Mitä ajattelette (teoriassa tai omakohtaisten kokemusten perusteella), onko olemassa once in a life time -tilaisuuksia vai tuleeko uusia, jos jostakin inhimillisestä syystä johtuen missaa sen "ainoalaatuisen"?
Kerran elämässä
keskenäänmietiskelijä
271039
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Samanlaista tilaisuutta ei välttämättä koskaan tule uudestaan, mutta muita tilaisuuksia aivan varmasti kyllä, eikä välttämättä huonompia. Älä ole se tyyppi jolla on elämässä vaan se yksi mahdollisuus jossa joko mokaa tai onnistuu. Ole mieluummin hän kenelle elämä on täynnä mahdollisuuksia.
Elämä on lyhyt, ei tähän niitä tilaisuuksia montaa mahdu. Nuorena tietysti ehtii kokea enemmän, jos ei mitään yllättävää tapahdu. Pidetään once in a lifetime tilaisuuksista kiinni. Sekin kai täytyy hyväksyä että kun sen menettää se voi olla viimeinen eikä sitä saanut, tai sitten elämä yllättää, ei tiedä.
Haluaisin ainakin ajatella, ettei mikään ole poissuljettua yhden tai useamman hetken perusteella. Täytyy vain löytää uskallus ja tahto, jos jotakin haluaa. Rohkeutta, siis, ihmiset!
On!
On olemassa Once In A Life Time -tilaisuuksia.
Jokainen kerta, kun se tapahtuu, se on aina uudestaan Once In A Life Time.
Aiheesta tuli mieleen yks tyttö, jonka tapasin muutama vuosi sitten valintakokeiden yhteydessä. Se oli valvomassa ja ite olin tekemässä koetta. Ei rahkeet riittäny.
Se on hassua miten sitä itse tiedostaa, että nyt on ns. spesiaali tilanne päällä. Sä tiiät sen heti! Aina välillä tää kyseinen tyttö tulee mun mieleen, mut ei voi ku hymyillä. Hyviä muistoja! :) Toimii myös pysyvänä muistutuksena itelle, että sun on tehtävä asioiden eteen jotain, ei ne muuten tapahdu.
Kyllä once in a life time -tilaisuuksia on olemassa. Oikeastaan kohtaamme niitä koko ajan eläessämme, eri asioihin liittyen ja eri yhteyksissä. Ajattelen, että tällaiset tilaisuudet voivat olla välähdyksenomaisia hetkiä tai pidempään kestäneitä ajanjaksoja. Kadulla vastaan kävelevä nainen voi olla once in a life time -tilaisuus, toisaalta sellainen voi myös olla hän, joka on kulkenut vierellä jo pitkään, mutta jonka jostain syystää hukkaa eläessään. Itse koen hukanneeni yhden todellisen once in a life time -tilaisuuden, ja ymmärrän varsin selkeästi, etten koskaan tule saamaan sitä tilaisuutta takaisin.
Hukattua tilaisuutta ei kukaan tai mikään toinen voi korvata, sillä ihmiset ja hetket ovat ainutlaatuisia. Toisaalta elämällä on tapana järjestyä. Avoimin mielin ja rohkeasti elämällä eteensä saa aina uusia tilaisuuksia. Niihin täytyy vain uskaltaa tarttua. Minulla on tällä hetkellä toinen todellinen once in a life time -tilaisuus, ja tätä tilaisuutta en aio hukata.
Hetkeen on rohkeasti tartuttava! Elämä voi todella tarjoilla eteesi hienoja tilaisuuksia, upeita ihmisiä, joihin voit tutustua jos uskallat tarttua mahdollisuuteen.
Usko intuitioon, näkemääsi ja tuntemaasi. Punnitse riskit ja toimi.
Sacherkakku on hyvää, kun on kerran maistanut. Ainutkertaisia tilaisuuksia.
Eri seurassa takuuvarma sacherkakkukin maistuu erilaiselta. Mutta ei makeaa pidä nauttia mahan täydeltä ;)
Minä missasin sen ainutlaatuisen, ja nyt en enää tiedä tuleeko vastaavaa eteen.
Omaa tyhmyyttäni ja kärsimättömyyttäni. Tällä hetkellä en ainakaan
jaksa uskoa että vastaavaa tulisin tuntemaan. Tai ainakin siihen menee aikaa.
En tiedä oliko minun syyni inhimillinen tyriä koko homma, niin vain siinä
kävi. Tulkintani oli ehkä väärä, en koskaan saa tietää.
Kerro tarkemmin :)
Kärsimättömyyksissään sitä saattaa tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä ja ihastuminen sumentaa harkintakykyä. Voi tulla sanottua asioita joille olisi pitänyt antaa hieman enemmän aikaa. Toisaalta taas se turha ajan pelaaminenkin vesittää sen hetkessä elämisen ajatuksen. Omalla kohdallani asia jää selvittämättömäksi; mitä tapahtui ja mitä olisi pitänyt tapahtua? Menneet on menneitä ja nämä asiat tekevät elämästä mielenkiintoisen. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin ettei tule toista ihmistä joka kolahtaisi yhtä kovaa. Valitettavasti. Ravistelevia ihmisiä kyllä muttei ketään hänen kaltaistaan.
Mulla on trauma keskeneräisistä sydämenasioista. Haluaisin selvittää asiat "ennen auringonlaskua". Sydänpuhdistukseen tarvitaan kumpaakin, muuten elää jatkuvasti varuillaan ja se jos mikä on kuluttavaa. En tiedä, miksi joudun kohtaamaan tämän asian toistuvasti - several times in a life time, mutta mahdollisuudet saada kysymyksiin ovat not in this life time.
Lopetin yhteydenpidon, kirjeenvaihdon. Loppui kärsivällisyys.
Ja tuntui siltä, etten saanut sellaista vastakaikua herääville tunteilleni kuin olisin toivonut. En ole kauhean hyvä kestämään pettymyksiä,vaikka suhteemme olikin
platoninen.
Tuttua mullekin: täytyy vaan elää sen kanssa että kaikkien kanssa ei voi
keskustella,ja vastaukset kysymyksiin jäävät saamatta.
Minullakin on tilanne päällä. Tätä tilaisuutta en tahdo kadottaa. Hän on jotain sellaista, mitä olen etsinytkin. Kärsivällisyyttä, tutustumista tarvitaan nyt.
Komppaan sinua 00:40 sillä itselleni kävi juuri samalla tavalla.
Omalla kohdallani asia jäi myöskin selvittämättä,ja koskaan en saa siihen
tilaisuutta enää.
Kohde kuollut?
Surullisia juttuja, tavallaan. Mutta niillä on myös tarkoituksensa, elämällä on kentien jotain parempaa tarjottavanaan ;) Ja ennen kaikkea meidän tulisi vapautua ja irrottautua vanhoista jutuista saadaksemme kokea jotain ihan uutta ja mahtavaa.
Mä menetin naisen, jota rakastin oman pelkuruuteni vuoksi. Nyt on kai jo liian myöhäistä asioita selvittää, kun molempiin on sattunut ja kovaa. Kumpa olisin ollut tarpeeksi rohkea ja uskaltanut tehdä tarvittavat siirrot. Se taisi olla mun once in life time- tilaisuuteni. Nyt mä vaan voin tyytyä miettimään ja haaveilemaan siitä, mitä olisi voinut tapahtua jos olisin ollut rohkea. Olkaa hei ihmiset rohkeita, parempi puhtaat pakitkin, kuin se että jäljelle jää vain suunnaton ikävä ja epätietoisuus siitä miten asiat olisivat jos oisitte uskaltanu heittäytyä täysillä mukaan.
Toisaalta on niinkin että se vastuu on molemmilla: ainakin minun kohdalla
kävi niin (puolen vuoden jälkeen)etten jaksanut enää kun tuntui että
toinen osapuoli ei vaan ollut riittävästi mukana. Parempi kertarysäys
kuin jatkuva piina ja odottelu. en pidä itseäni pelkurina,vaan ratkaisijana.
joku lopputulos on parempi kuin se kysymysmerkkinä oleminen.
Elämä on aika lyhyt ja joka hetki voi saada uuden tilaisuuden.
Jos pelko oli voimakkaampaa kuin rakkaus, kyseessä ei ollut mikään once in a lifetime tai yleensäkään yhtään mikään juttu. Hyvä että pääsit hänestä eroon ja hän sinusta. Oikeissa todellisissa rakkausjutuissa kaikki tapahtuu, vetovoima on riittävän voimakas, eikä epäilyille jää sijaa.
Älä vähättele.
Puoli vuotta ei ole aika eikä mikään. Eihän siinä ehdi kuin pikkuisen tutustua. Suuret tunteet on alkuhuumaa - tosirakkaus on sitä että antaa aikaa ja tilaa toiselle. Jos yhteen muutetaan niin sitten on periaatteena että huitele missä huitelet mutta yöt nukutaan yhdessä.
Kun bi-naisten kanssa on se ongelma, ettei voi muuttaa yhteen, kun niillä jo joku siellä kotona. Täysin tuhoontuomittu tilanne. Erilaisia defensiivisiä selityksiä voi aina keksiä.
Oliko tää sit defensiivinen selitys?
Oli.