vaikken näekään
tunnen miten tarkkuuspistoolillasi tähtäät minua
olet valmis napsimaan alas jokaisen ajatukseni
- kuin jäätyneet linnut putoaisivat äänettöminä alas oksilta
karmivaa
silti tahtoisit vetää kehoni lähemmäs
lähemmäs mitä?
hyppelen kiukustuneena tasajalkaa
puren kynteni horroriksi
itken sentin kanttiinsa olevia kyyneleitä
ja huomaan olevani ihan hukassa
tunnen miten tarkkuuspistoolillasi tähtäät minua
olet valmis napsimaan alas jokaisen ajatukseni
- kuin jäätyneet linnut putoaisivat äänettöminä alas oksilta
karmivaa
silti tahtoisit vetää kehoni lähemmäs
lähemmäs mitä?
hyppelen kiukustuneena tasajalkaa
puren kynteni horroriksi
itken sentin kanttiinsa olevia kyyneleitä
ja huomaan olevani ihan hukassa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Darklady, painajaiskuvauksesi oli vaikuttava. Mutta kuten joskus käy, jonkun kohdan haluaisi muuttaa toisen runoilijan runossa. (Ja hän siitä loukkaantuu) Tämä olisi minusta parempi, jos koko ajan pysyisi unessa.
Hyvä Tee, enhän neuvoistasi suutu, mutta kuten vanhana runoratsuna tiedät,
runo tulee, jos se tahtoo, eikä tämäkään antanut itseään muuttaa, joten se on
aitona ja alkuperäisenä tämän näköinen.
Ja taitokin ruostuu, kun ei kirjoita.
Kiitos kommentistasi:)
Darklady, totta, niin totta! Minuakin on joskus neuvottu jonkin runon muodon tai yksittäisten sanojen muuttamisesta, mutta en ole voinut. Runo on usein kuin oma lapsi, joka on syntynyt sellaiseksi kuin on.
Samoilla linjoilla mennään. Kun alkaa muuttaa yhtä kohtaa, pitäisi muuttaa toistakin ja silloin alkaa sielussa melske. Yleensä en onnistu muuttamisessa, vaikka lukija ehkä runon toisin kirjoittaisikin. Mielipiteet ovat silti tärkeitä ja arvokkaita.
Kohdallani on vielä sekin - en etsi täydellisyyttä, rosoja saa ollakin:)
Kiitos vielä ystäväni!
keho yleensä tietää totuuden : )
ymmärtämällä...
Keho ymmärtää
jos toinen keho ymmärtää kielen oikein!
:)