Vai ovatko entiset ystävät ja omat lapset perheineen tarpeeksi?
Olisin eläkkeelle jäätyäni halunnut uusia ystäviä mutta ei ole helppoa saada. Tuttavuuksia toki on syntynyt ja syntyy, kun olen mukana harrastus- ja matkustustouhuissa. Ehkä niistä jostakin ajan kanssa kehkeytyy.
Olisin eläkkeelle jäätyäni halunnut uusia ystäviä mutta ei ole helppoa saada. Tuttavuuksia toki on syntynyt ja syntyy, kun olen mukana harrastus- ja matkustustouhuissa. Ehkä niistä jostakin ajan kanssa kehkeytyy.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuttavistasi tulee varmasti ystäviä ajan kanssa. Ainakin jokunen.
Entisiä ystäviä poistuu, osa peruuttamattomasti. Mutta uusia tulee. Voin sanoa, että täällä uudella asuinpaikallani olen saanut kaksi uutta ystävää. Ensin tutustutaan ja joidenkuiden kanssa syntyy ystävyyssuhde.
Ystäviä tai sen tapaisia saisi, mutta en jaksa itse enää. Jos alkaa ylläpitämään ystävyys-suhdetta, se velvoittaa vastavuoroisuuteen.
Tykkään olla näin erakkona, lähes tulkoon. Matkustelukaan ei kiehdo enää, olen harrastanut sitä lajia tarpeeksi. Matkoilla on olosuhteet kehnommat kuin kotona, en ole utelias eksoottisten ruokienkaan suhteen, syön mieluummin omia keitoksiani.
Olen helposti lähestyttävän ja avoimen tuntuinen, mutta sitten vain vetäydyn pois. En enää edes yritä, olen onnellinen näin.
jossain määrin olet sielun kumpani,
jotenki vaan ei jaksa ystäviä
varsinkaan minä en jaksa mennä kylään vastavierailulle, enemmän tykkään kun meillä käy jouku,
enemmän käyn yksin ulkona syömässä ja soppailemassa,
harrastuksetki teen yksin, niillä reissuilla kyllä näen tuttuja ja jonku sanan vaihdan aina heidän kanssaan mutta sen enempää en heidän kanssaan mene minnikkää,
tämä vanhus väsyttää,
varmaan kuolen pian, ku puoliso jo kuoli, ei suksiluista enää mullakaa,
veikkasin eurozättiä, jospa voitan suuren summan rahaa,
sitten palkkaan palvelijan itselleni, ku olen niin väsyny, etten oikein jaksa noita hommia enää,
Eipä ole ystäviä ollut haitaksi asti. Melkein kaikki ovat olleet vain saalistustarkoituksessa. Ihan kaikista en vielä tiedä, mutta selviäähän sekin aikanaan...
Ystäviäkö?
Ei sellaisia ole ollut eikä ole - ja tuskin tuleekaan.
Ystävien saaminen riippuu sinusta itsestäsi. Jos olet häjyluontoinen ja ilkeilet asiassa kuin asiassa ei tarvitse ihmetellä jos kukaan ei kestä sinua.
Sensijaan jos kohtelet tuttaviasi/kavereitasi normaalisti saat varmasti montakin ystävää. Ystävät pitää hyväksyä omana itsenään.
Suomalaistuminen ei ole hyvä asia, ei myöskään tiedän kesken.
Luottamusta antavia kirjoittelette!
Hauskasti myös!
Kiitos!
Yksinään mieluiten kuin vaivaa ystävistä nähden ja saalistajia ystävän vaatteissa kohdanneet, saitte minut nauramaan. Rehellistä, suoraa, kaunistelematonta :D Onhan se noinkin.
alotukseen :
EN enkä sido uusia suteita, entiset riittää,
tai toisaaltaan uusia tuttavuuksia tulee kyllä päivittäin, mutta ne ovat pinnalisia, hyvänpäivän tuttuja,
todellisia sitouneita ystäviä ei ne ole, enkä minä itsekkää,
voin jättää surutta uudet tuttavuudet, vaikka ovatkin aivan sympaattisia, mukavia ihmisiä.
Näinhän se on.Tässä elämän varrella on tullu ääretön määrä tuttuja joiden kans on yhteyttä pidetty puolin ja toisin..Kun lapset oli pieniä ,oli paljon perheitä joiden kanssa seurusteltiin,lapset sai samassa leikkiä.Sit tuli elämän vaihe kun toinen meni pois.Entiset ystävät ja tutut vaihtuivat aivan uusiin tuttuihin.Vain hyvin harva piti yhteyttä ,ei itsellänikään ollut siihen voimia.Tässä elämän vaiheessa ei enää ole tarvetta tosi ystäviin,on oppinut jo elämään ilot ja surut yksin.Kaupungilla kohtaa päivittän tuttuja joiden kanssa on ollut tekemisissä ,ja se riittää mulle.En kaipaa enkä ole milläänlailla onneton tilanteesta.Näin hyvä.