Marko Paananen motkotti tv:ssä, että Mariskoolii on huonolaatuista puristelasia, jota ei pitäisi nimittää klassikoksi. Hän ei näe mitään arvoa ko. tuotteelle.
Mariskoolia on myyty kalliilla hinnalla jo vuosikausia. Jokainen meidän ikäisemme ihminen muistaa lapsuudestaan samanlaisen lasiastian keittiöiden pöydillä sokeriastiana.
Minusta se ei ole suinkaan mikään antiikkiesine tai "klassikko", vaan uusiotavara vanhan mallin mukaan. Eihän Marimenkkokaan sitä mitenkään salaa.
Monia vain miellyttää sen muoto ja värit, ja kun siitä on tullut keräilyesine, niin kauppa käy. Samahan on Muumimukien kanssa. Tuskin kukaan ajattelee keräävänsä antiikkia, kun ostelee aina uusia ja uusia Muumimukeja. Tosi vanhoista maksetaan huimia summia, mutta syynä on keräily, ei antiikki.
Moni on heittanyt pois sellaista, joka nykyisin jo alkaa olla antiikkiarvossa, kuten Ornon lamppuja tai 1920-luvun sarjakuvalehtiä "Vihtori ja Klaara".
Kirpputoreilla myydään huippuhinnalla "aitoa Arabiaa", yksinäisiä lautasia, joita on pidetty kukkapurkin alla vuosikymmenet. Kauppa käy. Tai nyt ehkä on jo tultu tietoisemmiksi niiden arvosta, toivottavasti.
Mutta keräilyvimmaa ei pidä moittia. Seuraavat sukupolvet naureskelevat tuhansille Muumimukeille, joita on kaikki kirpputoripöydät täynnä, mutta sitten onkin keräilijöillä mieleisensä markkinat!
Tv:ssä on amerikkalaisia sarjoja, joissa kierrellään etsimässä vanhaa tavaraa, ja kyllä kaikenlaista löytyykin. Mitähän Suomen vinteiltä ilmaantuisikaan, kun kiertelisi etsimässä. Yksi suomalainenkin huutokaupanpitäjä on innostunut omassa ohjelmassaan. Ne ovat kivoja seurattavia.
Mariskoolia on myyty kalliilla hinnalla jo vuosikausia. Jokainen meidän ikäisemme ihminen muistaa lapsuudestaan samanlaisen lasiastian keittiöiden pöydillä sokeriastiana.
Minusta se ei ole suinkaan mikään antiikkiesine tai "klassikko", vaan uusiotavara vanhan mallin mukaan. Eihän Marimenkkokaan sitä mitenkään salaa.
Monia vain miellyttää sen muoto ja värit, ja kun siitä on tullut keräilyesine, niin kauppa käy. Samahan on Muumimukien kanssa. Tuskin kukaan ajattelee keräävänsä antiikkia, kun ostelee aina uusia ja uusia Muumimukeja. Tosi vanhoista maksetaan huimia summia, mutta syynä on keräily, ei antiikki.
Moni on heittanyt pois sellaista, joka nykyisin jo alkaa olla antiikkiarvossa, kuten Ornon lamppuja tai 1920-luvun sarjakuvalehtiä "Vihtori ja Klaara".
Kirpputoreilla myydään huippuhinnalla "aitoa Arabiaa", yksinäisiä lautasia, joita on pidetty kukkapurkin alla vuosikymmenet. Kauppa käy. Tai nyt ehkä on jo tultu tietoisemmiksi niiden arvosta, toivottavasti.
Mutta keräilyvimmaa ei pidä moittia. Seuraavat sukupolvet naureskelevat tuhansille Muumimukeille, joita on kaikki kirpputoripöydät täynnä, mutta sitten onkin keräilijöillä mieleisensä markkinat!
Tv:ssä on amerikkalaisia sarjoja, joissa kierrellään etsimässä vanhaa tavaraa, ja kyllä kaikenlaista löytyykin. Mitähän Suomen vinteiltä ilmaantuisikaan, kun kiertelisi etsimässä. Yksi suomalainenkin huutokaupanpitäjä on innostunut omassa ohjelmassaan. Ne ovat kivoja seurattavia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Saitpa minut taas kerran avaamaan Googlen valtavan aarrearkun.
Siellä on Mariskoolin historiaa, joka alkaa 1800-luvulta Saksassa, josta malli muotteineen kulkeutui lasintekijöiden mukana Suomeen.
Klassikoita näkyy tulevan meikäläisenkin astiakaapin sisällöstä. Telkkarissa oli joskus ohjelmaa astiamuseosta, jossa vitriinissä oli ihan omia astioita, joita muutama vuosikymmen sitten ostettiin arkipöytäänkin.
Myös aivan tavallisista 60-70-luvun lasista pyydetään suuria summia, vaikkapa Aurinkopulloista.
Muumimukien tarina on erikoinen. Kallein pyyntö on ollut lähes 4 000 euroa, tiedä sitten, mitä on maksettu.
Museoautoksi aikoinaan ainakin piti olla auton tietyn ikäinen, ja lukumäärä oli rajallinen.
Mariskooleja taitaa olla joka niemessä ja notkelmassa, useampiakin.
Suomen huutokauppakeisari on leppoisan mukava, jopa jännittävä ohjelma, nyt kun olen äkännyt sen. Siinähän vasta tutkittiin muumimukien sisäistä olemusta.
http://www.nuutajarvi.fi/index.php?sivu=35685&kappale[35199][oksa_nr]=35684&kappale[35199][nr]=45361
Linkki ei tunnu onnistuvan, vaikka on täysin oikea.
Löytyy, jos kiinnostaa hakusanoilla: Mariskoolin syntytarina - Nuutajärven lasikylä
www.nuutajarvi.fi/index.php?sivu=35685&kappale[35199][oksa_nr]=35684&kappale[35199][nr]=45361
on OMA mielipiteesi, pelkkää netin tietoa.
Ei se onnistu, mutta kun saman laitoin Google-hakuun, vei oikeaan paikkaan.
Kiitos yrityksestä! :)
Kelle?
Toimii jos kopioi osoitteen osoiteriville
voi mennä itse lukemaan nettiin.
Eivät halunne tai osanne.
Netti on hyvä tapa vanhankin laajentaa yleissivistystään.
Tietämätön ihminen on ikävystyttävä.
oikra aarrearkku, turhaan täällä vainotaan niitä jotka sieltä ottaa. Ei taida sellasta asiaa ollakkaan jota ei sieltä löytäisi. Pelkät kauppareissut ja kahvin keitot ei kiinnosta vaikka miten hienoa pullaa olisi leivottu. Säätrietojakaan ei päivästä päivään halua pelkästään lukea, vielähän on tarkoitus uuttakin oppia. Aina vedotaan ettei se ja se kiinnosta. virkeää ihmistä kyllä kiinnostaa eri alat, nyt olis aikaa vähän laajentaa tietojaan.
Tex oikein hyvä esimerkki meille.