Kai yhteiskunnan etu vaati

Niinpä, sääntely määrää nykyisin minne pesät laitetaan, missä mökkirannat milloinkin paljastuvat.

Hyvästi.
H.

Taasko viety alle tiskin,
mulla mietteet vanhan piskin.
Ketuttaa ja ärisyttää,
taitaa alkaa märisyttää.

Sialle ei helminauhaa,
ennemmin vain laskikauhaa.
Uudet runot esiin lykkää,
niistä tosi monet tykkää.

Peilin eessä ajaa parran, kääntää päätään puoleen toiseen,
Laittaa vettä haisevaista, poskipäitään taputtaa.

Helposti saa tunteen taas, joku minuun tarrautuu,
ymmärrä ei että aina, käteen jää vain kuiva luu.

http://www.youtube.com/watch?v=0ApstMKNEMI

H.

Ei voi olla totta ? Enkä edes ehtinyt kopioida tuota aamuista...
Onko se edes runo-osastolla ?

Pahamieli tällaisesta kiusanteosta tulee..ehkä jollekin hyvä ja nautinnollinenkin... Ei tietää voi...

Kiva kun palasit !



Runo siivet saakoon
kauan jo kaipasin
runo kielen kertomaa
paljon on vettä virrannu
paljon tapahtunu maailmalla
siitä kun viimekksi sanailimme
iloa suru kohdattu
elämän markkinoilla
siispä
sanat ilmoille iloa sinkoilee
onhan kevät
ja iloksemme
pallnnu
on menneisyydenmies

toiveen kauniin esitän
kukaan ei runoja vesitä
eikä heitä tuulen viemään

kieli kummasti kangistuu
sanat jäykäksi muutttuu
kauan miettiä täytyy
päästääkö sanan kertomaan
surusta
vaivoista vanhuuden

kuulutus koko maailmaan
on kevät
huomatkaa
luonto puhkee alta jään
elämä jälleen voittaa

Lukijakunnan etu vaatii
Pois silmistä runoraati.
Ollaan hiljaa kuin niitettyä viljaa
Ei heilimöi puntarpäät
Mitä sitten jäljelle jää
Alakuloisena kytee kapinamieli
ei helkä iloinen kieli.
Tartutaan tuumasta toimeen
kietoutukaamme riemun loimeen.
Ei ilkimys lannista meitä
suruthan heitämme pitkin teitä.

Lainasin kaiken minkä suinkin muistin ja tää on taivahan tosi.

Kyllä täällä tilaa ois
vaikka musiiikkin sois
kaikki kukat kukkia vois....

Eilen tähän jotain riipustin
oksakimppuani kuvailin
korallikanukkaa
unkarinsyreeniäkin
tänään ne puhkes kukkimaan

Tosi on...