertakaikkiaan ymmärrä 23-vuotiasta ihmistä, joka ei ole edes yrittänyt koskaan mitään ja haluaa kovasti eläkkeelle. Et voi edes tietää, ovatko ongelmasi niin vakavia, ettet pystyisi tekemään mitään, kokeilematta? Siinä tapauksessa ymmärtäisin, että olisit monet kerrat koittanut ja kaikki olisi jäänyt kesken ongelmiesi takia, lannistuuhan siinä ajan mittaan, jos huomaa ettei vain kykene. Mikä estää sinua ensin yrittämästä tässä elämässä?

Juuri tuollaisen asenneongelman takia jota diidiikin hokee nuoret mielenterveysongelmaiset eivät pääse kuntoutukseen!

Työkokeilut pitää järjestää lääkärin määräyksestä ja kuulua ns.kuntoutussuunnitelmaan eikä mennä noihin ilmaisorjatöihin joita niin innokkaasti vajaakuntoisillle tyrkytetään.

vaiheessa viestiäni maininnut sanaakaan työharjoitteluista jne. Tarkoitin nyt esimerkiksi "oikean" opiskelun kokeilemista. Tai mitä ikinä tahansa. Jollei ole työ- tai opiskelukykyinen, niin pitäisi koittaa kuntouttaa itseään vaikkapa sitä varten, että pääsisi terapiaan käsittelemään asioita.

ensimmäisessä viestissäni sanoin, niin eri asia, jos aloittaja olisi ilmaissut tehneensä jo kaiken voitavansa tilanteen parantamiseksi. Hän vain heti ensimmäiseksi kertoi, ettei ole koskaan opiskellut eikä tehnyt mitään työtä, joten siitä päättelin. Ei silloin ensimmäinen vaihtoehto ole siirtyä eläkkeelle.

Oletko ajatellut että se tarkoittaa sitä ettei ole pystynyt päänvaivojen takia tekemään näitä asioita?

päänvaivojen kanssakin pystyy tekemään jotakin, eikä ole täysi invalidi. Sen sijaan se on pidemmän päälle hyvin invalidisoivaa, jos kaksikymppisenä on jo täysin ulkona kaikesta, ei ole koskaan esimerkiksi rahaa edes peruselämiseen tarvittaviin asioihin jne. Jää kaikesta ulkopuolelle, eikä ne ongelmat ainakaan yksinäisyydessä parane.

päässyttä useimmiten mielitä edes kuntouttaa, vaikka itse haluaisi. Silloin se on jo yhteiskunnan silmissä päätetty toivottomaksi tapaukseksi, niin ikävältä kuin kuulostaakin, mutta mitä näitä joitakin tarinoita seurannut.

Moni jotunut käymään terapiat ja koonnut itsensä pienistä palasista, Terapia, lääkkeet ja työssäkäyminen, ne on olleet hoitokeinot ennen vanhaa.

Ongelmat ei korjaannu kotisohvalla, kun monesti on kyse juuri vuorovaikutukseen ja itsetuntoon liittyvistä asoista. Mistä sitä itsetuntemusta saa jos ei ole ihmisten kanssa tekemissä. Se, että putoaa lopullisesti yhteiskunnan kelkasta ei kenenkään mielenterveyttä paranna.

Kun pääsisikin kuntoutustyöhön joka on ilmaista. Itse käyn kuntouttavassta työtoiminnassa josta maksan 65€ kuusta, ja se on vähimmäinen hinta. Se on pois eläkkeestä josta maksan myös opintolainaa takaisin, vuokrat ja elämiset päälle. Muuta tukea ei myönnetä, ei edes bussimatkoja työpaikkaan. Vaan jotain työtä on kuulemma tehtävä, muuten Kela ei usko työkyvyttömäksi.