Eli siis, olen kohta 17v poika ja käyn lukion toista luokkaa ja tarkoitus olisi käydä lukio 4 vuoteen, onglemana on nyt se että minulla ei todellakaan ole intoa eikä voimia käydä lukiota, kokeet hylättyjä, kurssit ei mene läpi. Olen puhut asiasta opon ja rehtorin kanssa jo varmaan vuoden että hakisin amiskaan opiskelemaan jollekkin alalle kerran lukio ei suju, mutta kun en tiedä minne hakisin. Minulla ei ole mitään tietoa mistään mille alalle haluan tai mitä haluan tehdä ja kukaan ei usko sitä. Kaikki patistaa päättämään että mitä haluan elämältä mutta ku en tiedä ja olo on oikeasti tämän taki aivan helevetin masentunut ja sekava. Ahdistsaakin aika paljon kun en tiedä mistään mitään minkään suhteen.
Äiti sanoo että paska puhetta tuo luokio homma että omaa tyhmyyttä ku en pärjää ja sanoo että joudun muuttamaan pois kotoa jos kerran tahdon heittää elämäni hukkaan. Tämä tuntuu tosi pahalta että minua ei kuunnella ja ymmärretä vaan syyllistetään kaikessa.
Minua verrataan tällä hetkellä aika paljon minun veljeen koska hän on kirjaimellisesti täys luuseri, ei ole kämppää, lapsi jota hän ei jaksa hoitaa, ryypiskelee joka ilta, ei koulutusta ei mitään. Itsekkin pelkään että alan mennä tuohon suuntaa vaikka en halua. Minua pelottaa oikeasti paljon kun en tiedä mitä tekisin mutta sitä ei uskota ja patistetaan vaa päätöksen tekoon jota en osaa tehdä. Lukio pyörii päässä koko ajan ja näen painajaisiakin siitä. ja minä tiedän että minä en tule pääsemään sitä läpi eikä ole voimia jatkaa edes sitä 2 jäljellä olevaa vuotta mutta ei ole muutakaan paikkaa jossa opiskella ja töihin tuskin pääsen kouluttamattomana ja tukia en saa joten ei ole varaa lentää kotoa pois. olo on oikeasti sekava, ahistava ja pelottava. Osaako kukaan neuvoa mitä minun kannattaisi tehdä tai miten edetä?
Äiti sanoo että paska puhetta tuo luokio homma että omaa tyhmyyttä ku en pärjää ja sanoo että joudun muuttamaan pois kotoa jos kerran tahdon heittää elämäni hukkaan. Tämä tuntuu tosi pahalta että minua ei kuunnella ja ymmärretä vaan syyllistetään kaikessa.
Minua verrataan tällä hetkellä aika paljon minun veljeen koska hän on kirjaimellisesti täys luuseri, ei ole kämppää, lapsi jota hän ei jaksa hoitaa, ryypiskelee joka ilta, ei koulutusta ei mitään. Itsekkin pelkään että alan mennä tuohon suuntaa vaikka en halua. Minua pelottaa oikeasti paljon kun en tiedä mitä tekisin mutta sitä ei uskota ja patistetaan vaa päätöksen tekoon jota en osaa tehdä. Lukio pyörii päässä koko ajan ja näen painajaisiakin siitä. ja minä tiedän että minä en tule pääsemään sitä läpi eikä ole voimia jatkaa edes sitä 2 jäljellä olevaa vuotta mutta ei ole muutakaan paikkaa jossa opiskella ja töihin tuskin pääsen kouluttamattomana ja tukia en saa joten ei ole varaa lentää kotoa pois. olo on oikeasti sekava, ahistava ja pelottava. Osaako kukaan neuvoa mitä minun kannattaisi tehdä tai miten edetä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos sinulla ei ole oikeasti mitään "toiveammattia" tms. niin kyllä se lukio kannattaa lusia läpi. Miten olisi esim. aikuis/iltalukioon hakeminen? (uskon ahdistuksen/masennuksen olevan pätevä syy siirtyä päivälukiosta alaikäisenä). Kursseja ei tällöin olisi niin paljon suoritettavana kuin päivälukiossa määrä n. 45 tms. versus päivälukion 75). Lisäksi suosittelen karsimaan kaikki kiinnostamattomat aiheet minimiin (pakollisiin) ja panostamaan sellaisiin aineisiin, jotka kiinnostavat enemmän (esim. jos on kielipäätä, niin ota jotain kielen alkeita, jos taas matikkapäätä, niin ota sieltä valinnaisia kursseja, jos taiteet kiinnostaa, niin taideaineita, liikuntaa jne.).