Kunnon kopsaus!

..kauaa notkua chatissä, vaan pyrkiä heti tapaamaan, kun joku mielenkiintoinen löytyy.

En muuten ole ajatellutkaan, että chat tuttavuuksia pitää tavata livenä.

Mutta mikä ettei..:)

... ole senlaisia! Itse kerron kaiken totuuden ihmisille joiden kanssa chättään. Jos toinen ei tykkää niin antaa olla!
Se on harmi ettei tämä "punkkari" kertonut totuuden itsestään, muttei kannata yleistää ihmisiä. Etkä todellakaan ole tuhlannut 8 kk turhaan, opit taas lisää ihmisistä.
Kannattaa ensi kerralla tavata chätti kaveriasi ihan kaverina melko nopeasti ettet tule pettymään kamalasti. Ei kannata heti luopua tästä virtuaalielämästä...

Kerran olen mennyt suden suuhun lyhyen nettituttavuuden jälkeen. Hyi helvetti! Tiedän, miltä susta tuntuu. Tämäkin nainen kertoi olevansa niin kaikkea - ulkoisesti ja sisältä. Vielä mitä!

Akateeminen=en ole koskaan tykännyt koulusta, lopetin amiksen kesken.

Söpö=no en todellakaan ole.

Boheemi=poltan ihan vitusti röökiä ja haisen siltä.

Hauska=äääääääääääk!!!

Onneksi tapaaminen hoidettiin aika pian alta pois, eikä tarvinnut enempää pettyä. Ei tullut toisia treffejä :o)

Löysin aikoinaan aivan ihanan naisen juuri suomi24 chatista:)

Jep..
olen joskus törmännyt vähän samanlaiseen tilanteeseen..
Tosin henkilö oli periaatteessa kuvaillut itsensä aivan rehellisesti, mutta mielikuva jonka sain oli silti väärä.. _:/

Mielikuvitus voi niin helposti tehdä tepposet. Eikä loppujen lopuksi tarvitse valehdella, kun jotain toisen mielestä oleellista jää pois...

Esimerkiksi joku kertoo olevansa hoikka/sporttinen/iloinen ja naisellisesti pukeutuva blondi vihreillä silmillä..

Se kuinka hoikka toinen on,kun emme näe, hänhän voi olla vaikka anorektikko.
tai sporttisena hänellä voi olla todella isot lihakset, Iloinen voi olla mielestään omille vitseilleen naurava käkättäjäkin ja huumorintajukin on kaikilla niin erilainen. Myös naisellisesti pukeutuvia on niin monen tyylistä... Voi olla silti toisesta liian punk, liian resuinen, tai liian värikäs...
Pelkkä hiustenvärin tietäminen ei auta, ethän tiedä ovatko ne suorat vai kiharat, pitkät vai lyhyet, mihin malliin leikatut, luonnonmukaiset vai pottakampaus,aina auki vai nutturalla..
Ja vaikka pitäisi vihreistä silmistäkin, ne eivät silti välttämättä ole sellaiset, jotka iskisivät juuri sinuun...

Onneksi valokuvat on sentään jo keksitty.. :)

Mutta..
Asioita joita myöskin harvemmin tulee kysyttyä/ mainittua netissä kaiken tämän lisäksi:
jos toisella on haiseva hengitys, hikiset kainalot, likaiset hiukset tai kynnenaluset... jne..
Nämä asiat kun valitettavasti selviävät vasta paikan päällä... :/

Tai sitten yksinkertaisesti, livenä eivät aina kemiat enää pelaa.. :/

Tuskimpa sitä kaikki siis tahallaan valehtelevat, omalla kohdallani en näe ainakaan valehtelussa mitään järkeä..

..olenhan naisellinen, hoikka, iloinen, vihreäsilmäinen ja nätti blondi... ;)

"valehteleminen"? Kahdeksan kuukautta on aiiika pitkä aika, miten et sinä aikana huomannut toisen pinnallisuutta/sitä ettei hän ota mitänn vakavasti? Eli ihastuitko mielikuviisi ja ihastumiseen etkä halunnutkaan nähdä millainen tämä nainen oikeasti oli, toivoit vain parasta.

Ulkonäkönsä voi valehdella noinkin kauan (tosin en tajua mitä hyötyä siitä on jos aikoo kuitenkin treffeille), mutta luonteen luulisi paljastuvan jo melko pitkälle noin pitkässä ajassa. En tietenkään tiedä kuinka tiivistä yhteydenpitonne oli tai mistä asioista keskustelitte. Ehkä tämä nainen oli vain ujo ja hermostunut treffeillänne?

Valokuvat, puhelimessa puhuminen ja nopeammin treffaaminen auttavat ainakin vähän. Itselläni tärkeintä on kuitenkin nähdä nainen, se miten hän on "olemassa", sitä ei mikään valokuvakaan kerro.

Ja ne kemiat..sitä joko on tai ei, ei auta vaikka toinen olisi mitä, jos ei nappaa niin sitten ei nappaa.

Parempaa onnea seuraavalla kerralla.

:"Olen urheilullinen, urheilua ihannoiva lesbo-nainen. Tapasin lihavan punkkarin joka niin kertoi olevansa laiseni. Hän oli typerä kikattaja, jolle mikään asia ei ollut vakavaa. "

Ihan niin kuin sinä olisit tavannut minut, sillä tuo on just se tapa millä minä kuvailisin itseäni!

Tee elämäsi jännittäväksi ja tapaa ihminen joka sanoo olevansa lihava punkkari, joka kertoo olevansa laisesi ja on typerä kikattaja, jolle mikään asia ei ole vakavaa. Mitähän sinä sitten saisit? (kikatusta)

..ilmeisesti kuitenkin sen 8 kk aikana hän oli mielenkiintoinen persoona ? Vai kuinka muuten olisit jaksanut niin kauan yhteydenpitoa??? Kikattelu varmaankin on hermostuneisuutta ekalla keralla ...ulkonäkoseikat on sitten erikseen, ehkä hän pelkäsi ettet antaisi mahdollisuutta tutustua jos kertoo totuuden. Jos hän toivoo että tykkäisit hänestä itsestään ??

Olenkohan outo (no olen :), mutta jos löytäisin kuvailemasi nettiystävän, en edes haluaisi tavata häntä kasvotusten. Mahdollisuus keskustella toisen kanssa ja oppia tuntemaan hänet on arvo sinänsä.

Totta kai mahdollisuuksia on niin monia; voi onnistua tai pettyä tai jotain siltä väliltä. Minulle vain reaalimaailma on niin eri asia kuin virtuaalielämä. Nettisuhde voi olla antoisa ja mitä enemmän siihen satsaa, sitä arvokkaammaksi se tulee. Keskustelu toisen kanssa netin välityksellä on paljon vapaampaa kuin oikeassa elämässä, voit sanoa mitä todella ajattelet ja paljastaa itsestäsi asioita, joita et oikeastaan ole uskaltanut kertoa kenellekään. Moni haluaisi olla muuta kuin on, valehtelee ja keksii monta tekaistua "minää", mutta on niitäkin, jotka eivät halua heittää rehellisyyttä romukoppaan pelkästään jonkin identiteettishow'n takia. Useimmat ihmiset, jotka ovat rehellisiä todellisuudessa, ovat sitä myös netissä - siis ainakin silloin, kun kyse jostain oikeasti tärkeästä asiasta kuten ystävyydestä.

Tottakai on olemassa sekä huonoja että hyviä kokemuksia ihan samasta asiasta, riippuen onnesta ja siitäkin mitä etsii.

Itse tapasin viimeisimmän rakkaani netissä, ja olimme onnellisia, tuntee vain vahvistuivat livenä ja olimme yhdessä aika pitkään. Ero ei johtunut mitenkään siitä että tapasimme aikanaan tietokoneen välityksellä.

Päinvastoin, oli kiva opetella tuntemaan toinen ennen livetapaamista, saada tietää mitä toinen ajattelee, miten asiat sopivat yhteen.

Itselleni ei ole ulkonäkö mikään maailman tärkein asia, niinpä jos toinen on rehellinen ja aidosti oma itsensä en näe syytä ettei juttu toimisi livenäkin.

Aina ei toimi tietenkään. Mutta kannattaisi tutustua ihmiseen pintaa syvemmälle etenkin jos etsii ihan pysyvää ihmissuhdetta. Arjessa ei pintaseikat paljon paina. Jos etsii jotain pikapanoa missukan kanssa niin se onkin eri asia.

En tyrmäisi mitään tapaa tavata ihmisiä, sitä paitsi se on monelle ainut keino kun kaikki eivät asu isoissa kaupungeissa. Ja onhan tosiaan valokuvat keksitty jos toisen ulkonäkö on olennainen asia.

Itse tosin en tapaa naisia enää sen enempää livenä kuin netissäkään, olen saanut tarpeekseni ihmissuhdekuvioista.