Alkoi sataa rajusti ja alkukantaisesti
ja me nautimme siitä
sillä sade on luotu
meille, joille auringonlaskut
ovat liian sokerisia.
Aleksanterinleivoksia,
snobistisesti.
Me ihastelimme ilmaa
pisaroiden tieteellistä putoilua
ja kastuimme
Imien ilmasta kosteutta
poskilla ja olkapäillä kylmät dramaattiset harsot
Pyydystimme villihevosen
ja ohjastimme päin liikennevaloja
uhmaten kaikkia auktoriteetteja
kun taivaalla lensi sateenvarjoparvi, myrskyn kurkiaura
Vesi peitti maan, me purjehdimme kioskilla
homeeseen tuomittujen yksityisasuntojen läpi
ulkoseinästä sisään
Liikkuvien vetten kaupunki
siinä myös villiviinin viehätys,
sivilisaation tuhossa
Sitten sade loppui, havahduimme todellisuuteen
ja jäimme odottamaan seuraavaa
Hevosemme luikki sadevesikaivoon
Riisuin otsaltasi tiaran ja hepenet muualta
Kunnon sadetakkeja ei tahdo saada mistään
ja me nautimme siitä
sillä sade on luotu
meille, joille auringonlaskut
ovat liian sokerisia.
Aleksanterinleivoksia,
snobistisesti.
Me ihastelimme ilmaa
pisaroiden tieteellistä putoilua
ja kastuimme
Imien ilmasta kosteutta
poskilla ja olkapäillä kylmät dramaattiset harsot
Pyydystimme villihevosen
ja ohjastimme päin liikennevaloja
uhmaten kaikkia auktoriteetteja
kun taivaalla lensi sateenvarjoparvi, myrskyn kurkiaura
Vesi peitti maan, me purjehdimme kioskilla
homeeseen tuomittujen yksityisasuntojen läpi
ulkoseinästä sisään
Liikkuvien vetten kaupunki
siinä myös villiviinin viehätys,
sivilisaation tuhossa
Sitten sade loppui, havahduimme todellisuuteen
ja jäimme odottamaan seuraavaa
Hevosemme luikki sadevesikaivoon
Riisuin otsaltasi tiaran ja hepenet muualta
Kunnon sadetakkeja ei tahdo saada mistään
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jee. Virnisteleviä kuvia. Iloinen fantasiamatka.
Sateesta nauttiminen imaisi minut heti runon sisään. Pisaroiden "tieteellistä putoilua" sietääkin ihastella. On ihmeellistä yrittää hahmottaa, miten pisarat putoavat läpi suhteellisen tilan ja mässähtävät maahan. Ja niitä tulee aina niin paljon kerrallaan. Sateen dynamiikka on pökerryttävä.
Päin liikennevaloja, juuri noin. Koko kansan sateenvarjot karkaavat. Se merkitsee tuntemamme yhteiskunnan loppua, mutta elämän alkua.
Lopussa tuntuu kuin uni loppuisi. Imeytyminen takaisin näihin nahkoihin on kuvattu hyvin. Viimeinen säe osuu nappiin. Se tavallaan hylkii koko edeltävää runoa. Sade, joka aiemmin imeytyi hullannuttavasti ihoon, onkin nyt pieni rasite: sadetakki ei suojaa kyllin hyvin -- kyllin hyvin tältä runolta!
Tack tack. Kiitos kommentista.
Omasta mielestäni lopun kontrasti on kriittisesti tarkasteltuna jopa hiukan keinotekoinen. Klisee! Mutta toisaalta, jos klisee on napakan näköinen ja virtaviivainen, niin senkin voi antaa anteeksi.
Veikkaanpa että tämä runo on kaikkein eniten sinua 'itseäsi'. Tämä on hienoin kaikista. Yhden sanan olisin poistanut ja se on sana 'dramaattinen'. En voi sietää sitä tuossa runossasi.
Tämä runo otetaan talteen. Syksy taitaa puhaltaa joihinkin meistä saarikosken spirittiä....
:)
Kiitos.
Otsikointisi Saarikoski-viittauksen tajusin vasta toisella lukemalla. Sivumennen sanottakoon, että maestro on jäänyt minulle aika tuntemattomaksi tuotantonsa puolesta. Pitäisi ostaa kaikki hänen runonsa kerralla, kun ne on nyt samoihin kansiin saatu. Sinänsä mammuttimaiset kokoomateokset ovat tietysti pyhäinhäväistys. Mutta mikäköhän toi Saarikosken mieleesi?
"Dramaattinen" on samaa sarjaa kuin nimen "romanttinen". Pikku piruilua angstisen runouden kuolemanvakavuudella. Sarkasmi on maailman suola. Eihän koko runoa voi oikein ottaa vakavalta kannalta, ehkä fantasiailoitteluna. Siinä mielessä dramaattinen minun päässäni kyllä puolustaa runossa paikkaansa.
Mitäköhän tarkoittaa, että
"tämä runo on kaikkein eniten sinua 'itseäsi'"? Mikä sinut tähän johtopäätökseen toi?
Eka säkeistö oli jotenkin niin konkreettinen ja toi henkilöt niin arkipäiväisesti lähelle, että vähittäinen lipsuminen omaan sademaailmaan oli sitäkin riemukkaampi. Hii, villihevosella päin liikennevaloja ja kioskipurjehdusta. Niin vapauttavaa ja ekstaattista.
Ja taas niin mainio loppu, miten osaatkaan... *huoh*
Mannaa ihmisille, jotka pitää sateesta. Taidan itse lukeutua kyseiseen ryhmään.
Hmm... huomaan, että minulla on vähän vaikeuksia suhtautua runoihin kriittisen huomauttelevasti. Tänäänkin opin jotain.
Kiitoksia kommentista.
"Mannaa ihmisille, jotka pitää sateesta. Taidan itse lukeutua kyseiseen ryhmään."
Eilen taiteiden yössä sade ei kyllä ollut yhtään romanttista, tai ehkä hiukan. Juuri kaootisessa mielessä. Vesi on muuten märkää. Etenkin, jos sitä tulee tuutin täydeltä.