Walesinsprigerspanielit!

Pahoittelut kirotusvireistä, vähän kiireessä kirjotettu:)

Ja miten sitten varmistan että kenneli ei teetä sairaita (tai "sekopäisiä") pentuyhdistelmiä? Tarkoitan että kertoisitte esim. mitä perinnöllisiä sairauksia täytyy suvusta tutkia:)

Hei.. Meillä on kaksi vuotias walesi uros.. Ollut pennusta asti. Koiramme on luonteeltaan ystävällinen,kiltti ja lapsirakas (meillä neljä lasta). Varautukaa kuitenkiin korkeaan energiatasoon-on nimittäin aika sähläri- siis hyvällä tavalla kuitenkin. Tarvitsee paljon virikettä ja liikuntaa.
Suosittelen teille welssiä lämpimästi jos ette pelkää touhuavaa ja kaikessa mukana olevaa koiraa. Autoilu on meillä ainakin onnistunut ilman ongelmia alusta asti.

Kehoittaisin aloittajaa vielä kertaalleen miettimään koiran hankintaa uudestaan tai miettimään vähemmän vaativia rotuja. Vähän särähtää ikävästi korvaan tuo, että koiran ulkoilutus olisi pääasiassa 13 vuotiaan lapsen vastuulla. Sprinkut energisinä rotuina vaativat paljon ulkoilua, parista tunnista ylöspäin. Lisäksi ne tarvitsevat päivittäin ongelmanratkaisutehtäviä sekä vauhdikkaana ja toheltavana rotuna runsaasti koulutusta. Osa sprinkuista saattaa olla kovinkin riistaviettisiä, jolloin jatkuvan koulutuksen tarve vain korostuu. Suosittelisin aloittajan menevän springerspanieleiden rotuyhdistyksen sivuille, josta löytyy paljon tietoa sekä Walesin- että Englanninspringerspanieleista. Springerspanieli sopii hyvin kerrostaloon, asun koirien kanssa tällä hetkellä kerrostalossa. Itselläni siis yksi täysin hiljainen WSS ja toinen herkemmin haukkuva WSS. Haukkuherkkyys riippuu ihan koirasta, mutta rotuna WSS on hyvin hiljainen. WSS on hyvin sopeutuva rotu ja se tykkää olla siellä missä tapahtuu. Lisäksi WSS on hyvin ihmisläheinen rotu ja tulee yleensä hyvin toimeen lapsien kanssa. Poikkeaviakin yksilöitä on, mutta niin taitaa olla jokaisessa koirarodussa. Haluaisin vielä kertaalleen korostaa että Walesinspringerspanieli on hyvin energinen rotu. Meillä energisimipinä päivinä kävellään pelkästään päivälenkillä parisen tuntia, jonka päälle harrastetaan tottelevaisuuskoulua ja ongelmanratkaisutehtäviä. Lisäksi koirien kanssa metsästetään viikonloppuisin aktiivisesti, harrastetaan agilityä pari kertaa viikossa, tokoa kerran pari viikossa sekä mejää kerran viikossa.

Meillä on tällä hetkellä 1-vuotias welshi uros, kennel Rocbeesta, Vaalasta. Suosittelen lämpimästi rotua, mutta aina täytyy muistaa, että welshille on tarjottava niin liikuntaa vapaana kuin myös aivo-työtä (aktivointilelut ym..) !! Suosittelen myös lukemaan welshistä netissä ja kannattaa myös tutustua kyseisen rodun omistajiin ja kysellä heiltä welshistä.

Mutta jos lenkkeily jää enimmäkseen 13-vuotiaan tytön hoiville, niin oletko varma, että tyttösi jaksaa monta vuotta, monta kuukautta ja monta päivää lenkkeilyttää koiraanne yksin? Se voi olla kovin suuri rasite myös tytölle. Kannattaa varmaan yhdessä vielä harkita sitä lenkkeilyä tai laatikaa ns. lenkkeily-vuoro, että sinä ja 13-vuotias tyttösi voitte käyttää koiraanne aina vuorotellen lenkillä.

Vastuuton äiti, kun orjuuttaa tytärtään ottamaan täyden vastuun koiran ulkoiluttamisest. Itse olen 2 lapsen äiti, enkä pidä lapsiani minään orjina, vaan otan koirastamme ja muustakin päävastuun!

Luulen kyllä, että äiti tässä tapauksessa tuntee tyttärensä niin hyvin, että tietää asian paremmin kuin tänne kirjoittelevat. En näe kyllä itse mitenkään ongelmana jos 13-vuotiaan vastuulla on koiran ulkoiluttamien. Ei 13-vuotias ole enää mikään ihan kakara ja tosiaan tuskimpa vaan tässäkään tapauksessa.

En ymmärrä ylipäätään sitä, miksi todella monilla ihmisillä on nuoria kohtaan
heti epäilyjä osaavatkohan ne, pystyvätköhän ne suoriutumaan heille annetuista tehtävistä. Kyllä nuorienkin vastuuta tulee saada!

"Vähän särähtää korvaan, että ulkoiutus olisi 13-vuotiaan lapsen vastuulla" Mun korvaan ei särähdä tuo kyllä yhtään. Nämä nuoriin kohdistuvat ennakkoluulot kylläkin

Itselläni on enkku, joka rodultaan on mielestäni hiukan rauhallisempi ja tasapainoisempi kuin WSS. Liikuntaa tarvitaan todella paljon enkä puhu mistään remmilenkeistä vaan kunnon mielekäästä vapaana juoksuttamisesta. Vähäinen liikunta kostautuu kotioloissa ja päinvastoin eli reipasta liikuntaa min. 3 h/pvä. Matkustaminen ei ole ongelmia. Olemme koiran kanssa telttailleet, vaeltaneet Alpeilla ym. Oletteko tutustuneet venäjänspanieleihin? Ulkonäkö ja luonne melko sama mutta koko huomattavasti pienempi ja ehkä siksi sopivampi lapsiperheeseen.

13 vuotias ei todellakaan ole kypsä huolehtimaan koirasta,jolla on metsästysviettiä ja joka oikeasti tarvitsee liikuntaa ja tekemistä.Jos vanhemmat ovat noin laiskoja niin ottakaa chihu sille teinille.

hmm.. no miten koikkerit kokemuksia taikka fieldspanielit?

13 v. tyttöni sen koiran haluaa ja toki me koko perhekkin ja siis tietenkin minä olen vastuussa jos jotain tapaahtuu yms. mutta ihan vain että kyllä minä tyttöni tunnen:)

Kannattaa varmaankin ottaa myös huomioon, että walesilla on kokoonsa nähden todella paljon voimaa. Turkkirotuna vaatii myös säännöllistä trimmausta. Koiran taustat on myös hyvä ottaa selvile, koska allergioita ym. Esiintyy paljon. Muissakin roduissa tietenkin sama pätee. Seurakoira olisi varmaan parempi vaihtoehto kuin metsästysrotu.

Ihan ehdottomasti täytyy muistaa, että osa waleseista on (juuri niin kuin pitääkin) todella metsästysviettisiä. Tuon ikäinen tyttö varmasti on innostunut tekemään ja menemään koiran kanssa, eikä walesi ole tähän aina se helpoin rotu. Minkä lisäksi sen koulutusta ei mielestäni pitäisi jättää nuorelle, varsinkaan kun on ensimmäinen koira kyseessä. Jos kuitenkin perheen äiti on innostunut hoitamaan koiran peruskoulutuksen (sillä esimerkiksi nuori walesiuros, miksei narttukin, sählää ja vetää ilman kuria ihan minne sattuu, ja ilman kunnon koulutusta lähtee vapaana ollessaan mielellään pidemmillekin metsästysreissuille ihan omin nokkinensa) ja nuorella on tarpeeksi intoa, energiaa ja pitkäjänteisyyttä metsästyskoiran kouluttamiseen, on walesi ihan hyvä vaihtoehto. Kaiken innokkuuden ja sähläyksen alla on hyvin maailmaarakastava persoona, joka mielellään osallistuu kaikkeen perheen kanssa. Harkitse tarkkaan.

itselläni 4-vuotias narttu kennel rocbeestä, ja luonteesta voisi toista tuon mitä aikaisemminkin tuli esiin, eli todella energinen koira. Silti en sanoisi että mitenkään mahdoton kaveri lapsiperheeseen ja 13-vuotiaan tytön hoidettavaksi. Varsinkin jos jo pennusta asti kouluttaa säännöllisesti, hankkii tietoa ja esim. käy jossain pentukursseilla, niin varmasti selviää. Todellakin isolla korostuksella tuo alusta asti kodin sääntöihin kouluttaminen, sillä omani on ainakin sen verran itsepäinen ja UTELIAS että säännöt pitää alusta asti olla erittäin selkeät. Matkustaminen ei ole koskaan meillä ollut ongelma, meidän hurtta tykkää kulkea mukana kaikkialle mihin mekin mennään. Ja kerrostalossa mekin asustellaan, isoimmille äänille vähän haukkuu, muttei louskuta jatkuvasti. Lähinnä siis postimies ja ovikello saa haukut. Kunhan hommaan sitoutuu koko perhe, on riittävästi tietoa ja innostusta pitkällä tähtäimellä, niin voisi sanoa ettei se koiran kanssa eläminen mitään rakettitiedettä ole.

Hei,

Meillä on kolme welhsiä 10 ja 6 vuotiaat nartut sekä 3 vuotias uros.

Hieno rotu minkä kanssa on helppo liikkua ja mennä minne vain koska koirat on yleisesti erittäin ihmisläheisiä ja rakkaita. Tulevat toimeen lasten kanssa erittäin hyvin.

Kaikki pitävät matkustamisesta ja autolla liikkuminen on heille enemmän hupia, liekö ovat oppineet että autolla yleensä matkustetaan tekemään kaikkea kivaa.

Kaikki ovat ylienergisiä mitkä mikä on rodulle erittäin ominaista ja vaativat todella paljon aktivointia erimuodoissa. Jos yksikin päivä jää vähemmälle huomaatte sen hyvin nopeati sisälle johonkin ei toivottuun purettuna energiana.

Vesi on ainakin meidän koirien elementti ja uiminen alkaa heti merestä jäiden lähdettyä ja päättyy jäiden tuloon, joskus tämä on jopa hankalaa koska veneessä joudutaan usein pitämään remmeissä että eivät päätä vauhdista hypätä uimaan.

Kaikilla kolmella on hyvin voimakas metsästysvietti, mikä aiheuttaa välistä haasteita ja meiltä itseltämmekin koiran valppautta jotta ehdimme reagoida ennen kuin tapahtuu pahoja naapurin fasaaneille. Suosittelen tiukkaa koulutusta heti pennusta alkaen jotta käskyt menevät perille kun niitä annetaan.

Yleisesti olen päässyt kaikkien welshieni kohdalla hyvin tekemisiin hyvin terveiden yksilöiden kanssa, mutta rotukoirille ominaisten sairauksien vuoksi olen tehnyt niin että käytämme koirat säännöllisesti puolivuosittain eläinlääkärin kuntotarkastuksessa. Vanhimmalla todettiin tammikuussa sitten sivuääni sydämmessä minkä johdosta aloitettiin sydänlääkitys, lääkkeet vaikuttivat selvästi ja taas on energiaa kuin pienessä pitäjässä.

Ihmisläheisyys aiheuttaa ainakin meillä voimakasta laumakäyttäytymistä, minkä kanssa kannattaa olla tarkkana ja pitää huoli että koira tietää kuka on johtaja.

Onnea Welshie kanssa telmimiseen!