Haluan koiran, mutta vanhemmat....

Aloita eka tästä:
http://www.4hyhdistys.net/dogsitterit/

Hoitamalla muiden koiria pääset hyvin sisään omistajuuden ja vastuuseen sekä opit samalla ;)

Se on niin vaikeeta kun 12v. haluaa koiran, tuttu tilanne. Sitten 15v. ei jaksa lenkittää, on niin paljon muuta mielenkiintoisempaa, sitten16v. lähtee opiskelemaan muualle....
No koira jää vanhemmille, onneksi on niin rakas perheenjäsen ja on aikaa hoitaa ja lenkittää sitä lapsen haluamaa koiraa

Asiahan on niin että jos vanhempasi haluaisivat koiran se olisi sitten myös heidän vastuunsa, jos vain sinä haluat koiran tulisi sinun myös olla valmis ottamaan koko vastuu koirasta.

Itse sain ensimmäisen oman koirani 12-vuotiaana, perheessämme oli toki ollut koira ennenkin mutta se oli ollut vanhempien koira eli vanhemmat sen pääasiallisesti hoitivat ja me lapset vain lenkitimme ja leikitimme jos huvitti ja autoimme satunnaisesti kynsienleikkuussa. Oman koira kohdalla minä tietenkin hoidin kaikki lenkitykset myös sadekeleillä ja paukkupakkasissa, ruokin, harjasin ja trimmasin, leikkasin kynnet ja opetin hampaiden pesuun, koulutin ja hoidin myös koirani aiheuttamat sotkut eli imuroin kaksi kertaa viikossa koko talon ja kurakeleillä eteisen useammin sekä siivosin jätökset pois pihalta. Siinä on kuule yllättävän paljon työtä.

Suurin ongelmahan tuossa on vanhempiesi kannalta että oletko juuri sinä tarpeeksi vastuullinen nuori huolehtimaan koirasta koko sen elämän eikä vain tätä paria vuotta ennen kuin "villi nuoruus" iskee päälle? Todella monet nuoret tekevät juurikin niin että kerjäävät vanhemmiltaa koiran juuri tuossa iässä ja sitten hylkäävät sen vanhemmillensa kun kyllästyvät mikä on mielestäni niin itsekästä ja väärin. Kokemusella puhuen: koira oikeasti rajoittaa yllättävän paljon! Koiran omistajana et voi vain lähteä koulun jälkeen kavereiden kanssa ulos vaan sinun pitää mennä kotiin hoitamaan koirasi, et voi enää mennä ystävillesi yöksi tuosta vain vaan koiralle pitää sopia hoitaja joka kerta hyvissä ajoin. Parin vuoden päästä kun olet jo jatko-opiskelemassa koira tulee silti hoitaa eikä sinulle itsellesi jää juuri yhtään omaa aikaa koiran ja koulun ohella ja koiran omistaminen vaikeuttaa usein asunnon löytämistä ja täten vaikuttaa myös opiskelu paikan valintaan: entä jos haluaisit opiskelemaan toiselle paikkakunnalle kouluun jonka asuntolaan ei saa lemmikkejä ottaa etkä löydäkkään vuokra-asuntoa mistään läheltä? Hylkäätkö koirasi vanhemmille vain tyydytkö opiskelemaan jotain vähemmän kiinnostavaa alaa?

Jos et ole valmis tähän kaikkeen, älä hanki koiraa ihan jo sen koiran parasta ajatellen: jokainen koira ansaitsee vastuullisen kodin jossa siitä välitetään ja pidetään huolta sen koko elämän! Jos taas oikeasti haluat koiran ja olet myös valmis ottamaan siitä vastuun seuraavaksi 15 vuodeksi niin istu alas ja keskustele asiasta vanhempien kanssa asiallisesti. Kerro että olet ajattellut asiaa kunnolla ja olet valmis pitämään koirastasi huolen nyt ja tulevaisuudessa, huolehtimaan sen hyvinvoinnista ja hoitamaan sen aiheuttamat sotkut. Todista vanhemmillesi olevasi luottamuksen arvoinen vaikka lupaamalla viedä roskat joka päivä tai imuroida kaksi kertaa viikossa ja oikeasti pitämällä lupauksesi! Kun olet saanut vanhempasi vakuutettua että olet tarpeeksi kypsä ottamaan vastuun elävästä olennosta voitte yhdessä alkaa miettimään sopivaa koirarotua ja katselemaan kasvattajia, koiran saamisessa voi kestää kauankin ja saat vielä lisäaikaa miettiä oletko oikeasti valmis. Jos vanhempasi kerran ovat itsekkin koirarakkaita he varmasti auttavat sinut alkuun koiranhoidossa. :)

Terveisin: 22-vuotias, kolmen koiran onnellinen omistaja. Ensimmäinen oma koirani nyt jo 14-vuotias ja yhä menossa mukana!

ps. Kun kerran tiedät kaiken koirista niin tiedäthän myös miten toimia jos koirasi kärsiikin eroahdistuksesta ja tuhoaa kodin irtaimistoa yksin jäädessään? Tai miten kouluttaa remmirähjästä malliohittaja? Miten toimia jatkuvasti karkailevan koiran kanssa? Tai mitä tehdä jos irti oleva vieras koira hyökkää omasi päälle? Näitäkin kannattaa miettiä etukäteen, koskaa ei tiedä millaisia ongelmia joutuu koiransa kanssa kohtaamaan.

Haluisin koiran mut mun äiti sanoo etten mä kuitenkaan hoitais sitä

Onko sinulla myös tarvittaessa laittaa 1000 e kerralla eläinlääkäriin jos jotain sattuu ? Ruoka ,lelut .rokotukset ja tietenkin itse koira maksavat ja jos vastuu koirasta on sinun myös kulut kuuluvat sinulle. Jos sinulla ei ole varaa huolehtia koiran hyvinvoinnista jättäisin koiran hankkimisen tuonnemmaksi.

Haluisin koiran tosi kovasti, oon toivonu sitä aina mut äiti ei anna kun on 4.v kaksospojat en ymmärrä mitä se estää! Oon valmis uhraan aikaa koiran eteen ja meillä mummolassa on koira ja hoidan sitä paljon ja se on kivaa ja pystyn kyllä jos ois omakin koira! Mitä teen auttakaa joku :(

Edelleen nuorukaiset menkää 4h-toimintaa tai löytöeläintalolle purkamaan koiraintoanne. Sitten kesätyö rahoista alatte säästämään omaan pikku hiljaa.

Aihe on jo vanha, mutta tekee silti mieli kirjoittaa.
Ensinnäkin, te jotka höpötätte että jos lapsi haluaa koiran, vastuu on hänellä. Vastuu eläimistä ei ole koskaan lapsilla!

Ja sitten on nämä koirien haittapuolet:
- Ainainen lenkittäminen
- LEIKKIPAKKO
- Sama kuin heittäisi rahaa roskiin
- Koirien aiheuttamat tuhot muille ihmisille ahdistuksen aiheuttaminen

Tuo ahdistus koirista pätee minuun, äitiäni on purrut koira ja ärsyttää todella paljon se lässyttävä kertominen että "Meidän pikku Lilja ei tee mitään, ei ei ei!"
Joo eipä tietenkään.

" sama kuin heittäisi rahaa roskiin"

Ja mitäs ihmettä!?? Jos tämä niin lellitty äitisi sairastuisi kuolemanvakavasti, laittaisitko rahaa hänelle tehtävään leikkaukseen!? Nojaa, mitä järkeä siinä on, sama kuin heittäisi rahaa roskiin, eihäm tuosta mummostakaan kuin haitaksi ole...
Olisitko näin!?

"Muille ihmisille ahdistuksen aiheuttaminen"

Ja mitä vielä! Halikoirat kulkevat vanhainkodeissa piristämässä vanhuksia, pelastamassa heidän henkiään. Koiran etsivät kadonneita, toimivat pelastuskoirina sun muuta, joten kuinkakohan monta henkeä nekin ovat pelastaneet!?

Koirat eivät katso ihmistä samallalailla kuin sinä katsot. Sinä mulkoilet ja kierrät kaukaa hyvin pyöreäm ihmisesn, joka on täysin kännissä ja oksentelee ympäriinsä. Koira menisi tässä tilanteessa tämän ihmisen luo ja putsaisi tämän naaman ja jäisi siihen viereen suojelemaan ihmistä ja lohduttamaan tätä.


Ja ai että sinuakin, se sinun lellit äitisi ja sinä. Ei ole koiran vika että äitisi ei osaa lukea koiria ja menee suoraa päätä kädet levällään täysin jännittyneen koiran päälle.
Ja jos tällä koiralla on ollut ongelmia, ei se ole koiran vika! Se on täysin meidän, tyhmien, suojattomien ihmisten!

Mitä järkeä teidän koiravihaajien on tänne KOIRAPALSTALLE tulla? Huomiotako tulette hakemaan ja kertomaan näistä "hirviökoirista" jotka vain teidän ohi kävellessä käyvät kimppuunne ja ottavat kurkustanne kiinni?

Mulle toi on tuttu juttu. Minäkin haluaisin koiran mutta vanhemmat ei suostu vaiko meillä on jo viisi koiraa. Minkä rodun haluaisit? Minä haluaisin Suomenlapinkoiran. Äiti kyllä sanoi että katsotaan jo sitten kun olet jo päässyt ripille. :)

Mä oon 12 ja mulla on yks ulkokoira josta oon huolehtinut 9vuotiaasta asti.
Haluaisin agi koiran ku toi meiän koira on kkk eli toko vielä metästyksen ohessa menis mut et agility :l ei onnistu. Ja ku äitiltä tai isältä kysyy saanko 14v agikoiran niin ne sanoo et ehkä. Ja tiiän et äiti ja isä kummmatkin tykkää ihan tosissaan eläimistä

Kyllä mun mielestä oisit tosiaanki sopivan ikänen :) mä sain mun oman koiran ku olin 8v ja hyvin siitä pystyin huolehtimaan, vanhempien pienellä avustuksella. nyt itekki oon 12 ja pystyn hyvin huolehtimaan koirasta kokonaan itse. mun mielestä sä voisit ihan hyvin ottaa koiran :))

Rupea koirakummiksi Tuossa etsitään ja tarjotaan palveluja
www.dogia.fi

Mulla on aivan sama tilanne! Oon 11 vuotias ja oon kinunu koiraa jo 5 vuotta... :/ Siis ainakin se vois auttaa että harvoin vähän ''vihjailee'' koirasta ;D silleen tosi harvoin, mun iskä eikä äiti sano ikinä kyllä!! >:( Mun vanhemmat on ehkä TOSI vähän leppyny, no okei ei oo ;D

Tee sopimus vanhempiesi kanssa.
Esim. kun olet joka aamu vienyt ulos roskat 3 kk. saat varata koiran.

mulla on melkein sama tilanne. oon 10v ja haluun koiran. vanhemmat ei siksi suostu ostaa koiraa koska meillä on jo hevonen ja 2 marsua. mä silti haluun koiran!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mä en saanut koirakuumeilustani huolimatta koko lapsuus aikana koiraa vaikka isä vei aina katsomaan pentueita kasvattajien luo, silti... No tuuri kävi pääsin oppipojaksi aktiivi kisaajalle jolla oli vaihdellen 3-4 koiraa ja sain treeneissä lämpätä jotain niistä kun hän itse keskityi treeneihin täysillä. Hoitokoirankin sain kontaktin kautta tultuani 15 vanhaksi se oli aina viikonloppuisin meillä kun äiti teki silloin vuorotyötä. Ihka oman ostin säästämilläni rahoilla 18 vuotiaana en sitä halvinta tai ensimmäistä vaan ''opettajani'' auttoi löytämään ensi koirani ja yhdistelmän.
Nykyajan trendi on ostaa halvin ja helposti saatavin kunnes huomataan että koira kuluttaakin sekä vaatiikin aikaa!
Koirakuumeinen voi käydä silti näyttelyissä, keräillä/vaihtaa sukutauluja ja kuvia luoda kontakteja tätä kautta esim. SKL tietokanta (http://jalostus.kennelliitto.fi/), http://pedigreedatabase.com/ ja http://translate.google.com/translate?hl=&sl=ru&tl=fi&u=http://ingrus.net/ . Näyttelyissä on nuorillekin/lapsille usein ohjelmaa lelukoira luokasta juniori handlaukseen välillä kasvattajat etsivät innokkaita handlaajia joten sivuja selailemaan ja rohkeasti esiin näyttelyissä (toki vanhempien suostumuksella kun alaikäisenä toimii) voitte mennä yhdessä tai ensin ota fiilistely materiaalia paikan päältä :)

Mun äiti ei tullut mihinkää tapahtumaan kun ei kestänyt haukkua tai karvaa. Antoi allekirjoitetun suostumuksen kuitenkin omistajalle että saan olla mukana toiminnassa.
Kennelliittokin järjestää junnuleirejä missä on lainakoiria paikalla muuten eli kannattaa liittyä jäseneksi niin saa ajantasaista tietoa näistä!

Mulla on sama juttu oon kinunut jo varmaan 5kuukautta mutta ei... Vastaus aina sama "siskosi on allerginen ei tule koiraa osta sitten kun olet aikuinen" -.-

Vanhemmathan aina keksii näitä allergia juttuja ja muita tekosyitä myös kun tietävät, että itse joutuvat kumminkin jossain vaiheessa hoitamaan rakin. Tai ainakin osallistumaan sen ulkoilutukseen. Kai sitä vanhemmat nyt valkoisia valheita saavat levitellä pienokaisilleen tilanteen tullen aina välillä kun ei uskalleta sanoa totuutta ettei vain itku pääsisi.

Olen halunnut aina koiran mutta kun kysyn vanhemmilta että saanko welsh corgi pembroken koska sillä ei oo muutakun silmä sairauksia niin ainakin äiti sanoo että:Sä tiiät varsin hyvin miten käyttäydyn jos eläin kuolee. Ja iskä se vaan vaimentuu tai sitten se ei "kuule". Mikä neuvoks ja oon sitten 10.v. että niinkun kiva.

Heh, itsekkin neiti 7-8v " MINÄ HALUAN KOIRAN NYT HETI! TIETYSTI MINÄ TIEDÄN KAIKEN KOIRISTA JA OSAAN ITSE HOITAA JA TEHDÄ KAIKEN!" noh en saanut koiraa ja hyvä niin, millä rahalla sen ikäinen rassukka kustantaa sen koiran elon? Noh nyt tässä vähän vanhempana ja viisaampana omistan mieheni kanssa 4 koiraa ja yhden kissan. Voin sano etten olisi opiskelu aikana jaksanut huolehtia koirasta niin hyvin kuin nyt, eikä koira olisi saanut silloin 15-18 v ailaa ja huomiota kuin nyt. Joten te pikku teinit ottakaa järkikäteen ja miettikää pikkusen pitemmellä kun 6kk :)
Ja tosiaan tuohon allergiaan vielä
Mies on allerginen joillekkin koirille esim
Lk saksanseisoja
Mutta ei reagoi esim. Suomenajokoiraan

Olen 11v ja meillä on koira! :D

Koira vaatii enemmän hoitoa kuin luulisi. Koiraa ei voi ostaa hetken mielijohdosta. Pitää olla valmis hoitamaan sitä koko koiran elämän ajan. Rokotukset, ruoka, lenkit, leikit, ja vaikka mitkä! Hoida ensin vaikka jonkun toisen koiraa muutama päivä niin ymmärät, kuinka paljon hoitoa se vaatii!

Oon toivonut koiraa melkein koko elämäni mut mun vanhemmat väittää etten osais hoitaa sitä oon harjoitellut muitten koirilla jo melkein vuoden tää tunne on ikävä

Paras tapa on osoittaa että osaa oikeasti huolehtia koirasta on mennä johonkin tapahtumaan ja\tai leireille. Ihan sama se on täällä huuella, sillä se tuskin auttaa. Itse otin koiran n.17 vuotiaana poikakaverin kanssa. Eikä parempaa koiraa vois olla. Ja rodultaan on sekarotuinen. Joitakin virheitä tehtiin koiran kanssa, mutta nyt vähän varttuneempana on pystynyt niitä virheitä korjaamaan. Onneksi ei olleet ongelmat kovin vakavia.
Kannattaa lukea koirien hoidosta, kouluttamisesta yms kertovia kirjoja. Katella eri rotuja ja vertailla. Eikä kannata ottaa sitä rotua joko eniten silmää miellyttää..

Lukemalla ja katsomalla videoita opitte paljon. Käymää kasvattajien luona tutustumassa haluamaansa rotuun.. :)

Oon 12th tyttö oon aina ollu koira rakas mut vanhemmat sano etten saa koiraa mut tein netistä yhen ihanan koira rodun joka ois ollu täydellinen meijän perheelle mut ei ne suostunut. Kerroin kaiken siit koirasta niille ja kehuin sitä kaikin puolin ja viimeinen mihin alistuin oli se kun vanhempani sanoivat: harkitaan asiaa..... voi hyvä luoja se tarkoittaa aina ei. Jatkoimme keskusteluita vielä pitkän aikaa kunnes he suostuivat koiraan ja mul on nyt kotona sellanen söpö karva pallo kohta 1v

Mitäs aloittajalle kuuluu?
Koiraa ei ikinä oteta lapsen halusta. Varsinkaan lapselle. Koira on koko perheen yhteinen päätös. Jaksaako lapsi viedä aamulla ulos, koulun jälkeen lenkille ja vielä iltalenkille. Kouluttaa sitä oikein, siis ihan oikeasti. Pelkkä istu ja tassu ei riitä. Sisäsiisteys, hihnakäyttäytyminen, yksinolo, luoksetulo... Pentuna pitää sosiaalistaa kunnolla!!! Ja koiriin menee PALJON rahaa ja aikaa. Yllättävät ell kulut ja rokotukset, ruuat, varusteet, koirakoulut...
Mites sitten kun lähdet opiskelemaan?
Ja tietysti se riippuu rodusta ja sen tarpeista paljonko aikaa menee. Esim. aktiiviset koirat kuten paimenet tarvitsevat todella paljon aktiviteetteja ja oikeanlaista koulutusta. Niille ei riitä 1km lenkki. Mutta on rotuja jotka eivät tarvitse niin paljoa aktiviteetteja ja liikuntaa. Huomioi: vaikka koira ei tarvisisikaan paljoa liikuntaa yms, se silti tarvitsee sitä päivittäin!
Olen 13v ja meillä on 2 suht aktiivista koiraa. Niitä hoidan parhaani mukaan, mutta aina en ehdi lenkille, koska kouluhommat vievät aikaa. Onneksi äitini auttaa minua! Aluksi koirat tulivat vain seuraksi, mutta nykyään olen innostunut toden teolla kouluttamaan toista kisatavoittein. Epistasolla kisaamme jo parissa lajissa. Yli 3 vuotta olen opetellut omilla koirilla ja käynyt leireillä jo kolmena kesänä. Nykyään tiedän todella paljon koiran koulutuksesta ja ihan yleisestikkin roduista ja hoidosta. Koulutus on silti juttuni.
Tällä hetkellä haaveilen eräästä todella aktiivisesta rodusta, mutta sen taidan saada vasta aikuisena. Mutta eihän sitä ikinä tiedä tapahtuuko jtn mullistavaa, että voisimme sellaisen ottaa :)
Yksi asia minua mietityttää: Kun lapsille ei myydä koiria, varsinkaan mitään esim pk koiria, niin mistä jotkut nuoret sitten saavat sellaisia? Olen lukenut juttuja että esim 15v sai ekaksi koiraksi australianpaimenkoiran. Kuulemma kouluttanut itse yms.

Ja yli vuoden olen tutustunut rotuun ja miettinyt sopivuutta meille :)
t: Edellinen

Heh. "Saatan kuullosta valittavalta pikkuipanalta mutta olen kuitenkin 13"

Useimmat 13v ovat vielä pikkuipanoita.
Tosiaan, on totta että jotkut tuon ikäiset pystyvät jo koirasta huolehtimaan ja ensimmäisen oman koirani sain 9v nykyään minulla on 3 koiraa ja asustelen opiskelijakämpässä koirieni kanssa. Ymmärrän toki jos opiskelut ovat rankkoja eikä koirasta ehdi huolia, jolloin koira kannattaisi tosiaan jättää vanhemmille.

Asian pointti oli että kaikki ovat hyvin erilaisia tapauksia, jotkut 13v voivat olla vielä pikkuipanoita kun taas toiset jo erittäin fiksuja ja kypsiä, oli miten oli asia on tapauskohtainen. Emme voi määritellä minkä ikäiselle koiran saa antaa.

Heips!olen 12v tyttö ja minulla on tuo sama ongelma.Haluaisin pomeranian pennun mutta vanhemmat ei millään suostu koiraan :( ajattelin olla pari viikkoa hiljaa asiasta ja sitten parinviikon päästä sanoisin vanhemmilleni: Jos saisin koiran,teiďän ei tarvitsisi osallistua sen hoitoon.Voisin viedä roskat,siivota pari kertaa viikossa koko talon jne. Uskon,että tuo toimii ;)

Sain koiran kun olin jotain 8v. :)

Nyt se on 3v ja oikein mukava leikkikaveri ja unitoveri. Kuitenkin vanhempani pitävät siitä huolta, koska se on koko perheen oma koira. Autan kuitenkin monissa asioissa, ja leikin sen kanssa ja muuta.

Haluaisin niin kovaa koiran mutta äiti ei ole varma.hän ei usko että pystyn hoitamaan sitä
,haluaisin lyhyt karvaisen collien.
Saisin jonkun lemmikin EHKÄ kesälomalla eli neljän kuukauden päästä....

Itse olen nyt 16 vuotta ja sain ensimmäisen oman koiran kun olin 15. Koko pienen ikäni olin halunnut koiran mutta vanhemmat eivät halunneet meille koiraa. Itse pyörin serkkuni mukana n. 3v koirakuvioissa ja kävin hänen mukanaan agility treeneissä ja mätsäreissä. Kun olin 14 aloin puhua uudelleen koiran hankkimista ja puhuin siitä vanhemmille. Halusin siis itselleni harrastuskoirana agilityyn ja näyttelyihin. Rupesin kirjoottelemaan kasvattajille ja miettimään sopivaa rotua maalle ja harrastus käyttöön. 1vuoden koirarotua pohdin ja lopulta päädyn australianpaimenkoiraan. Voin siis sanoa omalla kokemuksella että oman koiran omistaminen on suuri muutos elämään. Joka päivä on käytävä lenkillä, eläinlääkäri käynnit, ruuat ja itse koiran tarvikkeet ovat kalliita. Säästön koiraan 3vuotta ja maksoin siitä puolet.
Olen todella tyytyväinen siihen etten saanut koiraa vielä esim 10-14 vuotiaan jotta ehdin kasvaa ja miettiä asiaa ihan oikeasti. Koira ei ole mikään lelu. Sitä pitää oikeasti kouluttaa ja treenata jotta siitä tulee kunnonkansalainen.
Kaikki te minusta nuoremmat miettikää rauhassa asioita 5kk rankutus ei asioita teidän pääkopassa muuta. Koira eilää hyvällätuurilla sen 10 vuotta miettikää sitä. En tarkoita näitä asioita sitten pahalla mutta miettikää oikeasti tarkasti. Näin isoja asioita ei päätetä 5kuukaudessa. :)

Nyt vastaan todella myöhään ;D Mutta itte koko pienen ikäni olen halunnut koiraa.Joskus kävelin 10 km kirjastoon,ja sieltä tullaan kahdella kassillisella koirakirjoja.Sitten loppuivat kirjat kesken,kaikki oli luettu:DD Sitten 10 vuotiaana vanhemmat alkoivat harkita koiraa.Minä selasin KAIKKI rotu kirjat läpi.Päädyin labradorinnoutajaan,se miellytti.11 vuotiaana olimme syömässä ravintolassa kun aiheeksi tulivat koirat.Koska tätini perhe oli harkitsemassa kultaistanoutajaa,setäni heitti (vitsillä) että käytäväpotilaista teidän kissaa JOKA aamu ja ilta lenkillä.sitten pari kuukautta niin tein,kunnes vanhempani pitivät perhepalaverin.Vanhempani kertoivat että olen heidän mielestään valmis koiraan,ja vanhemmatkin olivat ihan täpinöissään;) Menin heti selailemaan nettiä ja etsin kuukausia kasvattajaa. Otin kasvattajaan yhteyttä ja selitin perheessämme,kun kasvattaja sanoi että kuulostamme loistavalta perheeltä juuri labbikselle,kerroin ihan innoissani vanhemmilleni että "Se sano et me sovitaan ottaan sieltä pentu!" Sitten äitini lähetti kasvattajalle sähköposteja ja soitteli,kun vajaan kahden kuukauden päästä sinne syntyi 8 labradorinnoutajan-taimea.Nyt olemme käyneet pentuja jo katsomassakin,varausmaksu maksettu.No nyt olemme Saimaalla,ja täältä keskiviikkona lähdemme ja haemme pentumme kotiin.Sitten tätini perhe ovat nyt myös ottamassa pari pv nuorempaa kultaisennoutajan pentua.Ja kyllä olen 12 vuotta,ja vanhempani auttavat pennun kanssa!Mutta koiralle en ole arvojärjestyksessä se pomo,vaan isäni on :)

Mielenkiintoinen aihe tämä.Ja pysyvä.
Minäkin olen pienenä vonkunut koiraa monet kerrat.Kun olin 15 isäni halusi meille koiran,minulla oli ensin pari ystäväperheen koiraa hoidossa ja isä katsoi että hyvin meni.Sitten meille tuli kesällä kultsu.Ensin se oli mun mukana joka puolella ja hoidin sitä mutta sitten tuli teiniangstit ja kaverit ja poikkikset yms kuvioihin niin koirakin jäi osaksi.Onneksi isä on vastuullinen aikuinen ollut ja oli myös halunnut koiran niin ei tarvinnut pois antaa.Ei tullut yhtä kierto/kodinvaihtajaa lisää.Koira eli pitkän hyvän elämän,samassa talossa koko elämänsä vaikka olin välillä 200km päässä opiskelemassa ja perustamassa perhettä.Halusin että koirasta tulee tasapainoinen enkä alkanut riepottamaan sitä pitkin suomea.Aina kun kävin isäni luona,hoidin koiraa.Välillä se oli myös minun luona kun isäni oli matkoilla.Nyt olen kohta 30.Ja minulla on koiran pentu.Ja minusta tuntuu samalle kuin ihmislapsenkin kanssa,heräämistä öisin,ruokaa laitettava,oikea ruokinta,vietävä ulos,leikitettävä,,kasvatettava oikein,koulutettava,siivottava joka päivä jotain sotkuja,saada rauhoittumaan...yms..miljoonia muita juttuja.Elöinlääkärit,madotukset....lista on piiiiitkä.En usko että olisin ymmärtänyt kuinka suuri vastuu koirassa oikeasti on 12-15vuotiaana.Ehkä ei vielä edes 18-vuotiaana.Kaikki vanhemmat joiden lapset haluavat koiran,älkää ottako lapsen mieliksi.Ottakaa myös omaksi iloksi.Tai sitten ei ollenkaan.Koira ei ole koriste esine tai egon jatke vaan vaatii yhtälailla voimia ja aikaa kuin lapsen kasvatus.On tietenkin mahdollista että lapsi selviäisi suht "yksin" koiran kanssa,olen nähnyt itse.Ystäväni oli erittäin yksinäinen ja kiusattu,hän sai koiran vanhempien pitkän pohdinnan ja rodun etsimisen valitsemisen jälkeen (isällä allergia)ja sen kanssa touhuilivat AINA ja olin melkein kateellinen kun oli niin kivoja temppuja ja kaikkea opetttanut koiralleen.

Itsekkin olen toivonut noin 5vuotta shetlanninlammas koiraa ensimmäiset 3 vuotta pyytelin sitä koko ajan mutta sitten rauhoituin 2 vuodeks ja nyt kun oon pyytänyt koiraa varmaan 2kk niin äiti on alkanu harkitsee sitä. Ja kerran ku katottiin kenneleitä nii huomasin et mun äiti oli kattonu shelttejen kenneleitä ja kun eilen kysyin et ostetaanks me ees se sheltti niin se vastas et : ehkä
Mua pelottaa vaa se kun olen kyllä vastuun tuntoinen koiria kohtaan mutta entä jos oikeesti vaan yhtäkkii hyökkään sen😭 Oon siis 11v ja äidilläni on ollut pitkäkarvainen collie🐕

*hylkään

Jos nuori haluaa koiran mutta vanhemmat ei halua hoitaa

Olisiko mahdollista kysellä tuttavaperheiltä tai sukulaisilta jos joku suostuisi "yhteishuoltajuuteen?" Joku lähellä asuva vakaassa elämäntilanteessa oleva aikuinen. Jos koira pennusta lähtien asuu molemmissa kodeissa esim vuoroviikoin/kuukausin tms, mikä kenellekin sopii, se sopeutuu kyllä hyvin.

Tässä ratkaisussa on toki omat kommervenkkinsa, joten kommunikaation pitää toimia, ja asioista ja mahd. yllätystilanteista kannattaa sopia kunnolla etukäteen. Onko toinen perhe valmis ottamaan koiran pidemmäksikin aikaa jos nuori lähtee vaikkapa opiskelemaan muualle? Kuka ottaa koiran jos tulee pysyvä muutto kauas? Käykö näkemykset koiran koulutuksesta, ruokinnasta jne lähellekään yksiin? Kuka maksaa minkä verran kuluista?

Tämä EI tarkoita vastuuvapautusta koiran hoidosta, mutta tarjoaa vähän enemmän vapautta ja joustovaraa verrattuna että olisi täysin yksin vastuussa koirasta. Ja missään nimessä ei ole reilua kuoria kermat päältä, eli pitää koiraa itsellä ihanan pentuajan ja kauniit kesälomapäivät, ja lykätä toiseen kotiin kun syyssateet ja ankea arki tulee vastaan.

Ei välttämättä helppo ratkaisu, mutta HYVIN toteutettuna erittäin toimiva.

Ite Oon 11 ja toivonu/halunnu koiraa noin 6 vuotta. Koira on ollut joka vuoden toive. Oon löytänyt sopivan kennelin. Tiiän koirista ja niiden hoidosta ja aika paljonkin.

Koiran kanssa tulisi myös sitä liikuntaa ja tekemistä nii ei tarttis oll koko ajan sillä: - Ei Oo tekemistä! 😑 Sitten se syy miks en saa koiraa: Käydään usein ulkomailla ja kun ei Oo kuulemma paikkaa minne sen koiran vois jättää. No Koirahoitolatkin on keksitty 😶 So I dont Know how can I get dog 🐶🐩🐺

Täytän tänä vuonna 15v. Ja olen halunnut koiraa jo monia vuosia.. oon lukenu koirakirjoja, selaillut eri rotujen kasvattajien sivuja ym. Noin 3,5 vuotta sitten lempi rotuna oli jackrusselinterrieri(muistaakseni se oli vaan niin söpö koirarotu)
Nyt vasta viimeisen vuoden aikana oon löytänyt bordercollie rodun, se kiinnostaa niin ulkonäön mutta myös aktiivisuutensa takia. Koska haluan koiran jonka kanssa voisi harrastaa esim agilityä ja lenkkeillä. Oon seuraillut pentublogejakin ja koirakuume senkun kasvaa. Tuntuu että Vanhempani eivät ota tosissaan Koirahaaveitani. Etenkin kun asuu maalla, eikä kaveritkaan asu lähellä, koira toisi elämään niin paljon.

Olen 12v ja halunnut koiraa 6-vuotiaasta lähtien ja sain nyt syksyllä itselleni mäyräkoira mix pennun. Koiran sain sen takia koska:
1. Säästin 6 vuotta rahaa koiraan
2. Meillä on aiemminkin ollut/on koiria
3. Olen hoitanut meidän/muiden koiria
Siinä ehkä ne ratkaisevat tekijät, myös se että monen vuoden "jankkaaminen" todisti ettei ole vaan äkillinen päätös vaan harkittu.

Ja Bortsu0
Bordercollie on ehkä hiukan haastava rotu, ainakin ensi koiraksi. Niiden kanssa kun on pakko tehdä jotai aivotyöskentelyä joka päivä, tai ne keksivät itse tekemistä ( huonekalujen tuhoamista ja kaikkea muuta kivaa)
Mutta sen varmaan jo tiesitkin 😁

Ps. Itsekkin joskus mietin sitä rotua, sitten oli husky, saksanpaimenkoira, pomeranian, niitä "helpoimpia" rotuja 😂

Ihan hirveä kommentti koirien vihaaja! Et taida tietää koirista mitään! Oot ihan hirveä ihminen...

Itekkin oon 12 ja haluaisin koiran.Olen halunnut jo 8 vuotta. Siskonikin (15 v) olisi valmis huolehtiamaan siitä silloin tällöin. Ajatelitiin puhua asiasta vanhemille tällä kertaa kinuamatta. Esim jos puolen vuoden aikana osotetaan vastuullisuutemme korottamalla arvosanoja,tyhjentämällä astianpesukone joka päivä ja pitämällä talo muutenkin siistinä. Isä ei oikein välitä eläimistä mutta äiti pitää. Äiti tykäistyi meidän vanhojen naapurien koiraan niin kai se koirista itekkin pitää. Mietin myös, että jos me sitten päädytään hankkimaan koira ,niin pitäisikö ostaa pentu vai aikuinen koira.Toki pentu olisi vaikeampi hoitaa , mutta luulen että pystyisin sen hoitamiseen. Ystäväni hankki kesällä koiran ja olen nähnyt millaista pennun kanssa on.

Mäkin oon aina halunnu koiran äiti sanoo että eu meillä ole aikaa kaikilla mun tutuilla on koira

Ihan oikeesti!! Suurin osa näistä jotka sitä koiraa haluavat tahtovat sen vain siksi, koska no olisihan se kiva! Itsestäni tiedän, että jos olisin koiran saanut muutaman vuoden takaperin niin eihän mulla olisi vastuuntuntoa ja taitoa riittänyt sen hoitoon. Ottakaa että kasvatte vielä, niin sitten ihan oikeesti teille voi osua ihan tosi ihana lemmikki ja tietookin vähän enemmän.

Minulla on melkein sama juttu. Halaun koiran ja minun vanhemmatkin haluavat mutta emme voi vielä ottaa...

Moi! Tästä viestistä on melkein 10 vuotta. Et varmaan apua enää tarvitse, mutta minulla on sama ongelma!

Tuolle naapurin likalle hankittiin koira ja se vehtaa sen kanssa yhtenään. Kysyin meitin tytöltä (on saman ikäinen) mihin se lähtee aamuisin ennen koulun alkua? Vastaus ei ihmetyttänyt, menee tukkariin usein. On kuulemma luokan tyhmin.

Sama juttu mulla 😢😭😦

Minäkin haluan koiran mutta äiti on allerginen:(