Oon ollut lukiosta valmistumisen jälkeen kuutisen vuotta työelämässä. Nyt olen totaalisen kyllästynyt ja tämä työ tuntuu pakkopullalta enkä nauti yhtään. No okei, hetkittäin tykkään mutta mä en näe tulevaisuutta tässä työssä ja koen saavuttaneeni jo kaiken, mitä tässä lafkassa voi ikinä saavuttaa. Kyseisellä alalla työpaikat myös vähenee koko ajan, joten ensi vuonna voin jokatapauksessa olla työtön. Tulevaisuus näyttää synkältä.
Laitoin haun nyt keväällä amk:hon nuorten puolelle ja nyt oon monta yötä stressannu ja valvonu, että teenköhän oikean päätöksen. Menisin opiskelemaan liiketaloutta, jonne uskon pääseväni suht leikiten sisään. En vain tiedä onko se järkevää.
Stressaa taloudellisesti, mitä jos en löydä työtä opintojen rinnalle, millä mä elän? Mitä jos opiskelen 3.5 vuotta turhaan ja valmistun kortistoon ja oon sit jo 28v? Puolison mielestä opiskelu on humpuukia ja työelämä opettaa. Oon samaa mieltä, mutta kun en saa kiinnostavia töitä ilman sitä helkutin paperia - jos silläkään.
Pelottaa niin älyttömästi ja ahdistaa. :( Tää on varmaan jotain 25 vee kriisiä tai jotain ku itken jatkuvasti näitä asioita. Mä en haluais ottaa takapakkia, oon tätä nykyistä työtäkin jauhanut suht pitkään, koska näyttää hyvältä CV:ssä vaikkei taloudellisesti ole hedelmää tuottanut.
argggh.. Painiiko täällä kukaan muu samojen asioiden kanssa? En vaan osaa "antaa mennä".
Laitoin haun nyt keväällä amk:hon nuorten puolelle ja nyt oon monta yötä stressannu ja valvonu, että teenköhän oikean päätöksen. Menisin opiskelemaan liiketaloutta, jonne uskon pääseväni suht leikiten sisään. En vain tiedä onko se järkevää.
Stressaa taloudellisesti, mitä jos en löydä työtä opintojen rinnalle, millä mä elän? Mitä jos opiskelen 3.5 vuotta turhaan ja valmistun kortistoon ja oon sit jo 28v? Puolison mielestä opiskelu on humpuukia ja työelämä opettaa. Oon samaa mieltä, mutta kun en saa kiinnostavia töitä ilman sitä helkutin paperia - jos silläkään.
Pelottaa niin älyttömästi ja ahdistaa. :( Tää on varmaan jotain 25 vee kriisiä tai jotain ku itken jatkuvasti näitä asioita. Mä en haluais ottaa takapakkia, oon tätä nykyistä työtäkin jauhanut suht pitkään, koska näyttää hyvältä CV:ssä vaikkei taloudellisesti ole hedelmää tuottanut.
argggh.. Painiiko täällä kukaan muu samojen asioiden kanssa? En vaan osaa "antaa mennä".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elä pelkää. Kyllä asiat järjestyvät, yleensä hyvin ja jos ne menevät huonosti, paistaa päivä kuitenkin.
Eli koulutus on tärkeää, nykyisin. Osapäivätöitä saa helpommin kuin vakituisia, jos ei ole krattu ja voi tehdä viikonloppuisin.
Koulun alku on helppoa, kukaan ei tunne ketään ( suurin osa) ja kaikki ovat samalla viivalla. Eli ihan pihalla.
Olen itse ollut aina koulussa (aikuisena) ihan intopinkeänä, niin kivaa se on. Töissä ehtii olla vuosikausia, koulussa vain käväistään.
Kannattaa selvittää, mitä voit suorittaa nopeassa aikataulussa, kuten osa avoimen opintoina, niin ei tarvitse vuosikausia lusia siellä koulussa kuitenkaan.
Ja kun menin kouluputkesta taas töihin, kyllä pelotti. Nyt se jo naurattaa.
Ehdottomasti kouluun, siinä neuvoni! AMK:ssa taitaa olla joka koulutusalalla tarjolla myös aikuispuoli, jossa aikataulut on paljon joustavammat. Mahdollistavat siis työnteon opiskelun yhteydessä.
Missään nimessä ei kannata tuudittautua siihen että ilman koulutusta (tai pelkällä YO-tutkinnolla) töitä riittää loppuiäksi. Jos nykyinen työpaikkasi jostain syystä lakkaa olemasta, putoat paljon pahemmin tyhjän päälle kuin silloin jos taskussa on tutkintotodistus. Ilman pätevyyttä osoittavaa tutkintoa olet aina altavastaaja työmarkkinoilla, ja moneen paikkaan jo yksinkertaisena pääsyvaatimuksena on alan tutkinto.
Amista kannattaa myös harkita. Lähdin 28 v. opiskeleen ja nyt ekan vuoden lopulla työharjoittelussa ja mielenkiiintoiselta näyttää hommat kun on parin kanssa pyörinyt työmailla. Talotekniikan perustutkintoa suorittamassa. Jahka sen olen suorittanut on oon työelämässä ajattelin hankkia jostakin oppisopimuksella sähköasentajan perustutkinnon.
"Puolison mielestä opiskelu on humpuukia ja työelämä opettaa"
Jos ei oo tutkintoo ja joutuu kortistoon 45 v. niin silloin on vielä vaikeampaa kun on perhe ja isot velat. Nyt on hyvä aika lähteä opiskeleen. Lähdin opiskeleen koska 7 v. samaa duunii rupes kyrsii ja en haluu yo-pohjasella tehdä noita varastotöitä lopun elämääni.
Miks sitä pitäs saada töitä opintojen rinnalle? Jos oot 6v ollut samassa firmassa niin eikös sillä pääse jo ansiosidonnaiselle tai koita saada opintovapaata tulos kummassakin 2v päivärahoilla. Muutenkin itse asun yksinäni 530€/kk kämpässä ja sulla on kuitenkin työssä käyvä puoliso plus siihen sun opintotuet niin en näkis konkurssin olevan mahdollista. Toinen on mitä en ymmärrä kun porukka ei halua ottaa opintolainaa? Jos valmistut ajallaan niin valtio kuittas siitä siivun pois ja korot ole muuta kun nimellisiä. Maksuaikaa muistaakseni jonnekkin 45v asti tai jotain makselee vaikka 5e/kk
Lähdin ikäisenäsi kouluun oltuani lukion jälkeen neljä vuotta töissä. Suosittelen varauksetta, paitti että ehkä korkeakoulu voisi olla parempi suunta. Tradenomeja valmistuu nykyisin todella paljon, eli saattaa mennä opiskelu hukkaan. Yritä yliopistoon tai kauppakorkeaan.
"Jos oot 6v ollut samassa firmassa niin eikös sillä pääse jo ansiosidonnaiselle"
Pitäs ekaks saada fudut sitten hakeutua työkkäriin työttömäksi hakijaksi sitten pitäs vielä saada se koulu paikka kans.
Jos paska mäihä käy kun olet työkkärin listoilla ja sulle osoitetaan työpaikka ennen kuin olet opintopaikkasi saanut.
Voi tokkiinsa. Kukaan ei työkkäristä osoita yhtään mitään. Ainakaan työpaikkaa. Ovea ja ikkunaa osoitetaan kyllä.