Koirani ei vaan yksinkertaisesti luota minuun. Enkä ihmettele miksi ei. Olen maailman epäloogisin ihminen. Osaan kyllä olla jollain tavalla koirien kanssa. Tykkään leikkiä, ulkoiluttaa ja tehdä temppuja mutta en osaa pitää kuria. Mä en vaan saa itsestäni irti sellaista asennetta että koira uskoisi mua. Jos esitän jämäkkää niin se ei mene läpi. Koirani tekee kaikkensa uhmatakseen minua ja mikä pahinta, menetän hermoni helposti tälläisissä tilanteissa. En ikinä löisi koiraa mutta saatan raivostua liian helposti ja korottaa ääntäni liikaa jolloin koira menee minua pakoon. Koirani on itsepäinen mutta samalla hyvin herkkä ja sen käytöstä ohjaa pelokkuus enemmän kuin aggressiivisuus. Olen lopen uupunut jokaisesta päivästä koiran kanssa koska se koettelee hermojani jatkuvasti. Toisaalta se taas on niin suloinen ja hakee huomiota ja osoittaa hellyyttä mutta jos sitä kiinnostaa jokin asia enemmän kuin minä niin se on menoa.
En osaa hillitä itseäni ja mielialani vaihtelee. Toivoisin koiralle parempaa omistajaa sillä mulla on yksinkertaisesti oma energia loppu enkä pysty enää pitämään huolta edes itsestäni. Mulla on ollut koiria ennenkin mutta nykyisen kanssa on eniten taistelua. Haluaisin tietää miten jatkan tästä. En voisi antaa koiraa toiselle omistajalle sillä se on silti riippuvainen minusta vaikka ei aina mua ymmärräkään. Suhde on sellainen että koira suojelee mua, koska olen epävarma ja lannistunut ihminen.
Koirassa on paljon puutteita mutta voin syyttää niistä vain itseäni koska pelkään kaikkea mahdollista ja tottakai koira vaistoaa sen. Haluaisin aloittaa kaiken alusta mutta en voi. Olen koko aika ärsyyntynyt kaikesta.
Miten voin saada luottamuksen takaisin kun olen tälläinen hermokimppu? Koira rähisee hihnassa vaikka pitäisin remmiä ihan löysällä. Niin pitkälle on tilanne ehtinyt. Pitääkö minun muuttaa itseäni ennen koiraa ja aloittaa kaikki alusta? Tässä vaiheessa en tiedä miten pystyn enää pitämään koiraa. Silti rakastan sitä mutta olen liian impulsiivinen koiran omistajaksi. Antakaa hyviä neuvoja ja syitä muuttaa asennetta koska olen todella häviämässä tätä peliä enkä halua että koirasta tulee vihainen!
En osaa hillitä itseäni ja mielialani vaihtelee. Toivoisin koiralle parempaa omistajaa sillä mulla on yksinkertaisesti oma energia loppu enkä pysty enää pitämään huolta edes itsestäni. Mulla on ollut koiria ennenkin mutta nykyisen kanssa on eniten taistelua. Haluaisin tietää miten jatkan tästä. En voisi antaa koiraa toiselle omistajalle sillä se on silti riippuvainen minusta vaikka ei aina mua ymmärräkään. Suhde on sellainen että koira suojelee mua, koska olen epävarma ja lannistunut ihminen.
Koirassa on paljon puutteita mutta voin syyttää niistä vain itseäni koska pelkään kaikkea mahdollista ja tottakai koira vaistoaa sen. Haluaisin aloittaa kaiken alusta mutta en voi. Olen koko aika ärsyyntynyt kaikesta.
Miten voin saada luottamuksen takaisin kun olen tälläinen hermokimppu? Koira rähisee hihnassa vaikka pitäisin remmiä ihan löysällä. Niin pitkälle on tilanne ehtinyt. Pitääkö minun muuttaa itseäni ennen koiraa ja aloittaa kaikki alusta? Tässä vaiheessa en tiedä miten pystyn enää pitämään koiraa. Silti rakastan sitä mutta olen liian impulsiivinen koiran omistajaksi. Antakaa hyviä neuvoja ja syitä muuttaa asennetta koska olen todella häviämässä tätä peliä enkä halua että koirasta tulee vihainen!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen pahoillani!
Elä ole! Ei ole syytä!
Suosittelen menemään ongelmakoirakouluttajalle joka auttaa sinua hallitsemaan hermosi ja löytämään "yhteisen sävelen" ja luottamuksen keskenänne.
Kaikenlaiset ne koiria laittaaki hohhoijaa!
Ikävää, että sinulla on vaikeaa, mutta kuten sanoit, koirasi ongelmat johtuvat sinusta. Jos sinusta tuntuu, että et voi huolehtia edes itsestäsi, niin koira huomaa sen. Lisäksi sinun hermostuneisuutesi tarttuu koiraan ja epäjohdonmukainen käytös hämmentää sitä. Koirasi ei tottele sinua, koska olet sitä heikompi ja siis sen alapuolella.
Suoraan sanottuna sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Joko otat itseäsi niskasta kiinni ja hankit apua omiin ongelmiisi tai etsit koiralle uuden hyvän kodin. Tekstistäsi saa sellaisen kuvan, ettet halua tehdä kumpaakaan. Ymmärrän, että koirasi on sinulle tärkeä, etkä halua luopua siitä. Sinun on kuitenkin ajateltava koiran parasta, sillä nyt tarjoat sille hyvin tasapainottoman elämän.
Jos olet esim. masentunut tai loppuunpalanut, niin ehkä voisit antaa koiran jollekin tuttavallesi hoitoon siksi aikaa, että saat itsesi kuntoon. Hanki rohkeasti apua. Aloita sitten alusta koirasi kanssa ja lue koirakirjoja ja katso koiraohjelmia televisiosta. Esim. Cesar Millanin kirjoista ja ohjelmasta saisit varmasti paljon hyödyllistä tietoa. Mikäli et pysty muuttumaan, anna koira suosiolla parempaan kotiin.
Tee kalenteri jossa näkyy lenkkeilyajat ja muu toiminta ja kehitys (kaikki positiivinen kehits)koulutuksessa. Näin huomaat että koulutus etenee vaikkei aina siltä tunnu. Älä missaa toimintaa. On äärimmäisen tärkeää että koirasi ei turhaudu vaan saa purkaa energiaa riittäviin. Pidä päiväkirjaa koulutuksestanne ja kirjoita sitä huumorin keinoinkin meillä meni niin ja näin mutta etenimme hyvin siinä ja siinä..positiivisia kokemuksia :)
Ota itsestäsi niskasta kiinni ja kuten olet katsonutkin itseäsi koiran silmin näit samalla missä mättää. No niin käännä uusi sivu-ja unohda aiempi historianne ja aloita uudet tuulet vahvemmalla minällä. Meditoi ja opettele rentoutumaan ja olemaan läsnä.
Itsehillintää on opeteltava kun aikoo kouluttaa ja positiivinen kannustava koulutus saa ilon kouluttajankin naamaan nauti kouluttamisesta ja palkitse koiraa hyvästä suorituksesta ajoitus a ja o. Huumoria kehiin ja se ettet ota enään asioita henkilökohtaisesti vaan koira toimii niinkuin toimii. Mutta sinulla on ohjat jolla ohjaat hyvään koiraasi.
Opettele olemaan varmempi(ei huutamista mesoamista) ja rauhallisempi ja johdonmukainen ja jämpti. Löydä sisäinen johtaja. Näin viestit tasapainoa..ja herätät luottamusta koiraasi ette olekaan niin heikko.
Älä luovuta ota haaste vastaan. Ja opi samalla sekä itsestäsi että samalla koirastasi.
Ja nauti ajastanne yhteisistä hetkistä..ne ei ole pakkopullaa. Äläkä pakene haasteita äläkä ota itseesi. Kalenterista tulet näkemään varmasti että asiat alkaa menemään paremmin ja paremmin. :)
Koita pysyä rauhallisena, vaikeaa se on...mutta palkitaan myöhemmin. Itse menen usein kyykylleen, koira tulee luokseni = hallinnassa. Ihan uteliasuuttani minkä ikäinen koira, en ainakaan hoksaa aloituksesta ? Paras keino on aloittaa alusta ja vähän höllätä omaa pipoa, katsele ympärille, niin huomaat että muut painivat samojen asioiden kimpussa, osalla isompia koiria osalla pienempiä, ja ilman toistoja ei koira opikaan mitään, kun ei muista.
Yritä nollata tilanne. Unohda kaikki mitä olet koirasi koulutuksessa käyttänyt ja ala kokeilemaan uusia juttuja. Jos tuntuu että hermo menee, on olemassa rentoutus keinoja joilla saa itsensä nollattua ettei ala kiehumaan yli.
Jos itselläni ottaa koira pahasti nuppiin, laitan silmät kiinni, suoristan selän ja hengitän muutaman kerran syvään ja rauhallisesti. Olet ihan oikeassa siinä että koira ei kuuntele jos itse olet hermona.
Yritä keksiä joku uusi kielto sana tai tapa osoittaa koiralle väärä toiminta. Me käytettiin alusta asti äänimerkkiä eikä sanaa "ei" mutta tämä äänimerkki menetti merkityksensä koiralle koska koulutus meni alussa vähän v*tuilleen. Vaihdettiin äänimerkki sitten ihan vain "ei" sanaan joka oli siis koiralle ihan uusi juttu ja heti huomasi eron.
Parasta olisi jos voisit mennä koiran kanssa kouluttajalle mutta jos tällaiseen ei ole mahdollisuutta, suosittelen Tommy Wirenin kirjaa:
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510386839
Koska selvästi tarvitse uusia keinoja saada koirasi kuuntelemaan, tuosta kirjasta löytyy useita eri tapoja koiran ja omistajan kontaktin parantamiseen.
Sinuna en luovuttaisi, koska minusta tilanne ei kuulosta niin pahalta, tarvitsisit vaan uuden aloituksen puhtaalta pöydältä. Koira ei muistele menneitä joten se on sinusta itsestäsi kiinni onnistutteko.
Itselläni oli ongelmia koiran kanssa alkuaikoina, koira pelkäsi minua eikä luottanut minuun koska minulla oli liian jäykkä ja tiukkapipoinen asenne koirankoulutukseen. Vaadin koiralta tuloksia liian nopeasti eikä tavoitteeni koulutuksessa olleet realistisia. On inhottava tunne kun huomaa että oma koira ei pidä sinusta! Itse otin itseäni niskasta kiinni ja päätin hylätä vanhan ja kokeilla uutta eikä mennyt varmasti edes viikkoakaan kun tuloksia alkoi näkymään! Joten ei muuta kuin tsemppiä! Et ole ainoa joka on tuollaisen kanssa paininut ja voi sanoa että kyllä sinulla vielä toivoa on! :)
Parhaimpia kouluttajia tuo Wiren, jopa niin hyvä, että pyysin yleä uusimaan "hienosti hihnassa" ohjelman.
Meillä alkaa myös koira temppuileen, eikä tule lähelle, jos vähänkään alan hermostumaan, joskus olisi aamulla kiire, että ehtisi itsekin syömään ennen töihin lähtöä, koiran hyväkäs seisoskelee sitten eikä liiku mihinkään....Sitten on pakko itse rauhoittua ja ajatella, että jos myöhästyn, voin jäädä aina loppupäivästä myöhempään, eikä kenenkään maailma siihen kaadu.
aamuisin töihinlähdössä on kyllä niin helppo ratkaisu ettei tosikaan. Se on... tadaatätttärärättöö: Siirrä kellon herätysaikaa kahdella tunnilla aikaisemmaksi.
Ja siitä seuraa:
Problem solved!
Ehdottomasti sun pitää korjata oma itsetunto ja saada pelokkuus hallintaan ennen kuin voit koiralle uskotella, että homma on sulla hanskassa eikä mitään pelättävää ole. Hihnanpäässä koira voi mörreltää monestakin syystä. Suurimmassa osassa suurin syy on liian paljon energiaa eikä niinkään koiran välttämätön halu puolustaa omistajaa... Meillä näkyy liian vähäinen lenkkeily ja tekeminen ihan ensimmäisenä hihnakäytöksessä!
En tiedä, mutta itse tunnen aivan samoin. Tuntuu että en ansaitse koiraa. Itsellän ivasta ensimmäinen koira, kohta 7kk ikäinen tyttö. Menetän hermoni niin pienestä välillä, välillä taas en. Koira tuo paljon iloa, mutta myös paljon esteitä elämään, ja joskus tuntuu siltä että olisin vankina. Asun kaikenlisäksi yksin, joten minulla ei ole toista henkilössä tukemassa koiran koulutuksessa tms..