Eli meillä on ongelma, kun kohta 3v täyttävä sekarotuinen narttukoira ei suostu kunnolla kävelemään ulkona. Ongelma on siinä että koira jää aina taakse ja vetää välillä maahan ja jarruttelee jatkuvasti, vaikka kävelynopeus ei ole mikään kova. Koiraa ei saa millään kävelemään edellä, vaan sen on aina tultava jostain syystä takana ja jäätävä haistelemaan kaikkea mahdollista.
Jos koira on vapaana ja talvella kävellään vaikka järven jäällä, niin ei ole mitään ongelmaa, koira seikailee edellä omiaan ja tutkii innoissaan ja kulkee kokoajan lähettyvillä ja tottelee käskyistä, mutta hihnassa käveleminen ei suju sitten millään.
Koiraa on käytetty lähestulkoon koko ikänsä koirakouussa viikottain ja siellä kyllä onnistuu aina kävelykin mallikkaasti, mutta jostain syystä koiraa ei saada ymmärtään että kotonakin pitäisi kävellä kun lähetään pihalle. Itellä olisi intoa mennä pitkiä lenkkejä, mutta motivaatio karistuu aina ensimmäisen 200m aikana kun kävelyyn tuhrautuu aikaa ja hermoja tuon taakse jäämisen takia. Koiraa saa jatkuvasti vetää perässään että pystytään kävelemään, namit auttaa hetkellisesti ja jotain vinkuvaa kumikanaa on kanssa kokeiltu suhteellisen onnistuneesti, mutta kaivattaisiin kyllä paljon kaikkea mahdollista vinkkiä tuohon ulkoiluun. Mikä olisi oikea tapa lähteä kouluttamaan tätä edellä kevelyä vetämättä, eikä nenä maassa tarvisi kulkea jatkuvasti. Ongelma on myös muiden koirien kanssa, jotka tulevat ulkona vastaan, koska meidän koira menee aina maahan kun näkee vastaan tulevan koiran, vaikka 500m päässä, nin tätä on aina odotettava eikä eteenpäin voi mennä.( tähän on kyllä saatu viime aikoina edistystä nameilla, mutta ei sekään aina toimi) vinkkejä myös tähän kaivataan.
Kiitos jos jaksoit lukea ja vielä enemmän kiitos jos saa jotain hyviä neuvoja!
(Rodussa on toki aika itsepäistä ainesta kun koirassa on mäyräkoiraa, sakemannia ja ajokoiraa.)
Jos koira on vapaana ja talvella kävellään vaikka järven jäällä, niin ei ole mitään ongelmaa, koira seikailee edellä omiaan ja tutkii innoissaan ja kulkee kokoajan lähettyvillä ja tottelee käskyistä, mutta hihnassa käveleminen ei suju sitten millään.
Koiraa on käytetty lähestulkoon koko ikänsä koirakouussa viikottain ja siellä kyllä onnistuu aina kävelykin mallikkaasti, mutta jostain syystä koiraa ei saada ymmärtään että kotonakin pitäisi kävellä kun lähetään pihalle. Itellä olisi intoa mennä pitkiä lenkkejä, mutta motivaatio karistuu aina ensimmäisen 200m aikana kun kävelyyn tuhrautuu aikaa ja hermoja tuon taakse jäämisen takia. Koiraa saa jatkuvasti vetää perässään että pystytään kävelemään, namit auttaa hetkellisesti ja jotain vinkuvaa kumikanaa on kanssa kokeiltu suhteellisen onnistuneesti, mutta kaivattaisiin kyllä paljon kaikkea mahdollista vinkkiä tuohon ulkoiluun. Mikä olisi oikea tapa lähteä kouluttamaan tätä edellä kevelyä vetämättä, eikä nenä maassa tarvisi kulkea jatkuvasti. Ongelma on myös muiden koirien kanssa, jotka tulevat ulkona vastaan, koska meidän koira menee aina maahan kun näkee vastaan tulevan koiran, vaikka 500m päässä, nin tätä on aina odotettava eikä eteenpäin voi mennä.( tähän on kyllä saatu viime aikoina edistystä nameilla, mutta ei sekään aina toimi) vinkkejä myös tähän kaivataan.
Kiitos jos jaksoit lukea ja vielä enemmän kiitos jos saa jotain hyviä neuvoja!
(Rodussa on toki aika itsepäistä ainesta kun koirassa on mäyräkoiraa, sakemannia ja ajokoiraa.)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koiran luottamus mitataan ohjaajaan hihnassa. Tätä tarvittavaa hihnaluottamusta saavutetaan määrätietoisella ohjauksella, jolla tilanne viedään läpi.
Tuo ei siis tarkoita että koiralle pitäisi alkaa jurmuttamaan, vaan pyrkiä ohjaamaan sitä hallitusti. Nyt koiran huomio on ympäristössä ja tämä sama huomio pitää siirtää tavalla tai toisella yhtä vahvasti ohjaajaan....mitään et voi koiralle opettaa, jos sen huomio ei ole sinussa...siis kontakti harjoituksia.
Kenttäkäytöksellä ja ulkoilulla ei juuri ole mitään tekemistä. Kentällä opetellaan koiran ja ohjaajan yhteistyötä / yhteistyömallia, sekä tilanne hallintaa (oli kyse liikkeistä tai mistä vain)
"500m päässä, nin tätä on aina odotettava "...tämä kertoo paljon. Ei koiraa pidä odottaa, eikä se näin saa hallita tilannetta ja vahvistaa käytöstään kuten nyt tekee. Kyllä se koira liikkuu aluksi vaikka nahkoineen, jos halua on, mutta päämäärä pitää myöhemmin olla kontakti koiraan (hallittu tilanne).
Tavallaan siis oikealla linjalla ollaan, kun tuota kontaktia on yritetty harjoitella viime aikoina kovasti. Edellä mainittu 500m päässä olevan koiran odottaminen on välillä aika hyvin saatu kitkettyä siten, että kutsutaan koiraa nimellä ja ohi käskyllä ja namilla/vinkulelulla mennään, mutta tuntuu että koira ei siitä opi mitään pidemmän päälle, kun joka kerta on aina sama homma. Yleensä mennään vaikka väkisin eteenpäin eikä anneta sen koiran odottaa, vaan lähinnä tarkoitin, että koira haluaa jäädä kaikkea odottamaan mieluummin kuin liikkua.
Välillä tuntuu että koira pelkää kauheasti kaikkea ja jää sen takia odottamaan ja joskus se ei uskalla kävellä jonkun kiinteän esineen (esim. jätelava tien vieressä) ohi, vaan saa pelkokohtauksia. Joskus se tuntuu pelkäävän liikennemerkkejä tai linnunpönttöä puussa ja silloin se ei kävele metriäkään eteenpäin.
Me ollaan aika paljon otettu kontaktiharjoituksia lenkillä, niin että kutsutaan koiraa ensin nimellä ja kun on kontakti, niin pyydetään koira "seuraa" käskyllä vierelle ja palkitaan, sitten mennään "vierellä" käskyllä eteenpäin ja palkitaan siinä samalla, jos onnistutaan kävelemään pidempi matka hyvin, niin sitten annetaan koiran haistella rauhassa jonkun aikaa ja jatketaan taas samalla tavalla eteenpäin. Näin päästään välillä pitkäkin matka liikkumaan. Tätä on kyllä tehty aina ja hyvin vaihtelevalla menestyksellä, välillä koiraa ei kiinnosta ottaa kontaktia vaikka sitä kutsuu kuinka kauan ja vierellä ei meinata pysyä kun hetki. Pahaa tekee välillä väkisinkin sitä vetää perässä kun ei muuten liikuta ja kontaktia ei saa millään.
Onko noihin kontaktiharjoituksiin hyviä vinkkejä?
Täällä on monta hyvää keskustelua kontaktista ja muista vastaavista.
Voi olla että kannattaisi tehdä hieman tarkempia pohjia asiaan.
- ennakoi ja toimi, ennen koiran reaktiota..
- pidä säännöllistä/ tasaista kontaktia koiraan, että koira ei pääse liiaksi keskittymään ympäristöönsä.
- Jos koira pääsee keskittymään, niin käännä rivakasti suuntaa, rauhoita ja kontaktissa kontrollinalaisesti käännytään ja pidetään huomio itsessä sopivin tavoin, palkkiolla, lelulla, tai ohitetaan "reilusti" ja palkitaan vasta ohituksen jälkeen. Koiran mukaan.
"niin sitten annetaan koiran haistella "..ja tässä annat koiran "virittäytyä" tulevaan?..
Kontaktitapoja on monenlaisia ja aika kohtuutonta vaatia katsekontaktia koko lenkin ajan, joten voisi olla järkevää keskittää kontakti säännölliseksi, mutta vahvaksi....kävellään (ei haistella)-> kutsu->palkkio...Palkkio voi siis olla myös sopiva kehu /huomio koiralle..kutsu->venytetään kontaktiaikaa-> palkkio jne..
Tavoitteena, että koira keskittää huomionsa aina kutsusta ohjaajaan.
"Välillä tuntuu että koira pelkää "...seuraavalla ell.käynnillä kannattaa mainita asiasta, koska koko homma voi juontua myös heikosta näöstä..(varsinkin jos käytös korostuu hämärällä)
Kontakti harjoituksia voi tehdä muutenkin kuin lenkillä. Kaikessa missä koiralle on jotain odotusarvoa, kuten ruoka jne..niitä voi kehitellä, mutta kuitenkin maltilla ja erilaisilla aikajaksoilla...vaikka Kutsu->taputus ja kehut..vaihtelemalla odotusarvoa saa koiran kiinnostuksen pysymään sinussa.
Omalla koiralla teen päivässä kymmeniä "treenejä" ihan huomioimalla koiraa katseesta jne...Pääasia että myös itse vastaa koiran kontakti pyrkimyksiin/katseeseen, joita aika paljon ihan arjessa tapahtuu.