Millaisen vastaanoton olette saaneet puolisonne vanhemmilta, kun olette uusioperheen perustaneet?
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, ja puolisollani ei myöskään ole biologisia lapsia. Tästä on tullut ongelma. Milloin mikäkin tekemäni kotiaskare on pielessä. Minulla ja lapsella on väärä sukunimi, lapseni ei osaa mitään, eikä ole yhtä fiksu kuin heidän muut lapsenlapset, minä vaan kyttään perintöä jne..
Tätä mäkätystä olen saanut kuunnella joka kerta, kun olemme menneet kylään. Lopulta päätin lopettaa kyläilyt.
Onko muilla huonosti käyttäytyviä puolison vanhempia?
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, ja puolisollani ei myöskään ole biologisia lapsia. Tästä on tullut ongelma. Milloin mikäkin tekemäni kotiaskare on pielessä. Minulla ja lapsella on väärä sukunimi, lapseni ei osaa mitään, eikä ole yhtä fiksu kuin heidän muut lapsenlapset, minä vaan kyttään perintöä jne..
Tätä mäkätystä olen saanut kuunnella joka kerta, kun olemme menneet kylään. Lopulta päätin lopettaa kyläilyt.
Onko muilla huonosti käyttäytyviä puolison vanhempia?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ei muilla ole, mutta huonosti käyttäytyviä uusikoita varmaanon pilvin pimein.
Eihä n sun lapsi ole niiden lapsenlapsi,oliko pako rikkoa se perhe.
Lissu, ootko täysin dille? Etkö oikein ymmärrä tekstiä!? Eihä miehellä ole ollut perhettä aikasemmin, ei siis ollut biologisia lapsia. Kuinka tässä nainen olisi voinutkaan rikkoa kenenkään perhettä??? Halooooo!!!!
Ja edelliselle kommentoijalle, ap ei ole naimattomalle miehelle uusikko!
L isu ko etasaa da eeedes yksi rivi illllllman kirotusvihrettä.....
Meillä on molemmilla lapsia. Emme rikkoneet toistemme perheitä, lasten toisista vanhemmista oli erottu aikaa sitten ja välit on kunnossa.
Miehen vanhemmille on vain ollut vaikea hyväksyä minua koska minulla on lapsia aikasemmasta suhteesta, heidän puheidensa pohjalta olen näin ymmärtänyt. Olisi miehen pitänyt ottaa nuori joka tekee miehelle lisää biologisia lapsia. Olen siis auttamattoman vanha miehen vanhempien mielestä kun olen jo 32v ja pahinta on kun en enää pysty lapsia saamaan. Mutta onneksemme miehen vanhemmat asuu kaukana joten heitä tapaa vain kerran vuodessa. Minun lapsiani he eivät tietenkään pidä minään ja nykyisin emme enää koko perheen voimin matkusta heille koska, he haukkuvat lapsiani heidän kuullen. Mieheni on asiasta vanhemmilleen puhunut mutta eipä se auttanut, vanhoollisia kun ovat.
Rikoit toisten perheen ja nyt haluut rikko vielä miehen ja hänen vanhempien välit. Onko ne huonostikäytttäytyviäkun eivät halua olla välirikossa, ja sinä hyvä ihminen kun haluat rikkoa kaikki ihankaikki? Sitten viellä rytkytä omaa lasta toisien hoidettavaksi ja silti ovat huonoja ihmisiä?
Eihän ne sinun lapsesi olekkaan mitään samaa lihaa ja verta.
Nehän toisen miehen siittämiä lapsia!!
Tästä samasta aiheesta on miljoona aloitusta miksi yhäri ei kelpaa.
En minäkään hyväksyisi toisen tekemiä lapsia ja vielä kun et enää pysty synnyttämään!
On sulla nössö "Mies".
ööö??? Mies hyväksyy lapset, miehen vanhemmat ei hyväksy.. Eli miksi syytät miestä nössöksi?
Se on taas sinun asia ja ongelma jos et voi hyväksyä muita lapsia kuin itse siittämäsi!
On MIEHIÄ ja on miehiä, sinä kuulut jälkimmäisiin.
Osaatteko lukea, vai onko kaikki muumit kotona?
Jestas miten yksinkertaisia nämä kirjoittajat oikein ovat!?
AP:n kirjoitukseen otan senverran kantaa, että ei todellakaan lapsesi ole miehesi vanhemmille mikäänlapsenlapsi, ei heidän tarvitse samoin huomioida häntä kuin oikeita lapsenlapsiaan.
Toisaalta se olisi väärinkin lastasi kohtaan, sillä lapsellasi on jo isovanemmat omasi ja isänä, joten anna hänen pitää nämä oikeina isovanhempinaan.
No tuo "mäkätys" töiden teosta on turhaa, vaikka olisi aiheellistakin, mutta älä nyt missään nimessä miestäsi erota vanhemmistaan, sekin on väärin.
Tässä ketjussa tulee hyvin esille uusperheiden haasteelllisuus, kun näitä mielipiteitä on hyvin erilaisia ja odotuksia näillä uusioilla aivan liikaa. Ero tuo tulleessaan aina erilaisia asiota, ex-puoliso on saattanut perheineen jo vuosia olla hyväkin ystävä ja tuttu toisen puolison sukulaisten kanssa, sitten siihen eron kautta pian tulee taasen uusi ihminen ja monesti vielä lapsineen, omine tapoineen.
Kukaan ei voi vaatia, että vaihto tapahtuu kuin entistä ei olisi ollutkaan, eikä koskaan uusperheen tilanne ole sama, sillä aina mukana elämässä on myös nämä ex-puolisot, varsinkin jos sattuu lapsia olemaan edellisestä liitosta.
Tämä tosiasia pitäisi näiden eronneiden ja uuteen suhteeseen menneiden myös ymmärtää, vanhaa ei voi vain unohtaa ja huitaista pois, eikä uusi voi vaatia isovanhempia olemaan isovanhempia myös hänen entisen liiton lapsilleen.
Pitää ymmärtää mikä on oikein ja mikä on väärin ja sekin. Ja sekin on hyväksyttävä, että puolisot eivät katoa näkymättömiin läheisineen.
Antakaa eroistanne huolimatta lastenne pitää omat isovanhemmat ja läheiset, älkääkä vaatiko uuden puolison vanhempia olemaan isovanhempia entisen liiton lapsillenne.
Eroaminen ja uusi suhde ei ole niin yksinkertainen, kuin halauaisitte sen olevan ja juuri siitä syystä näitä veikeuksia tulee , kun ymmärrys jättää.
Erossa ei pidä myöskään alkaa edes uuden suhteen pyynnöstä alkaa hylkimään omia vanhempiaan, mikä tuntuu olelvan uuden suhteen tahto aika monesti, kun häntä ei ihan avosylin ollakaan ottamassa vastaan lapsineen päivineen ja samalla aleta haukkumaan toisen ex-puolisoa.
Olen eri mieltä. Ehdottomasti isovenhempien pitää kohdella tasa-arvoisesti samassa asemassa olevia lapsia, huolimatta siitä ovatko biologisesti omia lapsenlapsia vai ei. Lapset kuitenkin asuvat samassa perheessä heidän poikansa kanssa, eli ovat käytännössä perhettä ihan samalla tavalla. Lapset ovat täysin syyttömiä, ja tismalleen saman arvoisia yksilöitä, biologiasta riippumatta.
Hyvin harvoin entiset puolisot pitävät vanhoihin appivanhempiin kovin paljoa yhteyttä. Eikä aloittaja edes kertonut, että hänen miehellään olisi entistä puolisoa... Mutta vaikka entinen puoliso olisikin, niin harvassa on ne, jotka yhtä yhdessä aikaa sen kummemmin viettävät. Tietysti hienoa jos tullaan toimeen, esimerkiksi jos entinen puoliso kyselee lapsille mummolasta/entisestä appilasta hoitopaikkaa tai muuta vastaavaa. Mutta kyllä ne yhteiset Joulut ja sunnuntai ateriat loppuu kun erotaan. Jos ei lopu, se on ongelma. Vaikka mitään uusia puolisoita ei olisi, niin sille exälle itselleen pitää antaa tilaa elää vain oman perheensä parissa, ilman exää.
Lisäksi eihän ne omat isovanhemmat lapsilta katoa, vaikka uusperheen myötä tulisi uusiakin.:)
Mainittakoon tähän loppuun oma tilanteeni. Olen eronnut, ja uudessa seurustelusuhteessa. Uusi anoppi-ehdokas on ottanut mut lämpimästi vastaan. Hänellä on hyvät välit myös miehen exään, mutta eivät vietä aikaa yhdessä. Sen sijaan anoppi-ehdokas on ystävä miehen entisen anopin kanssa. Haluaisi tutustua myös minun vanhempiini, mutta kun on välimatkaa... Joskus sitten.:)
Minulla on hyvät välit exäni vanhempiin, mutta harvoin ollaan tekemisissä. Joskus lasten kautta, esimerkiksi tarhan Joulujuhlaan entinen anoppi pyysi päästä mukaan. Se oli ok. Exäni on jo uudelleen naimisissa. Välit uuteen puolisoon ovat hyvin etäiset, mutta eivät riitaiset.
Mieheni exän kanssa olen pari kertaa juonut kupin kahvia. Olemme hyvin erilaisia, mutta hyvin ystävällisiä toisillemme.
Kaikki isovanhemmat ovat äärimmäisen tasa-arvoisia ja huolehtivaisia kaikkia lapsia kohtaan. Heitä ei erotella. Omat vanhempani ovat "Turun mummo ja ukki" jo nyt seurustellessa miehen lapsille, ja minun lapseni sanoo "Kaisa-mummoksi" miehen äitiä. Silti on ne omatkin isovanhemmat. Hyvin menee.
Kun välit ovat hyvät, mutta riittävän etäiset ja tilaa elämän eteenpäin menemiselle annetaan, kenelläkään ei ole syytä pahastua. Tietäkööt jokainen oman paikkansa. Minä olen exälleni mennyttä elämää, samoin miesystäväni exä minun miesystävälleni. Ei tarvitse tapella.:) Yleensä niitä riitoja tulee siitä, jos ihmisten elämäntilanteita ei kunnioiteta. Suuntaan tai toiseen.
Ai kauhee millainen pösilö voi nainen olla! Katkera, epäkypsä, julma ja itseään täynnä kun ei ole saanut miestä aikanaan. Huomaa ettei ole ollut monekaan ihmisen kanssa tekemisissä, kun nyt jo alkaa kiusaamaan jo uuden ukkosa vanhempiakin, että kehtaa!!! Huomaatko miten huonostikäyttäyvä olet, kuinka et tule toimeen yhdenkään ihmisen kanssa, saatikka itsesikanssa. Sinun pitäämennä mielenterveystoimistoon hakemaan apua tuohon tilanteeseen, kun et pidä muista ihmisitä, vain itsestäsi, ja haukut kaikki paitsi itsesi.
Luetun ymmärtäminen on näköjään osalle kirjoittajia haasteellista!
Ensiksikin en ole eronnut, vaan ex-mieheni on kuollut. Nykyisellä puolisoillani ei ole lapsia, eikä exiä. Enkä ole kirjoittanut, etten kykenisi lapsia lisää saamaan.
En ole este mieheni vierailulle vanhemilleen. Minä en vaan sinne enää mene, eikä lapseni.
Lapseni tai minä emme odota, että puolisoni vanhemmat olisivat hänelle isovanhempia! Hänellä on aivan ihanat isovanhemmat. Odotamme sitä, että olisi osattu käyttäytyä asiallisesti, ilman mollaamista. Viisivuotiaan lapsen kuullen ei ole suotavaa esittää, että kyllä se meidän Petterin poika osaa sitten paremmin syödä, tai uskoa kieltoja jne...Tai, että tuleekohan sinusta isona mitään, mahdatko päästä töihin jne..
Näyttää olevan monelle tosi kipeä asia, kun karkaa "mopo" heti käsistä!
Täällä luetunymmärtäminen todellakin on joillekin kauhean vaikeaa, samoin seataan eri ihmisten kirjoituksia!
Minä kirjoitin omia kokemuksia ja mainitsin yhdeksi syyksi miksi miehen vanhemmat (ovat sen suoraa sanoneet) eivät minua hyväksy nykyisen lapsettomuuteni.. Ja minun miehellä on lapsia edellisestä liitosta joten aika monet noista perheenrikkoja haukuista on min ulle osoitettu vaikka lasten äiti oli eronnut miehestäni 4-5vuotta ennen kuin edes tutustuin mieheen ja lasten äiti oli ollut jo 2vuotta uusissa naimisissa :D
Miehesi vanhemmat käyttäytyvät todella epäasiallisesti. Todennnäköisesti he eivät ole hyväksyneet poikansa eroa, eivätkä läpikäyneet eron tuomaa surua. Miksi he eivät keskustele asiasta oman lapsensa kanssa?
Kuitenkaan oma kykenemättömyys kohdata pettymyksiä, ei oikeuta loukkaamaan uutta miniää.
Onneksi elämässä on muita asioita ja ihmisiä joista nauttia. Parasta antaa tuollaisten olla omissa oloissaan.
Meitä on moneksi ja osa jää asemalle, tai hyvä jos on päässyt edes sinne : )
Vaikka on hyvin valitettavaa että miehesi on kuollut, missään sitä ei aikaisemmin ole kerroottu, joten vaikea on tietää asioita, joita ei kerrota.
Tämä on suomalaisten ihmisten helmasynti, asioista ei keskustella ymmärrettästi ja näin sitten tapahtuu paljon väärinymmärtämistä ja pahaa mieltä.
Tässäkin nimimerkillä käytös kirjoittava kirjoittaa loukkaantuneena, mutta nähtävästi ei ymmärrä ihan vanhempien tilannetta.
Asia on tosin yksipuolisesti täällä ja näinollen siihen ei voi täysin luottaa.
En nimittäin usko noiden isovanhempien ihan noin sanoneen, hyvä heidän suuhunsa on sanoja laittaa. Sekin tulisi ymmärtää, että he saavat puhua omista lapsenlapsistaan, eikä kaikki heidän puhumansa ole kenenkään toisen alentamista, siinä on vain otettu esiin samanikäinen lapsi ja lapsethan kehittyvät ehan eri vaiheissa.
On hyvin vaikeaa keskustella kenenkään kanssa jos joka sanaa täytyy ensin rullata ja miettiä päässään, loukkaako se nyt tuon toisen tunteita tai jotakin tuntematonta asiaa hänen sisällään.
Me jokainen olemme erilaisia ihmisiä ja puhumme ja ajattelemme eri tavoin, silti tarkoituksena loukata toista.
Mutta kuten kirjoitin , emme tiedä täällä totuutta, siitä puuttuu toisen osapuolen näkemys ja tuskin nämäkään vanhammat tänne edes kirjoittavat.
Niin monesti ne taustiedot puuttuvat jopa niiltä uusien suhteiden itsensä kohdalta, kuitenkin sillä eletyllä elämällä ja siinä ollella tapahtumilla on suuri merkitys sen suhteen onnistumiseen.
Joten ne seurusteluajat ilman yhteenmuuttamista luovat varmasti paljon paremmat edellydykset suhteelle jos on jatkuakseen yhteisen katon alla.
Siinä myöskin on aikaa tutustuttaa uusi perheeseensä hiljalleen, eikä vasta sitten kun ollaan jo samassa taloudessa.
Näin vältyttäisiin varmasti monelta väärinkäsitykseltä ja tuntisi toisen paremmin ja taustan, sillä on suuri merkitys tulevaan.
väliä, että onko leski vai eronnut jos kirjoittaja puhui TÄMÄNHETKISESTÄ suhteestaan?
Aloittajalle sanoisin, että tosi ikävä tilanne jos appivanhempasi ovat noin lapsellisia. Valitettavasti et heitä voi enää kasvattaa...
Törkeää, että haukutaan lasta tämän kuullen.
Itselläni on aivan ihanat appivanhemmat. Minulla oli 2 lasta ja mieheni oli lapseton kun aloimme seurustelemaan. Mieheni vanhemmat ottivat minut ja lapseni hienosti vastaan. Yhtä lailla kävivät minun lasteni synttäreillä & nimppareilla kuin biologistenkin lastenlasten. Eli kyllä niitä fiksujakin appivanhempia voi olla tuollaisessa tilanteessa!
Ei voi olla näin tyhmiä ihmisiä! Vai voiko? Siis minä en ole vielä törmännyt näin tyhjäpäisiin ihmisiin, ja luulen sun olevan ainoa laatuaan.
Ainakin se on yleistä, että isovanhemmat "vertaavat" eronneen poikansa entistä
ja nykyistä toisiinsa. Samoin tietenkin tyttären. Mutta kysytkin miten on vastaan-
otettu. Tuollainen lasten vertailu ja paremmuusjärjestykseen asettaminen kertoo
kyllä epävarmuudesta, jonkinlaisesta suojautumisesta ja pelostakin uutta miniää
ja hänen lastaan kohtaan.
Päätit pitää etäisyyttä, mikä on aivan oikein. Sinä näytät tien ja tavan, miten sinua ja
lastasi on kohdeltava. Minullakaan ei ollut sellaisia appivanhempia kuin mitä olisin
itse toivonut, kaikkea muuta. Mietinkin, että oliko heillä jokin vanhanaikainen käsi-
tys miniän roolista. Nöyrä pitää olla ja ottaa kaikki ivailut vastaan. Tosin ammattini
vuoksi hoidin heidän terveysasiansa nurkumatta.
Neuvoni on, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Tunne oma ja lapsesi ar-
vo ja anna arvo appivanhemmillekin. Ole ystävällinen ja kiltti, mutta älä nöyris-
tele. Nosta kissa pöydälle ja näytä / kerro miltä sinusta tuntuu.
Moukkia appivanhempia et voi muuttaa etkä heidän asenteitaan, joten heivaa
silloin yli laidan. Sinä olet naimisissa vain heidän poikansa kanssa. Perintö-
asiat laki määrittelee perintökaaren mukaan.
Ymmärrän sinua täysin. Mutta mitä tehdä? No ei ainakaan tehdä elämää suu-
rempaa kysymystä, vaikka joskus tuntuisikin, että on joutunut muukalaisvihan
kohteeksi. Samassa veneessä on moni ja tärkeintä on säilyttää suuri ilo lap-
sesta ja miehestä! Nautitaan perheestä ja kaikesta kauniista kuitenkin !
Erittäin hyvin otettiin vastaan.
Mies oli eronnut lastensa äidistä kolme vuotta ennen meidän tapaamista. Tuossa välissä oli pari säätöä, mutta niitä ei esitelty vanhemmille. MInä tapasin mieheni vanhemmat jo muutaman viikon yhdessäolon jälkeen ja meillä on siitä saakka ollut erittäin lämoimät välit.
Mitään vertailua mieheni exään ei ole olliut. Tai no ihan alussa, anoppi kertoi että häntä pelotti tavata minut johtuen siitä, miten huonot välit heillä ollut miehen exään. Ja samalla totesi että onneksi minä olen ihana ihminen :) En kyllä ymmärrä ihmisiä jotka eivät appivanhempieni kanssa toimi, ovat niin sydämmellisiä ihmisiä.
Tilannettanne voisi selvittää, jos miehesi tapaisi vanhempiaan ilman sinua, ja kysyisi suoraan mikä tilanteessa mättää. Mielestäni miehesi on avainasemassa tilanteen ratkaisemisen suhteen.
Tsemppiä
Niin ja älä anna palstan häirikön pilata fiiiliksiäsi. Sen sairaan ihmisen ainoa tavoite on pahoittaa toisten mieltä. Älä anna sille sitä nautintoa.
Itselläni ei ole ainakaan vielä tullut mitään vaikeutta mieheni sukulaisten eikä ystävienkään taholta.
Miehelläni on lapsi, minulla ei. Elämää nähnyt äitini otti miehen erittäin hyvin vastaan, antoi fiksuja neuvoja minullekin ja oli jopa iloinen että saan miehen kautta kokea myös tällaisen bonuslapsen arkea, kun en omia lapsia ole saanut. Samoin sisarukseni yhtä lukuunottamatta ovat kannustaneet. Hänelläkin on ns. hyvä - tai ainakin ymmärrettävä - syy, oma vaikea ja traumaattinen ero takana ja rankka elämä yksinhuoltajana kun ex-miehensä ei huolehtinut jälkikasvustaan eron jälkeen lainkaan, toisin kuin mieheni omastaan.
Kannattaa muistaa, että vaikeita miniä-anoppi/appi-suhteita on ihan perinteisissä ydinperheissäkin. Toisekseen edes omaa sukuaan ei voi valita, eikä ihan kaikkien kanssa tarvitse olla tekemisissäkään. Uusperheisiin taas liittyy täysin järjettömiä tunnelatauksia ja ennakkoluuloja, kuten huomaat tästäkin ketjusta.
Miehesi tapailkoon vanhempiaan, sinä ja lapsesi voitte keksiä omaa laatuaikaa sillä välillä! Mukavaa kevättä teille!
Mutta mikä hätä sulla enää on, tajusit viimein ettei sua kaivata siellä vekaroinesi miehen vanhempien luona. Miksi sinne pitää viedä villit sotkevat tenavat, jotka ei ole edes miehen omia lapsia.
Ja kuin he ovat hyonostikäyttäytyviä, jos eivät halua vieraita kakaroita kotiinsa? Sinähän se olet häirikkö, kun kuvittelet että lasten kautta pääset kyttäämään heidän omaisuutta ja työntämäänl apset sinne hoitoon. Hyvä kun ei onnistunut, kerrankin ihmisiä, jotka huomaa siipeilijän.
STANA Lissunlässyn sä olet sekasin päästäs! Ei voi todellakaan muuta todeta, kun lukee näitä hulluja juttujas! *syvä huokaus*
Monet isovanhemmat ei hyväksy että lapset ottavat uusia seuralaisia tämän tästä, jatkuvasti vaihtaa kumppaniaan, ja tuovat niitä nähtäväksi, monella on vielä lapsiakin, jotka ei kuulu siihen miehen sukuun. Kyllä siinä menee pää sekasin kun eikoskaan tiedä kuka on tulossa ja kuka jo lempattu pihalle. Tarkkana pitää olla, että omaisuus ei valu täysin vieraille. Monet isovanhemmat eivät edes miniää vaihda, pitävät sitä ensimmäistä oiekana ja tosi kaverina, onhan lapsenlapset hänen oman lapsensa jälkeläisiä. Ensimmäisistä miniöitä ja vävyistä pitää pitää kiinni,.
Niin lisdunläsdy, sinähän tunnetkin NIIN paljon appovanhempia, että pystyt tällaisen syväluotaavan analyysin kertomaan.
Vai tuliko taas kerran sun oma mielipide esitettyä faktana?
Mites kun oma lapsesi eroaa, ja menee uuteen liittoon, etkö hyväksy hänen uutta puolisoa kotiisi? Vingut vasn vanhan perään.
Entä kun oma lapsesi tekee toisella kierroksella lapsia, kiellätkö heidät?
Äläkä vastaa ettei näin käy, koska ET VOI TIETÄÄ sitä.