Kysyisn vain, että miten te saatte aivonne sopivaan mielentilaan kun alatte kirjoittaa? Tai mista saatte inspiraatioita kirjoittamiseen?
Meikäläisellä on kaksi keskeneräistä tarinaa, ja ne ovat aivan erilaisia. (Mitä muuta 13 v. tytsyltä voikaan odottaa?)
Pääsen yleensä itse sopivaan tilaan, kun kuuntelen musiikkia, yleensä instrumentaalista, etteivät laulujen sanat sekoita sanoja.
Inspiraatiota saan juurikin musiikista, joksus tv-ohjelmista ja elokuvista tai tosielämän tapahtumista. Tekniikkani on sellainen, että jos saan ispiraation johonkin juonen kohtaan, alan kirjoittaa siitä. Tämän ansiosta minulla on kyllä varmaan joku viisi 7X7-ruutuvihkoa, joihin kirjoitan. Jos saan uuden ajatuksen silloin, kun on kaikissa vihoissa tarina kesken, ostan uuden vihon tai kirjoitan tietokoneelle.
Oho, lipsuin aiheesta. ^^* Anteeksi.
Mutta siis, mitkä ovat teidän taktiikkanne?
Meikäläisellä on kaksi keskeneräistä tarinaa, ja ne ovat aivan erilaisia. (Mitä muuta 13 v. tytsyltä voikaan odottaa?)
Pääsen yleensä itse sopivaan tilaan, kun kuuntelen musiikkia, yleensä instrumentaalista, etteivät laulujen sanat sekoita sanoja.
Inspiraatiota saan juurikin musiikista, joksus tv-ohjelmista ja elokuvista tai tosielämän tapahtumista. Tekniikkani on sellainen, että jos saan ispiraation johonkin juonen kohtaan, alan kirjoittaa siitä. Tämän ansiosta minulla on kyllä varmaan joku viisi 7X7-ruutuvihkoa, joihin kirjoitan. Jos saan uuden ajatuksen silloin, kun on kaikissa vihoissa tarina kesken, ostan uuden vihon tai kirjoitan tietokoneelle.
Oho, lipsuin aiheesta. ^^* Anteeksi.
Mutta siis, mitkä ovat teidän taktiikkanne?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä kirjoitan joka päivä, oli inspistä tai ei. Pyrin järjestelmällisyyteen, sillä tarina ja henkilöhamot pysyvät näin paremmin hyppysissä. Jos tulee pitkä tauko, niin tarina ja tapahtumat alkavat tavallaan etääntyä.
Kun on inspiraatio, niin silloin tulee paljon tekstiä. Kun on ilta, jolloin kirjoittaminen on väkinäistä, niin sitten sanoja syntyy vähemmän. Pääasia minulle on, että joka päivä ollaan lähempää maalia: valmista käsikirjoitusta.
En tarvitse kirjoittamiseen musiikkia, ainoastaan omaa rauhaa.
Minulla tulee illalla paljon tekstiä, kun on omaa rauhaa ja musiikkia. En tiedä, miksi kirjoitan 'paremmin' illalla kuin muulloin, mutta illalla tehty teksti on minulla a) sujuvampaa, b) tunteikkaampaa ja c) käsiala on siistimpää. Kirjoitan siis yleensä vihkoon.
Ja minä en ihan niin vakavasti kirjoittamista ota, se on minulle ennemmin harrastus(joka pyörii päässä kun olen koulussa, koripalloharjoituksissa tai muualla sellaisessa paikassa..).
Ai niin: joskus etsin tiettyyn tarinan kohtaan sopivia musiikkeja ja kuuntelen niitä kirjoittaessani. Anyone?
No, minä käytän runsaasti alkoholia. Kunnon krapula tai iloinen pikku hiprakka saavat luovuuden heräämään ja jo vain kun puskee tekstiä! Tämä tosin on hieman rankkaa pidemmän päälle ja saattaa maksaa nipun ihmissuhteita mutta jos homman nimi on taide tai kuolema, niin suosittelen dokaamaan.
Rankasti.
Saapi täällä näköjään puhua kolmetoistavuotiaille tytöille mitä sattuu.
Kirjoitin viime viikolla ensimmäisen kustannussopimukseni alle, mutta en ole koskaan dokannut rankasti. Ikää on 43.
Itsellä idean puute on ollut varsin vakava ongelma, josta olen päässyt eroon! Kun omassa elämässä tapahtui jännittäviä, niin innostuin kirjoittamaan juuri siitä hetkestä kun se tapahtui ja bongasin lähialueella tapahtuneen kolarin, innostuin ottamaan sen tarinaan, huomasin että itsellä hieman ahdistus pukkaa päälle, vedin senkin tarinaan ja soppa on valmis!
Helppo nakki, esim vaikka omaan kotiin muuttaminen -> sitten äiti jää auton alle ja loukkaantuu erittäin vakavasti tai mummo tms sairastuu -> sinäpä siitä masennut suuresti -> ja koska tyhjä paperi ei innoista kirjoittamaan, niin luulisinpa sinulla olevan tässä vaiheessa tekstiä niin paljon takanasi että pystyt helposti keksimään lopun tarinastasi itse, ilman uutisia, ilman itsesi tuijottelua peilistä.
Eli siis suoraan sanottuna uutisista, omasta ja muiden elämästä, musiikista ym. Musiikki toisaalta on itselle ongelma, tulee melkeinpä suomennettua ne sanat ja kirjoitettua paperille :D
Huh, ei omasta elämästä mitään.
Arvelen, että useimmat, jotka kirjoittavat omasta elämästään, tarvitsisivat enemmän terapiaa kuin kirjoittamnista.
Inspiraatiota saa omasta elämästään! Sitä minä tarkoitin.
Surullista mutta totta, profetbukowskilla on pointti. Mutta siitähän ei saa puhua, kuten huomasimme...
Itse olen järkeillyt, että alkoholi poistaa estoja, ja kirjoittaessa se on varsin hyödyllistä. Itsesensuuri paha paha!
En kannusta, enkä varsinkaan aloittajaa. Olet nero, jos pystyt kaatamaan oman sielusi aidat ilman minkäänlaista mielentilan kemiallista muuntamista! Siihen tulee pyrkiä.
Kuulostat aloittaja todella fiksulta tytöltä. Sinusta saattaa tulla vielä jotakin. Toivotan onnea ja ihan kreisejä inspiksiä!
Minä uskon pakkoon.
Hienoa tyttöseni
Tekstiä tulee, kun ei kuule omia ajatuksiaan ja on oikea fiilis. Mutta inpsaa on lähes mahdoton hyödyntää, koska sellainen fiilis sijoittuu tarinassa aina johonkin muuhun kuin meneillään olevaan kohtaan. Kyllä sitä yrittää silti joka päivä jotain tehdä, joinain päivinä tulee pari riviä ja joskus sittten pari sivua.
Itse pakotan itseni kirjoittamaan niinäkin päivinä, kun tekstiä ei vaan tule. Sitten jossain vaiheessa luen kirjoittamaani tekstiä läpi, korjailen näiden huonojen päivien tuotosta, mutta yllättävästi saan siitä samalla uutta inspistä.
Tietenkään kaikkina päivinä ei ole mahdollisuutta edes kirjoittaa, onhan sitä ihmisellä muutakin elämää.
Mutta tosiaan niin kun yllä, välillä tekstiä ei tule kuin muutama sana ja välillä harmittaa kun on niin paljon mielessä, eikä vaan ehdi.