Minun silmin.

Otan osaa suruunne,on aina kova paikka kun läheisensä menettää.Teille voimia jotta jaksatte surunnekin keskellä

Tiedän kenestä kirjoitat,kirjoittelin hänen kanssaan meidän yhteisellä sivulla,meillä oli yhteisiä asioita mistä pidimme,sama syöpä,piti tavat hän oli tänne tulossa käymään.Minä selvisin ja kun luin mitä isä oli kirjoitti kun kertoi mitä oli tapahtunut,minulle tuli niin paha olo,olin poissa tolaltani,kaikki tuntui niin väärältä,epäoikeudenmukaiselta.

Ihailin häntä ja hänen tapaansa kirjoitta,hänen tapaansa elää ja kaikkea muutakin hänessä.En tule koskaan unohtamaan häntä.En tiedä miksi asia kosketti itseäni niin valtavan vahvasti?

Voimia teille kaikille,ja kaikkea muutakin hyvää.Oli niin hyvä kuulla teistä.Olen monesti ajatellut teitä.Olet vahva tyttö,olet paljon joutunut kokemaan ja noin nuorella iällä.Kiitos vielä kerran kun kirjoitit ja suuret jaksamis halit teille kaikille.Rakstakaa,se on niin totta.

Minäkin tiedän kenestä palstatoverista on kysymys. Meillä oli/on ihan eri tyyppiset syöpäsairaudet ja siksi emme kovin paljon kommentoineet toistemme kirjoituksia.
Puolisoni poismeno oli samanlainen. Keuhkokuume vei sairaalaan ja syäpähoidot lopetettiin ja lyhyen saattohoidon jälkeen nukkui pois. Hän myös kirjoitteli tällä palstalla. Vain aika auttaa teitä läheisiä ikävässänne. Osanottoni ja jaksamista sinulle ja muille perheenjäsemille.

Seurasin myös ja tiedän, kenestä on kyse. Tälle palstalle kirjoittanut läheisesi on kommentoinut aivan rehellisesti oman fiiliksensä mukaisesti ja empaattisesti. Kaunis kiitos, että kirjoitit tälle palstalle. Myös kiitos hänelle, joka ilmoitti läheisensä poistuneen elämästä.
Elämä jatkuu... ja teille jaksamishalit!