Collie, suojelukoirako?

Mitä tekemistä puolustushalulla ja taistelutahdolla on suojelukoiran kanssa?

"Miksi te kasvattajat olette alkaneet jossain vaiheessa muuttaa collieta ihan muuksi, mitä sen on tarkoitus olla?"

Moni kasvattaja on luojan kiitos alkanut jalostaa collieita takaisin sellaiseksi kuin sen kuuluisi olla! Ikävä kyllä edelleen on myös niitä kasvattajia, joiden mielestä collien ei tarvitse olla mitään muuta kuin nätti sohvakoira. Hyvä jos edes sitäkään virkaa pystyy toteuttamaan esimerkiksi alusta- ja ääniarkuuden takia. Mutta ihan oikeasti, menneiden aikojen mahtava paimenkoira, nykyään lössykkänä, automaattisena lassiena?

Collie on erinomainen seurakoira, mutta se on AKTIIVINEN rotu, ihan kuten rotumääritelmäkin sanoo. Aktiivisen rodun pentu takuuvarmasti riekkuu pentuna, mutta pysyy kyllä hanskassa kun omistajat vaivautuvat tarjoamaan sille tarpeeksi liikuntaa, aivojumppaa ja pitämään sille tarpeeksi tiukan kurin, jotta siitä sitten iän myötä kasvaa hyväkäytöksinen, hieno, aktiivinen collie.

"He varmaankin luulivat saavansa ehkä lapsuudestaan tutun, ihanan seuralaisen, collien! Saivatkin sitten kauhukseen jo pennusta asti riekkuvan taistelukoiran!"
Varmasti luulivat, eivätkä ymmärtäneet sitä, että collien pentu tarvitsee erittäin hyvän tapakasvatuksen ja kohtuullisen paljon aktiviteettia pysyäkseen tyytyväisenä. Tuostakin huolimatta pennut ovat pentuja, se pitäisi aina muistaa, mutta kun ei muisteta. Halutaan aikuinen, koulutettu koira, mutta pennun kropassa.

"Ei muuta kuin rotumääritelmää tavaamaan, MARS!!"
Joo, mitäpä jos sinä hetkeksi lopetat sen rotumääritelmän tavaamisen ja yrität ymmärtää, ettei se kerro edes murto-osaa siitä, millainen rodun todella tulisi olla.

Oletko aloittaja ikinä lukenut collieitten jalostuksen tavoiteohjelmaa? Tai edes muuten vain miettinyt millainen collien kuuluisi olla, tarrautumatta täysin rotumääritelmään pariin kämäseen lauseeseen? Oletko ikinä miettinyt millainen collie on esimerkiksi 60-luvulla ollut? Ja ennen Lassie-buumia?

Tässä sinulle muutamia otteita, jotka kertovat tuhat kertaa enemmän HYVÄSTÄ COLLIEN LUONTEESTA kuin rotumääritelmän lyhyt, superhypertiivistetty teksti.

"4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet
Rotumääritelmän mukaan collie on luonteeltaan valpas ja toiminnanhaluinen, työskentelykykyinen ja omanarvontuntoinen, sen olemuksen tulee ilmentää älykkyyttä. Collie on ystävällinen, ei vähääkään hermostunut eikä aggressiivinen. Jalostusvalinnoissa tulee kiinnittää huomiota siihen, että collien luonne vastaa rotumääritelmää. Paimenkoiraroduille ominainen työskentelyhalu ja toimintakyky pitää saada vahvistumaan kannassa."

"Pitkäkarvaiset colliet saavat lähes poikkeuksetta rodun ihanteelliset arvosanat terävyydestä, puolustushalusta, hermorakenteesta, temperamentista ja luoksepäästävyydestä. Luonnetestin antaman tiedon pohjalta on jalostuksessa huomiota kiinnitettävä erityisesti toimintakyvyn ja taisteluhalun parantamiseen sekä kovuuteen ja laukauspelottomuuteen. Kahta samaa heikkoutta ilmentävää yksilöä ei suositella yhdistettäväksi, ja erityisesti pehmeä luonne periytyy voimakkaasti.

Toimintakyky on luonnetestin tärkeimpiä osa-alueita ja sitä arvioidaan koko testin ajan. Pitkäkarvaisista collieita lähes puolet saa negatiivisen arvosanan toimintakyvystä ja vain hyvin pieni osa yltää arvosanaan 2, hyvä (suuri). Taisteluhalu on luonneominaisuus, joka toimintakyvyn ohella auttaa koiraa selvittämään erilaisia tilanteita. Negatiivisten arvosanojen osuus tässä osa-alueessa on liian suuri (56,6 %) ja arvosanan 3, suuri, osuus aivan liian alhainen (3,5 %). Myös kovuudesta pitkäkarvaiset colliet saavat liian usein negatiivisen arvosanan: lähes kolmasosa testatuista koirista saa arvosanan –2, pehmeä, tai –3, erittäin pehmeä. Laukauspelottomuudesta negatiivisen arvosanan saaneiden koirien osuus on huolestuttavan korkea (15,7 %).

Vaikka hermorakenteesta saatavat arvosanat ovat valtaosin positiivisia (88,5 %), korkeamman arvosanan 2, tasapainoinen (suhteellisen rauhallinen), osuus on liian alhainen (2,8 %). Hermorakenne on koiran tärkeimpiä ominaisuuksia ja se vaikuttaa normaalista arkielämästä selviytymisen lisäksi koiran koulutettavuuteen. Negatiivisten arvosanojen määrää pitäisi pyrkiä koko ajan vähentämään ja koska hermorakenne on selkeästi periytyvä ominaisuus, jalostukseen pitäisi käyttää vain positiivisen arvosanan saaneita koiria."

"Palveluskoirakoe on collieiden rodunomainen koe. Collie tarvitsee muotovalion arvoon koulutustunnuksen palveluskoirakokeesta tai hyväksytyn luonnetestin. Palveluskoirakoe koostuu tottelevaisuus- ja maasto-osuudesta, joista molemmista koiran tarvitsee saavuttaa hyväksytty pistemäärä saadakseen koulutustunnuksen. Tottelevaisuusosuudessa testataan myös koiran suhtautuminen laukauksiin. Poikkeuksen tekevät erikoisjälkikoe, jossa ei ole tottelevaisuusosuutta ja joka ei siksi riitä muotovalion arvon rodunomaiseksi kokeeksi, sekä käyttäytymiskoe, joka on palveluskoirakokeiden esikoe, joka testaa koiran ennemmin koiran yhteiskuntakelpoisuutta kuin koulutettavuutta maastolajeihin. Palveluskoiralajeissa menestyvällä koiralla täytyy olla taisteluhalua, toimintakykyä ja riittävän hyvä hermorakenne. Liiallinen pehmeys ja arkuus haittaavat tavoitteellista koulutusta."

Oikein hyvää tietoa ja oikeata faktaa. Mulla menee ensi viikonloppuna yksi narttu luonnetestiin, koska mun mielestä se on niin "huono" ettei sitä kannata käyttää jalostukseen. Tällä nartulla on varmaankin ongelmana juuri taisteluhalu ja toimintakyky.

Kun kaiken luulet tietäväsi, kerroppa vielä, minkälainen collierotu on rodun ALKUPERÄMAASSA Iso-Britanniassa!! Käyttökoiria kaikki varmaan?? No ei tasan ole :D
Rotumääritelmä on se ohje, jota noudatetaan, se kertoo minkälaiseksi koira on alunperin tarkoitettu, onhan se ollut pitempään käytössä, kuin joku jalostusohjelma, joka on juuri näiden/teidän? muuntajien aikaansaannosta! Ette ole vielä rotumääritelmää saaneet uusiksi? Yritys on kova kuitenkin???
Ihan sama, mitä joku koiraansa egon jatkeena pitävä sanoo, rotu on pilattu, kukaan ei kohta enää huoli collieta itselleen! Maine on kiirinyt jo nyt edelle!
Minä ihannoin ylvästä, rauhallista collieta, joka iloisena puuhastelee perheensä kanssa!! Se collie ei rakkina suojeluhihassa, hampaat irvessä roiku!!

Rodun alkuperämaata on sinällään paha ottaa keskusteluun mukaan, koska siellähän on jo uljas collie pilattu. Harvassa ovat brittikasvattajat, joiden collieilla ei ole räikeitä ulkomuoto-/rakennevirheitä! Miksi heiltä ottaisi mallia luonteen ja käytön osalta, kun ei ulkonäönkään puolesta voi?

Kopioin tähän rotumääritelmästä käyttäytyminen / luonne -kohdan, siltä varalta etteivät kaikki ole lukeneet viimeisintä versiota, joka on viime vuoden lopulla hyväksytty.

"Ystävällinen, ei vähääkään hermostunut eikä aggressiivinen. Erinomainen seurakoira, ystävällinen, iloinen ja aktiivinen, tulee hyvin toimeen lasten ja toisten koirien kanssa."

Suurta muutosta on lisätyt iloinen ja aktiivinen. Aikaisemmin iloinen on löytynyt vain sileäkarvaisilta. Nuo rotumääritelmän muutoksethan saavat alkunsa sieltä alkuperämaasta, ellen ole aivan väärin käsittänyt, eli siinä mielessä hienoa Iso-Britannia, olette tehneet edes jotakin hyvää lähiaikoina!

Se on nimittäin hyvin harmillista kuinka monessa maassa collieta viedään enemmän ja enemmän seurakoiramaisemmaksi, eikä mitenkään hyvällä tavalla, vaan niin että rotua mainostetaan ihan joka käteen sopivana, todella helppona koirana. Ikävää katsottavaa, kun vertaa vaikka Yhdysvaltoihin, jossa yleinen ajatustapa on, että collie on lempeä, mutta aktiivinen, kaikkeen touhuun sopiva rotu. Sellainen, joka sopii kyllä erinomaisesti seurakoiraksi, mutta vaatii hyvän tapakasvatuksen ja jotain muutakin tekemistä kuin vain sohvalla makoilua.

"Rotumääritelmä on se ohje, jota noudatetaan, se kertoo minkälaiseksi koira on alunperin tarkoitettu, onhan se ollut pitempään käytössä"

Tuossa taisit vähän kusta omaan nilkkaasi. Nimittäin jos luet muutakin kuin luonnekohdan, todennäköisesti alat itsekin ymmärtää millainen collie on ollut ja millainen sen kuuluisi olla. Tai tuota ennen sinun pitää luultavasti ottaa paremmin selvää mitä milläkin asialla tarkoitetaan. Esimerkiksi taistelutahto on tärkeä ominaisuus lammaskoiralle, jotta se jaksaa työskennellä vaativissakin olosuhteissa ja painaa menemään vaikka väsyttäisikin.

Rotumääritelmässä lukee edelleen collien käyttötarkoituksena paimenkoira. Siinä ei lue seurakoira, kuten esimerkiksi akitalla. Tämä kannattaa pitää mielessä jos aikoo liputtaa "seurakoira-collien" puolesta.. Tässä on myös historiaosuuden lopusta pätkä:

"Monet nykyisistä koirista kykenevät tilaisuuden tullen myös työskentelemään. Kauneutensa lisäksi skotlanninpaimenkoira on työkoira."

Vaikka collie ei ole käytännössä toiminut paimenkoirana moniin vuosikymmeniin, jopa sataan vuoteen, ei se tee siitä puhtaasti seurakoiraa, vaan sillä on edelleen työkoiran perimä. Tätä ei muuta se, että sitä kuvaillaan erinomaiseksi seurakoiraksi, sillä moni käyttörotu on myös erinomainen seurakoira saadessaan tarpeeksi tekemistä, jopa vaatimatta tavoitteellista kouluttamista. Se mitä moni colliesta kuitenkin haluaisi, on pennusta saakka helppo ja rauhallinen koira. Mutta eihän tuo ole edes mikään yleinen seurakoiran luonnehdinta!

Pakko myös muistuttaa, ettei aktiivinen koira ole helppo varsinkaan pentuna ja murrosikäisenä, jos se ei saa johdonmukaista kasvatusta ja tarpeeksi tekemistä. Oli se sitten yhdessä perheen kanssa puuhastelu ja lenkkeily, pienet temput tai pidemmällekin viety kouluttaminen, täytyy tekemistä tarjota sen verran kuin kukin yksilö tarvitsee pysyäkseen tyytyväisenä. Tämän omistaja on koiralleen velkaa valittuaan aktiivisen rodun!

Ymmärrän etten kunnolla tuonut asiaani esille aiemmissa viesteissäni. En siis missään nimessä ole sitä mieltä, että collie on hyvä vain, jos se on "suojelukoira". Collieiden hermorakenne ei ole vielä palautunut entisestä huipustaan sille tasolle, että olisi järkevää jalostuksella nostaa collien viettejä sille tasolle, että suojelukoulutus edes onnistuisi. Koska korkea vietti huono hermorakenne = pilipää koira. Joillain yksilöillä se kuitenkin onnistuu, eivätkä ne ole yhtään sen hassumpia tapauksia kuin suojeluun kouluttamaton ja täysin soveltumaton kaverinsa, mutta 99% collieista ei pääkoppa siihen touhuun riittäisi.

Suojelukoirahan ei ole mikään aggressiivinen, hampaat irvessä hihassa roikkuva rakki, vaikka poikkeuksia toki on. Suojelu itsessään ei kuitenkaan vaadi koiralta aggressiota ja edes puolustushalua. Se on koiran mielestä hauskaa puuhaa, eikä mä tapan sut -meininkiä.

Suomessa ei ole yhtäkään kasvattajaa, joka pyrkisi tekemään colliesta nimenomaan suojelukoiran. Tai jos tällainen on jäänyt minulta huomaamatta, niin kerrohan toki.. Muut palveluskoirakokeet ovat kuitenkin collieiden kanssa mitä mahtavin harrastus ja niissä tarvittavia ominaisuuksia moni kasvattaja yrittää rodussa parantaa. Eikä tuo ole mikään turha asia, koska samat ominaisuudet ovat tärkeitä myös kotikoiralle ja ns. helpompiin harrastuksiin, kuten tokoon ja agilityyn. Tämä ei siis ole suunta huonompaan, vaan ehdottomasti parempaan. Ja jos se tarkoittaa sitä, ettei collie ole enää jokaisen laiskan omistajan koira, niin sehän on vain hyväksi rodulle, jonka luonne on vihdoinkin saatu parempaan suuntaan. Lassiebuumin seuraaman päättömän "jalostuksen" takia collien luonne lähti huolestuttavaan laskuun, ja on surullista jos kasvattajien kovaa työtä nyt haukutaan mm. siksi, ettei ne pennut olekaan mitään rauhallisia lössyköitä...

Sitten niistä luonneominaisuuksista, kun ilmeisesti JTO:n katkelmat eivät hoitaneet tehtäväänsä. Lähinnä mistä niissä on kyse, millainen collien tilanne on ja mitä kasvattajat tekevät asian suhteen. Luonnetesti ja ylipäänsä luonteen arvioiminen ei ole mikään leikinlaskun paikka tai tarpeellista vain harrastus-/käyttökoirille. Se on tärkeä osa rodun jalostamista, koska collieissa mentäisiin erittäin pahasti metsään, jos ei olisi mitään millä arvioida koiran luonnetta paineen alla.

"Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi."

Tästä on ollut joskus puhetta, mm. ajateltu, että osa kasvattajista pyrkii lisäämään collien terävyyttä. Myös hyvin usein kun lukee tai kuulee juttua terävyydestä, tarkoitetaankin tosiasiassa jotain ihan muuta, esim. koiran yleista reaktionopeutta. Terävyydellä tarkoitetaan nimenomaan reagoimista aggressiivisesti! Ei koiran kiihkeyttä tmv.

Terävyydessä collieilla ei ole ongelmia. Valtaosalla on tuloksena pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, joka on siis haluttu ominaisuus, ja lähes poikkeuksetta lopuilla on toinen halutuista, eli kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Vastoin jonkinasteista luuloa, kasvattajat eivät yritä lisätä collien terävyyttä!

"Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään, laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään."

Tämä ei ole ominaisuus, jota kasvattajat pyrkivät colliessa "parantamaan". Halutut tulokset ovat haluton, pieni tai kohtuullinen hillitty. Puolustushalussa collien tilanne on erittäin hyvä, sillä lähes poikkeuksetta tulos on jokin halutuista.

"Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon. Käytöstä voidaan kutsua tietynlaiseksi leikkihaluksi - leikiksi, jonka olennaisin osa on taistelu. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima."

Ylläolevan pitäisi kertoa jo aika paljon. Erittäin toivottu ominaisuus, joka on tärkeä erityisesti harrastuskoiralle, mutta ei ikinä huono kotikoirallekaan! On hyvin yllättävää kuinka monella on väärät luulot taisteluhalusta. Suuri taisteluhalu ei tarkoita, että koira on aggressiivinen, roikkuisi lampaan jalassa tms... Lammasjuttu löytyi toisesta keskustelusta ("Taistelutahtoisesti lampaan jalassa roikkuva collie olisi rodun irvikuva"), ja on mielenkiintoinen esimerkki väärästä tilanteesta käyttää sanaa taistelutahto.

Taisteluhalussa toivotut tulokset ovat kohtuullinen ja suuri, mutta tämä on yksi todella tärkeistä ominaisuuksista, jossa on kuitenkin äärimmäisen paljon parannettavaa. Lähes puolella on nimittäin vain pieni taisteluhalu, ja ikävän monella vielä huonompi, eli riittämätön. Myös lähes puolella on tuloksena kohtuullinen, mutta harvalla colliella on suuri taisteluhalu. Tilanne on siis erittäin huolestuttava ja on tärkeää, että yhä useampi kasvattaja ryhtyisi huomioimaan riittävän taisteluhalun jalostusvalinnoissaan.

"Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä. Hermostuneisuuden oireita koiralla ovat mm. voimakas rauhattomuus, kehon värinä, kohonnut pulssi, joka ei johdu ruumiillisesta rasituksesta, lisääntynyt nieleskely, aiheettomat ja epätarkoituksenmukaiset liikkeet, turvan etsiminen (pyrkiminen ohjaajan luo), ripuli tai oksentelu."

Hermorakenne on ehkäpä tärkein ominaisuus koirassa, täysin riippumatta rodusta ja käytöstä. Collieissa halutut tulokset ovat hieman rauhaton ja tasapainoinen. Vaikka valtaosa saa tulokseksi hieman rauhaton, on collieiden hermoissa paljon parannettavaa. Toiseksi eniten tuloksena on vähän hermostunut, joka on siis huono tulos. Niitäkin harvemmin collie saa tulokseksi parhaan halutun, eli tasapainoisen.

Minulla on tällä hetkellä yksi tasapainoinen collie ja yksi hieman rauhaton, tiedän henkilökohtaisesta kokemuksesta hyvän hermorakenteen tärkeyden. Sen eron nimittäin huomaa siinä vaiheessa, kun käsissä on collie, joka on ihan oikeasti tasapainoinen. Hermojen tärkeyttä ei voi millään muotoa liikaa korostaa, mutta silti osa kasvattajista ei kiinnitä asiaan tarpeeksi huomiota. Onneksi moni kuitenkin pyrkii tässäkin siihen parempaan suuntaan.

"Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin."

Collien tulisi olla vilkas tai kohtuullisen vilkas, ja yli puolet onkin kohtuullisen vilkkaita ja suurin osa lopuista vilkkaita. Osa collieista saa kuitenkin tulokseksi erittäin vilkas tai välinpitämätön, jotka ovat molemmat huonoja tuloksia. Rodun tilanne on kuitenkin hyvä.

"Toimintakykynä pidetään luonteen ominaisuutta, joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa todellista tai kuviteltua vaaraa vastaan. Voidaan hyvin ajatella, että se, mitä pidetään toimintakykynä, on monen ominaisuuden yhdessä muodostama reaktio. Lähin vastaava inhimillinen vastine toimintakyvylle on rohkeus.
Toimintakyky on koiran kyky hallita tekojaan huolimatta siitä, että se on joutunut pelon valtaan. Toisin sanoen, koira pystyy pelostaan huolimatta toimimaan oikealla tavalla ja tarvittaessa voittamaan pelkonsa päästäkseen päämääräänsä. Koiran käsitys tilanteesta perustuu perimään ja kokemuksiin."

Erittäin tärkeä ominaisuus kuten hermorakennekin, mutta ikävä kyllä collieiden toimintakyvyssä on todella paljon parannettavaa. Tuloksen tulisi olla kohtuullinen tai hyvä, ja yli puolella onkin kohtuullinen toimintakyky. Selkeästi toiseksi yleisin tulos on kuitenkin pieni, joka ei ole lainkaan hieno asia. Kolmanneksi yleisin on riittämätön, eli erittäin huono tulos, ja parhaan halutun tuloksen, hyvä, saa collie epätodennäköisemmin kuin riittämättömän.

Moni kasvattaja on herännyt kauan sitten ja ymmärtänyt kuinka tärkeä toimintakyky on ja pyrkii sitä myös rodussa parantamaan. Aivan liian usea kuitenkin laiminlyö tämänkin luonneominaisuuden huomioimisen jalostusvalinnoissaan!

"Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia."

Kotikoirallekin tärkeä ominaisuus, jossa collieilla on paljon parannettavaa. Halutut tulokset ovat kohtuullisen kova ja hieman pehmeä. Yli puolet collieista saa tulokseksi hieman pehmeän, joka on siis hyvä ja yleinen tulos, oikeastaan ihan rodusta ja käytöstä riippumatta. Siinä pitää kuitenkin muistaa, että hieman pehmeään sisältyy kaikki sieltä pehmeän ja kohtuullisen kovan välistä, eli skaalaa riittää, eikä juuri ja juuri hieman pehmeän tulokseksi saanut ole kovinkaan paljon pehmeää parempi.

Toiseksi yleinen tulos kovuudessa on collieilla pehmeä. Se ei todellakaan ole hyvä asia. Pehmeys periytyy vahvasti ja helposti hankaloittaa koiran normaalia elämää. Tästä huolimatta moni kasvattaja ei välitä asiasta, joka onkin suurin syy miksi collieissa esiintyy tänäkin päivänä niin paljon liian pehmeitä koiria. Todella harva collie saa tulokseksi kohtuullisen kovan. Huolestuttavan monen tulokseksi tulee erittäin pehmeä.

Kovuudesta puhuttaessa ei monesti ymmärretä erottaa puhutaanko kovuudesta pahojen asioiden muistamisena, yleisesti koiran "kovapäisyytenä" vai ohjaajakovuutena. Ohjaajakova koira ei lue ohjaajaansa liian herkästi, kun taas erittäin ohjaajapehmeä koira voi mennä täysin lukkoon jo pelkästään ohjaajan jännittämisen takia.

"Luoksepäästävyydellä tarkoitetaan koiran suhtautumista vieraisiin henkilöihin."

Collien ideaalitulokset:

3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Koira, joka houkuttelematta hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa käyttäytyen ystävällisesti ja avoimesti. Luoksepäästäväksi kutsutaan myös sellaista koiraa, joka ei tutustu ihmisiin oma-aloitteisesti, mutta sallii tutustuttaa itsensä heihin.

2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Koira, joka houkuttelematta tai pienin houkutuksin hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa, käyttäytyen ystävällisesti. Koira on ns. ujo.

2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Koira, joka ei itse etsi kosketusta vieraaseen ihmiseen ja joka vaatii houkuttelua ennen kuin suostuu tutustumaan.

Selkeästi valtaosa collieista saa tulokseksi parhaan mahdollisen, eli 3. Toiseksi yleisin on 2a eikä muita tuloksia liiemmin esiinny. Colliesta puhutaan usein pidättyväisenä rotuna, jopa niin että se olisi haluttu ominaisuus, vaikka tämä ei pidä paikkaansa. Välinpitämättömyys on ok, mutta oikea pidättyväisyys ei. Eräs arvostetuimpiin kuuluva luonnetestituomari sanoikin pidättyväisyydestä niin, että oikeasti pidättyväinen koira on yhtä kuin arka. Collie ei saa ikinä olla arka!

"Laukauspelottomuus" vaikuttaa koiran elämään paljon eikä kukaan halua koiraa, joka pelkää kovia ääniä. Ikävä kyllä aivan liian moni collie on laukausaltis. Yleensä juuri ne aloittajan mielestä "pahat, rotua muuttavat kasvattajat" ovat niitä, jotka todenteolla pyrkivät jalostamaan colliesta laukausvarmaa rotua. Samoin lisäämään alustavarmuutta. Useimmat kasvattajat, joita ei kiinnosta hyvät luonneominaisuudet kuten taisteluhalu, eivät myöskään välitä tarpeeksi ääni- ja alustavarmuudesta, vaikka ne ovat erittäin suuri osa koiran normaalia elämää.

Pelkkää rotumääritelmää lukemalla ei voi tietää millainen collien luonteen ja täten myös käyttöominaisuuksien pitäisi olla. Suomessa collie on "käyttörotu", vuosikymmeniä sitten se paras palveluskoira mitä löytyi. Jos tätä ei pysty hyväksymään, kannattaa vaihtaa toiseen rotuun eikä käskeä kasvattajia jalostamaan epärodunomaisia collieita, kun he kovalla vaivalla yrittävät nimenomaan jalostaa rotua takaisin sellaiseksi kuin sen kuuluisikin olla!

Asiaa!

Miten luonnetestissä sitten taistelutahtoa testataan? Yksinkertaisuudessaan siten, että haluaako koira leikkiä kepin ja tuomarin kanssa vai ei. Tai saako omistaja taistelutahdon esiin riehuleikissä. Ilmeisesti tätä testiosiota harjoitellaan yleisesti jotta koiralla menisi testi hyvin, vähän niinkuin riippumatta synnynnäisistä luonteenominaisuuksista. Ihan satavarmasti muistan lukeneeni jostakin SKL:n tms. virallisesta tulkintaohjeesta "taistelutahto merkitsee koiran ominaisuutta nauttia leukojen ja lihasten käytöstä" jne tms. Tietysti collieväessä ja palstalaisissa on paljon viisaampaa väkeä kuin pieni minä ja "idolini" Coppigerin biologipariskunta, mutta voitte huviksenne tarkistaa kirjasesta "Koira?" sivun 30 taulukosta, mitä mieltä he ovat lampaiden paimennukseen käytettävän koiran taistelutahdosta.
Okei, saksanpaimenkoira ja malinois on rotuina tai ns. käyttölinjoina kehitetty ei-purevista lammaspaimenista terävän taisteluhaluisiksi suojelukoiriksi, osittain vaarallisin tuloksin.
Mitä ehkä yritän sanoa, vastoin siteerattua JTO:n kohtaa, jos collie on haluton käyttämään leukojaan puremiseen muualla kuin ruokakupilla, sitä ei sille virheeksi laskettako. Kerrottakoon vielä urbaani-immeisille, että hyvä paimenkoira ei ikinä näykkäisekään lammasta, vaan ainoastaan ajamalla (ja bordercollie tuijottamalla) ohjailee lauman oikeaan suuntaan. Eli jos taistelutahto = riehuu innokkaasti kaikenlaisissa puruleluissa ja kepeissä kiinni pureutuneena = collien tavoitekäytös, niin ollaan jo aika kaukana ulapalla, jos alkusatama oli skotlantilaisen lammaspaimenen uskollinen apulainen.

Onko jossakin nähtävillä aloittajan mainitsemia suojelukoira yhdistelmiä :D

Vähän ysävällisemin neitiseni voi esitää asiasi