Miksi ihminen purkaa pahaa oloaan shoppailuun?
Mitä elämästä puuttuu?
Eikö tälläisestä ostomaniasta kärsivän
ihmisen paikka olisi jossain laitoksessa
ja se vielä kummastuttaa että aina ostellaan utta ja uutta
muta työtä ei tehdä tai tehdään ns.näennäistyötä jota en miellä
työksi vaan lorvimiseksi ja hauskanpidoksi.
Ja se oksettaa ja sylettää eniten että näistä ostoksista
kehuskellaan julkisessa koko Suomea kattavassa blogissa eikö tämä ole jo sitä narsimia?Onko tälläisellä ihmisellä jonkunasteinen puutostila ?Tiedätte
kai mitä ilmineeraan kun keski-ikä lähestyy ja ulkonäkö heikkenee.Ymmärrän toki että jos rahaa on niin siitä vaan mutta toisaalta kun kyseinen henkilö jokapaikassa tuo esiin rahavaikeuksiaan niin eikö tämä ole ristiriitaista.Kommentteja kiitos.
Mitä elämästä puuttuu?
Eikö tälläisestä ostomaniasta kärsivän
ihmisen paikka olisi jossain laitoksessa
ja se vielä kummastuttaa että aina ostellaan utta ja uutta
muta työtä ei tehdä tai tehdään ns.näennäistyötä jota en miellä
työksi vaan lorvimiseksi ja hauskanpidoksi.
Ja se oksettaa ja sylettää eniten että näistä ostoksista
kehuskellaan julkisessa koko Suomea kattavassa blogissa eikö tämä ole jo sitä narsimia?Onko tälläisellä ihmisellä jonkunasteinen puutostila ?Tiedätte
kai mitä ilmineeraan kun keski-ikä lähestyy ja ulkonäkö heikkenee.Ymmärrän toki että jos rahaa on niin siitä vaan mutta toisaalta kun kyseinen henkilö jokapaikassa tuo esiin rahavaikeuksiaan niin eikö tämä ole ristiriitaista.Kommentteja kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Shoppailuhimo on yltäkylläisessä, länsimaisessa kulttuurissa syntynyt uusi elintasosairaus. Kun ihminen on saanut perustarpeensa (kts. Maslowin tarvehierarkia) tyydytetyksi, elämään haetaan sisältöä yleensä henkevistä asioista, mutta joillakin yksilöillä tämä hakuprosessi on kieroutunut.
Minun mielestäni shoppailuhimo ei ole pahin mahdollinen henkinen elintasosairaus, mutta tokihan se kertoo paljon henkilöstä. Kuten jo viittasit kirjoituksessasi; se on "puutostila". Kun ihminen shoppailee, hän saa siitä hetkellisen nautinnon, mutta samoin kuin liiaalisesta ryyppäämisestä, liiallisesta shoppailusta tulee krapula - henkinen krapula.
Henkinen krapula puolestaan johtuu siihen, että shoppailija kuluttaa kaikki rahansa jonninjoutaviin esineisiin, joille ei ole sitten kuitenkaan käyttöä. Ja seuraavan aste on esitellä roinat muille. Siitäkin saa tyydytystä, mutta valitettavasti sekin on lyhytaikaista.
Tiedän yhden himoshoppailijan, hänen kaltaisiaan on netti-aikakautena todella paljon, joka ei oikeasti shoppaile vaan antaa itsestään kuvan himoshoppaajana, koska hänellä ei edes olisi vara siihen. Hän esittelee blogissaan ostamiaan tavaroita. Valokuvista osa on kopsattu summittaisesti netistä tai käytetty kuvamanipulaatiota. Eli ei hänellä niitä tavaroita omassa varastossaan tai omassa kodissaan ole vaan pelkästään mielikuvituksessaan.
Minä en hirveän paljon osaa arvostaa shoppailijoita. Tavaraa kun kertyy nurkkiin muutenkin vuosien saatossa.
Himoshoppaajalle ominaista on myös se, että ostoksia tehdään velaksi. Jos ihmisellä on vara OIKEASTI ostaa turhanpäiväistä rompetta niin ei hän edes tee sitä. Himoshoppailijat ovat aina velaksi eläjiä, joilla ei ole aikomustakaan maksaa pois velkojaan.
Lisäyksenä vielä. En osannut linkittää artikkelia, jonka jokin aika sitten luin netistä. Se käsitteli himoshoppaajia. Himoshoppailu ja narsismi liittyvät kiinteästi yhteen. Artikkelissa pohdittiin mm. sitä voisiko narsisti purkaa shoppailuhimoonsa kaunan ja vihan ja omahyväisyyden tunteen. Narsistimaiset piirteet shoppailuhimossa tulevat esille selkeästi sen kautta että ne turhakkeet, joita on kaupasta haettu tai netistä tilattu, tyydyttävät ihmisen tunnetta siitä, että hän on edes jossain asiassa tärkeä. Narsistihan on itse asiassa sellainen ihminen, joka ei oikeasti rakasta itseään (kuten yleisesti luullaan) vaan kokee alemmuudentuntoja muihin nähden. Ja tietysti narsismia on se, että halutaan aina olla esillä, vaaditaan ihailua muilta ja omakuva on pahasti vääristynyt. Narsismi puolestaan ei ole elintasosairaus vaan "luonnevika" - kuten ennen vanhaan sanottiin kun ei kaikkea vielä osattu tarkkaan diagnosoida ja nimetä.