Missä menee kaverillisuuden raja?

tälläisiä nyt ainakin, eli katseet. Syviä katseita josta näkee kiinnostuksen tai nopeita katseita mutta selvästi kiinnostunut.
Tietynlainen ujous kiinnostuksen kohteen seurassa varsinkin kaksin jos ollaan. Riippuen ihmisestä miten tuo esille kiinnostuksen. Rohkeimmat sanovat sen, ja ujot tyytyvät vain katsomaan kaukaa.

Ei jää kuitenkaan epäselväksi jos joku on kiinnostunut, koska juttua keksitään vaikka tikusta.
En ole kuitenkaan törmännyt että kukaan istuskelee jonkun sylissä jos on kiinnostunut ainakaan tutustumisvaiheessa enemmänkin päin vastoin.

Olen tulkinnut nämä eleet enemmän kuin kaverillisiksi:

pitkät, syvät katseet, käsien koskettaminen aina tilaisuuden tullen (ojennettaessa jtn, ovea avattaessa jne), ruuhkassa tarpeettomasti lähelle painautuminen, tarpeeton selästä kiinni pitäminen, käsivarren ja selän silittäminen, vieressä istuminen niin että vähintään käsivarret osuvat toisiinsa, korun ihastelu ja samalla kosketus rintaan, housujen tai paidan tunnustelu ja samalla reiden tai käsivarren silittäminen, käveleminen kadulla siten, että kädet hakeutuvat toisen käteen muttei ihan kuitenkaan paitsi tien ylityksessä, nukkuminen pää toisen sylissä, nukkuminen ihanihan vierekkäin...

Ei näistä mitään voi päätellä. Olen saanut suoran palautteen toiselta osapuolelta, että kaikki oli mun mielikuvitusta.

Uskoisin että sen vain tietää. Ne katseet, pitkät ja lyhyet. Voi olla että puhuu vähän hassuja. Kosketukset, riippuen ihmisestä ja siitä miten läheisiä ystäviä ollaan, ehkä myös suuntautumis asetelmasta. Toisen huomioiminen tavalla tai toisella. Oikeaan kiinnostukseen varmasti kuuluu myös haavoittuvaisuus, vähän epävarmuutta ja ujoutta.

Ei sitä sen enempää kosketella tai huomioida kuin on tarvis jos ei ole ihastunut. Eli kyllä kyllä noi kaikki mainitsemasi merkit kertoo tykästymisestä ja mahdollisesti kiinnostuksesta.

Anu meni Sarin kanssa dtmän naisten bileissä vessaan sormettamaan vaikka Anun tyttöystävä oli myös baarissa! Onneksi Nea näki hän ja kertoi Anun tyttöystävälle ja Anu jätettiin saman tien! Hah ihan oikein Anulle kun Sari ei halunut kuin kertapanon!

kiitos vastauksista! onko sellainen vilkuilu, vierelle hakeutuminen ja korujen, esim kaulaketjujen, koskettelu ja kehuminen mitään? varmaan vähän hankala sanoa, mutta mietinpähän vaan =)

Voihan se olla hankalaa tulkita tyttöjen välistä hellyyskulttuuria, joka joskus saattaa lipsahtaa flirtinkin puolelle. Itselleni ei siitä koskaan ole syntynyt hämmennystä tai väärinkäsityksiä, ihme kyllä.

Kyllä mäkin sanoisin et katse ja silmäpeli paljastaa kiinnostuksen. Myös tilanne voi kertoa asiasta paljon - tapahtuuko koskettaminen esimerkiksi niin että kaikki näkevät vai salaa katseilta? Jos olisin ihastunut johonkin neitoon niin en kyllä ryntäisi häntä hiplailemaan ja halailemaan kuin yläastebestistäni, vaan pitäisin etäisyyttä ja etenisin askel kerrallaan ;)

Tämä on minun mielestäni ihan mielenkiintoinen pohdinnan aihe ja ilmiö ylipäätään.

Itse sain mielestäni melko paljon "tyttöjen väliseen hellyyskulttuuriin" kuuluvia huomionosoituksia ollessani vielä nuori, suhteellisen naisellinen ja kaapissa. Halailut, käsi kädessä kulkeminen julkisilla paikoilla ja sylikkäin istuminen olivat arkipäivää. Nautin läheisyydestä, eikä se aiheuttanut minulle mitään moraalisia ongelmia, vaikka olinkin kaapissa. Olin kuitenkin nuori, mielestäni korrekti ja oma identiteettikin oli ehkä vielä kasvuvaiheessa, kun seurustelusuhteitakaan ei ollut takana.

Myöhemmin koen asioiden ja ennen kaikkea oman suhtautumiseni muuttuneen paljon noista ajoista, osittain tavallisen kasvun ja identiteetin vahvistumisen, osittain kaapista ulos tulemisen myötä. En enää koskettele naisia, etenkään heteronaisia, oma-aloitteisesti juuri ollenkaan, koska en halua, että minut väärintulkitaan tai -ymmärretään. Pidän kyllä läheisyydestä ja huomionosoituksista, mutta pidättäydyn tarkoituksellisesti aloitteiden tekemisestä. Ainoastaan erittäin hyvien ystävieni kohdalla voin tehdä poikkeuksen.

En koskettele naisia juurikaan myöskään ollessani kiinnostunut tai ihastunut. Kiinnostukseni osoitan yleensä pitkillä ja suorilla katseilla tai mikäli tutumpi henkilö on kyseessä, myös erilaisilla huomioivilla ja tavallista kohteliaammilla eleillä. Kerron kuitenkin yleensä kiinnostuksestani suoraan melkeinpä heti sen herättyä.

Ympäristön (naisten) suhtautuminen itseäni kohtaan vaihtelee mielestäni suuresti. Välillä etenkin heteronaisilta voi tulla hyvinkin avoimia kosketuksia ja saatan havahtua itsekin ihmettelemään, kun vaikkapa työkaveri silittää kahvitunnilla reittä tai ystävä hyppää syliin keskellä kaupunkia. Pidän kyllä huomionosoituksista ja arvostan sitä, ettei seksuaalisuuteni tai ulkomuotoni ole niiden esteenä. Osalle kun tunnun olevan kova pala, kaiketi suhteellisen maskuliinisen ulkomuotoni takia. Välillä naiset tuntuvat ajattelevan, että esimerkiksi kiihotun heti nähdessäni palan paljasta pintaa, olipa kyse kenestä tahansa. Sellainen tuntuu oikeastaan melko ikävältä.