Dialogin kirjoittaminen ei ole minulle helppoa, joten kaipaisin erityisesti palautetta siitä. Laitan tähän näytteen teksissäni käytävästä keskustelusta sekä erillisen kappaleen saapumisesta paikkaan, jossa keskustelu käydään. Tässä:
Kitukasvuisten kuusten takaa kurkkiva mökki näytti kaikessa rähjäisyydessään kutsuvalta ja kotoisalta. Tölli tuntui mittailevan saapujia. Loivan harjan alta siniharmaasta seinästä tapittivat etelään kaksi rinnakkaista akkunaa, joiden ripsinä roikkuivat pienet pitsikapat. Sammalenvihreäksi maalattu sokkeli muodosti leuan, jonka yläreunasta alkavan verhoilun alin lauta oli maalattu räiskyvän punaiseksi. Vaikka viivasuisen rakennuksen ilme oli vakava, Mannaa hymyilytti.
Nälkä ajoi lomalaiset sisään talviaurinkoa ihastelemasta. Vanhanaikaiset ruoanvalmistusmenetelmät olivat Mannalle uutta, niinpä hän antoi Amin touhuta hellan ja hyllylle kasatun pirunnyrkin välissä. Mies halusi naisensa tuntevan olonsa lämpimäksi ja kotoisaksi kylmässä tuvassa ja haki peiton ikkunan ääressä istuvan Mannan harteille: "Ettet jäädy." Manna hymyili silmäkulmansa uurteille, nappasi Amin villapaidan helman tumppuunsa ja veti miehen luokseen. "Mulla on oikein hyvä olla, täällä on tosi kaunista ja kodikasta." "Muutaman tunnin päästä saat jo hillua täällä vaikka vaatteitta, kunhan tuo uunikin alkaa lämmittää, mutta nyt mä teen meille teet. Vai ottaisitko sä kahvia mieluummin?" Ami kuiskasi kysymyksen Mannan hiuksiin ennen kuin suuteli tätä ja siirtyi taas keittiöpuuhiin. "Kyllä mäkin osaan yhdet teet tehdä, jatka sä vaan kokkailuja", >Manna alkoi puuhata vesipadassa lämmennyttä vettä naulasta löytämiinsä mukeihin. "Höpsö!" Ami keskeytti Mannan puuhan. "Ei me nyt sentään sulanutta lunta juomalla juoda, siksi meillä nuo juomavesitonkat on mukana. Lunta voidaan käyttää peseytymiseen, tiskaamiseen ja vaikka ruoanlaittoonkin, mutta juomahommat tehdään tästä" Ami naksautti 10 litran kanisterin auki, kaatoi vettä varovasti pannuun ja asetti sen liedelle. Hän nappasi Mannan vyötäröltä kiinni ja käänsi itsensämittaisen naisen kasvot omiinsa. "Kyllä sä kohta opit, ei kukaan ole emäntä syntyessään". Manna kuvitteli itsensä vanhanajan emäntänä leipomassa ruutuesiliina ja päähuivi liehuen. "Ehkä musta ei emäntää saa kouluttamallakaan, mutta lupaan laittaa ainakin yhden ruoan tuolla puuhärvelillä ennen paluuta cityyn." Ami ei voinut kuin hymyillä tyttöystävänsä uholle. Manna oli Amin kokemuksen mukaan tarpeeksi fiksu, ettei tytön tarvitsisi kuin kerran seurata vierestä Amin touhuja ja seuraavalla kerralla Manna käyttäisi hellaa kuin konkari. Tosin naisen ruoanlaittotaidossa oli välillä toivomisen varaa.
Parin halailu päättyi veden alkaessa kiehua. "Katso nyt, en mä ihan toivoton tässä emännöinnissä ole", Manna huomautti liottaessaan teepusseja kuppeihin kaatamassaan vedessä. Ami kehui vuolaasti naisensa kotitalouslahjoja ja otti virnistäen vastaan äitinsä ruskehtavan Sinikka-mukin. Teen kanssa Ami tarjoili bravuuriaan, itselämmitettyä purkkihernekeittoa.
Kitukasvuisten kuusten takaa kurkkiva mökki näytti kaikessa rähjäisyydessään kutsuvalta ja kotoisalta. Tölli tuntui mittailevan saapujia. Loivan harjan alta siniharmaasta seinästä tapittivat etelään kaksi rinnakkaista akkunaa, joiden ripsinä roikkuivat pienet pitsikapat. Sammalenvihreäksi maalattu sokkeli muodosti leuan, jonka yläreunasta alkavan verhoilun alin lauta oli maalattu räiskyvän punaiseksi. Vaikka viivasuisen rakennuksen ilme oli vakava, Mannaa hymyilytti.
Nälkä ajoi lomalaiset sisään talviaurinkoa ihastelemasta. Vanhanaikaiset ruoanvalmistusmenetelmät olivat Mannalle uutta, niinpä hän antoi Amin touhuta hellan ja hyllylle kasatun pirunnyrkin välissä. Mies halusi naisensa tuntevan olonsa lämpimäksi ja kotoisaksi kylmässä tuvassa ja haki peiton ikkunan ääressä istuvan Mannan harteille: "Ettet jäädy." Manna hymyili silmäkulmansa uurteille, nappasi Amin villapaidan helman tumppuunsa ja veti miehen luokseen. "Mulla on oikein hyvä olla, täällä on tosi kaunista ja kodikasta." "Muutaman tunnin päästä saat jo hillua täällä vaikka vaatteitta, kunhan tuo uunikin alkaa lämmittää, mutta nyt mä teen meille teet. Vai ottaisitko sä kahvia mieluummin?" Ami kuiskasi kysymyksen Mannan hiuksiin ennen kuin suuteli tätä ja siirtyi taas keittiöpuuhiin. "Kyllä mäkin osaan yhdet teet tehdä, jatka sä vaan kokkailuja", >Manna alkoi puuhata vesipadassa lämmennyttä vettä naulasta löytämiinsä mukeihin. "Höpsö!" Ami keskeytti Mannan puuhan. "Ei me nyt sentään sulanutta lunta juomalla juoda, siksi meillä nuo juomavesitonkat on mukana. Lunta voidaan käyttää peseytymiseen, tiskaamiseen ja vaikka ruoanlaittoonkin, mutta juomahommat tehdään tästä" Ami naksautti 10 litran kanisterin auki, kaatoi vettä varovasti pannuun ja asetti sen liedelle. Hän nappasi Mannan vyötäröltä kiinni ja käänsi itsensämittaisen naisen kasvot omiinsa. "Kyllä sä kohta opit, ei kukaan ole emäntä syntyessään". Manna kuvitteli itsensä vanhanajan emäntänä leipomassa ruutuesiliina ja päähuivi liehuen. "Ehkä musta ei emäntää saa kouluttamallakaan, mutta lupaan laittaa ainakin yhden ruoan tuolla puuhärvelillä ennen paluuta cityyn." Ami ei voinut kuin hymyillä tyttöystävänsä uholle. Manna oli Amin kokemuksen mukaan tarpeeksi fiksu, ettei tytön tarvitsisi kuin kerran seurata vierestä Amin touhuja ja seuraavalla kerralla Manna käyttäisi hellaa kuin konkari. Tosin naisen ruoanlaittotaidossa oli välillä toivomisen varaa.
Parin halailu päättyi veden alkaessa kiehua. "Katso nyt, en mä ihan toivoton tässä emännöinnissä ole", Manna huomautti liottaessaan teepusseja kuppeihin kaatamassaan vedessä. Ami kehui vuolaasti naisensa kotitalouslahjoja ja otti virnistäen vastaan äitinsä ruskehtavan Sinikka-mukin. Teen kanssa Ami tarjoili bravuuriaan, itselämmitettyä purkkihernekeittoa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Dialogi on viitteellistä puhetta, joka kirjoitetaan hyvin supistetussa muodossa. Normaali puhe dialogiksi kirjoitettuna on löysää ja pitkäveteistä, jota ei jaksa lukea.
Eli: Annukka tuli sisään:
- No hei, juuri tulin kaupasta ja arvatkaa mita, siellä oli se Virtasen rouva. Ja niin oli lihonut että, kyllä näytti pahalta. Ja sitten...
Eli ei näin. Vaan:
- Hei, näin Virtasen rouvan kaupassa. Lihonut oli. Näytti pahalta.
Periaatteessa ihan kiva pätkä, mutta joitakin suurempia ongelmakohtia pisti ainakin omaan silmääni. Siispä jätetään ne kivat asiat tämän loppupuolelle.
Tekstinpätkässä ei tapahdu käytännössä mitään. Se on pituudeltaan n. 1,5 - 2 romaanisivua, ja vie tarinaa eteenpäin ainoastaan sillä faktalla ettei Manna osaa tehdä ruokaa. Minkäänlaisia mahdollisia piilomerkityksiä tai muuta jatkon kannalta tärkeää ei tuosta taida löytyä. Dialogi ja sanailu on pätevää, siinä ei rakenteellisesti ole vikaa, mutta käytännössä se ei tuo tähän nimenomaiseen tekstiin suurempaa lisäarvoa kuin henkilöiden persoonallisuuden korostaminen. Veikkaan että pätkä olisi toiminut jopa tyystin ilman vuoropuhelua, kun vain kerronnan olisi asetellut oikein.
Itselle putkahti tekstin luettuani väkisinkin mieleen muuan TV-sarja. Tällainen kohtaus ja lähes sanat vuorosanat olisivat ihan hyvin voineet löytyä jostain Salkkarien jaksosta. Lukijan korvassa sitten onko se hyvä vai huono asia?
Positiivista tekstissäsi toki myös on. Se on kieliasultaan hyvää ja luettavaa. Selostus ja kuvailu (varsinkin jälkimmäinen) äityy joissain kohtaa liiallisuuksiin, mutta muuten on sekin ihan toimivaa. Tekstinpätkässä on joitakin todella nasevia ja hauskoja ilmaisuja, joita voisin viljellä enemmänkin. Kerronta on lupsakkaa. Pienellä hionnalla, harjoituksella ja pohdinnalla päästään jo taatusti tasolli "julkaisukelpoinen".
Sinänsä elävää ja monimuotoista tekstiä. Layout tosin sekavaa, kun dialogi hukkuu muuhun tekstiin.
Pistä dialogit omille riveilleen dialogiviivan kanssa. On sanottu, että dialogin kirjoittaminen on vaarallisen helppoa, joten sitä ei kannata viljellä liikaa.
Tuo alun mökin kuvaus on jotenkin epäaito, teennäinen. Se kuulostaa silti, kuin yrittäisit matkia jonkun ennen vanhaan eläneen kirjailijan tyyliä. Kuvaus poikkeaa täysin muun tekstin tyylistä ja on, kuten jo sanoin, vanhanaikaista tyyliä.
Dialogi on ihan turhaa. Dialogin pitää viedä juonta eteenpäin, tässä ihmiset vain hölisevät turhanpäiväisyyksiä. Ei jaksa kiinnostaa lukijaal
Kompaan Reagan1ia. En löydä käydylle dialogille mitään varsinaista syytä. Miksi tämä dialogi käydään? Mitä tarkoitusta tämä palvelee? Arkinen sanailu ilman tarkoitusta on taiteessa vähän... no, ei hyvä juttu.
Toki voisi viihteellisenä televisiosarjana toimia paremmin, kuten jo mainittiin, mutta siinäkin tapauksessa omaperäisyyttä kaipaisin enemmän.
Muuten hyvää ja luettavaa tekstiä.
Dialogin avulla kerrotaan, mitä tapahtuu ja ennen kaikkea, mitä ihmiset ajattelevat.
Luepa näytelmäteoriaa. Siis yksinkertaistettuna, näytelmässä kaikki asiat kerrotaan dialogin kautta. Harjoittele tekemällä kirjoituksesi näytelmän muotoon. On ihan jännää.
Kiitos kaikille palautetta antaneille, pitää todella miettiä, että onko tää pätkä kovin relevantti. Koko tekstissä on todella vähän dialogia, ja tämän tarkoitus on oikeastaan kertoa tarkemmin kahden päähenkilön keskinäisestä suhteesta. Naishenkilö on juuri tuotu tarinaan ja tulevan konfliktin kannalta on mielessäni ollut tärkeää syventää ja selventää ao. henkilöiden suhdetta. Koin tällaisen sanailun siihen sopivan, mutta ehkä tämä on juuri niitä karsittavia osioita... Salkkarityyliä ei ole tarkoitus kirjoittaa, täytyy ehkä tarkastella salkkarisilmälasien läpi koko kerrontaa.
Tuo saapumiskuvaus on toki lyhyt, mutta gergeergerin kommentti sen vanhanaikaisuudesta hieman yllätti, oletteko muut samaa mieltä? Tekstini on kautta linjan enemmän tuon saapumiskuvailun tyylistä kuin dialogipätkän.
Joka tapauksessa kiitos ja kumarrus asiallisesta kritiikistä, on hyvä kuulla muidenkin näkemyksiä tekstistään.
Kuka sen päättää mikä on vanhanaikaista?
Joskus vanhanaikaisuus on hyvinkin tuoretta, vrt. joidenkin nykyajan kynäniekkojen paluu mitalliseen runoon, vapaan runomuodon hyljäten. Jotkut onnistuvat hyvin.
Tosin monet täysin lahjattomat harrastelijat uskovat vieläkin, että runo=sama asia kuin riimit.
Älä kuuntele tuollaista potaskaa, että tyylisi ei kelpaisi, koska se ei ole contemporary.
Pidän kirjoitustyylistäsi, vaikka kaiken tämän olisit voinut kertoa ilman dialogeja.
eräs lause pisti silmääni ja pani ajattelemaan:
"Manna hymyili silmäkulmansa uurteille". Tiedän mitä sillä olet hallunut tuoda esille, mutta ei kai hän silmäkulmilleen nauranut ,vaan poikaystävällee.
esim: Manna hymyili silmäkulmat uurteilla. myös muutamia pilkutuksia voisit tehdä.
esim: ...dialogi / Manna huomautti, liottaissaan...
Ehkä tämä sinun kirjoitusesi muistuttaa joitan televisio sarjoja, mutta nykyinen nuorisokirjallisuus muistuttaa paljon KY sarjoja.