Kriittisyys ja kyseenalaistaminen

Tulee tutkia ite niin asiat selviää jos selviää. Joku ilmiö on olemassa katsojalle vain jos katsoja ilmiön itse havaitsee. Muu on haihattelua kriittiselle.

Määritelmä:
Nuori sielu on sellainen joka haluaa että muutkin omaksuvat juuri saman katsantokannan. Fundamentalismia minkä tahansa aatteen piirissä.

Lisäisin vielä että henkinen selvänäkö on ykseyden tajua ja siihen ei sisälly välttämättä mitään tuntemusta ns. tasoista. Jotkut selviävät kenties elämänsä kokonaan ilman tietoa psyykkisistä tasoista. Onnekkaita, sillä he edistyvät silloin nopeasti. Tätä sanotaan kirjallisuudessa nopeaksi "auringon" tieksi.

Psyykkinen selvänäkö sen sijaan sisältää ennenkaikkea tuntemusta tasoista. Tämä näkökyky herää vanhan kaavan mukaan joogatessa, joka voi nopeuttaa kehitystä mutta sen sivuvaikutuksena on karman lisääntyminen. Tätä sanotan kirjallisuudessa hitaaksi "kuun alaiseksi" tieksi.

Kolmas näkijöiden luokka on yhdistelmänäkijät: henkinen ykseyden taju että psyykkinen visuaalisuus yhdessä. Yleistä varmaankin näkijöillä jotka kuuluisia, sillä tällä näkökyvyllä pärjää täsä maailmassa. 1. luokan näkijä ei välttämättä voi hyödyntää kykyään täällä, koska se on niin abstraktia ykseyden tuntua.

Tällaista mielipidettä. Kullakin omanlaisena mielipiteet. Ylenmääräinen kriittisyyskin on nuoren sielun merkki: tahtoo muuttaa toisen.

Niinhän se on, ihminen olettaa tietävänsän aina kaiken ja että se mitä tietää on ehdottomasti totta. Minäkin kuuluin aikoinani tuohon ryhmään ja ihan oikeesti ajattelin että tieto joka minulla asiasta on on se absoluuttinen totuus. Sittemmin on asiat muuttuneet, enkä voi oikeestaa sanoa tietäväni yhtään mitään. Tavallaan olin onnellisempi kun uskoin tietoni olevan totuus, nyt kun ei ole mitään totuutta ja koko oma olemassaolonikin on minulle epävarmaa, saatanhan olla vai ajatus elämänvirrassa enkä mikään todellinen fyysinen olento, en osaa sanoa mihinkääm asiaan mitään.
Ehkä meidän ihmisten ei kuuluisi ajatella liikaa vaan uuvuttaa itsemme päivän askareissa niin loppuun, että yön tullessa raskas uni sulkisi kaikki ajatukset mielestämme pois.

Monethan ne ketkä koittaa tuoda jotakin tiettyä totuutta esiin saadaan jotenkin aina hiljennettyä, eli ne ketkä vaiennetaan ovat varmaankin jotenkin sinne totuuteen päin, ja ne hiljentäjät itse kuuluu luultavasti suureen liittoon. Itse uskon oman tietoisuuteni sen oikean siis olevan jossain muualla unien rajamailtakin syvemmällä. Jumissa tässä olen siis.