Luin aamulla

Ei se ole niin helppoa,tehdä se päätös,milloin toinen "lopetetaan".Huomasin tämän itse nyt kun mieheni oli todella huonossa kunnossa,häilyi jo kuoleman rajamailla.
Olisin voinut antaa hänen mennä vaan,mutta en pystynyt,soitin ambulanssin...
Ei se olisi ollut arvokas loppu,täristen maata siinä,taju poissa,vaikkakin ilman apua olisi varmaan kuollut.Ei ollut sen aika vielä...
Huomasin etten todellakaan aio ole se joka päättää ,nyt hänen elämä loppu,vaikka onkin vaikeasti alzheimersairas.

Kyllä vain itseni kohdalle toivoisin armeliaan lopun, en halua maata sängyssä kääneltävänä, tietämättä mitään ympäröivästä maailmasta.
Hoitotestamenttiin eutanasian voisi kirjat omana tahtonaan, silloin ei omaisten tarvitse päättää. Suurin osa kansasta ainakin galluppien mukaan kannattaa eutanasiaa. Siis ainoastaan silloin kun toivoa ei enää ole ja loppuelämä olisi sietämätöntä tai aivot olisivat lakanneet toimimasta kuten pitää.

Jos vaikka itse tekee eutanasia toivomuksen mutta omaisethan sen viime kädessä päättää.En voisi tehdä sitä päätöstä rakkaan mieheni ollessa siinä tilanteessa.Onhan hän hengittävä ihmine vielä ja vaistoaisi läsnä-oloni.Emme ole vielä tuossa pisteessä,lähimuisti heikkenee koko ajan ja fyysinen kunto rapistuu koko ajan.Mitä sillä on väliä jos suurin osa kansasta kannattaa armomurhaa.Hoidan saattohoidon kotona ja apua minulle on luvattu mutta se ei ole tämän päivän asia.Emme me kukaan jää tänne hillumaan enää kymmeniksikään vuosiksi,jokainen lähtee ajallaan.

Jaa-a. Kyllä meidän hoidettava on ollut samassa kunnossa jo 15 vuotta eikä mikään viittaa siihen, että olisi lähdössä pois täältä hillumasta. Voi siis olla siinä jököttämässä hyvinkin toiset 15 vuotta.

Niin vielä etunasiasta, että kyllä se hoitotahto menee omaisten edelle, jos hoitotahto on tehty täysissä järjissä. Näistä kai lääkärit joutuvat usein vääntämään omaisten kanssa.