Mikael Niemi: Veden viemää

Saattaa sisältää juonipaljastuksia, jotka kirjallisuusmediaa seuraavat jo tietävät!

Pajalan Vittulanjängän populaarimusalla maailman kirjallisuuskartalle kirjoittanut Niemi iskee pöytään muutaman hieman lepsumman teoksen jälkeen tiukkaa kauhukamaa. Tai scifiä siitä, mitä voisi tapahtua ja kuin ihmiset katastrofitilanteessa toimivat.
Peruskuvio on yksinkertainen ja toimiva. Se, minkä ei pitäisi olla mahdollista, tapahtuu. Kuten faktamaailmassakin. Aalto vie tuhansia lomailijoita tai kastelee ydinvoimalan.
Ruotsin Lapin suuri ja koskirikas Luuulajanjoki on valjastettu tuottamaan halpaa ja puhdasta vesisähköä ruotsalaisille. Tai myytäväksi naapuriin. Suursateisen syksyn jälkeen patoaltaat ovat täynnä ja ylin pato pettää.

Tarinan voisi kertoa monella tavalla. Tulvineet kuutiomärät ja vahingot sekä kuolonuhrit, tilastotietoa historiankirjoihin, siinä se. Taitavana kirjoittajana Niemi lähestyy aihettaan monien kokijoiden kautta. Ei jenkkityyliin ylivoimaisiin ponnistuksiin pystyvän superäidin näkökulmasta vaan jokivarren monimuotoiset ihmiset tuntien.

Henkilögalleriaan mahtuu monenlaisia taitavasti rakennettuja hahmoja. Yksi on vaimonsa hylkäämä helikopterilentäjä. Vuosikausia turisteja ja kalastajia tuntureille kuskannut itsetuhon partaalla keikkuva mies löytäää vielä hetkeksi elämälleen tarkoituksen tulva-aallon lähestyessä. Onneksi kone on käynnissä.

Toinen avainhahmo on limusiinipalvelua Saab 9000 V-8 mallilla harjoittava autoilija, joka haikailee liiketoiminnan lopettamista ja takaisin maalle muuttamista. Miten huipputekniikka käyttäytyy veden alla, siinäpä pulmaa kerrakseen.

Edemennyttä kylän originellia ihmeteltiin aikoinaan, kun hän vasaroi mökkiään kasaan varmuuden vuoksi kuustuumaisilla nauloilla, vaikka kolmituumaisetkin olisi riittänyt. Silläkin oli tarkoituksensa viimeistään nyt, kun vesi vie mökkiä satunnaisine vieraineen.

Paitsi tekniikan toimivuutta tulvan alla tärkeintä on ihmisten käyttäytyminen. Millaisiin sankaritekoihin ja petomaisuuksiin mieli ja keho pystyvät, kun äärimmäisen rajalla liikutaan.

Herkullinen on Niemen kuvaus akvarellitätien maalausleiristä jokivarressa. Motiivi syöksyy kirjaimellisesti kimppuun. No, syntyyhän siitä uutta elämääkin.

Ja miten tämä pohjoisen suuronnettomuus näkyy pääkaupungissa? Hui sentään, kahden sekunnin sähkökatko! Pajalassa viihtyvä kirjoittaja hieman huomauttaa maan kahtiajaosta. Ei outoa meilläkään.

Rohkenen suositella.