Erkki Ahon ideologialle saatava loppu

Tässä tuokiokuva Erkki Ahon demokraattisesta koulusta. http://vimeo.com/49462970
Tällaista nyt levitellään netissä. Helsingin opetusvirasto teki melkoisen karhunpalvbeluksen koko koululaitoksella erottamalla Koskisen hätiköidysti: Mopo on luiskahtamassa käsistä kohta todella moneen suuntaan. Mutta se kertoo kyllä siitä että asia koskettaa ihmisiä.

Jotain on pakko tehdä ja vähän äkkiä.

vuonna 1994 alakoulussa kysyin opettajalta että miksi tietyn kylän oppilaita suositaan, ja muut ovat "alempia". Ope veti minut heti korvasta vetäen ulos, ei kenkiä tai takkia saanut laittaa. Oli kipeä korva pitkän aikaa...

Ja kun uuden liikuntasalin harjakaisia vietettiin, opettajat alkoivat ryypätä ja laittoivat parhaat oman kylän urheilijat pitämään liikuntatuntia sillä välin ku opettajat ryyppäsivät.

Olisinpa silloin uskaltanu nousta tyranniaa vastaan...

Ja siihen aikaan opettajalla oli auktoriteettiä, vastaan ei uskaltanu moni sanoa.

Minä olen vielä ehtinyt kokea semmoisen kulttuurihistoriallisen elämyksen kuin opettajan, jota piti teititellä. Hänen oppitunneiltaan ei myöskään koskaan myöhästytty, koska hän sulki oven ja avasi sen vasta kun oppitunti päättyi kellon soittoon. Lisäksi hän piti joka oppitunnilla sanakokeen. Siis tämä oli lukion englannin vanhempi lehtori. Sivistynyt, herrasmies, mutta julma. It's your bloody own fault, hän sanoi abiturienteille varoitukseksi ennen yo-kisojen alkua. Siinä ei paljoa nokka tuhissut.

Mutta nyt, tähän on tultu: opettajat ovat avuttomia kitisijöitä. Opettajissa ei ole enää munaa käyttää ronskeja otteita, kun pitää olla mielinkielin milloin mihinkin suuntaan ja "sidosryhmään", tehdä milloin minkäkinlaista raporttia, suunnitelmaa, arviointia, seurantaa, palaveria. Opettajista on tullut näyttöpäätteen ääreen kahlittuja Wilma-orjia. Koulun ytimessä on Wilma-kouluhallintojärjestelmä, ja sen takana on jokin taho kontrolloimassa kaikkea. Ehkä rehtori, ehkä sivistystoimenjohtaja, ehkä koululautakunta, ehkä... ehkä siellä ei ole ketään, eli ehkä Wilma on vain pelkkä kuori jonka ytimessä ei ole mitään. Gogolilaisia kuolleita sieluja koko koulujärjestelmä täynnä. Mistä sitten tulee Pisa-tulokset? Onko ne bluffia tai väärintulkittuja?

70-luvulla kuitenkin opettajien suurin huoli siitä, että Erkki Ahon pääteesinä oli kasvatuksen korostaminen koulutyössä. Hän korosti ehdottomasti sitä, että ensin tulee kasvatus ja sitten vasta opetus. Jos opetus ei onnistunut, niin silloin piti alkaa kasvattamaan riippumatta siitä, mitä tunnilla kerkesi tekemään opetussuunnitelman toteuttamiseksi. Lisäksi hän korosti oppilaan kasvatusta (ei kasvamista) HYVÄN ITSETUNNON OMAAVAKSI KOKONAISPERSOONAKSI. Nykyisin tämä peruskoulun periaate kasvattamisesta on otettu pois koululta. Koulusta onkin tullut Maria Montessorin ideologian mukainen lasten ja nuorten keräilylaitos, jossa tarkoitus olikin poistaa lapset kadulta pahanteosta.

Minä sanoisin pikemminkin että suomalainen koululaitos ja opetusjärjestelmä on benthamilaisen utilitaristinen tai noczikilaisen neoliberalistinen. Tavoite on puristaa kaikista, varsinkin oppilaista, kaikki mahdollinen hyöty. Wilma on uusi panopticon. Koulu on ideologinen vankila, jossa vain uusliberalistiset ja monetaristiset arvot ovat arvoja ja kaikki muu haihattelua. Koulun täytyy tuottaa innovatiivisia tulevaisuuden menestyjiä, eikä yhteiskuntakriittisiä hippejä. Kaikki pitää olla rahallisesti mitattavissa. Tämä ideologinen paradigmakäänne (tai vallankaappaus) on tapahtunut vähitellen 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteessa, niin että se on nyt vakiintunut mainstream-ideologiaksi jopa siinä määrin, ettei sen arvopohjan pimeitä puolia älyä kukaan kyseenalaistaa. Tämä ideologiakäänne on lähtöisin yleisemmin valtiojohdon taholta, erityisesti Kokoomuksen poliittisen vallan ja äänestyskannatuksen kasvettua. Läheisesti käänne johtuu kunnallishallinnon neoliberalisoitumisesta, jossa arvot ja ihanteet toisensa jälkeen on vähitellen karsittu pois ja ainoaksi arvoksi ja ihanteeksi on runnottu kustannus-hyöty-kalkyyli, puhdas poroporvarillinen formalistinen teknokraattinen epä-älyllinen ekonomismi. Tietysti korulauseiden ja juhlapuheiden sumutusdiskurssissa, kuten koulujen kotisivujen ja toimintakertomusten höpönpöpössä puhutaan kasvatuksen ruusuisista ihanteista, suvaitsevaisuudesta, sivistyksestä ja sen sellaisesta. Todellisuudessa opettajat, oppilaat, huoltohenkilöstö, kaikki koulun kanssa edes vähänkään tekemisissä olevat ovat ekonomistisen kustannus-hyötykalkyylin parametrejä. Loppujen lopuksi koulujärjestelmämme on vain jokin taloushallinto-tietokoneohjelma, varsinkin pilvipalveluihin perustuva.