Rebecalle

Ificouldtakeitback kirjoitti:

Olimme isosiskoni Rebecan kanssa todella läheisiä ja jaoimme kaiken toisillemme ja eräänä viikonloppuna olimme juhlimassa ystäviemme mökillä ja Rebecca oli kertonut minusta kauheita paljastuksia poikaystävälleni ja suutuin siitä Rebecalle ja lähdin kotiin myöhemmin Rebecca kuitenkin liittyi seuraani ja pyysi anteeksi pitkästä aikaa minusta tuntui että hän tarkoitti sitä, mutta olin niin vihainen että ei tuntunut oikealta unohtaa koko juttua noin vain. Minulla ja Rebecalla ei ollut muutenkaan lähiaikoina ollut mitenkään erikois hyvät välit, joten oikeimmalta tuntui vain syyttää Rebeccaa kaikesta muistan ikuisesti nuo sanat jotka sanoin sinä iltana "Kaikki tää on sun syytä jos sua ei olis olemassa mun elämä olis täydellistä mä vihaan sua nii paljo et mä vaa toivon että sä kuolet enkä näkis sua enää ikinä" Tekisin mitä vaan et saisin noi sanat takas, mut se on jo myöhästä. Rebecca tietenki loukkaantu ja lähti pois kotoota en tienny mihin se meni mut sillä hetkellä mua ei kyllä kiinnostanukkaa. Ulkona sato kaatamalla vettä ja tietenki just sillon sen rekan piti tulla vastaan. Oli nii kova sade että se rekka ei ollu huomannu Rebeccaa ja se törmäs rebeccaan. Rebecca ei kuitenkaa kuollu heti vaa se joutu sairaalaan siellä sain puhua sen kans sen viimeset 5 minuuttia, pyysin rebecalta anteeks ja pidin sen kädestä kiinni siinä me keskusteltii kunnes sanoin Rebecalle et mä tekisin mitä vaa jos saisin ne sanat ja hetket takas Rebecca puristi mun kättä ja hymyili anteeks antavasti ja sano "Mä en kadu hetkeekää niiistä mitä mä oon viettäny sun rinnalla sä oot mun rakkain pikkusisko mä vaan haluan sun tietävän että mä en syytä sua mistää en varsikaa tästä mä tuun aina rakastamaan sua" Sanoin Rebecalle että "Älä kuole vielä, mä rakastan sua enemmän ku mitää muuta" Sitte Rebecca hymyili ja tunsin ku sen ote mun kädestä hellitti ja sen silmät painu kiinni...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä