ja sukuseurat, onko sukujanne tutkittu miten paljon, kuulutteko peräti johonkin sukuseuraan. Ite en voi sanoa olevani kovin sukurakas, on meillä isän puolelta aika laajaltikin sukua aikaansaaneet tutkineet. En ole mikään yhdistysihminen, joten siihenkään en ole liittynyt.
Mainitsin jossain äskeittäin, että jäi tieto omien vanhempieni ja isovanhempieni elämäntapahtumista kovin vähäiseksi, sitähän ei takaisin saa. Mutta koukkasin nyt muistaessani isänpuoleiselle sukuseuran sivulle, nyt kuitenkin minulla olisi runsaasti aikaa edes suvun vaiheista jotain enemmänkin tietää. Samoin edes sitäkautta vaikka lastenlapsille kertoa jotain.
Vaakuna on mielenkiintoinen, olen ennenkin sitä vuosia sitten katsellut, selvityksiä, millaiset merkitykset sillä on.
No kerron kokonaisuudessaan isänpuoleisen suvun vaakunasta.
Kilpi on musta, sen keskellä on alvejuuren kultainen juurakko, sydämen muotoinen, kehässä on kultainen latinalainen risti.
Juurakosta kasvaa viisi kultaista lehteä ja kultaisia imujuuria. Tunnuskuvien aatteena on kaksi kultaista kreikkalaista ristiä. Kypärä on suljettu, kypäräpeite on suljettu, se on päältä musta, vuori kultaa. Kypäräkoristeena on kaksi kultaista kotkansiipeä.
Sitten näitten vertauskuvien selitys.
Kypäräkoriste, kotkansiivet, symboloivat vapautta, henkevyyttä ja eteenpäin pyrkimystä. Suljettu kypärä kertoo, ettei suku ole aatelinen. Kreikkalaiset ristit viittaavat suvun nimen kreikkalaiseen alkuperään, joka on vanha kreikkalainen nimi.
Sydän ja sen sisällä oleva latinalainen risti ovat terveyden, elämänvoiman ja luovuuden symboleja. Keltainen, punainen ja musta ovat Savon ja Karjalan värejä. Sukujuuret lienevät Karjalassa.
Aika innoittavia ovat nuo vaakunan vertauskuvat. Mites teillä, onko tuttu sukuseura ja oma tai omat vaakunanne, jos sukujanne on tutkittu molemmin puolin.
Mainitsin jossain äskeittäin, että jäi tieto omien vanhempieni ja isovanhempieni elämäntapahtumista kovin vähäiseksi, sitähän ei takaisin saa. Mutta koukkasin nyt muistaessani isänpuoleiselle sukuseuran sivulle, nyt kuitenkin minulla olisi runsaasti aikaa edes suvun vaiheista jotain enemmänkin tietää. Samoin edes sitäkautta vaikka lastenlapsille kertoa jotain.
Vaakuna on mielenkiintoinen, olen ennenkin sitä vuosia sitten katsellut, selvityksiä, millaiset merkitykset sillä on.
No kerron kokonaisuudessaan isänpuoleisen suvun vaakunasta.
Kilpi on musta, sen keskellä on alvejuuren kultainen juurakko, sydämen muotoinen, kehässä on kultainen latinalainen risti.
Juurakosta kasvaa viisi kultaista lehteä ja kultaisia imujuuria. Tunnuskuvien aatteena on kaksi kultaista kreikkalaista ristiä. Kypärä on suljettu, kypäräpeite on suljettu, se on päältä musta, vuori kultaa. Kypäräkoristeena on kaksi kultaista kotkansiipeä.
Sitten näitten vertauskuvien selitys.
Kypäräkoriste, kotkansiivet, symboloivat vapautta, henkevyyttä ja eteenpäin pyrkimystä. Suljettu kypärä kertoo, ettei suku ole aatelinen. Kreikkalaiset ristit viittaavat suvun nimen kreikkalaiseen alkuperään, joka on vanha kreikkalainen nimi.
Sydän ja sen sisällä oleva latinalainen risti ovat terveyden, elämänvoiman ja luovuuden symboleja. Keltainen, punainen ja musta ovat Savon ja Karjalan värejä. Sukujuuret lienevät Karjalassa.
Aika innoittavia ovat nuo vaakunan vertauskuvat. Mites teillä, onko tuttu sukuseura ja oma tai omat vaakunanne, jos sukujanne on tutkittu molemmin puolin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei vaakunaa, mutta sukua tutkittu ja sukuseurakin on, mutta en välitä osallistua tapaamisiin. Asun paikkakunnalla missä on hyvin paljon äitivainajani serkkuja ja minun pikkuserkkujani.
Nuorena eivät suku ja sen vaiheet kiinnostaneet pätkääkään, mutta nyt ikääntyessä sellaiset asiat kiinnostavat mitkä ennen olivat yhdentekeviä.
Tiedän molemmista isovanhemmistani paljon ja tahtoisin tietää vielä enemmän.
Isäni puolelta sukua on tutkittu, seuraa ei ole mutta kesätapahtumia aikoinaan pidettiin, nyt on ollut aivan hiljaista jo vuosia.
Molemmat suvusta kiinnostuneet makaavat maan povessa, vain muutamia yhteyden ottoja on puolin ja toisin.
Sen laitoin ensitapaamisessa merkille että kovasti miesvoittoinen.
Isäni puoleista sukua on hyvin pitkälle tutkittu, johtuu siitä Turun seudun arkistoissa on paljon facta tietoa suvun vaiheista vuosisatojen taakse. Sieltä suvun juuret menevät Pohjanlahden taakse ja edelleen Saksaan 1300-luvulle.
Kaiken tämän tiedon hankinnan on mahdollistanut suvun nuori historian tutkija jonka mukaan aukkoja ketjussa ei ole. Kun on avaimet päästä netin kautta arkistoihin se osaavalta tutkijalta onnistuu.
Niin se vaakuna, on yleisesti juureva puu oksineen monihaaraiseksi muodostunut peruspuu. Onhan niitä vaakunoitakin suvun matkan varrelta erilaisia ilmennyt.
Ehkä - ehkä kuulumme samaan sukuun antamiesi tietojen perusteella. Suvun juurien kulkeminen samansuuntaisesti osoittaa juuriemme kuuluvan samaan sukupuuhun aina Saksaan 1300-luvulle saakka.
Sukututkimus osoittaa suvun olleen varsin huomioitu Suomessa ja viimeistää Turun seudun arkiston Facta tiedot sen osoittavat.
Kiitos tutkimuksesta kuuluu nuorelle historian tutkijalle.
Neljä sukukirjaa on äidin puoleisesta suvusta, joiden kannessa on vaakuna.
Vaakunan sisäpuolella on 8 siroa kärppää, vasemmalla puolella on
Ruotsin kruunun vaakuna 1770-1809, seuraava on Venäjän kaksoiskotkan vaakuna 1809-1917 ja Suomen Leijona vaakuna 1917-1938. Oikealla puolella on Aaltoviivavaakuna...jälkipolvet...
sitten Ilvesvaakuna...jatkavat...
ja Suomen Leijonavaakuna...elämää.
Kärppävaakunan alla on kuvattu hevonen ja lehmä, jonka alla teksti:
Voidaan paremmin kuin muut.
PS. Hyvin talonpoikaiselta tuo minusta näyttää. (Huvittaa tuo lause niiden alla!)
Minä olen kiertänyt maailmalla,niin ei ole tullut seurattua, mutta kuinka ollakkaan
noin viikko sitten välähti mieleen ...Ajatukset meni tekoihin löysin sivun,jossa
oli pitkät rotokollit ,pitää joskus tarkemmin syventyä..Minutkin oli keksineet mukaan ,
jopa ammattikin ja silloisen osoitteen. Joku mies mun ikäinen oli tehnyt tutkimuksia,
Kerran vuodessa Oskolan koskella kokoontuminen oli kuviakin googlesta löytyi
yllättäen..
meidän suvussa tunnetaan vain vaakunaviina.
Vaatimattomuus kyllä kaunistaa , kehen tuollaiset tekee vaikutusta .
Sukuani on tutkittu ja kirjakin tehty. Esi-isä löytyi 1500-luvulta. Vaakunaa ei ole, tavallisia maanviljelijöitä lienevät olleet.
Ukkoni suku on taas ulkomailta tänne kulkeutunut ja heiltä löytyy jopa vaakuna, joka
on toisessa maassa asuvan hallussa. Olen kerran kuvan vaakunasta nähnyt, mutta en muista mitä se esittää.
Sukukokouksia on pidetty ja pidettäneen edelleenkin molempien sukujen puitteissa.
Kävin tässä aamupäivästä heti asiat toimittamassa, eipä niitäkään kummosesti, mutta kun on jokin päämäärä miksi hanttaroi, niin tulee paremmin lähdettyäkin. Aurinko paistaa killottaa, kuitenkin aika koleaa oli ilman sävy. Hyvällä mielellä, kun sain vihdoin teetettyy 85 kuvaa digikamerasta, nyt on jotensakki oppinut sen tekniikan, vaikka vielki tullee joskus silmän etteen nostettuu.
Tässä kohassa piti kehhuu itteeni, mutta en nyt muistakaan, mistä !!! Ai niin, kerran tuli nuorempana otettuu osaa valokuvauskilpailuun, tais olla Suomen Kuvalehti, niin sain kunniamaininnan, palkinnoille en ihan päässy. Pitäähän tommoset asiat muistaa mainita toki.
Noista sukujen vaakunoista...en minä tiiä, miks isäni suvullaki se on, ei taia ketään erikoisemmin nimekästä henkilöökään olla. Saa kai sen suunnitella ja teettää, kuka haluu, ei se mitään "hienosteluu" oo, olipa isäntä tai renki. Ainakin omien vanhempieni puolelta enimmäkseen uittopuolen miehii ovat olleet ammatissaan. Liekkö esivanhemmissa ees talollisia.
Mutta eihän se ammatista ja varallisuudesta riipukaan, miten sivistynyt voi olla.
Äitini äidin omaasukua nimi oli ruotsalainen, ja niinpä minä halusinkin perusteellisesti tietää, että jospa vaikka aatelista syntyperää tässä oltaisiin:)
Sukukronikassa kerrottiin, että sen suvun juuret ovat Ruotsista Pohjanmaan kautta Viipuriin. Jatko on karua kerrontaa: Ruotsin kuningas antoi sotaväessään olleille torpan, ja ellei ollut kovin ansioitunut sodassa, niin lähelle ryssän rajaa.
Mitäpä tuosta, elleivät hyviä sotilaita, niin kunnon käsityöläisiä kuitenkin.
Paljon suutareita, seppiä ja mylläreitä, räätäleitä ynm.
Vai vielä vaakuna. Vaatimattomuus on ollut perinne suvussamme. Löytyy kyllä joitakin jotka ovat kivunneet melkein johonkin asemaan, mutta vain harvoja. Siispä minäkin olen nurkumatta ollut joutavana.
Perinne on nyt vaarassa katketa, sillä poikani on jo alle 50v iässä kohoamassa ja jo kohonnutkin joksikin. Mitä poikani keksii tehdä palauttaakseen vaatimattomuuden johtotähdekseen jää nähtäväksi, sillä tähänasti hän on painanut herrahissin nappia aina vaan ylös.
Kummankin puolen suvuista on sukukirjat 1600-luvulta alkaen, toisesta kaksi osaa. Kummallakin suvulla on vaakunansa, toista en ole nähnyt, koska ainakaan vielä en ole kirjaa ostanut, ja nettiin vaakunaa ei ole laitettu.
Taitaa meistä aika moni olla kaukaista sukua toisilleen, sillä useimpien meidän esi-isät ja äidit ovat mukana kovin monien sukupuissa.
Ja toisaalta, vielä 1500-luvulla oli maassa vähän asukkaita, vähän eri sukuja.
Wikipedian mukaan asukkaita täällä oli 1500-luvun lopussa n. 300 000.
Nyt minä kans tutustelen vähän kerrassaan näihin sukuselvityksiin, onhan samalla sukunimellä ja sitten eri nimellä avioliiton solmittuaan monta haaraa, että onhan siinä selvittämistä. Tietysti jos sukuseurassa olisi mukana, olisi helpompaa, mutten enää jaksa intensiivisissä tekemisissä olla asioitten kanssa, jotka sitoisivat jollain lailla. Aika pitkälle ovat ne päässeet, joilla 1500-1600-luvulta lähtien on selvitystä. Monesti tyssää selvitykset siihen, ettei enää tietoa löydy, kun puukirkkoja poltettiin esimerkiks 1700-luvulla, ja kirkoissa säilytettävät tiedot paloivat mukana.
Niin kaisu-liisa, sukulaisia vois löytyä yllättäen, jos oikein jaksaisi paneutua selvityksiin. Mutta koko ajanhan tuli uutta väkeä joka puolelta, Virostakin aika paljon on tullut jo enemmältikin 1300.luvulla, vanha nimitys olikin maarahvas. Samoin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, puhumattakaan myös viime vuosista. Onhan virolaisiin jo sekottunut myös valloittajamaittensa verta paljonkin, saksalaisia ja venäläisiä.
Viron historiasta olisikin mielenkiintoista kertoa, muttei se nyt sovi tähän, saahan wikipediasta tietoa itse lukemalla ja tarkemmin muualtakin. On meillä tällaisia virolaisten vanhoja asuinpaikkoja nimienkin mukaan, vaikkapa Eestinlaakso Espoossa.
Tuo Turun murre kun on monella tapaa vironkielen tuntuista, voi ollakin hyvin mahdollista, että se on todella perua virolaisilta, silloin kun heitä tuli paljonkin Suomeen. Matka ei ole pitkä.
Oma kaino toivomukseni olisi, että kertoisit Virosta ja virolaisista, itse olen aina ollut siitä kiinnostunut. Kielikin on kiinnostanut, ja laillasi ajattelen, että Turun ja Rauman murteet ovat lähellä sitä.
Olen ollut ymmärtävinäni, että sinulla on ihan omakohtaista kokemusta ja tietoa eteläisestä naapuristamme.
Wikipekat ovat tuttuja, mutta on aivan omanlaistaan kuulla asioista ihmiseltä, jolla on ikioma tieto ja näkemys asioista.
En ole ollut yhteydessä sukuseuroihin, mutta on se jollain lailla juurevaa tietää olevansa suuren suvun yksi pienikin jäsen.
Sukuselvityksien tekijöiltä vaaditaan varmasti pitkää pinnaa, aikaavievää on tutkailla menneitä.
Uskookohan ees joku, että oon ujo ja kaino...no kainosta en nyt oo ihan varma.
Tälleen kun aattelin, että jos pyyetään kertomaan, ni eihän sitä tiiä mitä kertos. Aina oon kehottanut ihmisiä menemään maaseudulle ja kauemmaks Tallinnasta, jos haluavat paremmin tutustua oikeaan Viroon ja virolaiseen. Tallinna on tietysti näkemisen ja kokemisen arvoinen monetkin kerrat käydä.
Virolainen ihminen on sulkeutuneempi kuin suomalainen, vaikka ulospäin luulis muuta. Menee kauan, ennenkuin hän edes jonkin verran avautuu. Onhan se selvääkin, kun alistusyritystä ovat tehneet Saksa ja Venäjä.
Häneen sopii myös hyvin ´nöyrä voi olla muttei nöyrtyä.´ Virolainen mies on "vaikea tapaus", vapaa haluaa olla ja kulkija luonnostaan. Tuon edellisen sanon hymyssäsuin. Mutta viehättävä ja omapäinen kulkuri.
Samaa mieltä oon tuosta sukuselvityksen tekemisestä...huhhuh...ei minusta siihen olisi. Kärsimätön olen tekemisissäni, hommat pitäis sujua nopeesti ja ssada loppuun yhtäpäätä. On ehkä nyt vanhemmiten oppinut kuitenkin vähäiset hommansa suorittamaan miten kuten, ei yhtäpäätä enää, kun väsyy jo helposti.
Meillä pönöttää kaapin päällä äitini puolen sukuviiri ja mieheni isän puolen sukuviiri, sukuseurat ovat niitä teettäneet. Melko uusia ovat noihin vaakunoihin verrattuna., mutta samantapaisia sym oleita on käytetty. Isäni kotitalon katolla keikkui isänisänisän aikainen tuuliviiri, jossa on kuvattuna kyntöaura, nyt se seuraa uudemman talon katolla suvun vaiheita samassa pihapiirissä.
Sukuselvityksiä enemmän kiinnostavat vanhat valokuvat ja niiden tarinat. Tuossa seinällä on skannaamiani kuvia, joissa monen polven perheet istuskelevat ulkorapuillaan tai puutarhassaan, pienimmäiset sylissä ja monessa kuvassa koira jalkain juuressa. Olen kovasti isänäitini näköinen ja jääkaapin oveen magneeteilla kiinnitettyjen lastenlasten kuvien joukossa hymyilee minun näköiseni tyttö.
Valokuvauksen olen ottanut eläkepäivinä rakkaaksi harrastukseksi, sain digitaalisen järjestelmäkamerankin hiljattain. Olen koonnut kuvakirjasen lapsuudestani, ja siinä on tietoja isovanhemmistakin lähinnä omien muistojeni kautta. Oman perheen juhlia, matkakertomuksia ja varsinkin meriretkien tarkkoja lokikirjoja olen myös työstänyt pikkukirjojen muotoon...nykytekniikalla se käy hyvin helposti.
Taitaa aika monikin palstalaisista valokuvausta harrastaa, nyt minäkin taas paneudun siihen enemmän. Ei yksinkertaisesti ole ollut kymmeneen vuoteen sellaista keskittymisrauhaa, että olisi voinut siihen rauhallisesti keskittyä. Minusta on niin hyvä sanonta se ´aika aikaansa´, jaksot muuttuvat elämässä, ehkä minullakin nyt vihdoin tilaisuus nimenomaan toteuttaa vielä jotain, mitä haluan. Oma perhe on kyllä tärkeä, mutta taakkoja on putoillut kuitenkin harteiltani, elämänintoni palailee vähän kerrassaan. Suuri ansio on tämän hormonitoimintani reilaan saattamisella, se kilpirauhasen vajaatoiminta nääs.
Valokuvia oli meilläkin paljon, mutta nekin kun tuli jaeltua silloin Viroon muuttaessamme, pitäs nyt lapsilta koota ne takaisin, voisin joutessani järjestellä niitä säilymään. Suurempiin produktioihin en enää ryhdy, tunnen jo itseni.
komea sukuvaakuna, se on meillä tallessa uunin päällä
mut se on pannualusena mustunna
näyttävä se meilläkin nimellä kirjoittava nauttii taas ihan mahdottomasti!
Tulihan taas kerran naputeltua kirjaimin palstalle juuri se mitä päässä liikkuu!
Onko siellä sittenkään mitään muuta, oletko koskaan itse miettinyt?
Itse tämän esille nostin, kun surkea on palstan tila, mihin ovat todellakin hävinneet ´oman pään´tuotteet. Nythän olen jo aika lailla edennyt sen ´isoisä-stoorini´ kanssa, kun rauhassa olen sitä tehnyt. Kävin sen verran lukasemassa palstaa, ettei kovin takaisin houkuttele. Yrittäkäähän sentään selvitä ilman minua !!!
tänne palstan tilaa haukkumaan, olikin vähän aikaa ihan normaalin rauhallista. Pysy siellä oman pääsi tuotteitten kanssa vaan,. Kaipa joku hännystelijä tulee takaisin ruinaamaan.
Sinuapa osasinkin odottaa jo, Komentoora, naurattaa toki tuollainen. Ja kas, heti tuli eloa ´normaaliuteen´....älähän hättäile, en tänne jää, saat toki jatkaa mieleistäsi sarkaa, mut pittäähän välillä joukkojen tila käydä tarkistamassa.
Sandelskin hän joukkojaan tarkisteli, miten Sven Tuuva voi.
Ei pärjätä sus ilman piristäviä kirjoituksisasi, kaivattu on sinuakin!
Sanokoon Komentoora mitä lystää, näin koen:D Huvittavaahan se onkin, kun on varaa nauraa on kaikki hyvin.
Ohoh nyt alkoi tv:stä kuulumaan gregoriaanista laulua, enpä taida nyt viitsiä kuunnella,.
Tiedänpä sitten tyttönimesi, sen verran täydelliset tuntomerkit annoit. Sama kuin ex anopillani. Sanotaan johtuvan nimestä Prokopios.
Kiinnostaa tuo Saksaan 1300 luvulle johtava sukunimi. Uskaltaako joku antaa? Olisiko yhteyttä itsellä? Vaikka ei ole minulla noin vanhoja tietoja, vanhimmat sukuhaarat yltänevät tuonne 1400 -luvun lopulle. Omat tutkimukseni hiipuvat kirkonkirjojen alkuun, mutta linkkejä viisaampien tekemiin on löytynyt.
Vasta viikko sitten ostin yhden sukukirjan, 34 000 nimeä, yltää omista tutkimuksistani 200 v kauemmas historian hämärään. Pitää verrata yhteisiä tietoja, jotta näkee voiko kirjan tekijän tutkimukseen luottaa uudemmaltakaan ajalta. Harvassa on olleet ne, joihin voi luottaa...
Vaakunoita ei ole, mutta saahan niitä piirrellä se jota sellainen kiinnostaa, minusta lapsellista touhua. Muutama vanhempi, mutta eri sukuhaaraa, on kyllä olemassa. Vaan enemmän minua kiinnostaa muut asiat.
Kunhan tässä vain kerkiäisi. Vasta rapiat 47 000 nimeä on kasassa ja lisää löytyy niin paljon kuin ehtii ja viitsii tutkia...
En kuulu sukuseuraan, mutta kummankin, isän ja äidin suvuista on tehty sukukirja, toisesta kaksi.
Kumpaakin on tutkittu 1600-luvulle saakka.
Kummallakin suvulla on oma vaakunansa.