Opetusministerin pitäisi ottaa kantaa Alppilaan

Gustafsson oli eilen a-studiossa ja hänen mielestään varoitus opettajalle olisi ollut oikean tason rangaistus ja olen tasan samaa mieltä. Toimittajatkin ovat monessa haastattelussa sotkeneet nämä kaksi käsitettä; irtisanominen ja purku, ne ovat kaksi aivan eri asiaa.

Jos työlainsäädännön mukaan mennään, työsuhteen purku on todella kova keino ja potkut saadakseen pitäisi tehdä jotain todella selkeää, jonka vuoksi työsuhdetta ei voida jatkaa edes irtisanomisaikaa (vrt valelääkärit, kavallus tms). Tähän ei riitä edes kännissä töihin tulo (paitsi autonkuljettajilla tai vastaavilla). Eri asia on sitten koeajalla purku, jos henkilö ei lainkaan sovi tehtäviinsä tai jotain muuta ratkaisevaa sinä aikana ilmenee.

Yleensä jos työntekijä tekee virheen (tai jatkuvasti, huomautuksista huolimatta syyllistyy velvollisuuksiensa laiminlyöntiin), siitä seuraa kirjallinen varoitus, jossa selvitetään mitä tuli tehtyä väärin ja annetaan työntekijälle mahdollisuus korjata asia. Vasta varoituksen jälkeen voi irtisanoa, mikäli työntekijän virhellinen toiminta siitä huolimatta jatkuu. Irtisanomisessa noudatetaan irtisanomisaikaa.

Tämä on se normaali tie, purku on äärimmäinen keino jossa tapaus pitäisi olla täysin selkeä niin, että sen voi jokainen ulkopuolinenkin oikeudenmukaiseksi käsittää. Olen hoitanut työssäni henkilöstöasioita 29 vuotta eikä meillä kertaakaan ole purettu palvelussuhdetta, lukuun ottamatta joitakin koeaikapurkuja.

Toivotaan, että tämä päätös vielä muuttuu. Minkä rangastuksen muuten tuo oppilas tuosta tilanteesta sai, siitä en ole kuullut missään mainittavan.

Nyt Heinäluomakin on ottanut kantaa blogissaan, että potkupäätös pitää perua koska He3lsingin kaupunki tulee häviämään jutun oikeudessa kun se sinne menee. Maksaa sitten kaikkien osapuolten oikeudenkäyntikulut ja ison korvauksen opettajalle laittomista potkuista ja kaikesta tästä julkisuudesta, henkisestä kivusta ja särystä.

Meille Antti Korhonen olisi täysin tervetullut ope töihin ja uskon että moneen muuhunkin kaupunkiin.

Opetusministeriötä ei näytä kiinnostavan järjestyshäiriöiden lopettaminen kouluista. Siitä on todisteena uusi koulurauhaa käsittelevä laki, joka on tulossa.

Opetusministeriö on kovasti kehunut lakia, mutta siinä ei ole mitään sellaista, jolla olisi mitään vaikutusta koulurauhan palauttamiseen.

Lääkkeiksi tarjotaan oppilaskuntien perustamista, oppilaiden osallistumista järjestyssääntöjen ja opetussuunnitelmien laadintaan ja kasvatuskeskusteluja.
Kaikki nämä ovat vain ympäripyöreita projekteja, joiden vaikutus näkyy aikaisintaan kymmenien vuosien kuluttua, jos silloinkaan. Itse asiassa ne ovat vain vastuun pakoilemista.
Tarvittaisiin konkreettisia toimia tässä ja nyt tilanteeseen.

Järjestyshäiriöiden kannattajien taholta kuulee usein sanottavan, että nykyinenkin laki antaa jo opettajille mahdollisuuden poistaa häiritsevä oppilas luokasta.
Tämä väite on kuitenkin vain silmälumetta. Jos joku opettaja poistaa oppilaan luokkahuoneesta voimakeinoja käyttäen, lain mukaisella tavalla, hän voi joutua syytetyksi väkivallasta, pahoinpitelystä tai liiallisesta voiman käytöstä. Aina löytyy joku "porsaanreikä", jonka perusteella opettajan voidaan katsoa syyllistyneen liialliseen voiman käyttöön ja voi siten tulla erotetuksi virasta, kuten tässä Alppilan tapauksessa on nähty.