Päätyminen usein seksiorjaksi
Moni siirtotyöläinen löytää itsensä myös kukoistavan seksiteollisuuden vastahakoisena uhrina. Moni intialainen tai itä-afrikkalainen nainen saapuu köyhyyden raastamasta kotimaastaan lupauksilla tarjoilijan työstä kimmeltävässä hotellissa Dubaissa tai Qatarissa huomatakseen olevansa korvamerkitty prostituoiduksi, jonka tehtävä on palvella varakkaita arabi- tai länsimaalaisia asiakkaita.
Yleisesti käytettyjä kaunistelevia termejä ovat "vierailijatyöläiset" (guest workers), "maastamuuttajatyövoima" (expatriate labourers), "siirtotyöläiset" (migrant workers) sekä "ulkomaalaisperäiset työntekijät" (foreign labourers). Nämä kaunistelevat määritelmät yhdessä "työnantajan" ja "sponsorin" kanssa peittävät sen tosiasian, että Persianlahden talouksien järjestelmä on orjuuden moderni versio.
Työläisillä ei ole mitään laillisia oikeuksia ja usein heidän surkeat palkkansakin pidätetään. Jo heidän saapuessaan passit takavarikoidaan. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta vaatia oikaisua ja niin heistä tulee pelkkää ihmisistä koostuvaa irtainta omaisuutta.
Usein ainoaksi ulospääsyn mahdollisuudeksi jää lopettaa itse kurja elämänsä.
Historiallisesti orjakauppa kukoisti arabimaissa kahdeksannelta vuosisadalta (7th century) 1800-luvulle (19th century). Siellä sijaitsivat maailman vanhimpiin ja suurimpiin kuuluneet orjamarkkinat. Ne edelsivät eurooppalais-amerikkalaista orjakauppaa 700:lla vuodella. Jälkimmäisen aikana lasketaan orjuutetun 11 - 15 miljoonaa afrikkalaista. Arabiorjakauppiaiden arvioidaan sitoneen orjuuden kahleisiin vielä useampia miljoonia, pääasiassa Itä-Afrikasta.
Afrikan itärannikolle tehdyissä, Zanzibarin ympäristöön keskittyen, nuoria naisia ja tyttöjä kaapattiin alueilta, jotka nykyisin tunnetaan Mosambikina, Keniana, Etiopiana, Eritreana, Somaliana ja Sudanina, ja myytiin seksiorjiksi Persianlahden valtioihin. Virallisesti arabien orjakauppa loppui 1800-luvulla, ja YK:n ihmisoikeuksien julistus teki virallisesti lopun kaikesta orjuudesta vuonna 1948.
Kuinka ollakaan, siirtotyöläisten kurjien olosuhteiden perusteella voimme kuitenkin päätellä orjakaupan olevan täysissä voimissaan Persianlahden maissa ja koskettavan miljoonia ihmisiä.
Moni siirtotyöläinen löytää itsensä myös kukoistavan seksiteollisuuden vastahakoisena uhrina. Moni intialainen tai itä-afrikkalainen nainen saapuu köyhyyden raastamasta kotimaastaan lupauksilla tarjoilijan työstä kimmeltävässä hotellissa Dubaissa tai Qatarissa huomatakseen olevansa korvamerkitty prostituoiduksi, jonka tehtävä on palvella varakkaita arabi- tai länsimaalaisia asiakkaita.
Yleisesti käytettyjä kaunistelevia termejä ovat "vierailijatyöläiset" (guest workers), "maastamuuttajatyövoima" (expatriate labourers), "siirtotyöläiset" (migrant workers) sekä "ulkomaalaisperäiset työntekijät" (foreign labourers). Nämä kaunistelevat määritelmät yhdessä "työnantajan" ja "sponsorin" kanssa peittävät sen tosiasian, että Persianlahden talouksien järjestelmä on orjuuden moderni versio.
Työläisillä ei ole mitään laillisia oikeuksia ja usein heidän surkeat palkkansakin pidätetään. Jo heidän saapuessaan passit takavarikoidaan. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta vaatia oikaisua ja niin heistä tulee pelkkää ihmisistä koostuvaa irtainta omaisuutta.
Usein ainoaksi ulospääsyn mahdollisuudeksi jää lopettaa itse kurja elämänsä.
Historiallisesti orjakauppa kukoisti arabimaissa kahdeksannelta vuosisadalta (7th century) 1800-luvulle (19th century). Siellä sijaitsivat maailman vanhimpiin ja suurimpiin kuuluneet orjamarkkinat. Ne edelsivät eurooppalais-amerikkalaista orjakauppaa 700:lla vuodella. Jälkimmäisen aikana lasketaan orjuutetun 11 - 15 miljoonaa afrikkalaista. Arabiorjakauppiaiden arvioidaan sitoneen orjuuden kahleisiin vielä useampia miljoonia, pääasiassa Itä-Afrikasta.
Afrikan itärannikolle tehdyissä, Zanzibarin ympäristöön keskittyen, nuoria naisia ja tyttöjä kaapattiin alueilta, jotka nykyisin tunnetaan Mosambikina, Keniana, Etiopiana, Eritreana, Somaliana ja Sudanina, ja myytiin seksiorjiksi Persianlahden valtioihin. Virallisesti arabien orjakauppa loppui 1800-luvulla, ja YK:n ihmisoikeuksien julistus teki virallisesti lopun kaikesta orjuudesta vuonna 1948.
Kuinka ollakaan, siirtotyöläisten kurjien olosuhteiden perusteella voimme kuitenkin päätellä orjakaupan olevan täysissä voimissaan Persianlahden maissa ja koskettavan miljoonia ihmisiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
näin on
Dubaissa kannattaa siis tehdä töitä hyvällä palkalla. Ahkerat työntekijät mahdollistavat meille hyvän loman vieton. Mainio lomapaikka, josta löytyy jokaiselle jotain.
Eli myöskin osaltasi kannatat ihmiskauppaa ja prostituutioon pakottamista. Sinähän mainio olet, olehan varovainen kehumiesi kanssa, joku niistä voi liippasta lain väärälle puolelle vielä.