Minua on alkanut viime vuosina kismittämään se, miten suurin osa ihmisistä tuntuu ajattelevan, että tietää 100% varmuudella kaiken kaikesta.
Olen itse selvänäköinen, ja olen kohdannut elämäni aikana monia muita näkijöitä, okkultisteja, parapsykologeja jne. Jokainen vastaantullut ihminen on käyttänyt hienoja sanoja ja vakuuttanut, että ne asiat, joista he puhuvat, ovat täysin totta.
Mutta mistä me loppujen lopuksi voimme tietää, millä tolalla asiat oikeasti ovat? Onko astraalitasoa tai vaikkapa henkioppaita olemassa, vai ovatko ne vain ihmisten keksintöä?
Tehköön kukin miten haluaa, kunhan ei aiheuta vahinkoa muille. Omalla kohdallani kuitenkin tuntuisi silkalta mielettömyydeltä alkaa väittää jotain, kun en loppujen lopuksi omaa mitään tiedon rippeitäkään henkimaailman asioihin liittyen. Tulisi vähän sellainen fiilis, että korotan itseni asemaan, joka ei minulle kuulu/jota en ole ansainnut.
Siinä vaiheessa vaan alkaa ärsyttää, kun joku tuomitsee minua sen perusteella, että hän itse näkee totuuden tietynlaisena ja uskoo siihen kivenlujasti, ja väittää että olen teeskentelijä tai epäsivistynyt. Myös "olet varmaankin nuori sielu, kun et näistä asioista tiedä" lause on kuultu useamman kerran.
Mitä mieltä te olette?
Olen itse selvänäköinen, ja olen kohdannut elämäni aikana monia muita näkijöitä, okkultisteja, parapsykologeja jne. Jokainen vastaantullut ihminen on käyttänyt hienoja sanoja ja vakuuttanut, että ne asiat, joista he puhuvat, ovat täysin totta.
Mutta mistä me loppujen lopuksi voimme tietää, millä tolalla asiat oikeasti ovat? Onko astraalitasoa tai vaikkapa henkioppaita olemassa, vai ovatko ne vain ihmisten keksintöä?
Tehköön kukin miten haluaa, kunhan ei aiheuta vahinkoa muille. Omalla kohdallani kuitenkin tuntuisi silkalta mielettömyydeltä alkaa väittää jotain, kun en loppujen lopuksi omaa mitään tiedon rippeitäkään henkimaailman asioihin liittyen. Tulisi vähän sellainen fiilis, että korotan itseni asemaan, joka ei minulle kuulu/jota en ole ansainnut.
Siinä vaiheessa vaan alkaa ärsyttää, kun joku tuomitsee minua sen perusteella, että hän itse näkee totuuden tietynlaisena ja uskoo siihen kivenlujasti, ja väittää että olen teeskentelijä tai epäsivistynyt. Myös "olet varmaankin nuori sielu, kun et näistä asioista tiedä" lause on kuultu useamman kerran.
Mitä mieltä te olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tulee tutkia ite niin asiat selviää jos selviää. Joku ilmiö on olemassa katsojalle vain jos katsoja ilmiön itse havaitsee. Muu on haihattelua kriittiselle.
Määritelmä:
Nuori sielu on sellainen joka haluaa että muutkin omaksuvat juuri saman katsantokannan. Fundamentalismia minkä tahansa aatteen piirissä.
Lisäisin vielä että henkinen selvänäkö on ykseyden tajua ja siihen ei sisälly välttämättä mitään tuntemusta ns. tasoista. Jotkut selviävät kenties elämänsä kokonaan ilman tietoa psyykkisistä tasoista. Onnekkaita, sillä he edistyvät silloin nopeasti. Tätä sanotaan kirjallisuudessa nopeaksi "auringon" tieksi.
Psyykkinen selvänäkö sen sijaan sisältää ennenkaikkea tuntemusta tasoista. Tämä näkökyky herää vanhan kaavan mukaan joogatessa, joka voi nopeuttaa kehitystä mutta sen sivuvaikutuksena on karman lisääntyminen. Tätä sanotan kirjallisuudessa hitaaksi "kuun alaiseksi" tieksi.
Kolmas näkijöiden luokka on yhdistelmänäkijät: henkinen ykseyden taju että psyykkinen visuaalisuus yhdessä. Yleistä varmaankin näkijöillä jotka kuuluisia, sillä tällä näkökyvyllä pärjää täsä maailmassa. 1. luokan näkijä ei välttämättä voi hyödyntää kykyään täällä, koska se on niin abstraktia ykseyden tuntua.
Tällaista mielipidettä. Kullakin omanlaisena mielipiteet. Ylenmääräinen kriittisyyskin on nuoren sielun merkki: tahtoo muuttaa toisen.
Niinhän se on, ihminen olettaa tietävänsän aina kaiken ja että se mitä tietää on ehdottomasti totta. Minäkin kuuluin aikoinani tuohon ryhmään ja ihan oikeesti ajattelin että tieto joka minulla asiasta on on se absoluuttinen totuus. Sittemmin on asiat muuttuneet, enkä voi oikeestaa sanoa tietäväni yhtään mitään. Tavallaan olin onnellisempi kun uskoin tietoni olevan totuus, nyt kun ei ole mitään totuutta ja koko oma olemassaolonikin on minulle epävarmaa, saatanhan olla vai ajatus elämänvirrassa enkä mikään todellinen fyysinen olento, en osaa sanoa mihinkääm asiaan mitään.
Ehkä meidän ihmisten ei kuuluisi ajatella liikaa vaan uuvuttaa itsemme päivän askareissa niin loppuun, että yön tullessa raskas uni sulkisi kaikki ajatukset mielestämme pois.
Monethan ne ketkä koittaa tuoda jotakin tiettyä totuutta esiin saadaan jotenkin aina hiljennettyä, eli ne ketkä vaiennetaan ovat varmaankin jotenkin sinne totuuteen päin, ja ne hiljentäjät itse kuuluu luultavasti suureen liittoon. Itse uskon oman tietoisuuteni sen oikean siis olevan jossain muualla unien rajamailtakin syvemmällä. Jumissa tässä olen siis.
Se totuus kun ei tule julki .Ihmisiä jopa menehtyy sen takia.Pitäisi vaatia enemmän .esim,Jos lääke ei tehoa 4 tuntiin alentaen kuumeen ym, se ei sovi se pitäisi vaihtaa semmoiseen mikä toimii. Surullisinta on ahneet jotka vielä pantaavat tietoa .Suurien rahojen toivossa.Ne totuuden puhujat todella yritetään vaientaa.Vanhuksien elämän viisaus ja tieto on joidenkin kohdalla nujerettu. Ei ne edes anna sitä kaikille...